Festiva Solo, ERL-II YLA2 ERJ-I

        
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

    Virtuaalihevonen     Festiva Solo "Fea"     Koulutustaso
    Rotu     Suomalainen puoliverinen         » kouluratsastus     Helppo A
    Rekisteritunnus     VH11-031-0051         » esteratsastus     150cm
    Syntynyt, Ikä     29.10.2010, 12v. (4v. 29.06.2011)         » maastoesteet     130cm
    Väri, Sukupuoli     Musta, Tamma
    Säkäkorkeus     166 cm     Omistaja     Ziki VRL-05965
    Painotuslaji     Estepainotteinen     Kasvattaja     Yogi, Solo

A-luokka kasvattajapäivillä 15.04.2012

Syyskuun ERL'n tilaisuus, ERL-II, 89,47%
Pisteet: [100 - 73,33 - 70 - 100 - 80 - 90]

Marraskuun YLA tilaisuus, YLA2, 117p [19 - 39 - 24 - 35 = 117]

ERJ laatuarvostelu 30.04.2015, 8,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 108,5 p / ERJ-I

Luonne

Yleensä Fea on kuten emänsä - rauhallinen ja lempeä, mutta kyllä myös isän puolelta on luonteenpiirteitä peritty. Aina ei jaksaisi mennä kuten on pyydetty, aina ei jaksaisi olla paikoillaan, aina ei jaksaisi keskittyä vaan jokaisesta elämän hetkestä on otettava kaikki ilo irti, vai mitä? Tammalla on kyllä sen verran kunnioitusta ihmistä kohtaan, ettei ala silmille hyppiä, mutta kyllä kovasti pitää kokeilla aina kepillä jäätä, jos nyt kuitenkin saisi sen tahtonsa läpi. Tämän lisäksi Fealla on tapana heittäytyä välillä kunnolla teini-ikäiseksi kapinalliseksi, jolloin mikään ei tunnu sujuvan. Esimerkiksi tarhaan menokin saattaa olla silloin vaikeaa, eikä tamman päätä käännä siinä vaiheessa mikään. Rauhassa vain taluttaa tamman pois paikalta, niin toisella yrittämällä Fea on jo unohtanut koko asian, eikä tarhaan menossa ole yhtään ongelmaa.

Hoitaessa Fean käytös vaihtelee ihan tämän energiatason mukaan. Jos tamma on oikein virkeä, ei tämä jaksaisi olla hetkeäkään paikoillaan vaan on pakko pyöriä ympyrää. Tällöin kannattaa laittaa tamma suosiolla vain kiinni, nimittäin muuten hoitamisesta ei tule mitään. Kuitenkin esimerkiksi rankan hikitreenin jälkeen tai kuumana kesäpäivänä kun Feaa harjailee, tämä on ihan rauhassa, pää nuokkuu ja tamma vain nauttii silmät ummessa. Antaa kuitenkin energiamäärästä huolimatta harjata mistä vain ongelmitta. Myös kaviot nousevat helposti ja ongelmitta, vaikkakin etenkin väsyneenä tamma tuppaa nojaamaan hoitajan kannattelemaan jalkaan. Varusteet saa Fean päälle ainakin useimmiten ongelmitta. Tamman täytyy vain saada ennen satulan selkään heittämistä jokin varoitus siitä, nimittäin muuten satula löytyy hyvin nopeasti maasta. Suitset saa Fean päähän helposti, nimittäin tamma ei nosta päätään katon rajaan eikä lukitse hampaitaan yhteen. Oikeastaan päinvastoin, tamma laskee päätään ja ottaa kuolaimet suuhunsa sen enempiä ihmettelemättä.

Taluttaessa tamma kulkee reippaasti perässä maailman menoja ihmetellen, välillä yrittäen kiilata taluttajan ohi. Napakka narun pään heilautus saa Fean kuitenkin perääntymään, ainakin hetken ajaksi. Tuulisella säällä kaikki lepattavat ja rätisevät muovilappuset ovat ihan hirveän pelottavia, vaanivat piilossa ja kohta tulevat ja syövät pienen Fean! Jos taluttaja pysyy kuitenkin rauhassa eikä välitä tamman hyppelyistä selän takana, ymmärtää myös Fea pysyvänsä hengissä ja jatkaa taas kävelyä normaalisti eteenpäin. Orin mennessä ohi Fea muuttuu taas teini-ikäiseksi nuoreksi, ja alkaa käyttäytyä mahdollisimman hyvin ja näyttää nätiltä, katsellen harjansa lomasta oria ja kikattelee kun myös ori huomaa tämän. Muiden hevosten seurassa Fea on alkuun vähän ujo, eikä ole aina siellä suurimmassa rytäkässä mukana tai ensimmäisenä hakemassa ruokaa. Tulee kuitenkin kaikkien kanssa hyvin toimeen, ja osaa etsä itsestään myös sen sosiaalisemman puolen, jos on tarvetta.

Ratsastaessa Fea on isänsä tapaan alkuun vähän turhan energinen, eikä keskittymistä ole nimeksikään. Kuitenkin syvällä istunnalla ja rauhallisuudella yhdistettynä puolipidätteisiin auttavat saamaan myös tamman energian alas ja askeleet rentoutuvat ja muuttuvat pidemmiksi. Fean askeleet ovat kyllä ihan normaalistikin lyhyet ja melko tököttävät, eikä harjoitusravissakaan ole kovin mukava istua. Laukka on kuitenkin näistä se poikkeus, nimittäin siinä kyllä on pitkät askeleet ja vauhtia löytyy. Fean kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, nimittäin herkkänä tyttönä pienikin pohje otetaan merkkinä aloittaa laukka. Kuumina kesäpäivinä saa toki enemmän hoputella eteenpäin, mutta silloinkin saa kuitenkin olla tarkkana omien apujensa kanssa. Fean kanssa on kuitenkin mukava työskennellä, nimittäin tamma kuuntelee apuja ja pyrkii noudattamaan näitä parhaansa mukaan.

Esteillä Fea on parhaimmillaan, eikä este kuin este tunnu olevan tälle tammalle ongelmana. Tietenkin erikoisemman näköiset esteet ovat aina pelottavia ja jännittäviä, mutta kun ensin käy näyttämässä ne Fealle, niin kyllä niidenkin yli pääsee. Tekniikaltaan Fean hypyt ovat hyviä ja korkeita, joten ilmavaraa jää kyllä. Ratsastajalta vaaditaan kuitenkin tarkkaavaisuutta, nimittäin Fea ei aina osaa hahmottaa kunnolla kohtaa, josta hypätä. Tällöin ratsastajan on siis huolehdittava, että Fea lähestyy esteelle sopivassa vauhdissa, ja tilanteesta riippuen joko pidentää askelta tai lyhentää puolipidätteiden avulla, että hypystä tulisi mahdollisimman tasapainoinen. Fean suuret laukka-askeleet ovat kuitekin hyviä etenkin uusintaratoja ajatellen, nimittäin vaikka lähestyminen ei olisikaan niin hyvä, niin kyllä Fea silti sen esteen yli hyppää ja usein myös ihan puhtaasti.

Kouluratsastus ei ole tamman vahvimpia puolia, mutta kyllä tammasta saa kaivettua myös sen koulupuolen esiin, jos vain tarpeeksi kauan jaksaa tätä työstää. Askeleita ei ole kaikkein helpoin lähteä työstämään, mutta vähän kun jaksaa nähdä vaivaa ja työtä, alkavat tamman askeleet venyä ja muuttuvat tavallan myös letkeämmiksi. Muodossa kulku on Fealle joka kerta aivan yhtä tuntematon käsite, ja joka kerta täytyy nähdä yhtä paljon sen eteen vaivaa. Tamman täytyy olla ennestään jo tarpeeksi lämmennyt ja rento, että sitä voisi edes yrittää. Ratsastajalta vaaditaan paljon, että Fea saataisiin kulkemaan edes nätisti muodossa ja kaula kaarella - puhumattakaan siitä, että tamma pysyisi muodossa! Eri koululiikkeet eivät ole koskaan kiinnostaneet Feaa, mutta kyllä tamma nyt tekee silti, mitä pyydetään, ja aina heA tasolle saakka löytyy tammalta taitoja.

Maastossa Fea yleensä säpsyy ja säikkyy kaikkea tielle tulevaa. Kaikki on jännittävää ja ihmeellistä, kuin ensimmäistä kertaa ikinä kulkisi maastossa. Linnun lentäessä puskasta on aivan pakko hypätä vähän sivulle ja pohdittava sen jälkeen muutaman minuutin ajan, uskaltaako jatkaa matkaa, vai ihan vain suosiolla laukata takaisin kotiin turvaan. Jos porukalla ollaan maastossa, präjää Fea hyvin keskellä joukkoa tai takana, eikä silloin ole huolen häivää. Muuthan ilmoittavat silloin, jos jotain vaaraa tulee. Maastoesteet ovat Fean mieleen. Silloin ei keskitytä enää ympäristöön, vaan vauhdilla vain esteeltä toiselle. Ratsastajaa huomioidaan huomattavasti vähemmän, joten puolipidätteitä saa tehdä melkoisen kauan, ennen kuin ne menevät läpi.

Kilpailuissa tamma hössöttää ja ihmettelee kaikkea, eikä tiedä miten päin oikein pitäisi olla. Fea onkin melkoisen rasittava alkaa harjata ja varustoina, nimittäin Fea liikkuu koko ajan, ja pitäisi olla viisi ihmistä tamman joka puolella, että tämä ei pääsisi liikkumaan. Kuitenkin, kun varusteet ovat päällä ja ratsastaja päässyt tamman selkään onnistuneesti, on aika mennä lämmittelemään. Siellä Fea ihmettelee ensin kaikkea, ja tämän keskittymisen saaminen ratsastajaan on erittäin vaikeaa. Parin hypyn jälkeen Fea alkaa kuitenkin olemaan hereillä ja pääsemään pois muiden hevosten ihmettelystä, ja tamma muuttuu taas herkäksi ja kuuliaiseksi. Kisaradalla Fea kannattaaviedä radan ympäri ja näyttää ihmeellisimmät esteet ennen kuin lähtee suorittamaan rataa, ettei mikään esteistä tulisi yllätyksenä. Etenkin vesiesteet ja trippelit kannattaa näyttää, nimittäin niistä tulee varmimmat kieltäytymiset, jos tamma ei ole niihin ennalta varautunut. Nopeilla ja pitkillä askeleillaan Fea saa usein nopean ajan, sekä korkeilla ja tekniikaltaan hyvillä hypyillä saa puhtaan radan - tamma on kuin syntynyt kilpailemaan.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Darkness Incarnate PB
ERJ-I KTK-II YLA2 SJP-II ERL-II
holst, rn, 168cm
ii. Cúthalion ERJ-I YLA2
holst, k, 169cm
iii. Cuthamian holst, m, 173cm
iie. Latima holst, rn, 169cm
ie. Ch Dohle-Nonstop KTK-II ERJ II
holst, rn, 170cm
iei. Crivitz holst
iee. Aichtal holst
e. Furore NON ERJ-I SPL-I YLA2 ERL-III MASTER
fwb, k, 165cm
ei. Capoltin d. Urvan
fwb, rn, 166cm
eii. Uxontan BWN fwb, rn, 171cm
eie. Highminer Finish fwb, k, 165cm
ee. Millefeuille GÅ
fwb, k, 172cm
eei. Archimedes FIN fwb, k, 175cm
eee. Creola Rosette fwb, k, 171cm

isälinja Darkness Incarnate PB - Cúthalion     emälinja Furore NON - Millefeuille GÅ

Sukuselvitys

Isä Darkness Incarnate PB, Drako, on todella upea estehevonen jonka vertaista ei ihan heti tule vastaan. Ori on kilpaillut 57 sijoitusta ERJ:n alaisissa kisoissa ja palkittu ERJ-I palkinnolla ERJ:n laatuarvostelussa sekä SJP-II palkinnolla Showjump-presentation-tilaisuudessa. Drakon ulkomuoto ei sekään ole jäänyt palkitsematta sillä se on kerännyt pystejä näyttelyissä tarpeeksi saavuttaakseen VIR MVA Ch arvonimenkin. Lista sen kuin jatkuu sillä ori on myös palkittu Yleislaatuarvostelussa YLA2 palkinnolla ja loppuhuipennuksena, kantakirjattu toisella palkinnolla (KTK-II).

Isänisä Cúthalion on erinomaisesti esteradoilla pärjännyt huippuluokan ratsu Hollantilaisella alkuperällä. Orilla on palkintokaapissaan sekä ERJ:n laatuarvostelun ERJ-I palkinto sekä Yleislaatuarvostelun YLA2 palkinto.

Isänemä Dohle-Nonstop on estepainotteinen holsteintamma joka on menestynyt niin kisaradoilla kuin näyttelyissäkin. Tammalle on myönnetty Champion arvonimi ja ERJ:n laatuarvostelussa ERJ-II palkinto. Lisäksi tamma on kantakirjattu toisella palkinnolla (KTK-II)!

Emä Furore NON, Fu, on hienon ja maltillisen luonteen omaava tamma joka on näyttänyt kyntensä kisakentillä ja keräsi todella nuorella iällä valtavan määrän sijoituksia. ERJ:n alaisia sijoituksia on tällä hetkellä 67 kpl ja lisää on tulossa sillä tamma on vielä nuori. Laatuarvostelut ovat neidillä vasta edessäpäin, mutta tähtäämme ehdottomasti ainakin ERJ:n, YLA:n ja SPL:n laatuarvosteluihin sekä kantakirjaan nostaaksemme tamman jälkeläisten arvoa ennestään.

Emänisä Capoltin d. Urvan on tsäpäkän ja tulisen luonteen omaava ruunikko esteratsu joka on kerännyt 31 ERJ:n alaista sijoitusta ja palkittu ERJ:n laatuarvostelussa ERJ-III palkinnolla sekä yleislaatuarvostelussa YLA3 palkinnolla.

Emänemä Millefeuille GÅ on ahkera esteratsu joka on kerännyt 55 ERJ:n alaista sijoitusta. Tamma on vahvaluontoinen ja isokokoinen, lienee kimogeeni ainoa asia jonka se Furorelle periytti.
Sukuselvitys (c) Yogi

Jälkeläiset

Syntynyt Jälkeläisen nimi Isä Omistaja
05.01.2012 t. Madeline Mer Meteorion SWA Koivuvaara
13.06.2012 o. Cotton Eye Joe Mer KTK-III VIR MVA Ch Porcelain Praya ERJ-I KTK-II Ziki VRL-05965
20.11.2014 o. Thrasos Brent EV-II Troublemaker Fleur Ziki VRL-05965
24.04.2015 o. Dangled Durian Brent ML Dothraki EV-I Rosanna VRL-13268
23.11.2016 o. Brittish Brat Brent KTK-I VIR MVA Ch Parisian Paradox KTK-II YLA1 ERJ-I Hazel VRL-14333

Kilpailut

Porrastetut kilpailut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1477.55 Yhteensä 3499.28 ERJ pistettä, kilpailee vaikeustasolla 7.
Nopeus ja kestävyys: 117.79ERJ max. vaikeustaso on 9.
Kuuliaisuus ja luonne: 2021.73
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ sijoituksia 75 kpl

15.02.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
17.02.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
01.03.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
03.03.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
14.03.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
17.03.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
23.03.2011 - Kutsu - ERJ - 140 cm - 2/40
24.03.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 8/100
29.04.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
30.04.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
02.05.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
03.05.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/46
04.05.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/80
10.05.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
21.05.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
25.05.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
29.05.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/50
17.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
19.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
20.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
28.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
29.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
29.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
30.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
30.06.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
01.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/50
05.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
07.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
08.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
11.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
14.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/50
15.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/50
18.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
19.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
28.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/49
30.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/49
31.07.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
04.08.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
09.08.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/60
12.08.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
15.08.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
23.08.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/64
25.08.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
01.09.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/100
04.09.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
11.09.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/60
01.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
03.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
07.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
14.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/60
21.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
22.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
22.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
23.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
25.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
26.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
27.10.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
18.11.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
20.11.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
22.11.2011 - Kutsu - ERJ - 120 cm - 5/50
24.11.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/50
26.11.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/50
10.12.2011 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
20.01.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
19.02.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
20.02.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/50
21.02.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
21.02.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/50
25.02.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
26.02.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
04.03.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/60
28.03.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/60
30.03.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/60
10.08.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
23.10.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30

KERJ sijoituksia 2 kpl
21.01.2011 - Kutsu - KERJ - CCI/CIC1 - 5/30
10.03.2011 - Kutsu - KERJ - CCI/CIC2 - 3/49

Tarinoinnit Fea elämästä

Valmennukset, 7 kpl

01.04.2011 - Nuoren hevosen maastakäsittelyä - Donna
Fea tuli Zikin kanssa maneesiin kahden vauhdikkaan estevalmennuksen jälkeen. Hyppimisen jälkeisen pölyn laskeutuessa olin juuri ehtinyt nauttia välipalapatukan, vettä ja rivin Fazerin sinistä, joten nyt riitti energiaa tämän nuoren tamman kanssa touhuamiseen. Tosiaan, reilut kaksi ja puolivuotias Fea on yksi Zikin hankkimista estelupauksista. Valitettavasti ihan vielä neiti ei pääse ratsastajan kanssa hyppäämään, mutta sen sijaan treenaisimme maastakäsin ihan perusasioita, kuten nyt taluttamista ja muuta ihmisten kanssa työskentelyä.

Fea oli energisellä tuulella ja juuri niin utelias, kuin ulospäin suuntautuneen seikkailunhaluisen tammavarsan kuuluu olla. Innokkuus näkyi myös taluttelussa, sillä aluksi neiti rynni reippaasti eteen tiedostamatta ollenkaan omaa paikkaansa. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen palattiin aina alkuun, jotta Fea oppisi, että vain hyvällä käytöksellä pääsee perille. Zikin piti osoittaa tammalle paikkansa lauman johtajana kulkemalla edessä. Oli myös huolehdittava, että kummallakin on oma tilansa. Vihdoin onnistuttuamme halutun matkan kävelemään Fean kanssa nätisti, ansaitsi tamma tietysti kehut. Palkintoja ei nuoren koulutuksessa parane unohtaa.

Zikillä on onneksi kokemusta hevosista, joten kehonkielen pienimmistä viesteistä ja hevoslauman sisäisestä kommunikoinnista laatimani luennot saatoin jättää vähäiselle. Perustaidoista yksi tärkein, paikallaan seisominen, piti minun myös varmistaa tämän parin osaavan. Tätä oli harjoiteltu, vaikka tänään se ei ehkä sujunutkaan aivan täydellisesti. Mukavaa oli huomata Fean luottavan jo Zikiin kohtuullisen hyvin johtajana, jolloin hevosen ei tarvitse olla varuillaan ja valmiina äkkilähtöön, sillä se luottaa johtajan varoittavan vaaroista. Tamma saattoi rentoutuneena seurailla johtajaansa maneesissa. Kokosin heille myös muovitötsistä pujottelurataa. Sen suoritus sujui hienosti, kunhan Fea oli ensin saanut haistella ja tökätä jokaista tötsää kerran tai kaksi. Minun taluttaessani tamma ei ollut ehkä yhtä rentoutunut kuin Zikin kanssa, mutta tunsi ihmisen arvovallan ja kulki nätisti omalla paikallaan.

Kokonaisuudessaan Fean taidot tällä alalla ovat jo hyvää luokkaa. Hän tosiaan osaa pysähtyä, kävellä, ravata ja kääntyä silloin kun taluttajakin tekee niin. Pientä häslinkiä näiden nuorien kanssa tulee aina, mutta siitä ei kannata välittää liikaa. Peruuttamista kokeilimme hieman, mutta se ei oikein ottanut sujuakseen vielä toivotulla tavalla. Siinä on näille kaveruksille siis kotiläksyä. Nyt emme ehtineet paneutua siihen enempää, kun Feaa ei huvittanut enää keskittyä. Nuorten kanssa on aikatauluissa oltava joustava, eivätkä treenit saa venyä liian pitkiksi, vaan asiat opitaan leikin varjolla.

04.04.2011 - Nuoren hevosen juoksutusvalmennus - Donna
Valmennusviikonloppuni Chevalissa piti ensin nimensä mukaisesti kestää vain viikonlopun ajan. Nyt maanantaipäivän valjetessa löysin itseni kuitenkin jälleen täältä valoisasta maneesista, seuraavaa valmennettavaa odotellen. Mitäs minä täältä lähtemään, kun olen jo tullut huomanneeksi kuinka paljon Ziki minua hevosineen tarvitsee. No ehkäpä he pärjäisivät yksinkin, mutta joka tapauksessa nyt olin jo lupautunut pitämään pari valmennusta vielä tänään ennen kotiinlähtöä. Ensimmäinen onnekas olikin Fea, vajaa kolmevuotias esteratsun alku, johon olin tutustunut jo perjantaina. Hänen kanssaan oli tarkoitus tänään juosta vähän liinan päässä. Varusteet tammalla olivatkin kaikki kunnossa, kuten myös Zikillä, joka siis narun toiseen päähän oli ainakin ajoittain tarkoitus sijoittaa. Alkuun mentiin silti nuorikkomme ehdoilla lähinnä maneesin nurkkia tutkaillen ja toisiamme haistellen.

Feaa oli opetettu juoksuttamiseen aiemminkin, joten homma ei ollut aivan uutta. Silti minun piti ensin toimia avustajana joka talutti neitiä ympyrällä, ennen kuin hän muisti jälleen idean ja jäi sinne itse. Juoksutusympyrämme halkaisija oli viitisentoista metriä. ”Vapaalla kaulalla” mennyn verryttelyn jälkeen koottiin sivuohjat kireämmälle, ja lähdettiin oikeasti juoksemaan. Fea äkkäsi erittäin nopeasti idean ja pysyi nätisti ympyrällä. Ziki sanoi, ettei ollut pitkään aikaan juoksuttanutkaan hevosia (teettää sen liikutusmuodon useimmin talliorjillaan), mutta oikein hyvin hän näytti silti toimivan. Ohjeistin häntä lähinnä äänenpainojen kanssa, vaikka ääniapujen ideaa ei Fea vielä kovin hyvin hoksannutkaan. Tamman ravi oli melko töpöttävää ja lyhyt askelista, mutta asento itsessään oli luonnollinen. Minä hoidin kaiken komentelun ohella ajanottoa, jotta tuli varmasti juostua molempiin suuntiin yhtä paljon, eikä kumpaankaan liikaa. Suunnanvaihdot olivatkin tapahtumia sinällään, sillä ihan ei tamma hoksannut aina Zikin toimia. Nuoren hevosen kanssa mennään kuitenkin aina sen omilla ehdoilla ja hieman leikin varjolla, joten pienet välisähellykset vain kuuluvat asiaan. Hieman saatiin Fea nostamaan laukkaakin molempiin suuntiin. Se näytti askellajina jo paljon pidempiaskeliselta ja tasaisemmalta.

Juoksuttaminen on tehokasta mutta raskasta liikuntaa, joten etenkin nuoren kanssa toimittaessa sitä ei voida harrastaa kovin pitkään. Muutama kierros sinne ja tänne menivät itse asiassa erittäin nopeasti. Fea sai lopuksi myös asianmukaiset kehut, sillä niitä ei parane unohtaa. Loppukevennykseen kuului myös tamman vapaa taivaltaminen maneesissa. Tämän jälkeen seurasin kun Ziki vei neidin talliin. Taluttaessa Fea tuli erittäin kauniisti juuri oikealla paikalla, eli siihen liittyvät treenit olivat selvästi myös onnistuneet.

11.11.2011 - Estevalmennus - Donna
Kostea sumupilvi peitti varmaan koko maata tänä perjantain aamuna kun matkasin Cheval Delameriin valmentamaan tallin omistajaa Zikiä ja yhtä tämän suloisista hevostammoista, Festiva Soloa. Pihalla ei eteensä juuri kovin pitkälti nähnyt, minkä lisäksi siellä ei kukaan toki muutenkaan viihtynyt aamupäivän kylmyydessä. Kosteus tuntui joka puolella vaikka varsinaista sadetta ei voinut havaita. Kipitin nopeasti lämpimään ja kunnolla valaistuun maneesiin, jossa tämäkin valmennus onneksi tultiin pitämään. Aamuisen kahviannoksen tuomalla lisäenergialla hyppelehdin maneesissa itsenäisten alkulämmittelyjen merkeissä, täysin syysmasennuksesta tietämättä ja tulevaa estevalmennusta valmistellen. Olimme sopineet aloittavamme klo 11:11, luonnollisesti, koska päiväkin oli 11.11. vuonna 2011. Edes Ziki ei saattaisi unohtaa tuota numerosarjaa, eikä unohtanutkaan. Hän saapui paikalle kaksi minuuttia aikaisessa mukanaan myös jo aivan hereillä oleva Fea. Kello 11:11 juhlistimme tuota maagista hetkeä yhdellätoista hurraa-huudolla, minkä jälkeen koitti rankka paluu arkeen kun komensin Zikin ratsunsa selkään.

Olin valmentanut Feaa ennenkin, mutta silloin kun kyseessä ei vielä ollut ratsu vaan nuori, lapsellisen utelias, käyttäytymisen perusasioita opetteleva pikkuinen. Muutokset näkyivät nyt Feasta joka edelleen oli nuori mutta kuitenkin aikuinen ja ratsukoulutuksen käynyt, sekä taitojaan hyvällä menestyksellä ja kovinkin paljon jo kilpakentillä näyttänyt. Suurimpana mutta ehkä luonnollisimpana muutoksena voidaan pitää sitä jonka tokaisin heti ratsukon paikalle saapuessa; ”Se on kasvanu!”. Pikkuisesta hontelosta neidistä oli siis kasvanut hyvin kehittynyt neiti. Taitojaan tämä prinsessa pääsi esittelemään heti Zikin noustua selkään ja aloitettua alkulämmittelyt.

Lämmittelyt vedettiin lähinnä pääty-ympyröillä, ja pitkillä sivuilla heräteltiin myös laukka-askelta. Fea oli valmentajan tavoin selvästi hyvät aamukahvit nauttinut, sillä energiaa löytyi reilusti. Zikin ei tarvinnut selässä kuin ajatella laukan nostamista ja tamma oli sen jo nostanut. Vauhdin hidastamisessa pelkkä ratsastajan ajatus taas ei riittänytkään, mutta vallan mainiosti oli Fea silti kuulolla. Fean askellus oli hyvää ja tahdikasta, vaikka ravissa askelmitta jääkin aavistuksen lyhyeksi. Se näkyi erityisesti maapuomeilla kun raviaskelia väleihin soviteltiin. Täytyy kuitenkin mainita, että lyhyistä askelista huolimatta Fean ravi ei näytä huonolta. Se oikeuttaa kyllä kaikkiin esteettisyyspisteisiin, jos ja kun sellaisia jossain jaetaan. Laukan esteettisyydestä sen sijaan minun ei tarvinne edes mainita kun ratsukko sen jo itsekin tietää, että kaunistahan se on. Askelpituudessaan Fean ravi ja laukka ovat kuin yö ja päivä, sillä siinä missä raviaskel jää keskimääräistä töpömmäksi, venyy laukassa jalka niin pitkälle että Evilän Tommikin saattaisi olla aavistuksen verran kateellinen.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin yksittäisillä pystyillä ja okserilla. Ziki sai ahkerasti työskennellä puolipidätteiden kanssa pitääkseen energisen Fean rynnistämiset kurissa. Esteratsun ominaisuudet tammasta loistivat kuitenkin kauas, sen hypätessä mielellään, eteenpäinpyrkivästi ja rohkeasti. Uhkarohkeus ei kuitenkaan ole toivottavaa, ja vähän erikoisemman oloisia esteitä rakentamalla tarkistinkin Fean esteratsukelpoisuuden tällä saralla. Ratsukko suoritti testin täysin pistein, sillä erikoisesteillä Fea osoitti juuri toivottua varovaisuutta eikä sännännyt esteelle pää viidentenä jalkana. Esteiden lähemmän tarkastelun jälkeen tamma kuitenkin hyppäsi ne kauniisti, joten ongelmaksikaan ei erikoinen ulkonäkö esteellä muodostunut.

Lähtökohtien ollessa näinkin hyvät, pääsimme pian hyppäämään kokonaista rataa, ja keskittymään siinä erityisesti estesarjoihin. Kahden sarja oli Fealle vielä aivan läpihuutojuttu, mutta kolmoissarjalla jossa perää piti okseri, nähtiin päivän ensimmäiset ja muistaakseni kyllä myös ainoat pudotukset. Fea ei lannistunut pudotuksista, mutta sen käytöksessä huomasi silti pienen muutospiikin aina pudotuksen jälkeen. Sen sadasosasekunnin kun tamma keräsi itseään, oli Zikin oltava aina hereillä. Palasimmekin välillä ihan yksittäisille esteille treenaamaan ei niinkään Fean vaan Zikin hyppyasentoa, tarkistaen, että hän ei edes hetkeksi nukahda hypyn aikana unelmoimaan lentämisestä tai ruoasta. Pääosin Ziki saikin kehuja ratsastuksestaan, kuten myös Fea omasta toiminnastaan. Kun kolmoissarja radan osana oli niin treenattu että sen kertaaminen pursusi ulos korvista jo itse kultakin läsnäolijalta, tein rataan hieman muutoksia ja lopun ajan vedimme sitä kokonaisena ratasuorituksena läpi muutamaan kertaan. Kehitysehdotukseni koskivat lähinnä pieniä yksityiskohtia ratsukon toiminnassa, sillä suuret linjat olivat kohdallaan. Eniten ratsukkoa piti ehkä patistaa radalla lopuksi rohkeampiin kaarteisiin ja äkkinäisiin siirtymisiin, kun taitoa kuitenkin näytti löytyvän vaikka pelata hieman riskillä.

Ratsukon yhteistyö läpi valmennuksen sai minulta kehuja. Toki mukana oli muutama katvekohta ja yhteistä taivalta pitää jatkaa vielä vuosia ennen kuin ajatuksenluku on puolin ja toisin täysin hallinnassa. Tässä vaiheessa näiden kaverusten uraa tilanne näyttää kuitenkin paremmalta kuin hyvältä ja jään innolla seuraamaan edistymistä. Päivä itsessään oli myös hyvin onnistunut ja ainakin itselläni oli erittäin mukava tunnelma työskennellessä ratsukon kanssa. He ottivat hyvin vastaan palautetta työstään ja olivat aktiivisesti innolla parantamassa suoritusta toisensa jälkeen.

24.12.2011 - Estevalmennus - Ansku
Mitäköhän ihmettä?! Ihan kuin en olisi tehnyt mitää suunnitelmia Fean valmennusta ajatellen. Heti Zikin saavuttua kentälle, päätin, että lähdetään läheiselle pellolle hyppimään esteitä - ilman satulaa. Heititte mokoman turhakkeen mäkeen ja seurasitte hiukan tanssien pellolle, jossa saitte muutaman kierroksen ainakin yrittää kävellä alkuverryttelyksi. Ziki luisui aina välillä jommalle kummalle sivulle, joten kokosin kentälle vain muutaman noin puolimetrisen esteen. Aloitettiin valmennus sillä, että Fea kulkisi mahdollisimman rauhallisesti, ennen kuin nostettiin ravi ja ravattiin puolitoista kierrosta, ennen voltteja ja pysähdyksiä suoraan vauhdista. Sait Feaa aina vain enemmän ja enemmän kuulolle ja pian se ravasikin odotetusti; korvat hörössä, kuunnellen ja pehmeänä suustaan, sekä kevyt etupäästään. Ohjeistin Zikiä istumaan hiukan rennommin, jotta tamma voisi ravata entistä vapaammin. Kun nämä sujuivat, kannustit tamman laukkaan ja yhden puolikkaan kierroksen jälkeen tulitte esteelle. Luiskis! Ziki makasi maassa tamman "nauraessa" vieressä. Nappasin kiinni sen ohjasta, jottei se keksisi lähteä omille teilleen. Ziki takaisin selkään ja uusi yritys samaiselle esteelle. Nyt onnistuikin jo paremmin, mutta tulitte toiseen kertaan siten, että annoit tammalle enemmän ohjaa. Näin se hyppäsi paljon rennommin, niinkuin muutkin "kentällä" olevat esteet. Kun muutama kerta oli mennyt onnistuneesti, annoin teidän vielä irrotella palkinnoksi saamanne tonttulakin kanssa pitkin peltoja. Valmennus meni mielestäni osaltanne oikein mallikkaasti.

03.01.2012 - Estevalmennus - Donna
Olen jo täysin tottunut siihen, että kun valmennuskierroksillani tulen vierailemaan Cheval Delameriin, on vaihtuvien valmennettavien joukossa aina yksi vakiotapaus. Festiva Solo eli Fea tallusteli siis tänäänkin Chevalin maneesiin yhdessä Zikin kanssa, valmiina hurjaan ja tiukkaan estetreeniin. Alkulämmittelyt seurasinkin vähän sivusta, ihastellen Fean kehittymistä. Niin elävästi muistan häntä vielä äsken totuttaneeni talutukseen, ja sitten myöhemmin juoksuttamiseen. Leikimme varsa-ajan perusleikkejä yhdessä oikein iloisesti, ja treeni piti aina ottaa juuri leikin kautta, kun kyseessä kerran nuori tyttö oli. Nyt tämä tamma on jo aikuinen, ja valmis muuhunkin kuin leikkitreeniin.

Zikin lämmitettyä ratsuaan hieman käynnissä ja ravissa, pistin minä heidät vielä pohkeenväistöä esittelemään. Pitkillä sivuilla heräteltiin myös laukka-askelta ihan kevyesti. Olen varmasti jo viimeksikin maininnut kehuja Fean askeltamisesta, mutta tuskin siitä haittaa on, että muistutan jälleen kerran sen tahdikkuudesta, elastisuudesta ja esteettisyydestä. Suomen yleisurheilumaajoukkue on kieli pitkällä kentän laidalla ja päät kateudesta vihreinä, kun Fea esittelee taitojaan. Tamma pärjäisi ketterästi sekä korkeus- että pituushypyssä ja kolmiloikassa, juoksusta ja estejuoksusta puhumattakaan. Keihäänheittokin varmasti onnistuu, mutta kuulan työnnöstä en olisi aivan sataprosenttisen varma. Eiköhän näillä taidoilla kymmenottelussakin aika hyvät mahdollisuudet voittoon ole.

”Donnaaa!”, herätteli Ziki minua välillä omista maailmoistani. Tietysti vaivuin niihin täysin tahallani, jotta Ziki saisi vähän herättelytreeniä herätellessään sekä ratsuaan että valmentajaansa. Taktisesti suunniteltu juttu siis, ei vahinko laisinkaan. Ollessamme kaikki taas tässä hetkessä mukana, eikä suinkaan vuoden 1952 Helsingin kesäolympialaisissa, aloitimme hyppäämisen yksittäisiltä pystyiltä. Siinä ei tosin näillä taidoilla kauaa nokka tuhissut, ja pian löysimme itsemme estesarjojen ihmeellisestä maailmasta. Välien pituuksia vaihdeltiin kaksois- ja kolmoissarjoilla reilusti nollan ja viidenkin laukka-askeleen välillä. Mitä enemmän askelia, sitä helpompaa meno Fean ja Zikin mielestä oli. Muutama tiputus nähtiin siis pienemmillä väleillä, mutta ei mitään vakavaa toki silti. Jopa innarista selvittiin lopulta kunnialla, kunhan idea oli vain saatu jokaisen mieleen.

Zikin ja Fean yhteistyö oli viime kuukausien aikana selvästi parantunut ja yhteishenki syventynyt. Tamma kuunteli ratsastajaansa hienosti ja kuuliaisesti, vaikka muutamaan kertaan toki osoitti myös omaa tahtoa paljon innostuessaan. Ziki toimi selässä ammattimaisesti, joskin pariin otteeseen huolimattomuuden seurauksena teki virheitäkin. Fea ei kyllä ole kovin anteeksiantava ratsastajan virheille van reagoi aina näkyvästi, joten tarkkana saa olla. Ei tamma kyllä silti totuuden sanoakseni pahimmasta päästä ole tässä asiassa, vaan pahempiakin ratsastajan peilejä on nähty.

Estesarjoja hypittyämme yli ja ympäri, puhki ja poikki, otimme vielä pientä treenin tapaista sekoittamalla yksittäisiä pystyjä ja oksereita koululiikkeisiin pohkeenväistöstä voltteihin. Fea oli hetken ymmällään, mutta toipui järkytyksestä yllättävän nopeasti ja oli kohta satakymmenen prosenttisesti menossa mukana. Hyppääminen oli helpoin osuus, mutta myös voltit sujuivat ihan kivasti. Koulutreeniksi tämä muuttui sitten kun aloin pohkeenväistöstä nipottamaan ja puhdasta liikettä siihen hakemaan. Onneksi nipotus toimii valmennuskeinona aina, ja tuloksia saatiin aikaan. Temponvaihtelut ravissa olivat päivän viimeinen sana, ja niiden esittelyn jälkeen suoritettiin keveät loppuverryttelyt hyvillä mielin.

14.02.2012 - Estevalmennus - Donna
”Muista ryhti!”, sain huudella heti valmennuksen alusta Zikille. Onneksi tämä kultainen ystävä näin ystävänpäivän kunniaksi myös totteli minua. Tai siis, ainahan hän. Fea toimi tapansa mukaan ratsastajan alla itsenäisesti mutta samalla ohjeita kuunnellen. Olipa kyllä taas mahdottoman mukavaa tulla näitä kaveruksia valmentamaan. Ystävänpäivän kunniaksi vielä aloitimme alkulämmöt Ystävän laulun tahdissa. ” Ja jos silloin kun myrsky soi, vain sun kumppanis vaikeroi…”, lauloin kuin tangomarkkinoilla konsanaan. Sen tahtiin saivat Fea ja Ziki pyörähdellä volteilla ja pohkeenväistössä, sekä hakea pientä tuntumaa maneesin pohjaan maapuomeilta. Kun alkuhärpäkkeet oli nautittu ja äänenavaus suoritettu, rakensin esteradan ja komensin ratsukkomme sitä hyppäämään. Tänään tosiaan keskityttäisiin hieman kokonaisvaltaisempiin suorituksiin ja kokonaiseen rataan, sen sijaan että treenaisimme yksittäisillä esteillä tai yksittäisillä sarjoilla, kuten edelliset kerrat on tehty. Luotan siihen, että ratsukko on siellä osa-alueella jo tarvittavat oppinsa minulta saanut.

Estekorkeus oli alkuun hyvin matala. Fea tykkäsi silti ottaa melkoisen paljon vauhtia ja hypätä esteet huomattavalla ilmavaralla. Vähän meidän pitikin keskittyä Zikin pidätteiden käyttöön, jotta esteille ei rynnittäisi aivan liian reippaasti. Radalle sijoitetuilla kaksois- ja kolmoissarjoilla erityisesti ongelmaa tuli liian pitkästä hypystä. Esteiden väliin kävi askelten asettaminen vaikeaksi, kun ensimmäinen hyppy kaikessa komeudessaan oli niin ilmava ja liidokas, että päättyi lähes puoleenväliin väliä jolla sentään kolme laukka-askelta oli laskettu otettavaksi. Pienemmillä väleillä tamma hyppäsi helposti niin lähelle kakkosena tulevaa estettä, että pudotukselle ei ollut vaihtoehtoja. Piti siis hieman hillitä neitosen menohaluja, minkä Ziki tekikin ohjeitteni avustuksella ihan kiitettävästi. Helpommaksi työ meni sitten kun vielä nostettiin estekorkeuttakin.

Oikeiden teiden löytäminen sujui ratsukolta hienosti. Ziki uskalsi ottaa pieniä riskejäkin, mutta oli silti riittävän realistinen kurvailuissaan. Fea taas taipui hyvin ratsastajansa käskyihin, ja hyppäsi mielellään hieman riskialttiimmistakin kulmista. Treenin tarve keskittyi enemmän yksittäisten mokailujen määrän vähentämiseen, eli lähinnä siihen, että saatiin ratsukon kumpikin osapuoli pysymään keskittyneenä. Ziki nukahti muutamaan kertaan hienosti valmisteltujen lähestymisten jälkeen unohtaen myös alastulon tärkeyden, kun taas Fean keskittyminen harhautui toisinaan herkästi sellaisiin häiriötekijöihin kuin ulkona katolta tippuvan lumen lätsähdys tai minun valmentajana päästelemäni erikoiset äännähdykset. Hyppääminen sujui hyvällä tekniikalla kun muistettiin se tietty rauhallisuus myös pitää menossa mukana. Mitä pidemmälle oli päästy, sitä rauhallisemmaksi Fea tuli, joten valmennuksen loppuun suoritettiinkin jo oikein puhdasta rataa. Pitkät alkulämmittelyt lienevät siis kisamatkoillakin tarpeen. Tänään saimme lopettaa hyvällä tuulella päivän teeman mukaiseen loppulauluun You've Got a Friend, joka raikui kyllä niin kauniisti, että paikat Sibelius-Akatemiassa on nyt varmistettu, mikäli joskus luovumme hevostöistämme. Uusi koulutus odottaa siis siellä, ja maailmankiertue sen jälkeen. Sitä elämänvaihetta odotellessa ratsukkomme sai vedellä kevyet loppuverryttelyt ja talutella toisensa sitten talliin. Minä lähdin takaisin kotiin valmistamaan seuraavaa ystävänpäiväyllätystä, sillä eihän päivä ollut vielä edes puolessa. Monta ihanaa ihmistä ja hevosta ehtisi vielä yllättää!

25.07.2012 - Estevalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Tamma asteli hieman varovaisesti maneesiin, kuin pelkäisi sielläkin paarmojen hyökkäävän kimppuun minä hetkenä hyvänsä. Tamma rentoutui kuitenkin selvästi, kun totesi maneesin olevan vaaraton, ja viileä ilma teki myös tehtävänsä. Auringon paahde kun alkaa tuntua jossain vaiheessa hieman ikävältä, jos sattuu olemaan aktiivisesti liikkuva musta tamma! Aloitimme valmennuksen ratsukon lämmitellessä alkuun rauhallisesti, jonka jälkeen vasta aloimme keskittyä kunnolla valmennuksen tehtäviin. Tamma ei alkuun ollut oikein kuulolla, mutta ohjeistaessani kevyisiin apuihin, Fea alkoi liikkua huomattavasti paremmin. Kun Ziki oli myös rentona selässä, tammakin oli rentona ja kiinnostunut tehtävistä.

Lämmittelyiden jälkeen siirryimme esteille, jotka olivat alkuun pienempiä, mutta nousivat nopeasti metrin korkeuteen. Tamma hyppäsi hyvällä tyylillä, vaikka ratsastajalta saikin korjailla käsien ja jalkojen asentoja lähes jatkuvasti. Vaikka ei nyt niin korkeita hypätäkään, voi sitä silti keskittyä ja hypätä aivan kunnolla ja asenteella! Pienen puhuttelun jälkeen homma alkoikin sujua jo paremmin, ratsastajakin keskittyi mitä teki. Fea liikkui hyvin ja kevyesti, esteeltä toiselle ongelmitta ja välittämättä ratsastajan toilailuista. Tein pienen harjoituksen, jossa ratsukon tuli hypätä muutama este, niin tiukoilla kuin pitkillä käännöksillä, lyhyillä ja pitkillä lähestymisillä. Esteet olivat 110-130cm korkeita oksereita tai pystyesteitä, joten eipä niin vaikea harjoitus, ainakaan omasta mielestäni.

Ratsukko onnistui kuitenkin tekemään siitä jostain syystä erittäin vaikean, enkä tiedä edelleenkään kuinka Ziki pystyy yhdellä tallin parhaimmalla kilparatsullaan pudottamaan lähes jokaisesta esteestä puomit alas. Hämmästyneenä katselin ratsukon menoa, eikä siinä ollut edes virheitä, mikä oli pelottavinta koko asiassa! Rauhallinen ja tasainen vauhti hyvillä lähestymisillä, missä on siis vika? Toisella yrityksellä ratsastaja oli selvästi skarpannut itseään enemmän, ja nyt mentiinkin jo aivan erilaisella tuntumalla. Zikillä oli keskittynyt ilme ja ajatukset oli suunnattu esteisiin, eikä enää mitä valmistaisi tänään illalliseksi. Rata suoritettiin hyvällä menolla ja meiningillä, ja koska kolmas kerta meni entistä paremmin nappiin, annoinkin ratsukolle tämän jälkeen luvan aloittaa loppujäähdyttelyt. Tänään ei välttämättä ollut molempien paras päivä, mutta loppua kohden paransivat ja huomattavasti, joten plussaa siitä!

Päiväkirjamerkinnät, 7 kpl

01.04.2011, 2-vuotiaiden esikatselmus
Perjantaina päiväsaikaan Fea lähti yhdessä Roopen sekä Mellin kanssa 2-vuotiaiden esikatselmukseen. Siellä siis arvostellaan nuorelta hevoselta askellajit, irtohypitys sekä molemmista luonne. Kun perille päästiin, koko kolmikko oli melko hämmästynyt ja epävarma uudessa tilanteessa. Fea oli erittäin reipas, mutta kuitenkin alun epävarmuus uudesta paikasta ja tilanteesta jäi päälle koko tilaisuuden ajaksi. Tämä vaikutti myös arvosteluun; Ei anna ottaa kiinni. Rynnii. Malttamaton. Pyörii ja hyörii. Kerii, ravissa vähän parempi. Laukka ajoittain enempi loikkimista. Estekokeessa lahjakas, mutta ei oikein keskity. Tästä saimme myös lisää vinkkejä, miten tamman kanssa jatkaa koulutusta - onhan Fea vielä todella nuori! Koko tilaisuudesta Fea sai 43 pistettä, ja oli tilaisuudessa yhdestoista. Tilaisuuden jälkeen palattiinkin takaisin tallille, jossa Donna piti valmennusviikkoaan - ja seuraavaksi olikin Fean vuoro päästä Donnan valmennettavaksi!

24.06.2011, Vauhtia ja vaarallisia tilanteita maastoesteillä!
Menin tamman karsinan taakse hieman kurkkailemaan miten tamma oikein voi, ennen kuin kävin hakemassa harjapakin ja varusteet karsinan ulkopuolelle. Tamma vaikutti rauhalliselta ja kiinnostuneelta mitä asiaa minulla oikein tälle oli, mutta saattoi kuitenkin arvata, että treeneihin sitä ollaan matkalla. Harjauksen ja varustoinnin jälkeen menimme kentälle, mutta emme kuitenkaan jääneet sinne kovin pitkäksi aikaa. Hieman vaihtelun vuoksi menisimme tänään hyppäämään maastoesteille. Kävelimme ja ravasimme matkallamme maastoesteille, ja jo parin ratkaisevan käännöksen jälkeen tamma tiesi, mihin sitä ollaan matkalla. Tamma liikkui reippaammin ja malttamattomammin, ja olisi mieluusti jo ottanut suuremman vaihteen silmään. Rauhoittelin tätä kuitenkin vielä toistaiseksi. Aloitimme hyppäämisen pienimmällä maastoesteradallamme, jossa esteet tosiaan olivat lämmittelyesteiden luokkaa jopa pienille poneille. Seuraavan tason rata onkin jo hieman haastavampi, mutta korkeimmalle tasolle emme enää menneet. Tämä harjoittelu riitti vallan mainiosti Fealle. Tamma hyppäsi hyvin ja reippaasti, vauhdin puuttumisesta ei tarvinnut valittaa! Puolipidätteiden kanssa toki hieman ongelmia, mutta ei se niin tarkkaa! Molemmilla oli kuitenkin hauskaa, ja poistuimme radalta kumpainenkin ehjin nahoin. Tallissa tamma pääsikin suoraan tarhavuoronsa vuoksi tarhailemaan kavereidensa kanssa ja nauttimaan päiväheinistä.

15.09.2011
Tänään tamma sai hieman rauhallisemman päivän ihan vain rentoutumiseen, kun tämä otettiin hevoshierojan hoiviin. Alkuun niin jännittynyt tamma poistui lopulta paikalta rentoutuneena, hieman sekaisessa olotilassa kuin ei osaisi edes hahmottaa, missä jalat menevät. Hieroja olikin kertonut tamman lihasten olleen erittäin jumissa, mutta nyt kuitenkin pitäisi lähteä helpottamaan. Tamma kun on hieman jumittanut hypätessä, eikä ole päässyt täyteen voimaansa ja kykyynsä. Tästä toivottavasti tamman toipuminen lähtee. Nyt tamma saa parin päivän lepotauon vielä hieronnasta toipumiseen, kunnes tammaa lähdetään jälleen hieman treenailemaan pikkuhiljaa. Tämän pitäisi varmistaa, että pian ollaan tamman kanssa jälleen täysillä mukana kilpailuissa!

04.11.2011, Estetreenit
Tänään olisi tamman vuoro päästä hieman kokeilemaan estetreenien makua jälleen! Pitkään ollaan taukoiltu ja vain kierretty kilpailuista toiseen, mutta tänään taas aika hieman kartoittaa tätä osaamistasoa. Tamma näytti heti treenien alusta saakka innokkaalta, ja alkulämmittelyiden esteet hoituivatkin reippain tunnelmin. Jatkoin työskentelyä kuitenkin edelleen, ja pian esteet olivatkin metrin korkeudessa. Pidin huolen tarkasta lähestymisestä, laskin askeleet tarkkaan ennen estettä, jotta tamman olisi mahdollisimman helppo hypätä este. Saimme muutamat ihailevat huokaukset kentän laidalta, kun vielä loppuun hyppäsimme korkeampaa estettä 140cm korkeudelta. Onhan tamma upea näky hypätessään, pakkohan tämä on itsekin myöntää!

14.02.2012, Donna-tädin vierailu! (kirjoittanut Donna)
Ystävänpäivän kunniaksi pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja matkasin hyvinkin pitkän matkan omasta kultaisesta kodistani oikein naapuriin asti Cheval Delameriin. Aamu oli vielä sopivan varhainen, kun astelin tallin ovista sisään. Joltain tallitytöltä siinä sen kummemmitta esittelyittä ohimennen kysäisin tallinomistajan mahdollista olinpaikkaa. Olin peräti yllättynyt kun tyttö vinkkasi Zikin olevan toimistossaan. Olisin luullut tuon laiskimuksen nukkuvan vielä.

Ennen kuin menin herättelemään edellä mainittua auktoriteettia, kävin varustamassa päivän yllätyskohteen numero kaksi, Festiva Solon siis. Fea kilttinä tyttönä odotteli karsinassaan, ja kilttinä tyttönä toipui tuloni aiheuttamasta hämmennyksestä nopeasti kun harjailun keveästi aloitin. Onneksi Cheval on minulle kuin seitsemäs koti, joten paikat ja tavarat ovat tuttuja. Feaa siinä hoitelin siis kiiltävään kuntoon, ja tuon jo aiemmin edellä mainitun tallitytön hienoisella avustuksella heiteltiin satula ja muut ratsastusvarusteet selkään. Treenivalmis tamma talutettiin Zikin oven taakse odottamaan, ja sitten pamahdin sisään hakemaan tätä itse pääjehua. ”Are U ready to GO?!”, kuului huudahdukseni vasten Zikin hämmästyksestä soikeita kasvoja. ”Aurinkoista ystävänpäivää!”, toivottelin innokkaasti ja lahjana annoin supertehokkaan halauksen. Uhrimme katse oli vieläkin unisen epäuskoinen, mistä olen oikeastaan hyvin yllättynyt näin jälkikäteen ajateltuna. Olisi kuvitellut tuon jo näiden kaikkien vuosien aikana tottuneen tempauksiini, mutta ilmeisesti niihin ei totukaan koskaan. Sepä ei ole harmiksi minulle, mutta kaikille muille kenties.

Kun Ziki pystyi jälleen hengittämään, oli vastannut toivotukseeni jotain tylsää kuten ”kiitos samoin”, ja sitten palannut omaksi itsekseen motkottaen minulle siitä kuinka siemaisin siinä hänen toipumistaan odotellessani lopun hänen korkeutensa aamukahvitilkasta, olimme valmiit lähtemään. Kiskaisin ystäväisemme ulos toimistosta ja ilmoitin, että olin tullut ystävänpäivän kunniaksi pitämään ilmaista estevalmennusta hänelle ja Fealle. ”Jahas, Fea täytyy varustaa…” jne. jne. mutisi Ziki tylsästi, mutta minäpä yllätin jälleen kerran vetämällä kahdeksannen ässän hihasta. ”Tadaa, saanen esitellä, menovalmis ratsunne Fea!”, toitotin kädet ojossa käytävälle. Zikin ilme ei värähtänytkään, vaan pysyi ihmetys-asetuksella. Tästä hämmästyneenä tönäisin silmälasejani parempaan asentoon ja tuijotin käytävälle niiden läpi, nähden sitten aivan saman kuin Zikikin. Me näimme käytävän. Mutta ei siellä kyllä yhtään hevosta ollut.

Ziki komensi minut etsimään paikalta ilman lupaani poistunutta Feaa, samalla kun hän kiskoisi nopeasti ratsastuskamppeet päälleen siinä toimistolla. Ehdin jo kolmeentoista kertaan kiroamaan sitä kuinka sokkeloinen ja ennen kaikkea hervottoman suuri tämä Cheval Delamerin talli onkaan. Kahdeksan karsinan kotitalliin tottuneena tämä hevospalatsi teki oloni sellaiseksi, kuin etsisin neulaa heinäsuovasta. Joku voisi väittää että olen nopea turhautumaan, mutta minusta tuollaisten puheiden kuunteleminen on hyvin turhauttavaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, vai pitäisikö sanoa tässä tapauksessa lopun alku hyvin ja kaikki hyvin. Loppuhan tämä ei vielä missään nimessä ole. Kuitenkin, Fea löytyi, täysin kunnossa olevana luonnollisesti. Hän nyt oli vain päättänyt reippaana tyttönä vaeltaa tallin toiseen päähän odottelemaan estevalmennusta. Ziki sai päälleen vähän jotain ammattimaisempaa kuin yöpuvun ja tennarit, joten olimme valmiita matkaamaan maneesiin ja aloittamaan treenin. Lueppa valmennuskalenterista miten esteratsastuksen salojen kertaus ratsukolta sujui.

16.12.2012, Tilannepäivitystä ja muuta höpötystä
Fea on saanut nauttia kilpauransa päätöksestä jo jonkin aikaa, ja nyt on tamma myös saanut nauttia laatuarvosteluiden huminasta! ERL-II ja YLA2 palkittu tamma odottaa nyt pääsyään SPL laatuarvosteluun! Laatuarvostelu on vasta palannut elävien kirjoihin, joten odotetaan vielä, että koska vien tamman laatuarvosteluun. Tamman toinen jälkeläinen Cotton Eye Joe Mer on ollut hieman hiljaiselolla, joten voi olla että tämä päätyy vielä oman tallin kattoni alle. Tämän suku kun on kerta kaikkiaan ihana, etten voi antaa sellaisen mennä hukkaan! Tätä en kuitenkaan vielä tiedä, että mitä tulee tapahtumaan. Fea on yleisesti pärjännyt erittäin hyvin ja saanut nauttia vapaasta ajasta. Olen käynyt ratsastamassa pariin otteeseen Fealla, ja tämä on ollut erittäin rento ja nauttivainen. Ei sillä, että koko muunkaan tallin hevosista olisi joutunut kovin raskaalle työlle, mutta Fea on yksi näistä harvoista joilla todella on loma nyt! Myöhemmin tulee tietoa ja päivityksiä mitä tammalle kuuluu ja mihin ollaan suuntaamassa ja milloin!

14.02.2013, Kotiin muuttanut jälkeläinen ja päivitystä!
Tänään ystävänpäivänä Fean toinen jälkeläinen Cotton Eye Joe Mer, tutummin vain Joe, saapui tallilleni. Kiiwi, entinen omistaja, ei ole ollut kovinkaan aktiivinen ja ilmeisesti lopettanut virtuaalitalleilut. Ainakin taukoa näyttäisi olevan! Joe siis muutti Cheval Delameriin ja pääsee pian tutustumaan tallin kilpahevosten elämään, mutta ensin täytyy hieman tutustua tallin elämään paremmin. Joe on kuin Fea luonteeltaan, eli koskaan ei mennä saman kaavan mukaan ja kaikesta on otettava ilo irti! Fea sai tänään muiden hevosten tapaan sydämenmuotoisen keksin, ja tamma söi sen erittäin mielellään! Eihän sitä aina voi niin tarkkaan ruokintasuunnitelmia noudattaa, vaikka Irene katsoikin hieman pahalla vieressä. Onhan meillä pari hevosta valmistautumassa laatuarvosteluihin kunnon kohotuksella ja ulkonäön parantamisella, tarkoittaen että mahaa on yritetty myös pienentää... Fea on yksi näistä, tällä kun on ollut niin vähän töitä viime aikoina. Laatuarvostelut kutsuvat tammaa yhä, ERJ:n ja SPL:n laatuarvostelut. Vielä tarvitaan pientä hiomista molempiin, mutta jonain päivänä tammalla tulee olemaan myös nämä palkinnot kaapissaan. No, löpinät sikseen, Fealla on kaikki hyvin ja se on pääasia!