Rhea Lacerta, ERJ-I

     
Kuvat © Beate Langels

    Virtuaalihevonen     Rhea Lacerta "Lara"     Koulutustaso
    Rotu     Suomalainen puoliverinen         » kouluratsastus     Helppo A
    Rekisteritunnus     VH12-031-0457         » esteratsastus     160cm
    Syntynyt, Ikä     02.01.2012, 9v. (4v. 01.09.2012)         » maastoesteet     130cm
    Väri, Sukupuoli     Ruunikko, Tamma
    Säkäkorkeus     168 cm     Omistaja     Ziki VRL-05965
    Painotuslaji     Estepainotteinen     Kasvattaja     Pena Saarinen evm

ERJ laatuarvostelu 28.06.2015, 7 + 40 + 18 + 20 + 15 = 100 p / ERJ-I

Luonne

Lara on kuin ihmisen mieli. En osannut kuvitellakaan, että tällainen hevonen sattuisi tielleni kun allekirjoitin kauppakirjat! Tiesin heti Laran olevan erityinen hevonen tämän kiltin ja ystävällisen katseen vuoksi, mutta en silti odottanut tällaista enkeliä! Laran olemus rauhallisesta tammasta muuttuu kuitenkin hetkessä, kun tämän asetetaan esteradalle. Lara on loistava toisten hevosten ja ihmisten seurassa. Lapset saavat juosta tamman jaloissa minkä jaksavat, tämä vain puhisee ja katselee mitä nuo oikein ovat! Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat aina iloisia, kun kerron Laran olevan vuorossa. Etenkin sellaisen hevosen kuin Rarus jälkeen Lara on oikein tervetullut! Kaiken kaikkiaan Lara on kullan arvoinen hevonen, josta en kyllä luopuisi!

Hoitaessa Lara nauttii täysin siemauksin, mutta ei kuitenkaan vaadi hoitajaa jatkamaan tamman paijaamista vaikka haluaisikin. Antaa harjata kaikkialta ja kaviotkin nousevat ilman ongelmaa! Tämä onkin hoitajien suosikki, ja tammasta on lähinnä tappelua kuka saa hoitaa tätä! Varusteissa tamma saattaa hieman nyrpistää nenäänsä, etenkin satulavyötä kiristäessä. Kunhan muistaa käsitellä tammaa kunnioittavasti, ei Lara ala laittamaan vastaan hoitajalle! Suojien kanssa tamma pitää jalkansa paikallaan eikä nostele niitä. Taluttaessa Lara tulee perässä kauniisti tepastellen, eikä tämä keskity ruohotuppoihin tai pörhisteleviin oreihin. Tamma kulkee luottavaisesti perässäsi, eikä ihmettele mihin sitä oikein mennään! Tarhassa tamma on rauhallinen ja laumansa henkinen johtaja, mutta ei kuitenkaan pomottele toisia ympäriinsä.

Ratsuna Larasta kuoriutuu se tulisempi puoli, etenkin jos päästään tamman lempilajiin eli esteisiin! Yleisesti ottaen Lara liikkuu kuin ajatuksen voimalla, mutta vain jos ratsastaja on myös täysin mukana hetkessä. Lara liikkuu hyvin ratsastajan kuin ratsastajan alla, mutta jotta haluaa saada kunnon liikkeitä tammasta, vaaditaan taitoja. Kouluratsastuksessa tamma liikkuu hyvin ja näyttävästi, mutta todelliset taidot ovat esteratsastuksen puolella. Tammalla on loistava tekniikka, jossa tamma ponnistaa käyttäen hyvin takajalkojaan ja selkäänsä. Tämä venyy kissamaisen ketterästi esteen kuin esteen yli, eikä vauhdistakaan ole koskaan pulaa! Tamma ei kuitenkaan koskaan ryöstä tai kuumene niin paljoa, että jarrut puuttuisivat. Tämä kuuntelee ja pysyttelee hyvin ratsastajan alla. Käännökset tamma hoitaa ketterästi ja nopeasti, joten myös aikaa vastaan ratsastettaessa tamma liikkuu hyvin ja nopeasti. Maastossa Lara nauttii maisemista ja katselee ympärilleen, mutta laukatessa tämä ottaa kyllä kunnon vauhdin ja nauttii joka askeleesta! Maastoesteillä tamma keskittyy ja käyttää taitojaan, eikä ongelmia tule. Ratsastaja ei saa olla tällöin tiellä, nimittäin muuten tamma saattaa alkaa epäröimään ennen hyppyä.

Kilpailupaikalle mentäessä Lara astelee hyvin kuljetusautoon ja nauttii matkasta heinää mutustellen. Kilpapaikalla tamma nauttii tunnelmasta ja kerää virtaa itseensä, mutta ei hermostu tai muuten innostu liikoja. Lämmittelyissä Lara keskittyy hyvin mitä pitää tehdä, mutta vasta itse esteradalla tamma näyttää mihin pystyy. Ensimmäisellä kierroksella tamma tekee varman ja puhtaan radan, uusinnassa nopea ja tietenkin puhdas rata! Tamma nauttii yleisöstä, mutta ei häiriinny haukkuvasta koirasta tai muusta vastaavasta. Sateenvarjot olivat kerran pelottavia, mutta seuraavalla kilpakerralla ne olivat jo tuttu juttu! Tamma on loistava kilpahevonen, ja usein tämän näkeekin palkintojen jaossa.

Sukutaulu

i. Rhyniophyta evm
fwb, rn, 168cm
ii. Chrysolepis
fwb, rt, 170cm
iii. Ipomoea holst, rt, 170cm
iie. Cannabeceae fwb, m, 169cm
ie. Moraceae
xx, rn, 168cm
iei. Psycohotria xx, k, 170cm
iee. Macranthera xx, rn, 165cm
e. Rubus Arcticus evm
fwb, rt, 165cm
ei. Crotalaria
fwb, rt, 167cm
eii. Coccifera GER holst, rt, 169cm
eie. Liliales GER hann, m, 165cm
ee. Rubus Idaeus
fwb, rn, 165cm
eei. Chrysolepis xx, rn, 167cm
eee. Rubus fwb, k, 162cm

isälinja Rhyniophyta     emälinja Rubus Arcticus

Laralla on monipuolinen sukutaulu monilla erilaisilla nimillä ja roduilla. Tällä tammalla on erityisen hieno isä- ja emälinja, nimittäin jokainen on menestynyt omalla tavallaan! Myös niitä tuntemattomampia nimiä löytyy. Suomalaisia puoliverisiä löytyy suvusta, kuin myös englantilaisia puoliverisiä ja saksalaisia puoliverisiä. Mielenkiintoinen suku, jota on kyllä jaksanut seurata ja tutkia etsiessäni tietoa sukulaisista. Suvun perusteella uskoisi, että Larasta on tulossa oikea huipputamma!

Sukuselvitys

i. Rhyniophyta on komea suomalainen puoliverinen ori. Tämä on 168cm korkea ruunikko, joka on menestynyt erittäin hyvin esteradoilla etenkin Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Myös Saksassa ori on pistäytynyt kilpailemaan korkeiden luokkien parissa. Siitoksessa ori on ollut erittäin suosittu, nimittäin menestyksensä lisäksi orilla on hyvä rakenne ja ihastuttava luonne! Tältä löytyy juuri oikea määrä tulisuutta esteradoille, mutta samalla tämä on kuin suuri nallekarhu ja nauttii suuresti saamastaan huomiosta. Jälkeläisistä suurin osa löytyy ulkomailta, joten Suomessa tämä ori on melko harvinainen. Nykyään ori kilpailee yhä, mutta on enemmänkin vain jalostuskäytössä ja tallilla paijattavana ja hoivattavana!

ii. Chrysolepis on 170 cm korkea rautias suomalainen puoliverinen ori. Tämä herra on syntynyt Suomessa, ja kilpaillut täällä myös suurimman osan elämästään. Muutaman varsan jälkeen ori myytiin kuitenkin Ruotsiin, jossa tämä pääsi kunnolla maistamaan kilparatsun elämää. Liiallinen työ johti kuitenkin orin aikaiseen eläkkeelle jääntiin stressin ollessa liian suuri. Ori pääsi siis jalostuskäyttöön, mutta ei noussut enää samanlaiseen suosioon jossa tämä oli ollut. Ori oli luonteeltaan tarmokas mutta rauhallinen, mutta eläkkeellä tämä oli lähinnä arvaamaton ja rauhaton.

ie. Moraceae on kaunis englantilainen täysiverinen, joka tuo sukuun oman potkunsa energisyyttä ja nopeutta. Tamma on 168cm korkea ja väritykseltään ruunikko läsillä. Tämä on valloittanut Etelä-Suomen aluekilpailut olemalla erittäin vikkelä jaloistaan ja tekemällä uskomattomia uusinta-aikoja. Estekorkeudet eivät ole kovin korkeita, mikä ei tätä ole kuitenkaan hidastanut. Luonteeltaan tamma on kiltti, mutta ratsuna haastavampi eikä toimi jokaisen alla. Jälkeläisiä tamma on saanut kolme kappaletta iän karttuessa, ja varsoista yksi asuu Virossa ja kaksi Suomessa.

e. Rubus Arcticus on kaunis suomalainen puoliverinen tamma, 165cm korkea rautias. Tältä tammalta ei koskaan ole hyppyvoimat loppuneet kesken, vaan tämä hyppää esteen kuin esteen korkealta ja kovaa. Lahjakkuutta tältä tammalta ei lopu! Tämä on kilpaillut menestyksekkäästi Suomessa ja Ruotsissa, mutta ei ole valloittanut maailmaa sen enempää. Hyppytekniikka on sulava ja elegantti, kun tamma liitää esteen yli kepeästi ja vaivattoman oloisesti. Luonteeltaan tamma on säpäkkä, eikä anna aivan kenen tahansa karsinaansa astua. Jälkeläisiä tammalla on neljä kappaletta, joista kaksi asuu Ruotsissa ja kaksi Suomessa – toinen näistä Suomen varsoista meidän tallissa!

ei. Crotalaria on rautias suomalainen puoliverinen, jolta löytyy korkeutta 167cm. Ori on syntynyt Saksalaisista vanhemmista, ja siksi omaa hieman omaa terävyyttään. Tämä ei ole helppo ratsu, ja vasta yksi ratsastaja on pärjännyt orin kanssa kenttäratsastuksessa aluetasolle asti. Ori on tarkka ratsastajastaan ja jaloistaan, mutta oikealla tuulella tämä on erittäin mukautuvainen ja sulavaliikkeinen. Tämän on saanut vaihtaa kotia paljon, mutta nyt lopullinen koti on löytynyt. Ori periyttää hyvää hyppytekniikkaa, kuin myös tarmokkuutta. Jälkeläisiä ori on saanut muutaman kymmenen eläkepäivillään.

ee. Rubus Idaeus on kuvan kaunis 165cm korkea suomalainen puoliverinen tamma. Alun perin tamma työskenteli ratsastuskoulussa, mutta koska ei sopinut sinne, tämä myytiin harrastekotiin. Tamman kanssa ollaan harrastettu kotona, ja luonteeltaan tamma on pehmeä ja mukava. Tämä on periyttänyt kahdelle jälkeläiselleen hienovaraisuutta ja pehmeyttä. Molemmat jälkeläisistä kantavat Rubus-alkuliitettä, joka tulee tamman emältä. Toinen jälkeläisistä jäi kotiin, kun taas toinen myytiin kilpakotiin.

Jälkeläiset

10.04.2013 - o. Skathi Mer - Tartarus - Yogi
16.01.2015 - t. Blue Brent - Burn It Down - Ziki
28.01.2015 - t. Tarota Brent - Tartarus - Anne
03.04.2015 - o. Luglio Whisper - Lumpen - Gabi
26.04.2015 - t. Redcurrant Rain Brent - Pantenonix - Riella

Kilpailut

Porrastetut kilpailut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1504.47 Yhteensä 3476.54 ERJ pistettä, kilpailee vaikeustasolla 7.
Nopeus ja kestävyys: 119.43ERJ max. vaikeustaso on 10.
Kuuliaisuus ja luonne: 1972.07
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ sijoituksia 75 kpl

02.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/30
02.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/40
04.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/30
07.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/30
08.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/50
09.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/30
14.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/50
29.11.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/40
01.12.2012 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/30
05.01.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/30
07.01.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/30
10.01.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/30
10.01.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/30
11.01.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
21.01.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/30
12.02.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/40
13.02.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/40
14.02.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/40
17.02.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 6/40
08.03.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
10.03.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/30
11.03.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
12.03.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/30
16.03.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/30
18.03.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/30
23.03.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
02.05.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/30
06.05.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/50
20.09.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
24.09.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/28
25.09.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/30
28.09.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/30
01.10.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
01.10.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/30
01.10.2013 - Kutsu - ERJ - 140 cm - 2/31
13.10.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/40
16.10.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/40
18.10.2013 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 6/40
24.07.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/28
26.07.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/40
30.07.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/29
10.11.2014 - Kutsu - ERJ – 160 cm - 2/50
11.11.2014 - Kutsu - ERJ – 160 cm - 2/50
11.11.2014 - Kutsu - ERJ – 160 cm - 3/50
14.11.2014 - Kutsu - ERJ – 160 cm - 2/50
17.11.2014 - Kutsu - ERJ – 160 cm - 5/50
26.11.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/50
27.11.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 7/50
29.11.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/50
01.12.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 7/50
08.12.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/50
12.12.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 6/50
14.12.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/50
15.12.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 7/50
21.12.2014 - Kutsu - ERJ – 160 cm - 3/50
26.12.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/50
29.12.2014 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/50
06.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 7/50
07.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/50
13.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 7/50
13.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/50
14.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/50
18.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/50
22.01.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 3/30
29.01.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/30
03.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 4/50
04.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/50
14.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 2/30
15.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 7/50
15.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
16.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 1/30
17.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/50
20.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
24.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30
27.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160 cm - 5/30

KERJ sijoituksia 6 kpl

01.08.2015 - Kutsu - KERJ - CIC2 - 1/38
02.08.2015 - Kutsu - KERJ - CIC2 - 2/38
10.08.2015 - Kutsu - KERJ - CIC2 - 2/38
01.12.2016 - Kutsu - KERJ - CIC2 - 2/37
02.12.2016 - Kutsu - KERJ - CIC2 - 3/37
06.12.2016 - Kutsu - KERJ - CIC2 - 2/37

Tarinoinnit Laran elämästä

Valmennukset, 3 kpl

29.11.2013 - Estevalmennus - Maella
Paukautin autonoven kiinni ja vedin lapaset käteeni kylmästä täristen. Kipitin äkkiä maneesille ja vihellellen astuin sisään. Ziki oli siellä jo lämmittelemässä ratsunsa kanssa. Ruunikko tamma käveli vielä vähän uneliaan oloisena, eikä ihme kun kello näytti vasta yhdeksää. Juttelimme hetken tämänpäiväisen valmennuksen sisällöstä ja sain Larasta aika täydellisen kuvan. Pyysin ratsukkoa jatkamaan lämmittelyä ja paimensin pari katsomossa norkoilevaa tallityttöä kokoamaan esteitä. Kentälle nousi kahden esteen sarja, trippeli, okseri ja pari pystyä. Jätin estekorkeuden aluksi aika pieneksi, noin puoleen metriin. Lara virkosi heti tajuttuaan, että tänään pääsee hyppäämään ja sen askel muuttui heti paljon energisemmäksi. Muutaman verryttelyhypyn jälkeen nostin korkeutta parikymmentä senttiä ja hioimme hetken sarjalähestymistä maapuomin kanssa. Lara hyppäsi korvat hörössä ja selvästi nautti hommasta, mutta pysyi innostuneenakin hienosti Zikin hallinnassa. Korotin vielä esteitä vähitellen 120 senttimetriin asti ja pyysin ratsukkoa hyppäämään radan läpi vielä kerran. Trippelille asti kaikki sujui hyvin, mutta sitten jossain hevosen ja ratsastajan välillä tapahtui pieni oikosulku. Lara liukui melkein pysähdyksiin ennen estettä ja hyppäsi sitten valtavalla loikalla yli. Ziki horjahti hieman, muttei onneksi pudonnut ja pyysin häntä ratsastamaan esteen heti uudelleen. Nyt päästiin yli oikein mallikkaasti ja loppuratakin sujui oikein hyvin. Lara on mahtava hyppääjä ja sillä on paljon kapasiteettia, jatkakaa vain samaan malliin!

05.07.2014 - Estevalmennus - Dora
En voinut kuin huokailla ihastuksesta, kun seurasin Zikin ja Lara-tamman menoa. Olin jälleen tullut valmentamaan tuttua ratsastajaa, joka oli tänään ottanut valmennuskumppanikseen kauniin puoliveritamman. Lara oli ollut alusta saakka jo oikea enkeli eikä ratsukon tekemisiin tarvinnut juurikaan puuttua. Tuntuihan minusta vähän hölmöltä vain nököttää kentän reunalla ja seurata kuinka Ziki hyppäsi rataesteitä toinen toisensa jälkeen, mutta suorituksissa ei ollut mitään valittamista. Välillä kävin nostamassa esteitä, mutta kun ne olivat jo Laran omalla tasolla niin jouduin tosissani vain ihastelemaan ratsukon menoa. Tamma oli reipas, mutta se ei kaahaillut tai kuumunut liikaa ja näytti lisäksi olevan todella hyvin kuulolla ja hyppytyylikin oli ihan kuin toisesta maailmasta. Muutin yhdessä kohtaa kuudesta esteestä koostuvan radan muotoa, jottei ratsukko ihan tyystin samojen kuvioiden hyppäämiseen kyllästyisi. Okserit, trippelit ja radan keskipisteenä toimiva kolmoissarjakin ylittyi kuin tanssi. En voinut muuta kuin kehua Zikiä ja käskeä ratsastajaa taputtelemaan ja kehumaan hienoa estehevostaan suoritusten jälkeen. Viimeisillä hyppykerroilla otin myös aikaa ratsukon hypätessä ja rata-ajoista tuli oikein mallikkaita. "Teillä varmasti palkintokaappi pursuilee.", huikkasin humoristisesti yhden hypyn jälkeen ratsastajalle, joka tyytyi vain myhäilemään tyytyväisenä hevosensa selässä. Kyllä minäkin olisin iloinen jos omasta tallista löytyisi samanlainen kultakimpale kuin Lara!

25.01.2015 - Estevalmennus - Dimma
Tänään olisi oikean unelmaratsukon valmentamisen vuoro Brentwoodissa. Olin kuullut, että Lara on erittäin taitava, innokas ja lennokas tamma esteiden parissa. Astuessani maneesiin, pidin sormiani ristissä toivoen, että se todella olisikin niin. Ratsukko oli jo aloittanut alkuverryttelyt, joten pyysin heitä tulemaan maneesin reunalla olevan puomiharjoituksen muutamalla kierroksella. Tamma liikkui erittäin nätisti ja siitä näki, että se odotti tulevaa estetreeniä todella paljon. Lara olisi varmasti poukkoillut ympäriinsä ja räjähtänyt odotuksesta, jos se vain olisi mahdollista ja sallittavaa. Kun esteiden pariin vihdoin päästiin, tamma ei malttanut odottaa seuraavaa hyppyään. Jokaisen esteen ratsukko kuitenkin suoritti lähes tyylipuhtaasti, mitä nyt tamma oli hiukan liian innokas, mutta oikein sievästi ja lennokkaasti. Tässä hevosessa oli sitä jotain, jotain kadehdittava ja hienoa! Painoitimme treeniä aika pitkälti erikoisesteiden maailmaan, eikä mikään tuntunut tätä tammaa hätkähdyttävän. Jokaisen esteen yli mentiin vähintäänkin pienellä mahavaralla, oli este minkänäköinen tai -muotoinen tahansa. Zikille jouduin pariin otteeseen muistuttamaan kantapäistä, mutta se nyt oli aivan pientä verrattuna siihen, minkälaisia ratsukoita olin elämäni aikana valmentanut. Tämä tuntui oikein unelmalta päästessä valmentamaan tällaista hienoa ja taitavaa ratsukkoa. Mitä voisikaa enää parantaa? Tältä ratsukolta ei todellakaan puuttunut tyyliä, taitoa ja halua. Jokaisen esteen yli mentiin tyylikkäästi ja lennokkaasti ja ratatyöskentelykin oli hienoa. Ratsukon yhteistyössä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia aukkoja, ehkäpä siinä olikin se salaisuus.

Päiväkirjamerkinnät, 5 kpl

06.10.2012, Saapuminen tallille
Tänään tamma saapui tallille, kun olin paria viikkoa aikaisemmin käynyt tätä katsomassa. Samana päivänä talliin tuli ori Tartarus samalta tallilta kuin Lara. Olin ensin mennyt katsomaan vain Tarea, mutta mielenkiintoni siirtyi vähän ajan päästä myös Laraan. Kysyin omistajalta onko tämä myös myynnissä, ja myöntävän vastauksen jälkeen tamma tuotiin luokseni. Alkuun sain nähdä tamman liikkeitä ja hyppytyyliä, kunnes kysyttiin halusinko kiivetä selkään. Ja tokihan vastaus oli kyllä! Lara ei kuitenkaan ollut vakuuttanut minua täysin, ja olin vielä vähän kahden vaiheilla. Näin kiltti ja rauhallinen tamma, löytyisikö tästä sitä tarvittavaa tahtoa ja voimaa hypätä korkeammankin luokan esteitä? En tiedä niistä korkeamman tason esteistä, mutta ne mitä esittelyssä hyppäsin, saivat minut vakuuttumaan tamman innokkuudesta. Tämä kuunteli jatkuvasti mitä minulla oli sanottavaa, mutta osasi itsekin laskea askeleita ja määritellä vauhtia sopivaksi. Ja niin myös Laran kauppakirjat kirjoitettiin, ja parin viikon päästä tamma olikin valmis muuttamaan Cheval Delameriin. Tallitytöt ottivat tamman hyvin vastaan, ja myös tammalauma, johon tamma tuupattiin hetken pohdinnan jälkeen. Tästä alkaa Laran uusi elämä, ja pian tamma pääseekin treenaamaan ja valmentautumaan kilpailuita silmällä pitäen!

10.10.2012, Tutustumista uuteen elämään
Nyt oli aika minun kiivetä jälleen tamman selkään. Pari ensimmäistä päivää tamman kanssa on sujunut hyvin tallilla. Lara on saanut vain olla ja nauttia vapaapäivistä, mutta nyt olisi aika ottaa tätä vähän enemmän käsittelyyn ja töihin. Hieman olen tutustunut tammaan maastakäsin tekemällä harjoituksia ja juoksuttamalla, ja tämä tamma toimii juuri niin kuin hevosen kuuluu. Voisihan sitä käydä tutustumassa tamman kasvattajatalliin hieman useamminkin, jos sieltä löytyy tällaisia helmiä! Harjauksen ja varustoinnin jälkeen olimme valmiita koitokseen, nimittäin ensimmäiseen ratsastuskertaan tällä tallilla! Koeratsastus oli mennyt jo aivan nappiin, mutta nyt hieman jännitti, että mites tämän kanssa.

Lämmittelyissä tamma oli hieman jännittynyt ja katseli ympärilleen, mutta kun annoin tälle muuta ajateltavaa, Lara unohti ne kaikki mahdolliset möröt kentän kulmista. Teimme paljon voltteja ja ympyröitä, käännöksiä ja kiemuroita, ja Lara kuunteli todella hyvin mitä selässä tein. Ravissa tamma taipui myös hyvin ja myötäsi ohjalle, haki muotoa ja liikkui kepeästi. Ravissa oli myös todella mukava istua, joka on tietenkin aina plussaa! Laukkaa emme ottaneet paljoa, mutta molemmissa suunnissa pari nostoa ja ympyrää. Tallitytöt olivat kaikki aivan haltioissaan, he kun olivat seuraamassa kentän laidalta mitä oikein tapahtuu. Loppujäähdyttelyt menin tekemään maastoon muistaen onnellisena, että sinne on heitetty haketta. Tamma liikkui hyvin ja oli rauhallisena maastossa, katsellen kiinnostuneena mitä ympärillä tapahtui. Innolla odotan, mitä tästä tammasta oikein tulee tulevaisuudessa!

15.02.2013, Talvinen maastoretki!
Tänään oli tamman vuoro päästä kunnon maastoretkelle! Tämä ei olekaan saanut nauttia tallin maastoista aivan liian montaa kertaa, joten nyt oli aika viedä tamma talviselle maastoretkelle. Hain tamman tarhasta ja harjasin tätä, kunnes laitoin satulan, suitset ja suojat. Sitten olikin aika ottaa tamma tallin pihalle ja hypätä selkään! Tamma liikkui koko ajan reippaasti ja katseli ympärilleen, mutta ei kuitenkaan säikkynyt mitään. Pari traktoria nähtiin, ne olivat hieman jänniä, mutta tamma ei kuitenkaan säikkynyt aivan liikaa. Traktorit pysyivät onneksemme tarpeeksi kaukana, muutenhan ne olisivat syöneet meidät!! Jatkoimme matkaa ravissa ja käynnissä, tie oli liian kova laukkaamista varten. Lara osoitti kuitenkin selvästi mieltään, että myös laukkaaminen on tämän mielestä ihan hyvä vaihtoehto.

Niinpä menimme pienelle pellolle, jossa sitten annoin Laran laukata sydämensä kyllyydestä. Tämä pelto on ollut usein laukkapeltona etenkin talvisin, mutta myös kesäisin. Tamma nautti laukkaamisesta ja vauhdista, eikä tämän vauhti hiipunut kovinkaan nopeasti! Muutaman kierroksen jälkeen kun olimme laukanneet molempiin suuntiin, hidastin tamman vauhtia ravin kautta käyntiin. Kävelimme vielä pitkän matkaa maastossa polkuja ja teitä pitkin väistellen puiden oksilla olevia lumikinoksia, kunnes käänsin tamman nenän kohti tallia. Lara oli oikein tyytyväinen matkaan jonka teimme, ja annoin tämän kulkea pitkin ohjin. Tallilla hyppäsin alas, ja tamman karsinassa otin tältä varusteet pois. Kun tamma oli vielä harjattu, heitin tälle loimen selkään ja vein takaisin tarhailemaan kavereiden kanssa! Tamma menikin suoraan syömään heiniä, jotka oli juuri tuotu tarhaan.

10.09.2013, Narvan tallin sänkkärilaukat
Osallistuimme Laran kanssa pieneen leikkimieliseen peltolaukka-kilpailuun. Tämä meni tamman osalta paremmin kuin osasinkaan ajatella! Olin itse Raruksen ratsastajana, mutta Meri ratsasti tämän tamman sen sijaan. Kun lähtölaukaus annettiin, Lara suorastaan syöksyi eteenpäin vierestäni! Onhan tällä täysiveristä suvussa, mutta herran jestas mikä spurtti suoraan maaliin viemään ykköspaikka! Kun saavuin maaliin Raruksen kanssa, menin heti onnittelemaan Meriä. Kilpailusta pidettiin nimittäin samanlaista kommentointia koko ajan kuin laukkakilpailuissakin, ja kilpailun voittajan selvitessä kuuluttaja kertoi Merin ja Laran nimen! Finaalikierroksella Meri sai myös ratsastaa tammaa, itse en halunnut mennä satulan. Tämä kun saattaisi sekoittaa tamman täysin!

No, kun finaalilaskennat oli laskettu ja ensimmäisen luokan kolmikko lähti laukkaan, olimme koko tallin porukan kanssa jännittämässä tuloksia. Seuraavaksi lähti toisen luokan voittokolmikko, sitten kolmannen luokan ja neljännen luokan kolmikko sai lähteä, eli vihdoin oli Laran vuoro! Tamma ampaisi liikkeelle ja harppoi kohti johtoa, mutta ensimmäisten ratsukoiden johto ei ollutkaan enää niin helposti kirittävissä. Lisäksi Lara hieman hyytyi matkan puolessa välissä, joten loppusijoituksemme oli kymmenes kahdestatoista. Tyytyväisiä olemme silti, päivä oli hauska jokaiselle ja hei, tulihan meille yksi voittokin mukaan kotiin vietäväksi!

04.03.2014, NOK:n järjestämä jousiammuntapäivä
Aamulla heräsin tuntien perhosia vatsassa. Tänäänhän lentäisimme Iso-Britanniaan jousiammuntaa kokeilemaan! En ole koskaan sitä itse kokeillut joten päätin heti tarttua tilaisuuteen kun ilmoituksen näin, ja niin hyppäsimme lentokoneeseen matkustaaksemme Iso-Britanniaan! Ratsuni Lara ei toki ollut niin innokas matkustamaan tunteja päästäkseen tänne, mutta eipä tuo niin paljoa matkalla kuitenkaan valittanut. Lentokone laskeutui noin kymmenen aikaan, josta vielä ajoimme Lontoon Heathrow’n lentokentältä Jayden talliin Pyrrhiciin, jossa tapahtuma pidettäisiin.

Tallille ei ollut tullut vielä kukaan muu kuin Troya ratsunsa kanssa. Nämä olivat ilmeisesti juuri saapuneet myös paikalle, nimittäin Troya oli avustamassa lastaamassa ulos... aasiaan?! Muutaman sekunnin päästä varmistuin tosiaan asiasta että kyseessä oli aasi, jonka Troya oli ratsukseen valinnut. Kaarroin vähän matkan päähän Troyan autosta lastatakseni Laran ulos autosta myös, mutta ensin kävin tervehtimässä Troyaa. Ilmeisesti auton äänen vuoksi myös Jayde tuli ulos pihalle tervehtimään ja pienen juttutuokion ja Troyan ratsun kehumisen jälkeen minulle näytettiin karsina, johon voisin väliaikaisesti Laran majoittaa. Lastasin tamman ulos ja talutin tämän karsinaan rentoutumaan ja lepäämään.

Lounasaikaan kokoonnuimme kaikki yhteen pöydän ympärille sisätiloissa. Ulkona oli kaunis sää, mutta pieni tuuli teki 15 asteesta liian kylmän ulkona syömiseen. Keskustelimme hieman jousiammunnasta, ja kerroin kokemukseni aiheesta olevan nollan luokkaa. Lounaan jälkeen kävelimme nurmikentälle, jossa aloitimme jousiammunnan perustiedoilla. Jayde näytti meille mallia ja kertoi perusasiat, asennosta ja tähtäämisestä. Maalimme oli jonkin matkan päässä jossa näkyi olkisia ja puisia maalitauluja, ja toivoin osuvani edes etäisesti lähelle maalitauluja!

Kun tuli oppilaiden vuoro, asetuin maalitauluni eteen ja kokeilin jousta. Se oli erittäin kevyt, mutta kun yritin jännittää jousta, ajattelin että en saisi ammuttua jousta edes kahden metrin päähän! Saatuani jousen kuitenkin jännitettyä katsoin nuolen olevan kohdallaan ja varoin päästämästä nuolta ennen kuin itse niin päätin. Otin ryhdikkään asennon, ja asetin nuolen posken kohdalle. Hengitin syvään, tähtäsin toinen silmä kiinni ja katsoin maalitauluani. Tähtäsin hieman ylöspäin jotta lentokaari ei päätyisi suoraan maahan, ja päästin nuolesta irti – nähdäkseni sen osuvan noin metrin päähän maalitaulun eteen.

Yllättyneenä edes että nuoli osui lähellekään maalitaulua otin toisen nuolen ja aloin jännittää jousta. Tässä välissä Jayde tuli näyttämään kuinka jousi oikeasti jännitetään, oma tapani kun ei ilmeisesti ollut aivan helpoin! Jayden tavalla sain kuitenkin jousen jännitettyä paljon pienemmällä vaivalla ja kiittelin tätä neuvosta. Seuraava nuoleni laskeutui hieman maalitaulun sivuun, sitä seuraava lensi yli ja neljäs nuoli osui kuin osuikin maalitauluun! Joskin maalitaulu oli naapurin eikä tarkoitukseni ollut lainkaan tähdätä sinne, mutta no, ainakin osuin maalitauluun.

Pidimme pienen tauon jonka aikana kävimme keräämässä ammutut nuolet, ja näin parilla olevan nuolia maalitauluissa. Kävin noutamassa nuoleni ja asetuin takaisin kohdalleni. Kun lupa ampua tuli, kaikki aloittivat jälleen. Kaksi ensimmäistä olivat jälleen huteja, mutta kolmas ampumani nuoli osui maalitauluun! Ei ympyröille mutta kuulin pienen olkituhahduksen kun nuoli upposi olkimaaliin. Hymyillen otin käteeni uuden nuolen, keskityin tarkasti, tähtäsin ja ammuin kohti maalitaulua. Jälleen osuma!

Kahden tunnin kuluttua olivat käsivarteni jo aivan väsyneitä, kuin myös selkäni. Nyt oli aika aloittaa ratsain jousiampuminen, ja menimme hakemaan hevoset. Lara oli jo rennompi ja katseli minua lempein silmin. Toivoin totisesti Laran hyväksyvän ratsastajan joka ampuu nuolia tämän selästä, mutta en uskonut sen olevan ongelma. Laralla tuntuu välillä olevan rajaton kärsivällisyys ja rauhallisuus, joskin ei aina ratsuna sitä puoltaan näytä... Esteitä meillä ei onneksi ole luvassa, sillä silloin Lara ei varmasti pysyisi nahoissaan. Päätin tehdä rankkoja harjoituksia lämmittelyissä ja saada tamman kuulolle ja ylimääräiset energiat pois, jos tamma sellaiselle tuulelle sattuu osumaan.

Lämmitellessä Jayde tosiaan kehotti meitä kaikkia saamaan ratsun täysi keskittyminen ja mielellään myös ne ylimääräiset virrat pois ennen kuin meille annetaan jousi ja nuolia. Tein tamman kanssa paljon käännöksiä ja tempon vaihteluita, pysähdyksiä ja askellajien välillä siirtymisiä. Lara keskittyi oikein hyvin lopulta, ja lopuksi keskityin ratsastamaan tamman rennoksi. Kun olimme lämmitelleet hevosia noin vartin-parikymmentä minuuttia, saimme käteemme jouset.

Lara oli alkuun hieman ihmeissään mitä selässä oikein tapahtui, kun venytin jousta kokeeksi. Tällöin myös istuntani muuttui hieman, ja Lara pysähtyi äkisti käynnistä luullessaan että halusin tämän tekevän sen. Pienen jousikokeilun jälkeen menimme pellolle, jossa yksitellen saimme ratsastaa kujaa pitkin ja ampua kohti maalitaulua. Saimme selkäämme nuolikotelot aina kun menimme kujaa pitkin. Ne kenen vuoro ei vielä ollut, oli tarkoitus pitää ratsut virkeinä ja nauttia auringon paisteesta.

Kun minun vuoroni tuli, alkoi minua jännittää äkisti todella paljon. Yritin rentoutua, nimittäin huomasin Laran nostavan päätään ja jännittyvän myös hieman. Jayde selitti minulle nopeasti mitä minun tuli tehdä, että minun ei tarvinnut keskittyä ohjaamiseen vaan vain ensin käynnissä antaa Laran kävellä ja samalla ampua kohti maalia. Ensimmäinen nuoli upposi kauas maalista, nimittäin en ollut varautunut Laran käynnin tuomaan liikkeeseen jota paikallaan seistessä ei ollut.

Seuraava yritys osui kuitenkin jo lähemmäs kun pystyin ennakoimaan Laran liikkeitä, ja kolmannella kerralla osuin jo maaliin! Seuraavaksi minun tuli ravata kujaa pitkin. Ravissa rytmin löytyminen oli huomattavasti vaikeampaa, mutta kun nousin jalustimien varaan seisomaan, oli tähtääminen helpompaa. Yritin vielä pari kertaa ravissa ampumista todetakseni Laran ravin olevan liian haastava minulle, tällä kun on niin suuret askeleet ja selässä pomppiminen vie keskittymiskykyä ampumisesta melkoisesti.

Sitten oli vuorossa enää laukasta ampuminen. Nostin laukan, tein pienen ympyrän ja laukkasin kujaan. Laskin ohjat käsistä, otin nuolen nopeasti ja venytin jousen ja päästin nuolesta irti. Kaikki tapahtui niin äkkiä että yllätyin kuullessani nuolen osuneen puuhun johon maalitaulu oli kiinnitetty. Seuraavilla kerroilla se meni vain paremmin ja paremmin, ja osuin jopa toiseksi sisimpään renkaaseen!

Minun vuoroni oli nopeasti ohi, ja pääsin taas odottamaan muiden seuraan. Jäljellä oli enää yksi minun jälkeeni, ja seurasin Troyan menoa aasin selässä. Ampuminen sujui hyvin ja aasi Tiko näytti nauttivan todella paljon! Lopuksi meille annettiin mahdollisuus kokeilla ilman kujaa ampumista, ja ilmoittauduin haluavani kokeilla sitä Laran kanssa. Ken tietää, saattaahan se mennä hyvin! Lara on erittäin herkkä istunnalle, joten kunhan vain itse pidän istuntani hallinnassa, kaiken pitäisi mennä hyvin.

Olin ensimmäinen joka sitä sai yrittää, ja sain kotelooni seitsemän nuolta. Kaikki tulivat katsomaan ampumistani, joten päätin keskittyä erityisen hyvin. Aloitin suoraan laukasta, ravissa ampumisesta kun ei mitään tulisi. Aluksi laukkasin samalla tavalla kuin harjoituksessa; maalitaulu oli etuviistossa meitä kohden. Nuoli osui olkeen, ja laukkasin maalitaulun ympäri ampuakseni uudestaan samasta kulmasta. Nyt se osui maalitaulun kulmaan jo! Tein laukassa ympyrän, ja lähestyin maalitaulua suoraan edestä – nuoli osui lähes keskelle maalitaulua!

Seuraavat neljä eivät osuneet enää niin hyvin, mutta olin tyytyväinen Laran kuuliaisuuteen istunnalle. Hymyillen ravasin muiden luokse, ja jäin katsomaan muiden suoritusta. Jousiammuntamme loppuikin siihen, ja vielä päätteeksi kokoonnuimme keräämään ajatuksia päivästä ja jousiammunnasta. Minulla oli ainakin hauskaa, ja näin monien ilmeestä että myös heillä oli ollut hauska päivä! Illalla pakkasin Laran taas autoon ja suuntasimme kohti lentokenttää.