VIR MVA Ch Tartarus, KTK-II ERJ-I YLA1

        
Kuvat © Beate Langels

    Virtuaalihevonen     Tartarus "Tare"     Koulutustaso
    Rotu     Suomalainen puoliverinen         » kouluratsastus     Vaativa B
    Rekisteritunnus     VH12-031-0455         » esteratsastus     150cm
    Syntynyt, Ikä     17.02.2012, 9v. (3v. 17.08.2012)         » maastoesteet     120cm
    Väri, Sukupuoli     Ruunikko, Ori
    Säkäkorkeus     169 cm     Omistaja     Ziki VRL-05965
    Painotuslaji     Estepainotteinen     Kasvattaja     Pena Saarinen evm

Estevarsojen laatuarvostelu 20.11.2012, 9 + 8 + 8 + 8 + 5 = 38p EV-II

Hevoskantakirja 15.01.2015, 19 + 18 + 20 + 20 = 77 p. KTK-II

ERJ laatuarvostelu 28.02.2015, 8,5 + 41 + 16 + 10 + 15 = 90,5 p ERJ-II

VIR MVA Ch -arvonimi myönnetty 20.03.2015.

ERJ laatuarvostelu 30.06.2015, 8,5 + 41 + 17 + 20 + 15 = 101,5 p ERJ-I

YLA 30.11.2016, 32 (18+14) - 33 (21+12) - 17 - 18 - 4 = 104p YLA1

Historia

Oli aikainen syyskuun aamu, kun sain puhelinsoiton vanhalta tutultani Pena Saariselta. Tämä on muutaman kymmenen kilometrin päässä asuva hevoskauppias, joka on rehellinen ja tältä myös tulee vain tervepäisiä hevosia. Poikkeukseen en ole vielä törmännyt. Tämä soitti kertoakseen myynnissä olevasta orista, joka tulee hieman tuntemattomammasta suvusta mutta potentiaalia löytyy. Myyntipuhe ei niinkään saanut minua vakuuttuneeksi, mutta mitenkäs sitä muutenkaan käyttäisi vapaapäivänsä kuin hevosia shoppaillen!

Niinpä hyppäsin autoon ja kaarsin Penan tallin pihalle. Perillä menin tämän toimistoon, ja pienen juttelun jälkeen mies toi minut katsomaan oria nimeltä Tartarus. Ori oli vielä nuori, ja on asunut koko ikänsä Penalla. Tämän emä Hai Yeh Maya oli kuulemma maneesin viereisessä tarhassa, ja Pena muisti kehua kovasti kantakirjattua tammaansa, jonka jälkeläisiä on myyty Ruotsiin asti. Isästä Pena ei sanonut niinkään mitään, vaikka ilmeisesti tämä on niin Suomessa kuin Ruotsissa menestynyt komea ilmestys.

Tartarus oli kyllä kaikkea mitä Pena oli sanonut, ja vielä enemmän. Tallityttö toi tätä kohti tallipihalla, ja voin sanoa, että harvoin hevonen saa vedettyä minut sanattomaksi. Nyt se kuitenkin tapahtui. Pena ohjasti minut kentälle, jossa tallityttö päästi Taren vapaaksi ja meni juoksuttamaan tätä koko kentän leveydeltä. Irtohypytysesteille vievä kuja oli suljettu. Kun Tare nosti laukan, olin kiljaista heti ostavani tämän orin, ja sain itseni vaivoin hillittyä. Maltoin silti itseni ja odotin näkeväni orin hyppäämässä. Ja voi mikä ilmestys tämä olikaan hypätessä! Se tekniikka, vartalon hallinta ja vaivaton hyppytyyli olivat aivan uskomattomia. Tässä vaiheessa en enää saanut pidäteltyä itseäni, vaan sanoin ostavani orin; päästämättä katsetta irti Taresta.

Kahden viikon kuluttua Tare oli katsastettu eläinlääkärini toimesta, ja olin hieman tutkinut syvemmin myös orin sukua ja todennut sen olevan erittäin mielenkiintoinen. Nimet oli kirjoitettu paperiin, raha oli vaihtanut omistajaa kuin myös hevonen, ja onnellisena hevosenomistajana Tare kärrytettiin pois vanhalta kotitalliltaan uuteen seikkailuun.

Luonne

Aluksi niin täydellisen oloisesta orista on alkanut tulla esiin hieman hankalampiakin puolia. Edelleen ori on palluteltava halinalle, joka rakastaa huomiota ja rapsutuksia, mutta tällä on myös heikot kohtansa. Ruokaa ori ei pysty vastustamaan sitten millään! En ole koskaan nähnyt hevosta, joka tällaisella antaumuksella syöksyy ruokansa kimppuun ja hotkaisee sen alle minuutissa, oli ruokaa kuinka paljon tahansa. Taren ahneen puolen saa nähdä myös ulkosalla kesäaikaan, kun ruoho on vihreää. Tare kun ei sitten paljoa kysele, että saako mennä syömään... Muuten ori on kyllä niin täydellinen tapaus, ettei toista ole. Tämä on kiltti ja ystävällinen, eikä näyki tai pure. Ei edes silloin, kun on ruokaa kipossa! Selkään voi mennä myös hieman aloittelevammat ratsukot, ei tarvitse olla kymmenien vuosien kokemusta. Ihmisystävällinen nallekarhu, se on meidän Tare.

Hoitaessa Tare on helppo niin käytävällä kuin karsinassa. Ainoastaan jos ruokaa viedään ohitse, saattaa ori käytävällä ollessaan hermostua hieman enemmänkin! Antaa harjata kaikkialta, ja usein rentoutuu täysin. Tare nostaa kavionsa hyvin, eikä kauhistele varusteita. Taluttaessa ori tulee nätisti, jos ei anna tämän huomion karata muualle (kuten ruohotuppoihin...). Tammat ori ohittaa ihmettelemättä, jatkaa vain tyytyväisesti matkaansa. Tarhassa Tare on mukava kaveri, ei pomottele mutta ei kuitenkaan ole aivan pohjasakkaa. Tarkka ruuastaan, mutta vaikka onkin hieman ahneemman puoleinen, on valmis jakamaan ruuastaan! Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole Tarelle mitenkään ihmeellisiä ihmisiä, haistelee vain uteliaana uusia hajuja. Hieman säpsähtää ja katselee epäluuloisesti rokotteita, mutta kestää sen hammasta purren.

Ratsuna Tare on aivan ihana. Tämä liikkuu pehmein ja sulavin liikkein, joskin alkuun meno on huomattavasti kankeampaa. Lämmittelyiden ja taivutteluiden jälkeen orista kuoriutuu oikea kouluratsun alku! Taren mielenkiinto ei kuitenkaan riitä kouluratsastukseen, vaan kaipaa rennosta luonteestaan huolimatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita esteiden parissa. Ori on kevyt ratsastaa, ei tarvitse ajaa eteen kuin ei myöskään kannustaa kovempaa vauhtia jatkuvasti. Kovan vauhdin ori kyllä löytää itsekin! Tämä pujottelee taitavasti esteiden välistä löytäen aina ne nopeammat tiet, joskin tarvitsee apua lähestymisessä. Ori ei ole niin varma tullessaan esteelle, joten ratsastajan on oltava valmiina olemaan ainakin henkisenä tukena kuin myös pidättämään oria tarpeen tullen. Maastossa Tare liikkuu reippaasti ja innokkaasti. Käynnissä kannattaa olla tarkkana, ettei ori syöksy haukkaamaan oksasta paria lehteä tai maasta ruohotuppoa! Maastoesteillä ori liikkuu rohkeasti ja varmasti, pysähtymättä miettimään vaikka vähän kura lentäisi tai meinattiin kompastua esteeseen. Innokas menijä siis, mutta siitä voi olla montaa mieltä, onko se aina niin hyvä asia...

Lastatessa Tare on yllättävän säikky. Tämä katsoo jo kaukaa koppia tietäen mitä tuleman pitää. Ei Tare varsinaisesti hankalaksi heittäydy, mutta hieman pelokkaasti lähestyy koppia, kunnes lopulta kiipeää sisälle. Väkikeinoin oria ei sisälle saa, vaan pitää muistaa olla kärsivällinen ja ymmärtää oria. Matkan aikana ori on aivan hiljaa, ja tuleekin ulos aivan rentona - matkan aikana ei siis jännitä lainkaan! Kilpapaikalla ori astelee ulos katsoen ympärilleen kiinnostuneena ja uteliaana, haistellen ja ehkä jopa hieman maistellen kaikkea mitä eteen sattuu. Lämmittelyissä ori liikkuu hieman kankeammin kuin kotona, mutta kun jännitys ja stressi saadaan pois, uskaltaa ori rentoutua ja liikkeet muuttuvat sulavammiksi. Kilpasuoritus ei ole orille tämän jälkeen enää juttu eikä mikään. Jos joutuu yksin kentälle, saattaa hieman olla hädissään. Kellon kilahtaessa ori on kuitenkin täysillä mukana kilpailussa, hypäten esteet yli hyvällä tekniikalla ja liikkuen nopeasti ja sulavasti, aivan kuten kotikentällä.

Sukutaulu

i. Roman Reloaded evm
fwb, rn, 170cm
ii. Icaros BOM
xx, rn, 171cm
iii. Ode To The Bouncer xx, k, 170cm
iie. Chikini Chameli xx, rn, 169cm
ie. Shake Your Bon Bon
fwb, rn, 169cm
iei. Bangarang fwb, rn, 170cm
iee. Sun & Moon holst, m, 168cm
e. Hai Yeh Maya evm
fwb, rn, 169cm
ei. This Ole Boy
fwb, rn, 171cm
eii. Jigar Da Tukda holst, rn, 173cm
eie. Teri Meri Hey! hann, rn, 169cm
ee. Tattoos On This Town
hann, k, 167cm
eei. Banjo Gasolina xx, k, 169cm
eee. Chammak Challo GER hann, k, 167cm

isälinja Roman Reloaded     emälinja Hai Yeh Maya

Taren suku on erittäin kirjava, ja sukua tutkimalla löytyy moniin rotuihin. Kun päästään kolmanteen polveen, voi nähdä, ettei suomalaisia puoliverisiä juuri ole enää edes! Vanhemmat ovat kuitenkin suomalaisia puoliverisiä, kumpikin on jäänyt hieman tuntemattomaksi. Taren suvusta saattaa löytää pari tähtinimeä, mutta jostain syystä ori ei ole sukunsa puolesta niin kiinnostava tai ihmeellinen. Siksi kai ori lähtikin minulle ilman muita ostajaehdokkaita!

Sukuselvitys

i. Roman Reloaded on 170 cm korkea suomalainen puoliverinen ori. Tämä on väritykseltään ruunikko punaisella häivähdyksellä, ulkomuodoltaan komea ori on siis kyseessä! Korkeat valkoiset sukat ja päässä suuri valkoinen läsi, voiko muuta enää toivoakaan? Esteradoilla ori liikkuu sulavasti ja koreasti korskuen, luoden ihailevia katseita peräänsä. Tämä on kilpaillut kansallisella tasolla ympäri Suomea, mutta on myös Ruotsin puolella näyttäytynyt kilpailuissa. Luonteeltaan ori on erittäin sympaattinen ja ystävällinen, hieman nallekarhumainen joka rakastaa rapsutuksia ja haleja. Jälkeläisiä orilla ei ole montaa, tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Tämän jälkeläisiä voi löytää niin Ruotsista kuin Suomesta, mutta oriin ei silti tapaa monesti suvuissa.

ii. Icaros BOM on Iso-Britanniassa esteradoilla menestynyt englantilainen täysiverinen ori. Tämä on väritykseltään ruunikko ja korkeutta tältä orilta löytyy 171cm. Icaros BOM oli luonteeltaan erittäin temperamenttinen ja kovapäinen, mutta ei kuitenkaan uhmannut ihmistä. Esteradoilla orin temperamenttisuus toimi hyvin, jonka vuoksi ori menestyikin estekilpailuissa ja oli jopa mukana Britannian maajoukkueessa. Icaros BOM oli suosittu jalostusori, ja on periyttänyt jälkeläisilleen voimakasta ponnistusta ja ruunikkoa väritystä.

iii. Ode To The Bouncer on Iso-Britanniassa asuva englantilainen täysiverinen, korkeudeltaan 170 cm korkea. Tämä kimo ori menestyi mahtavasti maansa estekilpailuissa, ja on ollut hyvinkin suosittu jalostusori. Ori on periyttänyt vahvasti temperamenttista luonnettaan, joka on ilmennyt lukuisilla jääräpäisillä jälkeläisillä. Tämän sukulinja on kuitenkin periyttänyt aina myös vahvaa hyppytaitoa ja tekniikkaa, jonka vuoksi ori onkin ollut niin suosittu jalostusori.

iie. Chikini Chameli on englantilainen täysiverinen, ja on syntynyt ja asuu vielä nykyisinkin Iso-Britanniassa. Tämä ruunikko 169cm korkea tamma ei ole ollut estekäytössä, vaan on tehnyt kunniaa laukkakilpailuissa. Tamman omistaja keksi kuitenkin yhdistää vallitseva estekuningas kauniin tammansa kanssa, josta myöhemmin Icaros BOM sai alkunsa. Tammalla on myös muita jälkeläisiä, mutta Icaros on näistä ehdottomasti menestynein.

ie. Shake Your Bon Bon on kaunis suomalainen puoliverinen tamma. Näyttelyissä menestynyt ja kauniista rakenteesta kiitosta saanut tamma asui Britanniassa vuoden, jossa tämä myös astutettiin orilla Icaros BOM. Tammalla on yhteensä viisi jälkeläistä, joille kaikille tamma on periyttänyt hyvää rakennetta ja ystävällisyyttä. Estekilpailuissa tamma ei koskaan käynyt tallin omien kilpailuiden lisäksi, mutta on kevyt ratsastaa ja tämä on erittäin ketterä tiukoille käännöksille.

iei. Bangarang on hyvin näyttelyissä menestynyt, kantakirjatukkin, suomalainen puoliverinen. Ori on ruunikko ja 170cm korkea. Näyttelymenestyksen lisäksi ori on ollut menestyksekäs esteratsu Suomessa. Ori ei koskaan saanut kerättyä kunnollista suosiota itselleen, mutta on menestynyt siitä huolimatta loistavasti. Tämän kaikki kymmenen jälkeläistä asuvat Suomessa, Shake Your Bon Bon on orin ainut ulkomailla asunut jälkeläinen.

iee. Sun & Moon on alun perin syntynyt Saksassa, mutta tuotiin Suomeen tamman ollessa kymmenen vuotta vanha. Tämä holsteinertamma on luonteeltaan elämäniloa täynnä ja tältä löytyy aina pilkettä silmäkulmasta. Tamma on musta ja 168cm korkea, mutta suurien valkoisten merkkien ansiosta erittäin mielenkiintoisen näköinen. Tamma on kilpaillut menestyksekkäästi Saksassa, ja Suomessa tamma on toiminut lähinnä siitostammana.


e. Hai Yeh Maya on todella kaunis 169cm korkea ruunikko tamma. Tämä on kantakirjattu toiselle palkinnolle, ja saanut arvostusta näyttelymenestyksensä vuoksi. Ratsuna tamma on osaava ja rauhallinen, ja onkin enemmän esteille painottunut. Jalostuksessa jälkeläisten ostajat ovat kuitenkin olleet kiinnostuneempia emän näyttelymenestyksestä. Kilpailuissa tamma ei olekaan käynyt muutamaa kertaa lukuun ottamatta, vaikka hypyt ovatkin tekniikaltaan hyviä ja sulavia. Tamma on siro ja kaunis, ja tämä on periytynyt myös tamman jälkeläisille. Myös tamman ystävällinen ja utelias luonne on periytynyt jälkikasvulle. Tammalla on yhteensä neljä jälkeläistä, joista kaksi on myyty Ruotsiin kilpahevosiksi.

ei. This Ole Boy on pienestä tallista kotoisin oleva suomalainen puoliverinen. Ruunikko ori on luonteeltaan erittäin kiltti ja ihmisystävällinen, ja tulee toimeen kaikkien kanssa! Korkeutta orilta löytyy 171cm. This Ole Boy ei ole kilpaillut muuten kuin pienemmissä kilpailuissa Suomen rajojen sisällä, mutta tällä on kuitenkin viisitoista jälkeläistä. Ori periyttää ystävällistä ja hyvää luonnetta kuin myös sulavaa ja ketterää hyppytyyliä, josta ori tulikin tunnetuksi.

eii. Jigar Da Tukda on Suomessa asuva ruunikko holsteiner ori. Tämä on huikean 173cm korkea, ja erittäin upea katsoa tämän suorittaessa esterataa. Ori on kilpaillut vain Suomessa, ja tämä tunnetaan ystävällisestä luonteesta ja upeasta hyppytekniikastaan. Orilla on jälkeläisiä vain Suomessa, ja niitä on seitsemäntoista kappaletta. Moni on ollut kiinnostunut ostamaan orin, mutta se ei ole vaihtanut omistajaa kertaakaan elämänsä aikana.

eie. Teri Meri Hey! on erittäin kaunis ruunikko hannover tamma. Tämä 169cm korkea on ollut oikea kodinvaihtaja elämänsä aikana, ja tamma onkin vaihtanut kotia vuoden välein lähes koko ikänsä. Vasta 15 vuotiaana tämä kaikille ystävällinen tamma löysi pysyvän kodin, ja sai lopettaa stressaavan elämäntyylin. Tamma on ollut lähinnä siitoskäytössä vuosien saatossa, ja tällä on jälkeläisiä Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa.

ee. Tattoos On This Town on Saksasta Suomeen tuotu hannovertamma. Kimo 167cm tamma kilpailu menestyneesti Saksassa ja myytiin sittemmin Suomeen siitoskäyttöön, ja tällä onkin kuusi jälkeläistä. Nyt tamma viettää eläkepäiviään Etelä-Suomessa pienemmällä tallilla. Tältä tammalta löytyy luonnetta ja temperamenttia, mutta purkaa kaiken tämän energian esteisiin ja korkeisiin hyppyihin. Tammalla on voimakas ponnu ja suuri laukka. Jälkeläisilleen tamma on periyttänyt sulavaa ja ketterää hyppytyyliä sekä hyvää luonnetta.

eei. Banjo Gasolina on Saksassa syntynyt ja asuva englantilainen täysverinen. Tämä kimo ori on ollut lähinnä siitoskäytössä elämänsä aikana, sillä maineikkaan sukunsa ansiosta orin ei ole tarvinnut esiintyä kuin muutaman kerran näyttelyissä kerätäkseen tarpeeksi mainetta siitosuraa varten. Ori periyttää tulista luonnetta ja upeaa ulkonäköä. Jälkeläisiä orilla on ympäri Eurooppaa, ja ori on myös matkustanut siitosuransa aikana melkoisesti.

eee. Chammak Challo GER on Saksassa asuva hannovertamma. Tämä on kauniin kimon värinen ja 167cm korkea. Tamma ei ole kilpaillut kuin paikallisen ratsastuskoulun kilpailuissa, ja sai vain yhden jälkeläisen elämänsä aikana. Tämä jälkeläinen vietiin Suomeen muutaman vuoden ikäisenä. Tamman omistaja sai yhtenä iltana idean teettää tammalla varsa ja aloittaa kasvatusura, ja etsikin yhden maineikkaimmista oreista astumaan tammansa.

Jälkeläiset

Syntynyt Jälkeläisen nimi Emä Omistaja
10.04.2013 o. Skathi Mer Rhea Lacerta ERJ-I Yogi VRL-00072
05.05.2013 o. Thanatos Mer Kyoto Song ERJ-II KTK-II Jazzumi VRL-09387
02.11.2015 t. Hopealaakson Hertta KTK-II Laerchon KTK-III Lashrael VRL-12379
28.01.2015 t. PKK-V FF Tarota Brent Rhea Lacerta ERJ-I Anne VRL-06858
11.04.2015 t. Ramant Dagreya Dad's Girl Cannabia VRL-00033
30.05.2015 t. Regatta Dessa Reneth Sylvester VRL-00483
26.10.2016 o. Chronos VIP MVA Fn PP-MVA Paylor KTK-II Ziki VRL-05965

Kilpailut

Porrastetut kilpailut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1411.00 Yhteensä 2856.5 ERJ pistettä, kilpailee vaikeustasolla 6.
Nopeus ja kestävyys: 111.08ERJ max. vaikeustaso on 9.
Kuuliaisuus ja luonne: 1445.50
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ sijoituksia 67 kpl

23.10.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
03.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
03.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
03.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
05.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
06.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/31
09.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
10.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
13.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/50
29.11.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
01.12.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
06.12.2012 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
04.01.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
19.01.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
22.01.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
01.02.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
04.02.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
04.02.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
14.02.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
08.03.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
10.03.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
11.03.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
03.05.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/44
05.05.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/45
02.05.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/30
22.09.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/28
25.09.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/28
26.09.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/28
01.10.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
01.10.2013 - Kutsu - ERJ - 140 cm - 1/20
04.10.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
12.10.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
12.10.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
13.10.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
14.10.2013 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
22.07.2014 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/22
26.07.2014 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/22
23.11.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 3/50
26.11.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 7/50
29.11.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 3/50
01.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 7/50
03.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 1/50
04.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 3/50
15.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 7/50
17.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 1/50
22.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 4/50
23.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 7/50
24.12.2014 - Kutsu - ERJ - 150cm - 3/50
30.12.2014 - Kutsu - ERJ Cup - 140 cm - 7/179
26.01.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
03.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
07.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/50
09.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/50
10.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/50
12.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/50
16.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
19.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/50
19.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
20.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
20.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/50
10.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
01.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
01.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
02.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
04.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
06.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
06.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40

KERJ sijoituksia 2 kpl
05.12.2016 - Kutsu - KERJ - CIC3 - 1/39
09.12.2016 - Kutsu - KERJ - CIC3 - 2/39

NJ saavutukset
18.10.2012 - Cirion Stud - Hevoset - tuom. Peppi S. - KUMA
29.01.2013 - Cirion Stud - Hevoset - tuom. Siiri K. - MVA-SERT, BIS4
24.12.2014 - VSPY - FWB orit - tuom. Kerppa - MVAsert, BIS3
05.02.2015 - VSPY - FWB orit - tuom. Welby - irtoSERT
06.02.2015 - VSPY - Puoliveriset orit - tuom. Vibaja - irtoSERT

Tarinoinnit Taren elämästä

Valmennukset, 2 kpl

03.07.2014 - Estevalmennus - Dora
Pääsin jälleen valmentamaan Zikiä ja tällä kertaa tutulla ratsastajalla oli mukanaan tummakarvainen Tartatus-ori. "Tare" oli erittäin reipas alusta alkaen ja muistuttelinkin Zikiä pidätteiden tärkeydestä ja siitä, ettei hän antaisi orin vain rynnätä verkkaesteille. Harjoistuesteet ylittyivät kuitenkin mallikkaasti vauhdista huolimatta ja puoliverinen oli hyvin hereillä ratsastajansa avuille. Lämmittelyjen jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään rataa jonka kävin ratsastajan kanssa alkuun lävitse.

"Lähdette tästä, ratsastatte suoran tien okserille ja hypyn jälkeen kaarratte kaksoissarjalle ja siitä neljän laukka-askeleen päässä olevalle trippelille. Trippelin jälkeen tulee tiukempi tie toiselle trippelille ja loppuun vielä tulisi laukata aiempien esteiden välistä ensimmäiselle okserille ja hypätä se uudelleen.", selitettyäni radan päästin ratsukon tuskistaan ja hyppäämään. Tare oli erittäin reipas ja ori liikkui hyvää vauhtia esteeltä toiselle. Hyppyjen aikana hevonen kuitenkin tarvitsi selvästi tukea ratsastajaltaan ja Ziki tietenkin ratsunsa tuntien osasi reagoida hyvin hyppytilanteissa. Puhtaita suorituksia ropisi jo heti alkuun joten sain kohotella esteet 150 senttisiksi ja sinne hevosen omalle taitotasolle saakka. Nyt hyppyjen kanssa tarvittiin vielä enemmän tarkkuutta ja pariin otteeseen Ziki unohti säädellä kunnolla ratsunsa vauhtia, jolloin pari tietä jäi vähän liian pitkäksi ja niitä seuraavista hypyistä tuli huolimattomia. Onneksi huomautuksen kautta ratsastaja osasi parantaa puutteitaan ja valmennuksen aikana nähtiin useita huippusuorituksia.

25.01.2015 - Estevalmennus - Dimma
Saavuin Brentwoodiin valmentamaan Zikiä ja Tarea. Ratsukko oli jo maneesissa verryttelemässä, juuri niin kuin olin pyytänytkin ollessani ruuhkan takia myöhässä. Tare oli oikein komea fwb-ori ja olin kuullut, että se oli aivan ihana ratsuna. Aloitimme valmennuksen pienellä puomiharjoituksella ja jatkoimme siitä pieniin esteisiin. Ori liikkui sulavasti ja oli todella innokas, ehkä hieman liiankin, sillä ensimmäiset esteet se hieman hosui esteelle tullessa. Zikin istunta oli todella hyvä, eikä siinä ollut moittimista, joten oli pikkuhiljaa aika siirtyä ratsukon tasolle. Aluksi hyppäsimme vain yhtä, kahta tai kolmea estettä kerrallaan ja aloin huomaamaan, miten ori alkoi keskittyä paremmin olennaiseen. Se hyppäsi kauniilla tyylillä, puhtaasti, jokaisen esteen yli, eikä se pelännyt haasteita. Monenkin esteen yli mentiin sievällä mahavaralla. Oli aika nostaa panoksia ja pyysin ratsukkoa menemään läpi lyhyen esteradan, jonka olin muutamaa päivää aikaisemmin Zikille sähköpostilla lähettänyt opeteltavaksi. Oppi oli mennyt hyvin perille, eikä minun tarvinnut auttaa järjestyksessä yhtään, vaan Ziki ohjasi Taren sen kummemmin miettimättä seuraavalle esteelle. Yksi puomin pudotus ja yksi läheltä piti tilannetta tulu, mutta muuten rata sujui todella hyvin. Kummankaan tyylissä ei ollut moittimista ja näin edessäni hienon kisaratsukon. Annoin teille suullisen palautteen loppukäyntien aikana. Tare ei näyttänyt edes kovin uupuneelta, mutta silti siitä näki, että jotain oli tullut tehtyä. Jatkakaa samaan malliin niin hyvä tulee!

Päiväkirjamerkinnät, 7 kpl

06.10.2012, Saapuminen tallille
Tänään ori saapui tallille yhdessä Laran kanssa, joka tulee samalta kasvattajatallilta. Yllättävää on, että samassa kopissa nämä tulivat, eikä mitään ollut tapahtunut matkan aikana - kaikki oli hyvin ja molemmat olivat naruissaan kiinni, tyytyväisesti syöden heiniään. Tare oli ollut jo silloin hyväkäytöksinen, kun olin käynyt tätä katsomassa ensimmäistä kertaa kasvattitallilla. Olin jo aivan varma ostopäätöksestäni, kun ylipäätään näin orin astelevan ylväästi tallipihalla kohti. Suvultaan hieman tuntemattomampi yksilö, mutta silti lahjakas. Täysin terve, ja kun ori laitettiin kentälle esiintymään ja näyttämään askeleitaan, olin jo sanomassa haluavani ostaa orin. Odotin kuitenkin vielä sen verran, että näin orin irtohypytyksessä. Esteen kuin esteen tämä ori hyppäsi korvat hörössä ja innokkaasti, osaten katsoa askeleita ja etäisyyttä, edeten hyvällä temmolla mutta silti rauhallisesti. Näin jo orin kilpailuissa ja ruusukkeet suitsissa, kun ilmoitin haluavani ostaa orin. Ja pian, parin viikon odottelun jälkeen, ori oli valmis muttamaan tallille. Eläinlääkärimme oli vielä varmistanut orin olevan täysin terve, ja sukua tutkimalla sain myös tietää, ettei tällä ole niin suurta riskiä saada mitään perinnöllisiä sairauksia. Kerrassaan täydellinen siis, etten sanoisi!

11.10.2012, Tutustumista talliin ja tapoihin
Tare on kotiutunut hienosti, ja tämä on jopa pukattu parin muun orin seuraksi tarhaan. Crinch ja Monni ovat ottaneet hyvin vastaan tällaisen vähän nuoremman orin tarhaansa! Tare on ollut rauhallinen ja maltillinen, oikein malliesimerkki muille. Rauhallisesti tallustaen ori tulee syömään, kun heinät jaetaan, ja muutenkin tulee korvat hörössä tervehtimään jos joku sattuu ohittamaan tämän tarhan. Ongelmia ei siis ole lainkaan, joka on aina plussaa tietenkin! Tänään päätinkin ottaa orin hieman töihin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun tämä on talliimme saapunut. Alkuun ori on saanut vain ihmetellä paikkoja ja nauttia hiljaisuudesta, mutta nyt on aika aloittaa treenit tulevia kilpailuita ajatellen! Niinpä siis hain orin tarhasta, ja otin talliin käytävälle kiinni. Koko harjauksen ajan Tare seurasi mitä oikein tein, ihmetteli ja kummasteli, hörisi ja puhisi. Erittäin seurallinen kaveri siis, ja meillä olikin hyvät keskustelut orin kanssa ennen kuin hain tälle varusteet. Tare odotti rauhallisesti paikallaan, että sain satulan paikalleen ja suitset päähän. Orihan on ollut lyhyesti juoksutuksessa aikaisemmin, kun olen ottanut hieman tuntumaa miten tätä kuuluu käsitellä. Nyt kuitenkin aika päästä kunnolla töihin ensimmäistä kertaa. Menimme kentälle, jossa nousin rampin kautta tämän selkään. Tare otti kaiken kuin tämä olisi jokapäiväistä, eikä mitään ihmeellistä ollut vaikka ihminen hieman ylemmäs kiipesikin.

Kentällä ori ei kyttäillyt muuta kuin yksinäistä talikkoa ja kottikärryä, jotka olivat kentän laidalla. Puomivarasto tai tötsät eivät olleet orista kuitenkaan huomion arvoisia. Ravissa ori liikkui pehmeästi ja kuunteli minua. Pienen pyyntelyn jälkeen tämä alkoi koota itseään ja laittaa kaulaa kaarelle liikkuen muodossa. Tämä oli erittäin raskas ratsastettava kädelle, mutta kun ori saa hieman enemmän lihaksia joilla kantaa itseään, ei ongelmaa pitäisi tulla. Nyt siis ori vain tehotreeniin! Aloitimme tänään aivan perusasioilla. Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia, paljon voltteja ja pohkeenväistöä. Tare osoitti hieman kyllästymisen merkkejä, mutta ei kuitenkaan alkanut laittaa vastaan. Laukassa ori liikkui hyvin ja pyörivästi, ja kun pyysin reippaampaa laukkaa pitkällä suoralla, ori suorastaan lensi! Siltikään ei ollut sellainen tunne, että nyt mentäisiin lujaa tai muuta vastaavaa. Ratsastushetkemme sujui hyvin, ja olinkin todella ylpeä orista. Täytyykin muistuttaa Irenelle, että tullaan valmennukseen! Eilinen valmennus Raruksen kanssa oli aivan eri luokkaa kuin tämä ratsastus Taren kanssa. Menimme pienen jäähdyttelylenkin metsään vielä, eikä ori laittanut lainkaan vastaan, vaikka maasto ei nyt aivan kuivimmassa mahdollisessa kunnossa ole. Hyppäsin lopulta alas orin selästä, vein karsinaan ja otin varusteet pois. Vielä pienen harjauksen jälkeen vein orin tarhaan, ja sitten lähdinkin metsästämään Ireneä...

20.11.2012, Estevarsojen laatuarvostelu
Tänään oli aika mennä katsomaan miten tämä ori oikein pärjää Estevarsojen laatuarvostelussa! Päivä alkoi pakkaamalla hevoset autoon, Tare meni kiltisti karsinaan kahden toisen Chevalista lähtevän hevosen temppuillessa - Kiia ja Rarus tosiaan olisivat voineet käyttäytyä hieman paremmin lastauksessa ja kuljetusautossa! Itse paikan päällä Rarus käyttäytyi mallikkaasti ja loi hyvää kuvaa tallista kahden toisen riekkuessa ja huutaessa; etenkin Rarus olisi saanut käyttäytyä paremmin.. Päivä itsessään sujui hyvin, ainakin Taren osalta. Tämä odotti kiltisti vuoroaan, ja kun Hanna lopulta tuli nelivuotiaiden ryhmässä Taren kanssa. Tare hurmasi tuomariston ja yleisön hetkessä kulkiessaan korvat hörössä ja silmät innosta palaen.

Rakenteen arviointi sujui hyvin, Hanna sai orin pysymään paikoillaan loistavasti. Käytöksen arviointi sujui myös erittäin hyvin, ja ori oli hyvin läsnä tilanteessa. Hieman tämä säikkyi vierasta Jennaa, mutta muuten sujui oikein loistavasti. Irtohypytyksessä Tare näytti parhaat puolensa hypäten tarkasti ja vaivattoman näköisesti. Pientä hiomisen varaa kuitenkin jäi, joten pisteisiin ei tullut täyttä kymppiä! Askeleissa Hanna ei saanut oria näyttämään niin hyviä askeleita, mutta siihen vaikutti myös orin jännittyneisyys. Koirat eivät myöskään ole orin lempparikavereita, joka aiheutti orin jännittyneisyyden. Kaiken kaikkiaan ori sai siis EV-II palkinnon, joka on todella hyvä saavutus! Kaiken kaikkiaan ori sai 38 pistettä, 9 rakenteesta, 8 suvusta, 8 käytöksestä, 8 irtohypytyksestä ja 5 askellajeista.

10.09.2013, NOK Maastoretken tarina
Odotin jännittyneenä maastoretken alkua. Koko päivän olimme matkustaneet tänne Itävaltaan Taren kanssa, ja nyt oli alkamassa se miksi tänne oikein tultiin: maastoretki linnan pihalta, ja vieläpä keskellä yötä! Itse olen hieman tällainen pimeää pelkäävä, joten valitsin Taren kaveriksi mukaan; tämä ei paljoa välitä vaikka mitä ympärillä tapahtuu. Olimme valmiita ensimmäisten joukossa, ja iltahämärässä katselin linnan siluettia. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, kun mietin mitä kaikkea noissa torneissa mahtaakaan asua...

Kun kaikki olimme valmiita, Diamonte ilmoitti matkan alkaneeksi. Kaikki lähdimme enemmän tai vähemmän nopealla vauhdilla liikkeelle, ja kesti muutaman kymmenen metrin, ennen kuin saimme itsemme valmiiksi ja asetuimme jonoon. Itse ratsastin puolessa välissä, mutta se oli ollut huono ajatus. Kaikki kertoivat vuoronsa perään kummitustarinoita ja naureskelivat näille, kertoivat kuinka ovat kuulleet ulinaa lähistöllä ja hautausmaalla on nähty viimeaikoina liikettä. Yritin nauraa jutuille, mutta sisimmässäni olin vain valmis juoksemaan karkuun ja ottamaan ensimmäisen lennon takaisin turvalliseen Suomeen.

Tare ei sen sijaan ollut moksiskaan kummitustarinoista tai kauhistuneesta ratsastajasta. Tämä yritti silloin tällöin napsia oksista ja ruohotupoista palasia, ja ärtyneenä nostin orin pään ylös. Ravipätkän jälkeen saavuimme muiden linnojen tiluksille, jossa Diamonte alkoi kertoa hieman historiaa. Yritin ratsastaa mahdollisimman lähelle kuuntelemaan, ettei minun tarvinnut kuulla kummitustarinoita. Tare sen sijaan oli toista mieltä, teki äkkipysähdyksen ja alkoi syödä ojan pientareelta. Yritin kiskoa orin päätä ylös, mutta eipä tämä paljoa minua kuunnellut. Ratsukko toisensa perään ohitti minut, jotkut hieman naureskelivat ja jotkut eivät kiinnittäneet huomiota lainkaan.

Lopulta sain Taren pään ylös ja otin hieman ravia päästäkseni takaisin ensimmäisten joukkoon. Yhtäkkiä näin, että edessä olevat hevoset alkoivat laukata lujaa. Tare tietenkin alkoi laukata saadakseen loput kiinni. En lähtenyt ohittamaan ketään, vaan jäin joukon viimeiseksi. Kääntäessäni päätäni näin viereisellä pellolla laukkaavan ratsukon, mutta tämä ei ollut mikä tahansa ratsukko. Ratsastajalla oli pitkä musta viitta, hevonen oli mustaakin mustempi. Ratsastaja katsoi joukkoamme kohti, ja näin tämän punaisena hehkuvat silmät läpi pimeyden. Kauhistuneena katsoin muualle. Kuulin myös ulinaa, mutta ratsujen rauhoittuessa annoin kaiken mennä mielikuvituksen piikkiin. ?Ei aaveratsastajia ole olemassa, ei aaveratsastajia ole olemassa...? hoin päässäni koko loppumatkan, kunnes pääsimme linnalle.

Linnan pihan valojen toivottaessa meidät tervetulleeksi Diamonte huomasi, että hei, meitähän on vain kuusi jäljellä enää! Kaikki olivat hetken hiljaa, kukin miettien missä seitsemäs ratsukko oikein mahtaa olla. Omassa mielessäni pyöri vain, että mielikuvitukseni aaveratsastaja ei ehkä ollutkaan mielikuvitusta, ja näillä seuduilla on oikeasti aave, joka ensin säikäytti hevoset ja nappasi viimeisen joukostamme.. Se olisi voinut olla minä ja Tare, mutta joku muu viaton joutui aaveratsastajan kohteeksi! Muut kävivät läpi eri vaihtoehtoja, ja pian alkoi tulla ehdotuksia kummituksista. Tässä kohtaa päätin avata suuni ja kertoa nähneeni aaveratsukon laukkaamassa pellolla hevosten pillastuessa.

Muut näyttivät hieman pelokkailta, mutta Diamonte totesi tyynesti, että ehkä se oli kadonnut ratsastajamme joka siellä laukkaili. Emme olleet aivan vakuuttuneita Diamonten varmasta äänestä huolimatta, joten lähdimme katsomaan takaisin. Koko matkan vilkuilin olkani yli, enkä ollut ainoa. Emme ehtineet kauas, kun kaukaa alkoi kuulua pelottavaa ulinaa ja kavioiden kopsetta. "Se on se aaveratsastaja!" kuului joukosta, ja paniikki alkoi jo levitä. Hevoset alkoivat hermostua myös, ja tilanteesta oli tulossa samanlainen kuin aikaisemmin. Pian näimme ratsukon edessämme, ja kaikki ehdottivat lähtöä paikalta. Diamonte ohjeisti kuitenkin pysymään paikallaan ja odottamaan, ei tässä hätää ole kuulemma.

Tumma hahmo lähestyi lähestymistään, ja nyt jokainen muukin pystyi näkemään viitan. Hevoset tunsivat ratsastajien jännittyneisyyden, ja yrittivät kääntyä tulosuuntaan. Olisin halunnut antaa Tarelle luvan laukata pois paikalta, ja mitä nopeammin niin sen parempi! Pian ulinasta alkoi kuitenkin muodostua sanoja, ja jokainen pystyi kuulemaan kuinka aaveratsastaja huusi "apua", "odottakaa" ja "vihdoin". Aaveratsastajateoriani meni siinä samassa, kun tunnistimme kadonneen ratsastajamme. Iloisin ja huojentunein mielin kerroimmekin loppumatkan ajan kuinka luulimme häntä aaveratsastajaksi. Viitaksi osoittautui takki, joka oli ollut avonaisena ja tämä hulmusi takana.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olihan se vähän hassua uskoa aaveratsastajaan, mutta pimeässä ja pelokkaana sitä uskoo vähän mitä tahansa. Kadonnut ratsastajamme kyllä kertoi kuulleensa takanaan aina välillä askeleita ja tunteneen jonkun tuijottavan häntä, joten kuka tietää, jos ulkona Itävallan linnamaisemissa onkin todella aaveratsastajia...

1.12.2014, NOK Jousiammunta tunti
Muistan kun reilut puoli vuotta sitten otin osaa NOK:in järjestämään jousiammuntatuntiin ja jo silloin oli hauskaa, joten kun kuulin uudesta tunnista menin heti talliin katsomaan kenet ottaisin mukaan seuraavalle tunnille! Ja koska viimeksi olin ottanut Laran, oli nyt aika ottaa tallin toinen varma ratsu joka ei varmasti tule hyppimään jousiammunnan aikana, ja se on ori nimeltä Tare.

Kun saavuimme paikalle, oli hieman sateista ja sumuista edelleen, mutta mitä muuta sitä voi odottaa joulukuun alun Britanniasta? Peruutin oriini ulos trailerista ja vein sen tallin kautta tälle varattuun tarhaan, jossa olikin jo päiväheinät odottamassa. Tare ei piitannut lainkaan että paikka oli täysin vieras, vaan iloisesti ampaisi heinäkasan kimppuun ja alkoi pörhistellä viereisen tarhan asukkaalle. Kun olin varmistanut, että Tarella on kaikki kunnossa, siirryin tallin sisätiloihin. Siellä oli jo muutama muukin, ja ennen tunnin alkua sain tutustua muihin jotka ottivat osaa tunnilla.

Teoriaosuus oli mielenkiintoinen, sillä vaikka monet asiat olivat tuttuja entuudestaan, tuli sitä myös uutta tietoa ja sain jakaa omat kokemukseni ja stereotyyppiset mielikuvani keskiajan hevoselämästä ja miten suuri osa jousiammunta siitä oli. Noin tunnin jälkeen laitoimme takit päälle ja joimme kahvimme loppuun, ja siirryimme ulos. Siellä saimme ampua muutamaan otteeseen maalitauluun, joka oli asetettu ruohopellon toiselle puolelle.

En ollut muistanutkaan kuinka hauskaa jousiammunta oikeasti oli! Asennon kanssa oli alkuun hieman vaikeuksia enkä saanut jousta kunnolla lentoon, mutta kun sain ohjeita ja vinkkejä niin homma alkoi taas hoitua paremmin. Sain jopa osuttua kerran keskelle maalitaulua! Joskin se oli yksi ensimmäisistä ja laskin sen aloittelijan tuuriksi, nimittäin seuraavat nuolet eivät lentäneet lähellekään keskikohtaa taulusta. Syytin hieman tuulta mielessäni, vaikka lähes kaikki muut osuivat joka nuolella keskelle taulua. Noh, ei sitä tänne kilpailemaan tultu vaan oppimaan ja pitämään hauskaa!

Seuraavaksi oli aika syödä välipala, ja sen jälkeen valmistella hevoset tunnin ratsastusosuutta varten. Tare oli täysin rento, kun talutin tämän talliin ja kiinnitin käytävälle varustointia varten. Siirryimme samaiselle ruohopellolle, jossa maalitaulua oli hieman siirretty kaukaisempaa kujaa päin, jota pitkin tulisimme ratsastamaan ja ampumaan kohti maalitaulua. Lämmittelin Taren rauhassa, mutta tunsin tämän olevan täynnä energiaa. Kun tuli lupa laukata siirryin hieman kauemmas toisista pellon toista päätyä kohti ja otin pari kunnon spurttia Taren kanssa. Melkein huolestuin kun ori innostui heiluttamaan päätään sekä lähes pukittamaan, tämänhän piti olla tallin toisiksi rauhallisin hevoseni!!

Spurttien jälkeen siirryin takaisin muiden hevosten pariin ja aloin ratsastaa Tarea alas ja rauhalliseksi, ja onnekseni ori rauhoittui ja alkoi laukata ja ravata normaalilla tahdilla. Lämmittelyiden jälkeen oli ensimmäisen ratsukon aika mennä kujalle, ja kauempaa näin että näillä meni todella hyvin kolme kierrosta, jotka jokainen sai kerrallaan ottaa ennen kuin tuli seuraavan vuoro. Kun minun ja Taren vuoro tuli, tunsin jännityksen hiipivän selkääni pitkin. Lähestyimme hitaasti kujaa, ja tunsin että Tarekin alkoi hieman jännittyä. Saimme viimeiset ohjeet kujan ratsastusta varten, ja sitten kannustin Taren vauhtiin.

Kujalla laskin ohjat käsistäni, asetin nuolen nopeasti paikalleen ja tähtäsin maalia kohti. Kun olimme tarpeeksi lähellä, päästin irti ja näin nuolen lentävän maalitauluun. Ehdin juuri nähdä, että se osui maalin ulkoreunalle. Innoissani otin ohjat takaisin yhteen käteen ja jatkoin laukassa takaisin kujan toiseen päähän ja laukkasin kujaa pitkin uudestaan. Tällä kertaa Tare laukkasi tasaisemmin; varmaankin sen takia, että olin itse rennompi ja minulla oli varmempi olo ampumisesta. Asetin nopeasti nuolen paikalleen ja päästin irti ollessamme tarpeeksi lähellä maalitaulua. Nuoli ampaisi matkaan ja samalla osui tällä kertaa hieman lähemmäs maalitaulun keskikohtaa; kolmannella kerralla toivottavasti menisi vielä paremmin!

Kaarsimme jälleen kohti kujan alkupäätä, ja merikissa ehdotti että yrittäisin ehtiä ampua kaksi nuolta kujan aikana. Hieman jännittyneenä sanoin haasteelle kyllä; eihän sitä voi sanoa ei, vaikka hieman onnistuminen huolestuttikin. Nostin Tarelle laukan ja suuntasimme kujalle, ja otin heti alussa nuolen esiin ja tähtäsin sen kohti maalitaulua. Tällä kertaa ampuminen tapahtui paljon kauempaa kuin olin tottunut, mutta kun tunsin Taren laukka-askeleen kohdan olevan oikea, päästin nuolesta irti ja seurasin sen menoa ja osumista aivan lähelle maalitaulun keskikohtaa. En kuitenkaan ehtinyt innostua vaan otin jo seuraavan nuolen ja ammuin sen ilman että ehdin edes kunnolla tähdätä, ja se osui aivan toisen nuolen vierelle vain 10cm päähän maalitaulun keskikohdasta. Innoissani taputin Taren kaulaa ja hymyilin muille, kun saavuin näiden pariin.

Seuraavat ampumakerrat eivät enää sujuneet niin hyvin, mutta se ei haitannut. Kun lopulta saimme vielä yrittää ampua ilman kujaa, otin haasteen vastaan ja olin toisena ratsastamassa ilman kujaa. Tarella on päivänsä kun tämä on istunnassa herkkä, ja tänään oli päivä jolloin tämä hieman vaihteli herkkyyden kanssa. En aina saanut Tareen kunnon yhteyttä ja tiukat käännökset eivät olleet aina niin tiukkoja kuin olisin niiden olevan, mutta muuten ori kuunteli istuntaani. Ampuminen itsessään ei sujunut niin hyvin, mutta hauskaa minulla kuitenkin oli; ammuin aivan maalitaulun vierestä, tein U-käännöksiä, laukkasin maalitaulun ohi takaa päin ja käännyin itse satulassa ampumaan, ammuin läheltä ja kaukaa, osuin ja monesti en osunut, mutta hauskaa minulla oli!

Tunnin jälkeen oli aika laittaa hevoset karsinaan ja me menimme vielä tallin tupaan juttelemaan ja kahvittelemaan, lämmittelemään kylmän sään aiheuttamia jäätyneitä varpaita ja sormia. Lopulta oli aika pakata lastausongelmainen Tare kyytiin ja lähteä huristelemaan takaisin kohti kotitallia, mutta tunti todella oli ollut ikimuistoinen ja varmasti Tarellakin on paljon kerrottavaa hevoskavereilleen kunhan kotiin päästään!

14.01.2015, Kantakirjaus, osa 1
Tare on jälleen näyttänyt kykynsä! Paljastettakoon heti tähän alkuun että tämä upea ori palkittiin KTK-II palkinnolla, kuten myös tallin toinen ori Coffeepot Crater Mer sai myös KTK-II palkinnon. Tässä pieni selostus miten kantakirjaus-päivämme oikein menivät, mukana matkamme paikalle kuin itse tilaisuus!

Heräsimme aikaisin aamulla kantakirjaustilaisuutta varten. Matkamme Rosenhofiin alkoi jo edeltävänä iltana koska talli sijaitsee Saksassa. Aloimme ajamaan kohti virtuaalista Helsinkiä kello seitsemän aamulla, jotta olisimme ajoissa lentoon joka lähtee kello 12. Hevosten kanssa kun täytyy olla sen verran aikaisemmin lentokentällä, niin matka tuli aloittaa aikaisin. Pysähdyimme kerran matkan aikana verryttelemään hevosten kanssa, jotta orien jalat eivät aivan puutuisi matkan aikana. Pate käveli koppiin mallikkaasti kuten aina, mutta Tare meinasi olla hieman hankalampi. Tämä meni kuitenkin helpommin sisään kun Pate oli jo kopissa, ja näin matkamme saattoi jatkua!

Seurasimme kuljetusautoon asennetusta kamerasta kuinka orit söivät kaikessa rauhassa heiniään ja taisivat torkahtaakin hetkeksi moottoritiellä ajaessamme. Saavuimme lopulta lentokentälle, jossa lentomme näytti jo odottavan. Matkalle oli lähdössä ilmeisesti muutama muukin hevosauto, mahdollisesti myös matkalla kantakirjaustilaisuuteen! Irene sai käydä hoitamassa paperi-asiat kun minä verryttelin hevosia rauhallisemmalla alueella tallityttö Merin kanssa. Tare oli lentokentällä kuin vanha tekijä, tämä kun ei hätkynyt vaikka kovia ääniä kuului jatkuvasti ympäriltä! Kun asiat oli hoidettu, lastattiin hevoset lentokoneessa erityisesti hevosten kuljetukseen tarkoitettuihin karsinoihin. Katsoimme että hevosilla on tarpeeksi lämmintä ja nämä ovat varmasti pehmustettu joka suunnasta, jonka jälkeen siirryimme matkustamoon.

Matka Saksaan kesti kaksi tuntia. Laskeutumisen jälkeen saimme siirtyä hevosten pariin, ja Brentwoodin kaksikko oli yllättävän rauhallisena! Otimme ensin automme ulos, sitten omalla vuorollamme saimme ottaa hevoset ulos karsinoistaan. Kun hevoset olivat saaneet hieman taas verrytellä ja nämä oli pakattu turvallisesti autoon, oli aika jatkaa matkaa Rosenhofiin! Tämä ajomatka kesti vain tunnin, joten pian olimmekin jo perässä. Kävimme ilmoittautumassa toimistoon kantakirjausta varten ja saimme kuulla meille tarkoitetut väliaikaiset karsinat. Otimme hevoset ulos autosta, ja veimme karsinoihin. Illan aikana kävimme vielä juoksuttamassa oreja ja laitoimme tavarat valmiiksi seuraavaa päivää varten, ennen kuin painuimme nukkumaan.

15.01.2015, Kantakirjaus, osa 2
Kantakirjauspäivän toimemme alkoivat kello viisi. Söimme nopeasti aamupalamme ennen kuin menimme tallille antamaan hevosille näiden aamupalat. Tunnin kuluttua päätimme, että menisimme hieman verryttelemään hevosten kanssa. Itse tilaisuus alkaa kello kymmenen, joten sitä ennen oli vielä paljon aikaa. Tare oli erittäin kiltisti rapsuttanut peppuaan seinää vasten yön aikana hännän ollessa suoraan sanottuna järkyttävän näköinen, samoin kuin oli keksinyt mennä maaten ollen aivan turpeinen! Tähän päätimme siis varata aikaa myöhemmin valmistelussa. Päätimme kuitenkin ensin mennä läheiselle ruohokentälle verryttelemään hevosten kanssa.

Tare oli oma rauhallinen itsensä, ja tästä johtuen Meri sai juoksuttaa Taren. Meri kertoikin jälkeenpäin, että ori oli liikkunut erittäin hyvin. Tämä oli ollut hieman jännittynyt muista hevosista alkuun, mutta oli rentoutunut täysin ravissa. Liikkui puhtaasti eikä matkasta ollut jäljellä puutumista tai vastaavaa. Laukassa Tare oli innostunut hieman spurttailemaan, mutta kuka kokonaisen päivän jälkeen matkustanut ei innostuisi siihen! Ori ei kuitenkaan lähtenyt ryöstämään, vaan väsyi temppuilemiseen ja alkoi keskittyä tempon vaihteluihin, joita Meri pyysi. Lopulta nämä alkoivat kävellä ympäri ruohokenttää jäähdyttelyiksi, ja Tare seurasi kuulemma erittäin kiinnostuneena muita kantakirjattavia hevosia!

Kun kello alkoi lähestyä yhdeksää, oli aika aloittaa valmistelu toden teolla. Orien harjat letitettiin ja laitettiin nystyröille, häntään koristeltiin letit. Mietimme pitäisikö häntiin laittaa punaiset rusetit, mutta Tare on niin rauhallinen oriksi että päätimme että ei sille ole tarvetta. Ei Tare päälle tule ellei joku siihen ensin haasta! Harjasimme orit kiiltäviksi ja öljysimme kaviot, että nämä olisivat erityisen kiiltävät. Valmistautumisen jälkeen oli puoli tuntia aikaa ennen kuin meidän arvostelu-ryhmän vuoro olisi, joten aloimme liikkua lähemmäs kenttää jossa arvostelu tapahtuu.

Tarea ei tuntunut jännittävän lainkaan, vaan tämä katsoi tottuneesti muiden hevosten suuntaan ja juuri sillä hetkellä esiintyvää kaksikkoa. Tare esiintyi ennen Patea, joten kun meidän vuoromme oli, talutin Taren kentän keskelle ja asetin orin seisomaan kunnolla. Tare katsoi kiinnostuneena tuomareita eikä oikein malttanut pysyä paikoillaan, mutta lopulta saimme luvan näyttää orin askeleet. Käynti oli hieman laiskan puoleinen, joten yritin nostaa energiaani näyttääkseni Taren oikean käynnin. Ravissa sen sijaan olisi voinut olla hieman vähemmän energiaa! Ori puski eteenpäin pitkin ja lennokkain askelin eikä yhtään välittänyt siitä, että en lainkaan meinannut pysyä orin perässä. Lopulta laukassa ori hillitsi itsensä eikä aivan ryöstänyt, vaan näytti tasapainoisen ja tyylikkään laukkansa tuomareille.

Askellajien näytön jälkeen asetin Taren jälleen seisomaan keskelle kenttää, ja tällä kertaa ori pysyi paremmin paikoillaan. Lopulta sain luvan poistua kentältä, ja vaihdoimme nopeasti Merin kanssa hevoset jotta esittäisin Paten. Samalla Meri meni Taren kanssa kentän aidan toiselle puolen odottamaan. Kun olin esiintynyt Paten kanssa ja loputkin ryhmästä olivat esiintyneet, tuomarit lähettivät pisteensä eteenpäin ja näistä laskettiin kantakirjauksen pisteet meille. Tare sai 77 pistettä, joka tarkoitti KTK-II palkintoa! Erittäin onnellisena ja tyytyväisenä aloimme kerätä tavaroitamme kasaan ja pakkasimme hevoset takaisin kuljetusautoon. Matkamme takaisin sujui melko samalla tavalla kuin matkamme Saksaan. Ainut ero oli, että Tare ja Pate olivat väsyneitä kaikesta tohinasta ja vilskeestä, ja me tytöt juttelimme aivan innoissaan kuinka hyvin kantakirjaus olikaan molempien osalta mennyt!