Thrasos Brent

           
Kuvat © Beate Langels

    Virtuaalihevonen     Thrasos Brent "Theo"     Koulutustaso
    Rotu     Suomalainen puoliverinen         » kouluratsastus     Helppo A
    Rekisteritunnus     VH15-031-0076         » esteratsastus     150cm
    Syntynyt, Ikä     20.11.2014, 7v (3v. 20.12.2014)         » maastoesteet     120cm
    Väri, Sukupuoli     Tummanruunikko, Ori
    Säkäkorkeus     166 cm     Omistaja     Ziki VRL-05965
    Painotuslaji     Estepainotteinen     Kasvattaja     Ziki, Brentwood Warmbloods

Estevarsojen laatuarvostelu 20.12.2014, 8 - 10 - 6 - 6 - 9 = 39p / EV-II

Luonne

Thrasos Brent, Theo, Tahvo, Taavetti, Tampio... Lista vaan jatkuu kaikilla nimillä, joita Theo on itselleen saanut vuosien aikana. Theo ei ole se penaalin terävin kynä, mutta silti mahtava esteratsu. Jotenkin ori on oppinut jäsentelemään jalkansa esteradoille, vaikka muuten orin elämää voisi kuvailla sanoin ”Ehkä se onnistuu ensi kerralla”. Ori on milloin pää juuttuneena ämpäriin, milloin puoliksi aidan ulkopuolella etujalkojen ollessa vielä tarhassa. Theo on kuitenkin ollut aina ystävällinen kaikille, ja tulee toimeen kaikkien kaksijalkaisten kuin nelijalkaisten kanssa. Tarhassa Theo ei ole se lauman ylimmäinen, mutta ilmeisesti orikaverit arvostavat orin tempauksia, eikä tämä ole ihan pahnan pohjimmaisena. Tammojen seurassa ori käyttäytyy kuin varhaisteini jutellessaan ensimmäistä kertaa tytölle, ei kuin suurelta ja komealta orilta mitä tämä oikeasti on. Mutta mieluummin niin päin, orin kanssa voi tehdä varsin mukavia kävelylenkkejä myös tammaporukassa sen johdosta!

Hoitaessa Theo on yleensä hieman kyllästynyt, ja kannattaakin pitää kaikki irtotavara (kuten harjakoppa) poissa Theon lähettyviltä. Ne kun on joko levitelty, pureskeltu tai tallottu alle puolessa minuutissa, jos ori siihen saa mahdollisuuden. Muuten Theo on erittäin mukava käsitellä ja hoitaa, antaa harjata, nostaa kaviot ja antaa laittaa varusteetkin ilman ongelmaa. Välillä Theo tykkää nostella jalkoja kesken pintelien laiton, eikä suostu pitämään jalkaa paikallaan, joten pinteleitä ei tälle pojalle kovin usein laiteta. Eläinlääkäri ja kengittäjä otetaan myös hyvin vastaan, ja he ovat myös ajan kuluessa oppineet laittamaan tavarat kauas orin vaikutusalueen ulkopuolelle. Taluttaessa ori tulee nätisti perässä niin kauan, kun ilmassa ei vaan lennä kamalia, hevosia ahmivia lehtiä! Theo on astetta säikympi tapaus, eikä ole aikuistuessaan päässyt eroon kummista fobioistaan.

Ratsuna Theo on hieman järkevämpi tapaus, ja jos tämän pitää kiireisenä, on ori myös suhteellisen käsiteltävissä eikä pomppaa jokaisen lehden lennähtäessä ohi. Theolla on erittäin mukavat askeleet, joihin on mukava uppoutua. Mitä enemmän orilta vaatii, sen näyttävämmät askeleet tällä on. Painotukseltaan tämä on esteratsu, ja kun Theon näkee esteillä, ymmärtää miksi. Kaikki kömpelyys jää taakse, ja orista tulee yhtäkkiä aikuinen. Ori vaatii kyllä paljon tukea ratsastajalta, mutta usein hankalissa kohdissa osaa tehdä sen parhaimman suorituksen päättämällä, miten toimia. Uusintaradat eivät ole Theon vahvinta osa-aluetta, sillä Theolla on ennemmin kepeä ja pitkä laukka kuin lyhytaskelinen ja nopea. Uusintaratojen käännöksiä olemmekin harjoitelleet usein ja hartaasti, ja pientä edistystä siltä saralta on jo tullut. Koulukiemuroitakin tulee aina silloin tällöin tehtyä, ja Theo on yllättävän sulavaliikkeinen sille päälle sattuessaan. Tähän toki vaaditaan orin täysi keskittyminen ja kaikkien tähtien oikean asennon, mutta välillä tulee mietittyä, josko oria pitäisi alkaa treenaamaan myös kouluradoille. Kun seuraavana päivänä ori kompastuu omiin jalkoihinsa, tulee sitä jo toisiin aatoksiin... Maastossa Theo on mitä mahtavin (kun lehdet ovat tippuneet puista), ja tämän kanssa on ihana käydä tekemässä pidempiä maastokävelyitä yksin tai porukassa. Myös maastoesteet ovat Theon mieleen, mutta suurta menestystä siltä saralta en ole suunnitellut. Ihan jo pojan terveyden vuoksi on ehkä parasta pysytellä tasaisella maalla, kun muistelee niitä omiin jalkoihin kompastumisia.

Kisapaikalla Theo on yleensä se, joka stressaa vähiten. Tälle koti ja täysin vieras talli sadoilla hevosilla ulkomailla on aivan sama juttu. Alkulämmityksen aikana kannattaa vain herätellä ori kunnolla, sillä matkustaminen tuppaa väsyttämään Theota aika paljon. Itse radalla ori näyttää taitonsa ja selvästi nauttii kilpailemisesta, ja usein uusintaradatkin sujuvat paremmin, kun ori tietää olevan tosi kyseessä! Myös tekniikka paranee kisaradalla, joten kai vieraalla paikalla jokin vaikutus on Theoon. Itse matkustaminen pojan kanssa on helppoa, mutta täytyy vain muistaa pitää taukoja; Theo väsyy helposti pitkien matkojen aikana.

Sukutaulu

i. Troublemaker Fleur
fwb, rn, 166cm
ii. Ka Thranduil
fwb, rn, 160cm
iii. Accord ERJ-I, SPL-I, YLA2, KTK-II
iie. Lost Cherise
ie. ML Dreamcatcher
fwb, rtpäistärikkö, 172cm
iei. PP MVA Kearney's Anakin KTK-II, ERJ I
iee. PP MVA Ceinak Zhydar ERJ-I, KTK-II, YLA1
e. Festiva Solo ERL-II, YLA2, ERJ-I
fwb, m, 166cm
ei. VIR MVA Ch Darkness Incarnate PB
ERJ-I, KTK-II, YLA2, SJP-II, ERL-II
holst, rn, 168cm
eii. Cúthalion ERJ-I, YLA2
eie. Ch Dohle-Nonstop KTK-II, ERJ II
ee. Furore NON
SPL-I, ERJ-I, YLA2, ERL-III, MASTER
fwb, km, 165cm
eei. Capoltin d. Urvan ERJ-III, YLA3
eee. Millefeuille GÅ

isälinja Troublemaker Fleur - Ka Thranduil - Accord     emälinja Festiva Solo - Furore NON - Millefeuille GÅ

Jälkeläiset

Theo on tarjolla jalostukseen.

Kilpailut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 152.76 Yhteensä 344.21 ERJ pistettä, kilpailee vaikeustasolla 1.
Nopeus ja kestävyys: 14.72ERJ max. vaikeustaso on 9.
Kuuliaisuus ja luonne: 191.45
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ sijoituksia 65 kpl

06.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/50
12.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/50
12.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
13.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
16.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
17.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/50
18.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
18.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 7/50
20.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
20.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/50
21.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
21.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
22.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
23.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
23.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
24.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
26.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
27.02.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/30
01.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
02.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
08.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
08.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
10.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
11.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
21.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/30
22.03.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/30
02.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
03.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
05.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
06.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
07.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
07.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
08.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
08.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
09.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
11.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/40
12.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
13.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
13.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
14.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
15.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
17.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
20.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
21.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
23.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
23.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
24.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/40
24.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
26.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
29.05.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
04.06.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
06.06.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/40
08.06.2015 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
16.11.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/24
01.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
02.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 5/40
03.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 1/40
07.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/40
13.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/38
14.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/38
16.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 4/38
18.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 3/38
18.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/30
19.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 6/38
19.12.2016 - Kutsu - ERJ - 150 cm - 2/38

Tarinoinnit Theon elämästä

Valmennukset

10.11.2016 - Estevalmennus - Jere
- Jos vaikka otetaan ensin ihan siirtymisiä ja katsellaan niitä esteitä sen jälkeen? kyselin Zikiltä joka oli kapuamassa aikas huvittavan näköisesti kauniin orin selkään. En ole ihan varma mitä hevosen päässä liikkui; sen ratsastaja yritti päästä satulaan ja ori oli lähdössä selvittämään mikä tuo toinen hevonen on joka tuijottaa peilistä takaisin.
- Alotetaanko sillä, että pääsen selkään? Ziki naureskeli samalla kun pomppi yhdellä jalalla hevosen vieressä toinen jalkaterä kiinni jalustimessa.

Kun vihdoin ja viimein ori oli valmiina ratsastajaa myöten, saatoimme aloittaa! Tampioksi esitelty ori näytti oikein hienolta otukselta ja ihmettelinkin, miksei sillä kisattu koulua. Ensimmäisellä voltilla se paljastui; sen motoriikka oli välillä hieman hakusessa. Olin kuulevinani ärräpäitä Zikin suusta, joten en voinut muuta kuin naurahtaa kentän keskellä. Orin siirtymiset olivat puhtaita, ellei paria ilopukkia laskettu mukaan.

- Ollaanko valmiina alottaa tosi toimet? kyselin parivaljakolta. Ori ehti hörähtää ennen Zikin vastausta, joten selästä kuuluikin: Niin minäkin luulen." Laitoin kaksi metrin korkuista pystyestettä pitkälle sivulle ja hieman niistä vinoon 40 asteen kulmaan okserin, jossa korkeampi puomi oli noin 120cm korkea.
- Kerroit, että tiukat käännökset on välillä vähän niin ja näin, joten nyt kokeillaan niitä. Tuossa on toi kahen esteen sarja, jolta olisi tarkotus päästä okserille kuudessa laukka-askeleessa. Itsekin olen tässä onnistunut, joten ei ole mahdoton juttu. Tehkää ensin niinku ite tekisitte ja sitten aletaan hiomaan tyyliä. Voit vaikka ite laskea askeleet siinä välissä, sanoin. Ziki nyökkäsi.

Ratsukko tuli varman oloisesti sarjalle ja suoritti sen yhdellä kolautuksella puomiin. Este kuitenkin pysyi kokonaisena ja yhtä varmasti jatkettiin okserille. Itse laskin laukka-askeleet tuolta väliltä ja tulokseksi sain kahdeksan. Ziki laski yhdeksään. Suunnitelmamme oli simppeli, kokeilimme ottaa este yksittäisenä niin, että parivaljakko ratsastaisi pystyjen vierestä hyppäämättä niitä ja ratsastamalla suoraan okserille. Välillä tuntui siltä, että orilta putoisi jalat alta ja he yhdessä mätkähtäisivät hiekkaan. Jotenkin he pysyivät pystyssä ja pääsivät esteen yli.

- Noh, monta askelta sait laskettua? huutelin.
- En ole ihan varma, mut veikkaan sitä samaa yheksää kun äsken.
- Pidätä sitä oria vähän lisää ja hidasta vauhtia, ehkä seki alkaa ajattelemaan enemmän itse.

Uusi yritys. Paljon parempi sellainen. Vauhti selkeästi oli hitaampaa ja saimme molemmat tuloksen kahdeksan.
- Ollaan erittäin tyytyväisiä jos saadaan vielä yks pois. Ottakaapa nyt noi pystyt messiin ja muista kiinnittää huomiota myös siihen, kumpi etujalka tulee maahan ekana. Sillä on kuitenki iso merkitys.

Ziki kannusti oriaan uudelleen esteille ja siinä vaiheessa ori näytti siltä, kuin se olisi miettinyt jotain. Melkein pidin sormiani ristissä ja rukoilin. Joku tuolla ylhäällä ehkä jopa kuunteli, sillä ori suoriutui tehtävästä hienosti. Seitsemän laukka-askelta oli juuri se mitä halusimme. Toistimme tämän vielä pariin otteeseen pienen hengähdystauon jälkeen. Orikin näytti nauttivan tästä. Välillä mukaan sattui lisää askelia ja kerran yksi puomeista tuli alas. Kuitenkin voimme olla ylpeitä tästä hienosta ratsukosta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Päiväkirjamerkinnät, 2 kpl

30.11.2014, Kuulumisia ja maastokävelyä
Theo on tottunut tallin elämään loistavasti, vaikka hieman köykäisempi päästään onkin. Kerta toisensa jälkeen olemme käyneet läpi miten kaviot nostetaan ja mikä riimu on, mutta aina se näyttää olevan aivan yhtä uutta ja ihmeellistä! Ensilumikin oli jo kokemus itsessään... Talutusharjoitukset ovat menneet hyvin, ori seuraa hyvin perässä vaikka Fea ei enää lenkeille olekaan tullut mukaan. Olemme lähinnä käyneet maastossa, mutta työskennelleet myös vapaana maneesissa tai kentällä. Harjausta Theo näyttää rakastavan, joskin taitaisin minäkin jos minulla olisi kutittava varsakarva josta pitäisi päästä eroon! Elo on sujunut hyvin Theon kanssa, ja toivottavasti tulee myös jatkumaan samalla tavalla.

Tänään olimme kiertämässä jälleen pienen maastolenkin taluttaen. Theo kulki riimussa perässä, ja suunnittelin jo miltä tulee orin koulutusjakso näyttämään suitsien ja satulan kanssa. Irtohypytyksen tulemme aloittamaan myös kohta, pitäähän orin olla valmis Estevarsojen laatuarvosteluun kohta! Eiväthän esteet suuria ole, mutta kuitenkin tarpeeksi haastavia sillä ori tulee täyttämään juuri samana päivänä kolme vuotta. Theo pärisi takanani, ja yritti napata kellastunutta ruohoa suuhunsa samaan aikaan. Ilma oli ikävä, kurainen ja kylmä; normaali marraskuu siis! Toivoin lumen jo satavan, silloin voisi mennä ottamaan hankilaukkoja pellolle ja Theokin saisi hieman lihastreeniä jos ottaisin tämän juoksutettavaksi pellolle. Pysähdyin hetkeksi kääntyäkseni katsomaan Theoa, joka yllättäen ei ollut huomannut minun pysähtyneen ja törmäsi suoraan päin. "Hienoa Theo, pärjäisit loistavasti yksin luonnossa!", mietin hiljaa mielessäni. Rapsuttelin oria hetken aikaa, ylpeänä ensimmäisestä Brent-kasvatistani.

24.10.2016, Roosanauhamaasto
Tänään osallistuimme roosanauha-keräykseen osallistumalla Metsälammen Ratsutallin järjestämään maastokävelyyn. Merkkiä klikkaamalla pääsee tapahtuman sivuille lukemaan lisää tästä mahtavasta ideasta!

Pakkasin Theon aikaisin aamulla traileriin (jossa menikin oma hetkensä, Theo kun ei ole se kaikkein välkyin eikä heti tajunnut mitä edes oli tapahtumassa) kun itse menin jääkylmään autoon. Auto käyntiin, ja lämppäri täysille! Theolla sentään oli kaikki tamineet päällä, että tämän luulisi viihtyvän oikein hyvin vaatetettuna heinää syöden. Theo ei ole se kaikkein paras kuljettaa yksin, mutta matkaa ei onneksi ollut kovinkaan paljoa.

Perillä parkkeerasin autoni muiden trailereiden viereen (ja niitä muuten oli paljon!) ja tarkistettuani Theon olevan kunnossa laitoin ovet lukkoon ja menin tallin puolelle katsomaan, miten monta ihmistä olikaan jo saapunut paikalle. Sinte oli järjestänyt tallin ulkopuolelle pienen tarjoilun aikaisin saapuneille, ja paikalla olikin jo parikymmentä henkeä. Eli vielä puuttui ihmisiä, mutta mietin että millainen joukko hevosia sitä sitten oikein tulisi kaikkien ollessa paikalla. Menin hakemaan itselleni kahvia (krhm, ehkä jo kolmas kuppi sille aamulle…) ja juttelemaan muiden paikalla olijoiden kanssa. Vaihdoin paljon kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa ja tapasin myös paljon uusia ihmisiä, olenhan ollut lähes yksikseni Brentwoodissa jo pitkän aikaa. Siksi olikin hauska päästä taas pitkästä aikaa ihmisten ilmoille!

Tunnin kuluttua loputkin olivat saapuneet paikalle, jotkut kauempaa ja jotkut naapurista. Sinte kertoi nopsaan suunnitelmat, ja sanoi että nyt olisi hyvä aika mennä laittamaan hevoset valmiiksi. Puolen tunnin kuluttua kaikkien tulisi kerääntyä tallin vieressä olevalle pellolle – ainut paikka, missä oli tarpeeksi tilaa tälle määrälle ratsukoita! Niinpä menin trailerille ja katsomaan mitä Theolle kuuluu, ja siellä poika naposteli heiniään tyytyväisen oloisena. Pakkasin tavarat valmiiksi trailerin vierelle, eli harjat ja varusteet, ja menin purkamaan orin trailerista. Laitoin tämän kopin kylkeen kiinni ja otin pois kuljetusloimet ja -suojat. Harjauksen jälkeen varustoin Theon, laitoin oman kypärän päähän ja lähdin taluttamaan oria kohti peltoa. Onneksi Theo on sillä tavalla helppo, että ainakin matkustaminen käy helposti, samoin kuin suuressa hevosmäärässä kulkeminen. Theo on sen verran nöyrä poika, ettei lähde tappelemaan muiden kanssa.

Pellon vierellä nousin Theon selkään, ja menimme vielä suhteellisen tyhjälle pellolle kävelemään. Aikaa oli kulunut vasta parikymmentä minuuttia, eli aikaa oli vielä. Ravailin myös Theon kanssa sivummalla, ja hain orin kuulolle. Vartin kuluttua (milloin aikataulut nyt pitäisivät tällaisen tapahtuman kanssa) Sinte kailotti matkan alkavan, ja että jokaisen tulisi pyrkiä kulkemaan jonossa ja kunnioittavan punaisia nauhoja hännissä. Hevosten tulisi mennä ensin ja ponien tulla perässä, jotta turhia hidasteluja hitaamman käynnin vuoksi. Ravi ja laukka on kiellettyjä, ja ratsukoita saisi olla maksimissaan kaksi vierekkäin. Vaikka olenkin maailmaa kiertänyt hevoslaumani kanssa ja osallistunut ties mihin tilaisuuteen ja vieläpä laatuarvosteluihin, oli tällainen maastoretki mielestäni silti jännittävä!

Menin jonon hevososioon, ja asetuin paikalleni. Sinten tallityttöjä oli järjestämässä menoa, kun Sinte ratsasti jono ensimmäisenä. Edessäni meni Otterley kirjavan Rosa-tammansa kanssa, kun takanamme tuli Pierre Cody-orinsa kanssa. Mietin hetken aikaa miten Theo mahtaa reagoida edessä keikailevaan tammaan, vaikka ei yleensä tammoihin kiinnitäkään huomiota kiiman ulkopuolella. Noh, onneksi poika on herkkä suusta eikä tältä riitä pokkaa tarpeeksi uhmatakseen käskyjäni.

Matkamme alkoi hiekkatietä pitkin, ja ohitimme Kaarossaden ja tämän raviradan. Raviradalla ei mennyt nyt ketään, ja aloinkin miettimään pitäisikö minunkin rakennuttaa ravirata turvallisia laukkaspurtteja varten. Pellolla kun voi sattua mitä vain hevosen kompastuessa, eikä teillä voi ottaa niin pitkiä spurtteja. Seuraavaksi mietinkin jo pitäisikö ostaa englantilainen täysverinen ja rakennuttaa laukkarata, se olisi järkevämpää puoliverijalostusta ajatellen. Pohdiskellessani turhuuksia olin mennä ohi pienen metsäpolun nimeltä Kutalanreitti, jolle kaikki muut olivat kääntyneet. Itse kun olisin jatkanut tietä vielä suoraan! Otterley huikkasi sen johtavan kaupunkiin, joten ihan hyvä etten jatkanut suoraan.

Ohitimme Glass Horse tallin ja kuulin Sinten huutavan kaukaisuudessa, että katsokaa oikealle Punapellolle ja ihastelkaa syksyn kauneutta. Kun olimme kohdalla, oli näkymä tosiaan kaunis! Eipä ihme, että Sinte sanoi sen olevan kaunis. Myös Otterley ja Pierre kommentoivat peltoa, ja jäätiinkin miettimään kuinka vihaisia kaikki olisi, jos karattaisiin vetämään pieni peltoralli, mutta hylättiin se ajatus sitten lopulta. Matkamme jatkui samaa polkua vielä jonkin aikaa, ja nautin todella metsän tuoksusta, hevosten askelten kopinasta ja iloisesta puheen sorinasta, jota kuului niin edestä kuin takaa. Theo käyttäytyi todella mallikkaasti, ja kulki pitkin ohjin rennosti.

Tulimme pian jälleen isolle tielle, ja kuljimme Revenance Studin ohi. Emme kulkeneet kauaa isoa tietä, vaan käännyimme kohta vasemmalle takaisin metsään; Rajametsään tällä kertaa. Polun nimi oli kuulemma Harjupolku, ja sitä hetken kuljettuamme menimme hetken Rajapolkua, josta siirryimme Jokipolulle. Tästäkin siirryimme hetken kuluttua Pirunpolulle. Tätä ympäröi aivan mahtava metsä, tuuhea havumetsä, ja ymmärsin mistä nimi Pirunmetsä oikein tuli! Pian tulimmekin jälleen aukealle, ja kuulin joltakin olevamme jo lähellä tallia ja nyt kuljimme Harjunlenkillä. Tie olikin muuttunut hieman leveämmäksi. Tallikin tosiaan jo häämötti edessämme! Kuljimme vielä lammen ohi, ja jälleen huomasin ajattelevani josko poikkeaisin reitiltä uittamaan Theota, mutta muistaessani nyt olevan lokakuun loppupuoli tulin toisiin ajatuksiin...

Tallilla Sinte jutteli toiselle naiselle iloisesti ja nauraen, heiluttaen käsiään innokkaasti ilmassa kuvaillessaan jotain, kenties tätä tapahtumaa. Menimme Theon kanssa takaisin pellolle, jossa oli muutamat muut laukkaamassa ratsujensa kanssa. Päätin liittyä mukaan hauskanpitoon, kestäisi kuitenkin vielä hetken ennen kuin loput tulisivat metsästä. Niinpä kuiskasin Theolle maagiset sanat, siirsin jalkojani laukka-avuille ja Theo ampaisi matkaan! Teimme Theon kanssa muutamat hurjat käännökset nopeassa vauhdissa, tein paljon vaihteluja nopeudessa ja pidin Theon kuulolla. Loistavaa harjoitusta uusintaratoja varten, vaikka eipä Theolla koskaan ole ollut puutetta vauhdissa! Hetken kuluttua vaihdoin takaisin käyntiin ravin kautta, sillä metsästä alkoi näkyä jonon häntä. Pienet shetlanninponit eivät olleet oikein pysyneet vauhdissa mukana, mutta näitä ratsastavilla tytöillä näytti olevan silti olleen hauskaa!

Lähdimme kävelemään Theon kanssa jälleen kohti talleja, vaikka kuulinkin jonkun ehdottavan lähtöä Laukkapellolle ja pois laitumilta. Luulemani pelto olikin ollut laidun talvikunnossa! Laukkapellolle lähtö kyllä kiinnosti, mutta tämä on ollut jo pitkä päivä pienelle orilleni. Niinpä pitkin ohjin menin tallille, jossa osa oli ilman ratsujaan ja osa edelleen hevosen selässä. Sinte kiitti kaikkia innoissaan, ja kertoi tarjolla olevan kahvia kaikille osallistujille. Niinpä suuntasimme trailerillemme, purin Theon ja laitoin tämän kuljetustamineissaan takaisin traileriin odottelemaan. Tällä näytti olevan vielä tarpeeksi vettä ja heinää, joten lukitsin jälleen ovet ja suuntasin kohti taloa, jossa kahvia kuuleman mukaan oli tarjolla.

Kahvi oli loistavaa, seura vielä mahtavampaa ja minun tuli naurettua hyvinkin paljon. Lopulta oli aika lähteä ajamaan takaisin kohti kotia, ja kiitettyäni vielä Sinteä upeasti järjestetystä tapahtumasta huikkasin kaikille heipat ja lähdin kohti autoa. Ajomatka kotiin tuntui huomattavasti lyhyemmältä kuin matka aamulla, ja kotona minua odotti yllättäen Kiia keskellä ajotietä. Siis ilman ratsastajaa tai taluttajaa. Mikäs sitä olisikaan ollut parempi tervetulon toivotus takaisin kotiin kuin hevosen nappaaminen pimeällä!