Brent Winky

     
Kuvat © Beate Langels

    Virtuaalihevonen     Brent Winky "Winky"     Koulutustaso
    Rotu     Suomalainen puoliverinen         » kouluratsastus     Vaativa B
    Rekisteritunnus     VH15-031-0129         » esteratsastus     160cm
    Syntynyt, Ikä     03.01.2015, 6v (4v. 03.02.2015)         » maastoesteet     130cm
    Väri, Sukupuoli     Musta, Tamma
    Säkäkorkeus     168 cm     Omistaja     Ziki VRL-05965
    Painotuslaji     Estepainotteinen     Kasvattaja     Ziki, Brentwood Warmbloods

Historia

Brent Winky myytiin vuonna 2015 Brentwoodista uuteen kotiin, Laura K:n omistukseen. Jo varsana tamma oli suhteellisen mahdoton, täydellisen pahanilkinen mutta mahtavalla moottorilla tehdä töitä. Ei tämä pieni tammavarsa mielellään tehnyt töitä, mutta jokainen este ja esteen näköinen ylitettiin suurella loikalla. Tämä into ja palo esteitä kohtaan sai minut uskomaan, että tästä tulee vielä mahtava esteratsu ja aikuistuessaan tästä saattaa tulla ihan käsiteltävä, kuten tämän vanhemmat Rarus ja Kiia ovat. Olisi kuitenkin pitänyt tietää, ettei kahta paholaisen ilmentymää voi yhdistää, ja toivoa hyvää lopputulosta...

Niin siinä siis kävi, että vuoden 2016 lopussa Brent Winky palautettiin kasvattajatallilleen. Tamma oli kasvanut, oli vahva ja erittäin vahvalla tahdolla. Suorastaan kauhistuttava tamma tarvitsi kolme tallityttöä saamaan tämän ulos trailerista, ja kuljetettua karsinaan. Tämä hyökkäili hampaat irvessä, ja viskeli jalkojaan joka suuntaan. Mutta yhdessä asiassa olin oikeassa kyllä - tällä tammalla on edelleen sama palo esteille kuin varsana, ja taitaakin olla ainoa syy miksi tammaa edes jaksetaan tallissa pitää.

Luonne

Winky on se hevonen, josta näet painajaisia. Tamma, joka ei anna periksi ja kostaa pienestäkin virheestä ja erimielisyydestä. Winky on mitä mainioin käyttämään hampaitaan, purren juuri niin kovaa, että parkaiset kivusta, mutta jotta pystyt edelleen käyttämään kättäsi parin viikon toipumisajan jälkeen. Oikeastaan vain selästä käsin Winky on jotenkin hallittavissa, muuten tamma on täysin arvaamaton, pelottava ja vaarallinen. En olisi ikinä hyväksynyt tammaa takaisin kotiin, ellen tietäisi, että tällä on suuria lahjoja esteradoille. Ei tämä ole ensimmäinen kamala hevonen jonka olen kouluttanut ja jonka vihan olen ohjannut esteradoille, mutta ehdottomasti kamalin.

Hoitaessa Winky tarvitsee sen viisi henkeä vahtimaan, että kaikki sujuu hyvin. Oikeastaan ainoa, jota Winky jotenkin kunnioittaa, on Ziki itse. Ehkä siksi, että Ziki on vain vaarallisempi ja voimakkaampi tahdoltaan kuin tämä itse. Hoitaessa tamma saattaa liiskata harjaajan - myös käytävällä harjatessa, astua varpaille, purra, potkaista tai kaataa ihmisen. Varusteita laittaessa täytyy olla kaksi ihmistä sitä hoitamassa, yksi molemmin puolin, että kun Winky hyökkää toiselle puolelle saa toinen ihminen jatkettua satulan asettelua tai korvien pujottamista suitsien lenkin alta. Taluttaessa sama juttu, kaksi ihmistä vähintään, sillä tamma saattaa syöksähtää eteen tai taakse, tai sivuille hampaat irvessä aikeina syödä taluttajansa. Voitte siis vain kuvitella, millaista kyytiä eläinlääkäri ja kengittäjä saavat... Yleensä nämä kaksi on kutsuttava samaan aikaan tekemään operaationsa ja antamaan rokotteet, sillä tamma joudutaan aina rauhoittamaan. Winky tarhataan yksin, kuten vanhempansa - ei tällaista kauhistusta voi päästää toisten hevosten joukkoon!

Ratsuna Winky on oikeastaan siedettävin. Sama kuin ratsastuksen jälkeen, jos on osannut ohjata tamman tarmon ja vihan työskentelyn pariin. Toisaalta, Winky osaa kyllä kaatua selälleen ratsastaja selässään, eikä pelkää tehdä tätä, jos ratsastaja ei ratsasta juuri niin kuin tamma haluaa. Siksi tallissa onkin vain pari ihmistä, jotka oikeasti ratsastavat tällä tammalla. Oikealla työskentelytyylillä tammasta saa, vaikka mitä irti, ja tästä tulee yhtäkkiä mahtava esteratsu. Myös koululiikkeet sujuvat mallikkaasti tammalta, ja tällä on erittäin näyttävät liikkeet. Kunnioittaessaan ratsastajaa tämä taipuu ja tekee lisäykset, vaihdot ja taivutukset juuri niin kuin ratsastaja pyytää.

Uskonkin, että pohjimmiltaan tamma olisi ihan siedettävä, mutta emältä opitut pahat tavat ja uskomattoman pahansuopa perusluonne estävät sen. Esteillä tamma liikkuu matalana ja pitkillä askeleilla, hyppää korkealta ja pitää aina vauhdin kovana. Ratsastajalta vaaditaan erittäin paljon, sillä tamma ei ole automaatti ja vaatii myös hallintataitoja, kuin myös kylmää päätä. Tämä suorastaan loistaa esteradalla ja näyttää jopa onnelliselta välillä, etenkin onnistuessaan ja saadessaan tehdä erittäin vaativia uusintaratoja. Kotonakin treeneissä pidämme yleensä erittäin vaativia treenejä tamman mieliksi.

Maastossa tamman kanssa ei oikein voi pitää seuraa, ja ihmistenkin tulee pysyä kaukana tammasta. Tämä ei ole mikään seurusteluhevonen, kuin ei myöskään köpöttelyhevonen. Maastoon mennäänkin vain tekemään kunnon kuntotreenejä ja mäkiratsastusta, vaativassa maastossa liikkumista tai maastoesteitä. Maastossakaan tamma ei anna mitään ilmaiseksi, ja ketteryyden vuoksi tamma liikkuu mielellään kovaa, vaikka vieressä olisikin monta metriä pudotusta. Täälläkin ratsastajalta vaaditaan siis kylmiä hermoja, sillä ratsastajan pelko saa Winkyn erittäin kiukkuiseksi ja saattaa alkaa testailla ratsastajaansa. Ja Winkyn testit ovat pukittelua ja pystyyn nousemista, kuin myös kaatuminen selälleen. Maastoesteillä Winky laukkaa sen minkä jaloistaan pääsee, ja hyppää esteet rohkeasti ja vaivattoman oloisesti.

Kuljetus ei ole myöskään tamman mielipuuhaa, ja siinä meneekin se puoli tuntia saada tamma kuljetuskoppaan. Ja sen viiden hengen voimin tamma puserretaan koppaan... Ihme ja kumma olemme kuitenkin olleet aina ajoissa kilpapaikoille ja muihin tapahtumiin! Tammaa ei kuitenkaan turhaan kuljeteta ympäriinsä, vaan vain tarvittaviin paikkoihin. Kilpapaikoilla tamma osaa kuitenkin käyttäytyä hieman paremmin, mutta tämä on suorastaan vuorattu punaisiin nauhoihin, jotta muut osaavat pysytellä kaukana. Kilparadalla Winky kuitenkin näyttää kuin miltä tahansa innokkaalta, nuorelta estetammalta. Hyppää korkealta ja laukkaa kovaa, ei pelkää riskejä ja hyppää aina siitä mistä ratsastaja ohjaa. Voi, kun ihmiset tietäisivät millaista tämän kanssa on kotona...

Eläinlääkäri on testannut ja tutkinut tamman terveeksi lukuisia kertoja, eli luonnehäiriö on yksinkertaisesti tamman luonne eikä tämä johdu kivusta.

Sukutaulu

i. Rarus Rawr! ERJ-II
bwp, m, 166cm
ii. Typhon Tip
bwp, rn, 172cm
iii. Rhadamanthys GER holst, rn, 173cm
iie. Nyx Timandra bwp, m, 171cm
ie. Hypnos
bwp, m, 169cm
iei. Alcyoneus GER holst, rn, 171cm
iee. Dysnomia xx, m, 167cm
e. Kyoto Song ERJ-II KTK-II
fwb, rn, 168cm
ei. Runnin' With The Devil
fwb, rn, 168cm
eii. Dance With The Devil fwb, rn, 170cm
eie. Wild Ones fwb, rn, 168cm
ee. Camouflage
fwb, rn, 165cm
eei. Electric Feel fwb, rn, 167cm
eee. Where You At fwb, k, 165cm

isälinja Rarus Rawr!     emälinja Kyoto Song

Jälkeläiset

Winkyllä ei ole vielä jälkeläisiä

Kilpailut

Porrastetut kilpailut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: Yhteensä ERJ pistettä, kilpailee vaikeustasolla .
Nopeus ja kestävyys: ERJ max. vaikeustaso on .
Kuuliaisuus ja luonne:
Tahti ja irtonaisuus:
Tarkkuus ja ketteryys:

ERJ sijoituksia 1 kpl

11.02.2015 - Kutsu - ERJ - 160cm - 05/30

Tarinoinnit Winkyn elämästä

Valmennukset

Emme ole vielä (uskaltaneet) käydä valmentautumassa.

Päiväkirjamerkinnät

04.01.2017, Kun paholainen saapui
Tänään se tapahtui. Neljäs päivä tammikuuta. Tämä päivä tullaan muistamaan edelleen vuosien kuluttua sinä päivänä, kun Winky saapui talliin. Oli kylmä ja tuulista, kukaan ei halunnut olla paikalla, mutta siellä urholliset tallityttöni seisoivat vastaanottamassa Winkyä, kun saavuimme Merin ja Irenen kanssa paikalle. Olin hälyttänyt kaikki apuun, sillä tamman koppiin saamisessa oli jo vaadittu seitsemän hengen voimat ja strategiset taidot. Kaarroimme suoraan maneesin eteen, sillä tarkoituksena oli päästää tamma heti purkamaan pahimmat energian ylijäämät juoksuttamalla. Ehkä jopa saisin luotua jonkinlaisen suhteen tähän paholaistammaan, edes sellaisen asiallisen työsuhteen jossa kumpikin sietää toista juuri sen verran, että jaksaa työskennellä yhdessä.

Viisi tallityttöä asettui kopin taakse, kun itse kiipesin sisälle koppiin edestä. En lähtenyt purkamaan tammaa heti, tämä kun tuli hampaat irvessä minua kohti heti kun vain oven avasin. Myöskin lastaussillalle halusin kunnon aidat, ettei tamma pääse astumaan sivuun ja loukkaa itseään. Olisi itseasiassa aivan mahtavaa, jos kukaan ei loukkaantuisi tämän operaation aikana, mutta pidin tätä erittäin epätodennäköisenä yhtälönä. Winky yritti edelleen saada minusta otetta hampaillaan, kun avasin tämän kiinnitysköysiä. Silta oli nyt valmis ja laskettu alas aitoineen, ja oli aika ottaa tamma ulos. Olimme jättäneet tammaan kiinni pitkän liinan sekä lyhyemmän, pari metriä pitkän narun. Molemmissa oli lisäkappale, noin 40cm pitkä, jotka olimme suunnitelleet avaamamme ja päästävän tamman siten vapaaksi maneesiin. Ojensin liinan Irenelle ja otin itse narusta kiinni, kun hieman lähdin ajamaan tammaa ulos kopista (en mennyt vierelle taikka lähelle tamman päätä, hieman liian vaarallista...) hätyyttämällä narulla, ja kun tamma oli kerran potkaissut taakseen rivakasti, lähti tämä peruuttamaan pää korkealla ja korvat visusti niskaan painettuna.

Lähdin nopeasti liikkeelle tamman perään, samoin kuin Irene liinan kanssa. Tallitytöt olivat poistuneet kauas kopista taaemmalle seuraamaan tilannetta, ja avaamaan maneesin ovea valmiiksi. Winky ei paljoa aikaa käyttänyt ympäristön tutkailuun, vaan kääntyi heti takaperin meitä kohti ja potkaisi toisella takajalallaan. Tamma ei kuitenkaan osunut onneksi edes lähelle, ja pienen säätämisen päästä tamma oli meidän välissä niin, että minä talutin tammaa eteen ja Irene kulki tamman takana valmiina estämään tammaa käymästä minun kimppuuni. Kuljimme reippaasti astellen maneesiin, minä peruuttaen ja pitäen tammaa koko ajan silmällä. Maneesissa tallitytöt sulkivat nopeasti oven ja siirtyivät katsomoon, ja kävin äkkiä avaamassa oman naruni soljen välikappaleesta ja menin hakemaan liinan Ireneltä. Meri kävi hakemassa narun ja vaihtoi sen raippaan. Lopulta minulla oli Winky liinan päässä, raippa toisessa kädessä, ja kaikki muut jäivät seuraamaan meitä katsomosta.

Lähdin kulkemaan peruuttaen, Winky seurasi. Hetken kuljeskelun jälkeen aloin hakea tammaa ympyrälle, ja tämä ymmärsi nopeasti jutun juonen. Harmittavasti Winky ei vain ollut yhteistyötuulella, vaan ympyrän sijaan hyökkäsi minua kohti. Otin askeleen eteen, karjaisin ja heitin liinan käsistäni päin tamman ryntäitä. Jos mahdollista Winky näytti hieman hämmentyneeltä, ja käytin tämän hetken hyväkseni huitaisemalla raipalla vasemmalla kädellä sivullani ja liikkumalla itse myös vasemmalle, jolloin tammalle tuli painetta ja tämä lähti kiertämään vasempaan suuntaan. Nostin heti ravin ja pidin tarkkaa huolta linjastani tammaan, ettei tälle tulisi mahdollisuuttakaan poiketa ympyrältä. Pidin vahvaa painetta tammaan, jotta tämä todella pysyisi ympyrällään. Winky ei kauaa halunnut ravata, vaan nosti laukan - johtuen joko tamman jääräpäisyydestä taikka tämä reagoi vahvaan paineeseen. Tämä sotki oman linjani, joka antoi Winkylle hyvän syyn hyökätä hampaat ojossa kimppuuni. Toistin mitä tein aiemmin, ja pian tamma oli jälleen ympyrällään. Tyytyväisenä nostin tamman kanssa laukan ja annoin tämän laukata pitkän aikaa ja pukitella niin paljon, kuin tämän sielu sieti.

Ikuisuudelta tuntuneen hetken (todellisuudessa olin juoksuttanut tammaa kokonaisuudessaan ehkä kymmenen minuuttia) jälkeen tamma alkoi näyttää jopa rauhoittumisen merkkejä. Hidastin vauhtia ja annoin tamman kävellä hetken aikaa ennen kuin lähdin kutsumaan tätä luokse. Lähelle en halunnut tammaa enkä tätä edes sallinut, mutta näin pystyin vaihtamaan suuntaa välillä. Nyt Winky alkoi kiinnittää huomiota myös ympäristöönsä päättömän juoksemisen sijaan, ja kävellessä tamma myös hirnahti kovaäänisesti pari kertaa. Winky sai myös vastauksen joltain tarhailijoista. Nostin tamman kanssa ravin, ja pidin yllä rauhallista tahtia. Tällä tammalla on kyllä kauniit liikkeet, se on pakko myöntää, etenekin nyt kun Winky oikeasti keskittyy tekemiseensä. Pian siirryimme jälleen käyntiin, ja lähdin taluttamaan tammaa kohti maneesin ovea edelleen peruuttaen. En päästäisi Winkyä silmistäni. Talutin tämän koko matkan talliin, jossa tämä pääsi karsinaansa. Koko matka sujui hyvin, ehkä Winky jopa hyväksyi minut jollain tapaa työkaverikseen, jota olin kaavaillut. Matka siihen on todellisuudessa vielä pitkä, mutta pohja tälle on nyt luotu. Sain jopa otettua riimun pois tältä, mutta kuten olin epäillyt, ei tänään loukkaantumisitta selvitty. Katseeni vältti noin sekunnin sadasosan ajaksi, kun vastasin Irenelle takanani, jolloin Winky nappasi hampaillaan käsivarrestani sulkiessani ovea. Ovela tamma, se on pakko myöntää ja Winky sai kuin saikin viimeisen sanansa. Ainakin tänään.