VIRALLINEN NIMI | Stage Beauty VW "Bella" | KOULUTUSTASO | |
ROTU | Suomalainen puoliverinen | » kouluratsastus | Grand Prix |
REKISTERINUMERO | VH05-031-5806 | » esteratsastus | 90cm |
SYNTYNYT, KUOLLUT | 01.01.2009 - 15.05.2014 | » maastoesteet | 80cm |
VÄRI & SUKUPUOLI | Ruunikko tamma | ||
SÄKÄKORKEUS | 163 cm | OMISTAJA | Ziki VRL-05965 |
PAINOTUSLAJI | Kouluratsastus | KOTITALLI | Cheval Delamer |
4-VUOTIAS | 01.09.2009 | KASVATTAJA | Elina K. |
i. Johhny B Goode HRW KTK-III | ii. Heijastus Wikés KRJ-I YLA2 | iii. Petit Whiskey KRJ-II YLA2 |
iie. Biancasterna PK KRJ-II YLA2 | ||
ie. Alvareza VR | iei. Musix's Alvarez KERJ-III | |
iee. V.R. Adeveel KTK-III YLA2 | ||
e. AR Sharona YLA2 | ei. Gatekeeper VIR | eii. Acado COS KRJ-I |
eie. Yatz Kady Godiva KRJ-I | ||
ee. Aurore v. Rouce | eei. Ch Albenstolz M KRJ-II YLA2 | |
eee. Ch Entourage Ann YLA3 |
Isä Johhny B Goode HRW on komea, täysin musta suomalainen puoliverinen. Se on HR Warmbloodsin kasvatteja, ja tutummalta nimeltään näin ystävien kesken ihan vain Jomppe. Jompelta löytyy säkäkorkeutta 165cm, eikä ryhdikkäässä rakenteessakaan ole suuria vikoja. Kantakirjaan ori on kirjattu kolmospalkinnolle. Pääpaino harrastuksissa on kuitenkin aina ollut kouluratsastuksen puolella, ja grand prix tason ratsuna onkin tullut kierrettyä kilpakenttiä varsin mukavin tuloksin. Koulukentillä menestymiseen edellytyksiä luovat paitsi mahtavat sukujuuret, myös herkkä ja kuuliainen luonne. Jompen seurassa pääseekin helposti unohtamaan työskentelevänsä orin kanssa kun ei vilkaise jalkojen väliin, sillä käytös on kyllä lempeää ja rauhallista kuin lampaalla. Rauhallisuutta ori lienee jälkeläisilleenkin periyttänyt, ja näitä rauhan lapsosia on maailmaan syntynyt ainakin kaksi kappaletta.
Ii. Heijastus Wikés oli komea holstein, jonka rakenteen ihastuksellista muistelemista häiritsevät nykyisin vain lähinnä ne villit mielikuvat, joissa ori on karannut käsistä tai kulkee kentällä aivan räjähtämispisteessä. Tosiaan, tämä poika joka nimellä Viksu paremmin kotitallilla tunnettiin, ei koskaan ollut niitä helpoimpia käsiteltäviä. Siitä huolimatta joillain keinoilla orin kanssa tultiin menestymään kouluratsastuksessa, kun intermediare tason sijoituksia se keräili ihan mukavan määrän. Vain hurjana riehujana Viksun tunteneet saivatkin sitten seistä ja katsella suu auki unohtuneena, hämmästystään tuskin lainkaan peitellen, kun ori KRJ:n laatuarvostelusta palasi ykköspalkinnolla palkittuna. Tämän lisäksi Viksu kävi myös YLA:ssa kakkospalkinnon pokkaamassa. Villistä luonteesta huolimatta voi siis olla menestyjä, siitä ori oli hyvä esimerkki. Esimerkkinä se taisi toimia myös jälkeläisilleen, joita seitsemän kappaletta maailmaan tuotettiin. Säkäkorkeutta Viksulla oli 165cm. Nykyään hän riehuu jo ikuisuuden vihreillä laitumilla.
Ie. Alvareza VR syntyi vuonna 2005 tallilla nimeltä Vista Ridge. Tältä kasvattajaltaan tämä suomalainen puoliverinen tamma siirtyi HR Warmbloodsin omistukseen jatkaen siellä kehitystä taitavaksi kouluratsuksi. Sellainen Alvarezasta, jota Vinjaksi tutummin kutsutaan, sitten tulikin. Tamma kilpaili ainakin vaativissa luokissa paljon sijoittuen, mutta edellytyksiä intermediare tasolle löytyi myös. Ratsuna Vinja oli aina miellyttämishaluinen ja herkkä, joskin ehkä myös ajoittain hieman arkaileva. Ehkä juuri tämä arkuus ja tietynlainen turha pelokkuus estivät Vinjaa pääsemästä koskaan aivan huipulle kouluratsun urallaan. Lisäksi ihan sen kotitallin passiivisuuskaudet tulivat tammalle huonoon aikaan. Jälkeläisiä ei maailmaan sitten jäänytkään kuin yksi kappale. Rakenteeltaan Vinja oli siro, väriltään ruunikko ja säkäkorkeudeltaan vain 160 senttinen.
Bellan emän AR Sharonan lempinimi on Shanni. Tämä tamma on suomalainen puoliverinen ja säkäkorkeudeltaan 167 senttinen, väriltään ruunikko kuten Bellan koko emälinja aika pitkälle asti. Shannin omistaja on nimeltään cen, ja yhdessä nämä ovat kilpailleet jonkin verran kouluratsastuksessa, johon Shanni sukunsa tavoin on painottunut. Valitettavasti vain meillä ei ole tarkkoja tietoja tamman urakehityksestä. Sen sijaan yleislaatuarvostelusta meillä on tarkka tieto Shannin saavuttamasta kakkospalkinnosta. Huonosti ei tamma siis pärjännyt. Jälkeläisiä ei siitä huolimatta ole maailmaan ainakaan meidän tietääksemme Shannista tuotettu enempää kuin yksi.
Ei. Gatekeeper VIR oli kolmen koon ori: komea, korkea ja koulupainotteinen. Lempinimellä Keeper tunnettu poika oli rodultaan aito suomalainen puoliverinen. Säkäkorkeus taisi olla ihan rotumääritelmän ylärajalta, mutta se ei haitannut kouluratsastuksessa kilpailemista. Keeperin kasvattajana toimi talli nimeltä Vintage Chick, ja sieltä se muutti myöhemmin Sonja P:n omistukseen. Valitettavasti meillä ei ole orista kovin tarkkoja tietoja tai kuulumisia. Tiedämme sen kuitenkin sittemmin siirtyneen jo ajasta iäisyyteen, jättäen taakseen ei kovin montaa jälkeläistä mutta hyvinkin kaipaavan ihmislauman.
Ee. Aurore v. Rouce oli marayan kasvattama vuonna 2007 syntynyt holstein. Tämä tamma, jota ihan vain Auroreksi kutsuttiin, asusteli elämänsä Sonja P:n omistuksessa. Se oli väriltään ruunikko ja säkäkorkeudeltaan kuulemamme mukaan melko kookas. Koulupainotteisena kilpaili Aurore jonkin verran, mutta tarkat tulokset kilpailuista ovat meiltä päässeet katoamaan. Myös ihan kaikista Auroren liikkeistä sen elämän varsinkin viimeisillä vuosilla meillä ei ole faktatietoja, mutta olemme kuulleet tämän kiltin ja rauhallisen tamman siirtyneen sittemmin vanhuuden päivillään vihreämmille laitumille laukkaamaan. Jälkeläisiä ei tamma maailmaan jättänyt enempää kuin yhden.
© Donna, kiitos!06.03.2009 - o. Stage Al-Shama - Jalal al Rayad ox - goth.
15.04.2009 - o. Stage Shade - Poem's Shadow - HannaK.
01.10.2009 - t. Mylady Louise Mer - KRB Dope Star - Donna
17.10.2009 - t. Triangle Mer - Logan Celt - Ziki
24.12.2010 - t. Mellifluous Mer - Rascally Shaw - M
10.04.2011 - t. Noyée Mer - Suck My Duck Vegas - Veera A.
Stage Beauty VW ei ole enää tarjolla jalostukseen!
Päivien omistuksessa:
12.2.2009
Karautin pienen Pöskäni
tallin parkkipaikalle. Lunta sateli hiljakseltaan, mikä teki maisemasta älyttömän
kauniin. Sääennuste oli luvannut kevyttä pakkassäätä,
joka kuitenkin lauhtuisi iltaa kohden. Ah, kylmä ei sovi minulle!
Tallissa vastassa olivat jo Leanne, joka ilmoitti ettei ole vielä ehtinyt viedä Bellaa tarhaan. Eipä tuo ihme, olin kerrankin todella aikaisin liikenteessä sillä tarkoitus oli laittaa huomisia kilpailuja varten kaikki valmiiksi jo tänään ja minun organisointitaidoillani tarvittiin koko päivä aikaa!
Bella hörähti pienesti karsinassaan ja mutusteli viimeisiä kauranhyväsiä ruoka-astiastaan. Taputin tammaani kaulalle. "Tomorrow it's a big day", kuiskuttelin. Ensimmäiset kilpailut edessä! Olihan niihin valmistauduttu huolella ja treenattu kuin hullut, mutta vatsassa lenteli silti perhosia. Tiesin, että Bella ei jätä minua pulaan, mutta omista vahvuuksistani en ollutkaan enää niin varma."Nervous?", kuului selkäni takaa. Yamppa oli myös tullut tallille ja hoiteli naapurikarsinan Minttu-tammaansa. "Me, never", sanoin, mutta ilmeelläni viestin, että olin erittäin todella jännittynyt. "Don't worry, B won't let you down", hän sanoi ja kerroin, että pelkäänkin enemmän sitä, että jännityksessä sekoilen ohjelman kanssa. Rupattelimme vielä hetken, kunnes päätimme yhtä matkaa viedä hevoset tarhaan. Taika jo odotteli tarhakavereitaan ja jäimme Yampan kanssa katselemaan kaunottarien yhdessäoloa.
Kauaa siinä tarhanporteilla ei kuitenkaan ehtinyt notkumaan, sillä Bellan karsina piti putsia ja kisakamat pestä tai ainakin siistiä ja laittaa huomista varten matkavarustearkkuun. Myös letitysrusetit, kaviorasva ja muut "kauneuskamat" piti kaivaa varustearkun pohjalta. Tiesin, että tallipuodissa pitää käydä hakemassa varalle kumilenkkejä, sillä olin onnistunut unohtamaan ne - hajamielinen kun olen - vanhempieni kotiin kun siellä viikonloppuna kävin paikallisessa hevostarvikeliikkeessä ostamassa uudet kisahousut.
Kuten tavallista, en löytänyt arkusta kuin puolet ruseteista, joten ostoslistani kasvoi vielä ruseteilla. Onneksi summa ei päätähuimaavaksi noussut... Satula ja suitset olivat siistit, ainoastaan pientä säämiskänkosketusta kaivattiin. Satulahuovasta olin ylpeä. Olin onnistunut pitämään vitivalkoisen huovan outipuhtaana ja pakkasin senkin arkkuun. Varaksi otin mukaan myös Bellan kotihuovan, sillä koskaan ei tiedä, mitä matkan aikana tapahtuu.
Kuin huomaamattani kello oli juossut 4 tuntia eteenpäin. Tänään olin ajatellut, että Bee saisi viettää koko päivän tarhassa ja levätä huomista kisailua ajatellen. Teki itsellekin ihan hyvää astella taukotupaan ja kaata kuppi kuumaa. Muut juttelivat omiaan, minä istuuduin ja kaappasin kirjahyllystä hevoslehden ja lueskelin sitä rentoutuen. Olen aika huono lukemaan mitään asiatekstejä joten hihittelin itseksini lehden hevosaiheisille vitseille.
"What're you laughin'?", viereeni istahtanut Pinja kysyi. Luin vitsin ääneen, tosin aika huonosti onnistuen, sillä meinasin itse koko ajan revetä nauruun. Muutaman sekunnin hiljaisuus ja kummatkin remahdimme valtaisaan nauruun. Heitimme yleistyperää läppää ja muukin porukka liittyi keskusteluumme. Yhteishenkeä talliporukan kesken ei voi kuin ihmetellä. Muut yksityistallit, joissa hevosiani on asunut, ovat olleet kilpailuhenkisiä ja talliporukka tiukkapipoista kisatamineissa käytäviä tallaavia huippuratsastajia, kun taas täällä porukkaan mahtuu kaikenlaista porukkaa shettiksenomistajista puoliveristen omistajien kautta risteytysponien omistajiin - ja silti kaikki ovat samanhenkisiä tyyppejä. Se on jotenkin tosi ihana asia..
Kello alkoi kuitenkin lähentyä jo iltaa ja oli aika hakea Bee tarhasta ja laittaa neiti niin valmiiksi kuin vaan suinkin mahdollista. Bellakin aisti, että huominen ei ole ihan normaali päivä, sillä neiti osoitti mieltään olemalla äärettömän tympääntynyt ja näytellen hampaitaan. En jaksanut tytön tohotuksesta välittää vaan harjasin perusteellisesti, selvitin harjan ja hännän ja muutenkin laitoin Been esittelykuntoon.
Tallilta lähdin vasta kun ovet muutenkin suljettaisiin Leannen kanssa yhtä matkaa. "Wish me luck", huikkasin ennen kuin löin pöskän oven kiinni ja käynnistin moottorin. Vilkutin vielä Leannelle ennen kuin käänsin auton pois päin tallista. Jännityksen tilalle oli päivän aikana tullut innostus. HUOMENNA tosiaan oli ensimmäiset yhteiset kisamme ja olimme todellakin päättäneet näyttää, mistä suomalainen puoliverinen on tehty!
18.2.2009
Hetken aikaa kesti
tajuta, että B ei enää asustelekaan vanhassa karsinassaan vaan on
siirretty pikkutalliin. Surkuhupaisa tilanne se kyllä oli, kun astelin määrätietoisesti
Bellan karsinalle ja se oli typötyhjä ja putipuhdas. Ihmeissäni (mutta
hieman tyytyväisenä "eipä tarvitse itse siivota"-ajatus
mielessäni) kävelin tarhalle ja sielläkään ei neitiä näkynyt.
Muutaman sekunnin hämmennyksen ja säikähdyksen jälkeen muistin, että
neitihän on siirretty jo uusiin tiloihin, jotta voi varsoa mukavasti
rauhallisemmassa ympäristössä. Olen ehkä vähän hysteerinen - eihän
synnytys vielä ole edes kuukauden kuluttua, mutta parempi antaa tamman
tottua uuteen ympäristöön :)
Astelin tarhoilta pikkutalliin ja siellä neiti näykki heinää.
Avatessani karsinan oven, se katsoi minua pää kallellaan ja sitten tökkäsi
ruoka-astiaansa. "You sille girl", sanoin nauraen. Ikinälkä
tuntuu vaivaavan muutenkin jo vähän läskiä puokkineitoani. Noh,
millainen omistaja, sellainen hevonen - molemmat yhtä persoja ruualle...
Harjasin B:n ja nappasin varustearkusta juoksutusliinan. Olin päättänyt
tänään vain vähän juoksuttaa tammaa, jotta oltaisiin huomenna täydessä
terässä. Ensimmäiset kisat menivät todella hienosti. Olimme toisessa
luokassa kolmenkymmenen paremmalla puolella ja toisessa kahdenkymmenen,
joten tilanne näyttää Bellan kisauran suhteen todella mukavalta.
Talutin Bellan kentälle ja katselin iloisena tamman liikkeitä. Kaunis, kuten aina. Pikkuhiljaa molemmat kyllästyimme juoksuttamiseen ja suunnitelmiin tuli pikkumuutos, kun Cherry, toinen puokkiomistaja Holdgatessa pyysi minua kanssaan rennolle maastolenkille. Suostuin oitis.
Heitimme varusteet niskaan ja talutimme hevoset ulos. Päätimme, että Cherry menee edeltä Wandan kanssa, sillä Bellalla oli vähän paha tapa osoittaa mieltään aivan peesissä tulevalle hevoselle. Wanda sen sijaan ei ollut moksiskaan.
Ohjasimme hevoset maastopolulle ja rupattelimme niitä näitä (lähinnä hevosista) ja meillä oli todella hauskaa. Lenkki oli kuitenkin aivan liian lyhyt ja pian olikin jo käännyttävä tallille vievälle polulle. Vajaan tunnin kävely metsässä teki hyvää niin minulle kuin Bellallekin, mutta olisi ollut mukava kierrellä katsellen brittimaisemia pidempäänkin.
Kun saimme hevoset riisuttua ja talutettua tarhaan, päätimme mennä nauttimaan taukotupaan eväitä. En yleensä KOSKAAN muista tehdä mitään eväitä minnekään, mutta tänään olin varautunut. Kurkkujuustovoileipä ja mehu maistui ihanalta maastoretken jälkeen ja pannussa lämmin tee teki tehtävänsä.
Ruokahetkeä ei liian kauaksi aikaa voinut jatkaa, sillä Bellan karsina oli vielä siivoamatta. Samaa valitteli Cherrykin joten lähdimme hoitamaan hommiamme. Onneksi Bella on siis neiti, joten kikkaroita oli vain yhdessä kohtaa karsinaa. Karsina oli siivottu muutamassa kymmenessä minuutissa (tosin samaan mahtui vielä ruoka-astian ja juoma-astian siivous).
Valitettavasti minun piti lähteä aivan liian pian takaisin asunnolle, sillä isännöitsijä oli päättänyt kutsua kerrostalokokouksen koolle juuri tälle illalle. Kiinnostus oli nollassa, mutta parempi kai mennä itse kuuntelemaan paikan päälle, jos vaikka päätettäisiin jotain, mikä minuakin koskettaa.
10.3.2009
Tutkailin Bellan
tietoja tänään ja olen hyvin, hyvin ylpeä nuoresta neidistäni.
Katsokaa nyt tamman rankingpisteitä!
Yli 150 pistettä ja kisakautta kulunut vasta muutama vuosi! Hyvältä näyttää.
Lisäksi Bella varsoi ensimmäisen varsansa, Stage Al-Shaman, joka
asustelee Essi K.:n hoivissa. Vielä
en ole varsan sivua saanut, mutta toivottavasti pian putkahtaa sähköpostiini
tieto, että varsa on kotiinsa päässyt.
Zikin omistuksessa:
10.08.2009
Tänään Bella muutti meille Cheval Delameriin. Matka sujui rauhallisissa merkeissä, tamma oli hienosti trailerissa eikä omiaan siellä touhunut. Ulkona sitten alkoi kauhea hirnuminen, mutta onneksi tamma sitten tuli kauniisti perässä. Laitumella olevat toiset tammat tulivat uteliaina katsomaan uutta tulokasta, orit ravasivat aidan viertä ja olisivat heti lähempää tuttavuutta halunneet tulla tekemään. Bella päästettiin heti toisten tammojen seuraan laitumelle, jossa sitten toiset hyökkäsivät heti kimppuun ja tutkimaan. Bella vain ravasi kauemmas ja jäi syömään, toiset seurasivat perässä ja Bella ravasi jälleen kauemmas. Loppujen lopuksi kuitenkin Fanni ja Flora pääsivät Bellan lähelle, eikä tästä onneksi mitään taistoa tullut. Hyvin tulivat toimeen kolmestaan, loput 27 tammaa vain katselivat ihmeissään kauempana.
22.02.2010
Tänään olimme Bellan kanssa pellolla laukkaamassa, ja hauskaa oli kyllä. Ensin vähän kävelimme, sitten teimme ravissa kahdeksikkoa molempiin suuntiin, ja sitten vain kun tarpeeksi kauan oltiin ravailtu, nostettiin laukka ja sitten mentiin! Onneksi oli lunta vähän hidastamassa Bellaa, muuten vauhti olisi ollut todella kova. Nyt jo maa vain vilisti allamme, kun kiisimme pellon toiseen päähän ihan vain sekunneissa, ja seuraava sivu vielä kovempaa. Kaksi kertaa kiersimme pellon, ja sitten otin Bellan käyntiin. Tämä oli ihan väsynyt, ja puuskutti vain. Kun tamma oli saanut hengähdettyä, Bella ravisti päätään ja oli heti lähdössä uudestaan. Pärskintä vain kaikui aukealla alueella, kun vaihdoimme suuntaa ja nostin tähänkin suuntaan laukan. Nyt menimme hitaammin kuin viime kierroksella. No, ei sillä että Bella niin olisi päättänyt, vaan en antanut tämän vain väsyttää itseään ihan täysin niin syvässä lumessa. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin tamman ottaa pari spurttia, kunnes otin jälleen käyntiin ja lähdimme pois pellolta. Loppuravit otimme matkalla tallille, ja lopulta käyntiä kentällä. Bella oli tyytyväinen päästessään vähän purkamaan energiaa pellolle, ja tästä onkin sitten parempi jatkaa, ettei ole ihan ylienerginen tamma kenen kanssa työskennellä!
20.05.2010
Tamma on pärjännyt hyvin tallilla, ja ei enää kuin muutama kuukausi, ja Bella on ollut tallilla jo kokonaisen vuoden! Kyllä se aika vain rientää nopeasti... Viime aikoina saanut lähinnä laiskotella ja saanut nauttia auringosta ja viimeisistä hetkistä ennen paarmojen tuloa, mutta tänään otettiin kunnon treeneihin. Muistuteltiin vanhoja asioita, sekä hiottiin passage ja piaffe kuntoon. Kyllä molemmat hoituivat tammalta, mutta ainahan sitä jotain pientä hiottavaa löytyy. Teimme myös harjoitusta, jossa lyhyet sivut kootussa ravissa, kun taas pitkät sivut vuorotellen passagea ja piaffea, molemmat kolmen askeleen ajan. Harjoitus riitti nostamaan hien pintaan molemmille, sillä vaati keskittymistä molemmilta. Hienosti tamma kuitenkin selvisi jo toisella pitkällä sivulla, jonka teimme. Parin kierroksen jälkeen suunnanvaihto, ja jälleen pari kierrosta samaa tehtävää. Tamma oli erittäin positiivisella mielellä, eikä yhtään edes kiukutellut. Kuunteli ratsastajaa välillä jopa turhan paljon, kun (minusta tuntuu, että ihan piruuttaan..) yhtäkkiä lähti kentän keskelle, kun tasapainoni petti puoleksi sekunniksi. Treenien jälkeen tamma sai kuitenkin palkinnoksi porkkanoita ja leipää, sen verran hienosti kun suoriutui.
04.08.2009 - Kouluvalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Tamma on ollut selvästi hieman liiankin kauan kesälaitumella! Mahanympärystä on kyllä tullut jonkin verran, mutta tänään pääsi Bella hieman liikkumaan enemminkin. Valmennus ei kyllä ollut kummallekaan erityisen mieluinen, ja vastalauseita selästä kuului useampia. Jätin kuitenkin huomioimatta sen vininän joka kuului selästä, ja jatkoin tehtävien antamista. Askeleiden pidennyksistä ja lyhennyksistä siirryimme piruetteihin, jotka olivat viedä kummankin hermot. Aurinko paistoi ja hellettä oli päälle 25 asteen, joten työskentely oli melko tuskaista - ainakin ratsukolle. Itse jääteeni ja aurinkovarjoni kanssa olimme erittäin hyvässä asemassa, vielä kun olisi saanut suojan ettei pöly aivan valtoimenaan leijailisi jatkuvasti nenääni... Piruetit onnistuivat kuitenkin yllättävän hyvin, vasemmalle paremmin kuin oikealle, ja Bella näytti oikein tyytyväiseltä itseensä valmennuksen päätyttyä.
18.09.2009 - Estevalmennus - Irene Keiser (Ziki)
En tiedä oliko se sitten auringonpistoksen vai jonkin muun mielleyhtymän häiriön lopputulosta, mutta en ollut siltikään uskoa, kun Ziki pyysi minua pitämään estevalmennusta tämän GP-tason kouluratsulleen. No, eipä mitään, vaihtelu virkistää! Aloitimme alkulämmittelyillä, ja Bella oli hieman hämillään kun piti lähteä puomeja ylittämään. Esteet nousivat nopeasti puoleen metriin, ja tästä näki, ettei esteratsun lahjoja ole siihen suuntaan siunattu. 50cm esteet olivat vielä kuitenkin melko helppoja, ja sain nostettua korkeutta aina 80cm asti ennen kuin alkoi raja näyttävän tulevan pian vastaan. Kyllä tamma pääsi yli, mutta kuolainta purren ja häntää heiluttaen - ehkei tämä ollut oikein niitä tamman lempihetkiä. Jatkoin kuitenkin valmennusta, ja kyllähän ratsukko pari oikein tyylikästä hyppyäkin sai aikaan, joten kyllä tammalla esteillekin lahjoja olisi! Ainakin pienille luokille...
29.03.2010 - Kouluvalmennus - Donna
Donna-tätinä marssin jälleen kerran täysissä tamineissa Cheval Delameriin, sen suureen valoisaan maneesiin ja aloitin kouluvalmennuksen. Kolmen ensimmäisen liikesarjan innokkaan selostuksen jälkeen huomasin toki sen pienen seikan, että itse valmennettavat eivät vielä olleet paikalla. Jouduin kelaamaan ajatukseni takaisin alkuun jotta hei eivät missaisi mitään kun painaisin taas playta heidän tultuaan. Noh, sieltä tämä iloinen pari Ziki ja Bella pian tulivatkin valmiina koitokseen. Vihainen myöhästymisestä - ilmeeni jakelemisen jälkeen päänsisäinen play-nappulani painautui jälleen pohjaan ja vanha kasetti alkoi hieman suristen virrata ohjeita suuni ja käsieni kautta ratsukolle antaen. Huomatkaa siis hyvin vertauskuvallinen kielenkäyttöni, enhän minä sentään robotti ole. Jos Zikiltä kysytään, niin Donna-tätiä aidompaa ihmistä on vaikea löytää!
Bella oli valmennuksessa erittäin iloinen ja vauhdikas, mutta kuitenkin kohtuullisen hyvin kuulolla. Tamman pirteys saattoi toki johtua vähän aikaa sitten tapahtuneesta mammaloman loppumisesta. Mammaloman, jonka aiheuttaja ottaa tällä hetkellä ensimmäisiä kaukana äidistään tapahtuvia askelia minun tallissani! Tosiaan, Bella on minun uusimman pienoiseni emä, ja Ziki näin ollen kasvattaja. Diplomaattisuhteiden ylläpitämiseksi päätin siis pitää kiltin valmennuksen. Sitä paitsi eihän vasta varsastaan eroon päässyttä äitiä liikaa saa rasittaa.
Treenailimme aluksi lisättyjen askellajien parissa. Laukkaa emme kylläkään hirveän paljon ottaneet, sillä tamman energisyydestä huolimatta se tuntui vähän raskaalta. Ziki hoiti ratsastajan hommansa hyvin. Lomiltaan palailevalle Belalle olimme kilttejä ja otimme liikkeisiin paljon vaihtelua. Kuvioiden skaala oli suuri. Aika paljon tuli ratsukolla pyörittyä pääty-ympyröillä, mutta kokonaisuudessaan maneesin käyttö oli tehokasta jokaista kulmaa myöten. Sulku ja avotaivutukset olivat Bellalla ainakin hyvässä muistissa, samoin puhdas pohkeenväistö. Pysähdyksiä ja peruutuksia vedettiin loppuun oikein urakalla. Minun kasettini kuluttua loppuun ratsukko sai vielä jäähdytellä itsenäisesti. Kokonaisuudessaan kuvaisin valmennusta miellyttäväksi ja hyväntuuliseksi. Bella sai ainakin liikuntaa, vaikka varsinainen tekniikkatreeni jäi puutteelliseksi kun vedimme niin leppoisan linjan. Ensi kerralla täytynee ottaa tiukempi kuri ja karistaa viimeisetkin raskauskilot!
06.05.2010 - Kouluvalmennus - Donna
Hieman reilu kuukausi sitten olin valmentamassa Bellaa ja Zikiä edellisen kerran. Silloin meno oli hyväntuulista ja leppoisaa, lähinnä pelkkää liikuttelua mutta ei niinkään tekniikkaan paneutumista. Tänään oli kuitenkin tarkoitus palauttaa ratsukko todellisuuteen ja tarrautua pieniinkin yksityiskohtiin. Heidän saavuttuaan maneesiin otin itselleni siis tiukan valmentajan ilmeen. Treenaus taas aloitettiin temponlisäyksillä ravissa, sekä perus pysähdyksillä ja peruutuksilla. Bella käyttäytyi nätisti ja kantoi itsensä hyvin. Oikeastaan tammasta sai todella hienostuneen mielikuvan. Kyllä, hienostuneen, se on juuri oikea sana kuvaamaan Bellaa. Täyskäännöksissä etuosalla Bella karkasi sisäpohkeen vaikutuksesta pariin kertaan, mutta vika löydettiin lähinnä Zikin ulkopohkeen puutteellisesta käytöstä. Onneksi Ziki oli kuuliainen valmentajaa eli minua kohtaan ja otti oppia huomautuksistani, jolloin täyskäännös etuosalla saatiin onnistumaan hienosti. Takaosakäännöksissä ei valittamista ollut alun perinkään. Pitkän aikaa valmennuksesta kulutimme koottuihin askellajeihin ja niiden hiontaan millimetrin tarkasti. Ratsukko saa ahkerasta työskentelystään paljon kehuja. Sitten olivat vielä vuorossa laukanvaihdot askeleessa ja niiden hiuksenhieno hionta, jonka jälkeen päästin ratsukon hengähtämään loppuverryttelyjen merkeissä. Toivottavasti pilkunviilauksestani oli ratsukolle hyötyä.
04.04.2011 - Kouluvalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Valmennuksen alusta asti sain huomauttaa Zikille istunnasta, joka oli melkoinen yllätys. Kävi kuitenkin ilmi, että tamma ponnistaa enemmän vasemmalla takajalallaan, jolloin myös istunta kärsii. Istunnan muuttamisella ja ratsastuksella enemmän oikeaan puoleen painottaen sai kuitenkin tammaa hieman tasapainoisemmaksi, jolloin liikkeet näyttivät puhtaammilta. Emme tehneet tänään valmennuksessa mitään erikoista, nimittäin tämä oli lähinnä itselleni tutustumiskerta, jotta oppisin tuntemaan Bellan paremmin. Lisätyt askellajit näyttivät kuitenkin olevan tammalla hallussa, ja uskoisin, että tulemme tamman kanssa vielä jatkossakin hyvin toimeen.
23.06.2011 - Kouluvalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Viime valmennuksesta onkin jo vierähtänyt jonkin aikaa, mutta edelleen tuntui olevan samaa ongelmaa ilmassa. Bella puski edelleen enemmän vasemmalla puolellaan jolloin heitti Zikiä aivan ihmeellisiin istuntoihin selässä, jolloin yritimme jälleen painottaa tätä oikeaa puolta jo lämmittelyissä. Loppuvalmennuksesta Bella alkoikin olla jo hieman paremmin tasapainossa, ja harjoittamamme laukanvaihdot onnistuivat hienosti. Oikea laukka oli hieman hankalamapi Bellalle, mutta nousi kuitenkin aina silloin tällöin. Vasen laukka sen sijaan nousi loistavasti aina kun tarvittiin, joten edelleen oikea suunta on Bellalle se hankalampi. Saimme kyllä oikein komeita laukanvaihtoja aikaan siltikin, joten eipä aika nyt aivan hukkaan heitettyä ollut!
27.11.2011 - Kouluvalmennus - Annika N
Tässä oli kyllä taas yksi upea puoliverinen. Laatuarvosteluihin valmistautuva tamma saapui tänään valmennukseeni - hiukan myöhässä, mutta saapui kuitenkin. Heti alkutunnista tamma osoitti suurta kuuliaisuutta, ja se teki kaiken moitteettomasti, kaikki taivuttelut volteista pääty-ympyröihin sujuivat ilman moitteen sijaa ja päästiinkin aloittamaan valmennus melko pian alkuverryttelyistä. "Tule ensin seuraavalta pitkältä sivulta kokorataleikkaa ravissa ja vaihda suuntaa" oli ensimmäinen ohjeeni, ja tulitte tämän oikein kivasti, melko hitaassa ravissa, joten otettiin heti uudestaan, hiukan reippaammin. Teimme lisäksi paljon suunnanvaihtoja, jonka jälkeen siirryttiin tekemään ravissa temponmuutoksia, josta siis muodostuisi tämänpäivän treeni. Aloitettiin sillä, että kannustit tamman raviin, ja pidätit, jotta askellaji näyttäisi hyvinkin kootulta, ja pienen pätkän jälkeen siirryitte käyntiin. Sitten pienen käyntipätkän jälkeen pyysit tammalta taas ravia, tällä kertaa keskitempoa. Bella toimi kuuliaisesti, ja otettiin yhdellä pitkällä sivulla vielä lisättyä ravia, ja oli se kyllä komeaa katseltavaa. Sitten tehtiin sillä tavalla, että vaihdettiin suuntaa ravissa ja heti täyskaarron jälkeen pyysit Bellaa enemmän eteenpäin. Näin ollen oli siirtyminen kootusta ravista keskiraviin oli valmis. Sitten otettiin pysähdyksiä ja niistä suoraan raviin sillä erolla, että jokaisen pysähdyksen jälkeen piti nousta eritempoinen ravi. Bella tajusi jutun jujun heti, ja toimikin lähes näkymättömillä avuilla, josta olin hyvin tyytyväinen. Valmennuksen loppuun saitte vielä laukata yhden kierroksen kentällä, ennenkuin siirryitte käyntiin ja kävelitte loppuverryttelyt itsenäisesti.
29.11.2011 - Kouluvalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Nyt on selvästi treenattu! Bella liikkui täydellisen tasapainoisesti alusta saakka, enkä ollut uskoa silmiäni. Tamma liikkui sulavasti ja ketterästi, ja pitikin kysyä pariin otteeseen että onko tässä nyt sama hevonen laisinkaan! Ensimmäinen tehtävä oli koottu ravi, joka nyt luonnistui oikein mallikkaasti. Seuraavaksi tehtävänä oli tehdä piaffessa ja passagessa siirtymiä, aina viiden askeleen välein. Tämä vaati keskittymistä molemmilta osilta, mutta tehtävä onnistui silti yllättävän mallikkaasti. Tyytyväisenä katsoin ratsukon työskentelyä korjaten aina hetkittäin pieniä virheitä, jolloin liike saisi entistä enemmän lennokkuutta. Hienoa työtä siis, tammasta on kuoriutunut oikein kunnon vanha rouva joka kyllä osaa hommansa!