VIRALLINEN NIMI | Tartarus "Tare" | KOULUTUSTASO | |
ROTU | Suomalainen puoliverinen | » kouluratsastus | Helppo B |
REKISTERINUMERO | VH12-031-0455 | » esteratsastus | 150cm |
SYNTYNYT, IKÄ | 17.02.2012, 9-vuotias | » maastoesteet | 120cm |
VÄRI & SUKUPUOLI | Ruunikko ori | ||
SÄKÄKORKEUS | 169 cm | OMISTAJA | Ziki VRL-05965 |
PAINOTUSLAJI | Esteratsastus | KOTITALLI | Cheval Delamer |
3-VUOTIAS | 17.08.2012 | KASVATTAJA | Pena Saarinen |
Aluksi niin täydellisen oloisesta orista on alkanut tulla esiin hieman hankalampiakin puolia. Edelleen ori on palluteltava halinalle, joka rakastaa huomiota ja rapsutuksia, mutta tällä on myös heikot kohtansa. Ruokaa ori ei pysty vastustamaan sitten millään! En ole koskaan nähnyt hevosta, joka tällaisella antaumuksella syöksyy ruokansa kimppuun ja hotkaisee sen alle minuutissa, oli ruokaa kuinka paljon tahansa. Taren ahneen puolen saa nähdä myös ulkosalla kesäaikaan, kun ruoho on vihreää. Tare kun ei sitten paljoa kysele, että saako mennä syömään... Muuten ori on kyllä niin täydellinen tapaus, ettei toista ole. Tämä on kiltti ja ystävällinen, eikä näyki tai pure. Ei edes silloin, kun on ruokaa kipossa! Selkään voi mennä myös hieman aloittelevammat ratsukot, ei tarvitse olla kymmenien vuosien kokemusta. Ihmisystävällinen nallekarhu, se on meidän Tare.
Hoitaessa Tare on helppo niin käytävällä kuin karsinassa. Ainoastaan jos ruokaa viedään ohitse, saattaa ori käytävällä ollessaan hermostua hieman enemmänkin! Antaa harjata kaikkialta, ja usein rentoutuu täysin. Tare nostaa kavionsa hyvin, eikä kauhistele varusteita. Taluttaessa ori tulee nätisti, jos ei anna tämän huomion karata muualle (kuten ruohotuppoihin...). Tammat ori ohittaa ihmettelemättä, jatkaa vain tyytyväisesti matkaansa. Tarhassa Tare on mukava kaveri, ei pomottele mutta ei kuitenkaan ole aivan pohjasakkaa. Tarkka ruuastaan, mutta vaikka onkin hieman ahneemman puoleinen, on valmis jakamaan ruuastaan! Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole Tarelle mitenkään ihmeellisiä ihmisiä, haistelee vain uteliaana uusia hajuja. Hieman säpsähtää ja katselee epäluuloisesti rokotteita, mutta kestää sen hammasta purren.
Ratsuna Tare on aivan ihana. Tämä liikkuu pehmein ja sulavin liikkein, joskin alkuun meno on huomattavasti kankeampaa. Lämmittelyiden ja taivutteluiden jälkeen orista kuoriutuu oikea kouluratsun alku! Taren mielenkiinto ei kuitenkaan riitä kouluratsastukseen, vaan kaipaa rennosta luonteestaan huolimatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita esteiden parissa. Ori on kevyt ratsastaa, ei tarvitse ajaa eteen kuin ei myöskään kannustaa kovempaa vauhtia jatkuvasti. Kovan vauhdin ori kyllä löytää itsekin! Tämä pujottelee taitavasti esteiden välistä löytäen aina ne nopeammat tiet, joskin tarvitsee apua lähestymisessä. Ori ei ole niin varma tullessaan esteelle, joten ratsastajan on oltava valmiina olemaan ainakin henkisenä tukena kuin myös pidättämään oria tarpeen tullen. Maastossa Tare liikkuu reippaasti ja innokkaasti. Käynnissä kannattaa olla tarkkana, ettei ori syöksy haukkaamaan oksasta paria lehteä tai maasta ruohotuppoa! Maastoesteillä ori liikkuu rohkeasti ja varmasti, pysähtymättä miettimään vaikka vähän kura lentäisi tai meinattiin kompastua esteeseen. Innokas menijä siis, mutta siitä voi olla montaa mieltä, onko se aina niin hyvä asia...
Lastatessa Tare on yllättävän säikky. Tämä katsoo jo kaukaa koppia tietäen mitä tuleman pitää. Ei Tare varsinaisesti hankalaksi heittäydy, mutta hieman pelokkaasti lähestyy koppia, kunnes lopulta kiipeää sisälle. Väkikeinoin oria ei sisälle saa, vaan pitää muistaa olla kärsivällinen ja ymmärtää oria. Matkan aikana ori on aivan hiljaa, ja tuleekin ulos aivan rentona – matkan aikana ei siis jännitä lainkaan! Kilpapaikalla ori astelee ulos katsoen ympärilleen kiinnostuneena ja uteliaana, haistellen ja ehkä jopa hieman maistellen kaikkea mitä eteen sattuu. Lämmittelyissä ori liikkuu hieman kankeammin kuin kotona, mutta kun jännitys ja stressi saadaan pois, uskaltaa ori rentoutua ja liikkeet muuttuvat sulavammiksi. Kilpasuoritus ei ole orille tämän jälkeen enää juttu eikä mikään. Jos joutuu yksin kentälle, saattaa hieman olla hädissään. Kellon kilahtaessa ori on kuitenkin täysillä mukana kilpailussa, hypäten esteet yli hyvällä tekniikalla ja liikkuen nopeasti ja sulavasti, aivan kuten kotikentällä.
i. Roman Reloaded evm fwb, rn, 170cm |
ii. Icaros BOM xx, rn, 171cm |
iii. Ode To The Bouncer xx, k, 170cm |
iie. Chikini Chameli xx, rn, 169cm |
||
ie. Shake Your Bon Bon fwb, rn, 169cm |
iei. Bangarang GER fwb, rn, 170cm |
|
iee. Sun & Moon holst, m, 168cm |
||
e. Hai Yeh Maya evm fwb, rn, 169cm |
ei. This Ole Boy fwb, rn, 171cm |
eii. Jigar Da Tukda holst, rn, 173cm |
eie. Teri Meri Hey! hann, rn, 169cm |
||
ee. Tattoos On This Town hann, k, 167cm |
eei. Banjo Gasolina xx, k, 169cm |
|
eee. Chammak Challo GER hann, k, 167cm |
Taren suku on erittäin kirjava, ja sukua tutkimalla löytyy moniin rotuihin. Kun päästään kolmanteen polveen, voi nähdä, ettei suomalaisia puoliverisiä juuri ole enää edes! Vanhemmat ovat kuitenkin suomalaisia puoliverisiä, kumpikin on jäänyt hieman tuntemattomaksi. Taren suvusta saattaa löytää pari tähtinimeä, mutta jostain syystä ori ei ole sukunsa puolesta niin kiinnostava tai ihmeellinen. Siksi kai ori lähtikin minulle ilman muita ostajaehdokkaita!
i. Roman Reloaded on 170 cm korkea suomalainen puoliverinen ori. Tämä on väritykseltään ruunikko punaisella häivähdyksellä, ulkomuodoltaan komea ori on siis kyseessä! Korkeat valkoiset sukat ja päässä suuri valkoinen läsi, voiko muuta enää toivoakaan? Esteradoilla ori liikkuu sulavasti ja koreasti korskuen, luoden ihailevia katseita peräänsä. Tämä on kilpaillut kansallisella tasolla ympäri Suomea, mutta on myös Ruotsin puolella näyttäytynyt kilpailuissa. Luonteeltaan ori on erittäin sympaattinen ja ystävällinen, hieman nallekarhumainen joka rakastaa rapsutuksia ja haleja. Jälkeläisiä orilla ei ole montaa, tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Tämän jälkeläisiä voi löytää niin Ruotsista kuin Suomesta, mutta oriin ei silti tapaa monesti suvuissa.
e. Hai Yeh Maya on todella kaunis 169cm korkea ruunikko tamma. Tämä on kantakirjattu toiselle palkinnolle, ja saanut arvostusta näyttelymenestyksensä vuoksi. Ratsuna tamma on osaava ja rauhallinen, ja onkin enemmän esteille painottunut. Jalostuksessa jälkeläisten ostajat ovat kuitenkin olleet kiinnostuneempia emän näyttelymenestyksestä. Kilpailuissa tamma ei olekaan käynyt muutamaa kertaa lukuun ottamatta, vaikka hypyt ovatkin tekniikaltaan hyviä ja sulavia. Tamma on siro ja kaunis, ja tämä on periytynyt myös tamman jälkeläisille. Myös tamman ystävällinen ja utelias luonne on periytynyt jälkikasvulle. Tammalla on yhteensä neljä jälkeläistä, joista kaksi on myyty Ruotsiin kilpahevosiksi.
10.04.2013 - o. Skathi Mer - Rhea Lacerta - Yogi
05.05.2013 - o. Thanatos Mer - Kyoto Song - Jazzumi
06.10.2012
Tänään ori saapui tallille yhdessä Laran kanssa, joka tulee samalta kasvattajatallilta. Yllättävää on, että samassa kopissa nämä
tulivat, eikä mitään ollut tapahtunut matkan aikana - kaikki oli hyvin ja molemmat olivat naruissaan kiinni, tyytyväisesti syöden
heiniään. Tare oli ollut jo silloin hyväkäytöksinen, kun olin käynyt tätä katsomassa ensimmäistä kertaa kasvattitallilla. Olin jo
aivan varma ostopäätöksestäni, kun ylipäätään näin orin astelevan ylväästi tallipihalla kohti. Suvultaan hieman tuntemattomampi
yksilö, mutta silti lahjakas. Täysin terve, ja kun ori laitettiin kentälle esiintymään ja näyttämään askeleitaan, olin jo sanomassa
haluavani ostaa orin. Odotin kuitenkin vielä sen verran, että näin orin irtohypytyksessä. Esteen kuin esteen tämä ori hyppäsi korvat
hörössä ja innokkaasti, osaten katsoa askeleita ja etäisyyttä, edeten hyvällä temmolla mutta silti rauhallisesti. Näin jo orin
kilpailuissa ja ruusukkeet suitsissa, kun ilmoitin haluavani ostaa orin. Ja pian, parin viikon odottelun jälkeen, ori oli valmis
muttamaan tallille. Eläinlääkärimme oli vielä varmistanut orin olevan täysin terve, ja sukua tutkimalla sain myös tietää, ettei tällä
ole niin suurta riskiä saada mitään perinnöllisiä sairauksia. Kerrassaan täydellinen siis, etten sanoisi!
11.10.2012
Tare on kotiutunut hienosti, ja tämä on jopa pukattu parin muun orin seuraksi tarhaan. Crinch ja Monni ovat ottaneet hyvin vastaan
tällaisen vähän nuoremman orin tarhaansa! Tare on ollut rauhallinen ja maltillinen, oikein malliesimerkki muille. Rauhallisesti
tallustaen ori tulee syömään, kun heinät jaetaan, ja muutenkin tulee korvat hörössä tervehtimään jos joku sattuu ohittamaan tämän
tarhan. Ongelmia ei siis ole lainkaan, joka on aina plussaa tietenkin! Tänään päätinkin ottaa orin hieman töihin ensimmäistä
kertaa sen jälkeen, kun tämä on talliimme saapunut. Alkuun ori on saanut vain ihmetellä paikkoja ja nauttia hiljaisuudesta, mutta
nyt on aika aloittaa treenit tulevia kilpailuita ajatellen! Niinpä siis hain orin tarhasta, ja otin talliin käytävälle kiinni. Koko
harjauksen ajan Tare seurasi mitä oikein tein, ihmetteli ja kummasteli, hörisi ja puhisi. Erittäin seurallinen kaveri siis, ja
meillä olikin hyvät keskustelut orin kanssa ennen kuin hain tälle varusteet. Tare odotti rauhallisesti paikallaan, että sain satulan
paikalleen ja suitset päähän. Orihan on ollut lyhyesti juoksutuksessa aikaisemmin, kun olen ottanut hieman tuntumaa miten tätä
kuuluu käsitellä. Nyt kuitenkin aika päästä kunnolla töihin ensimmäistä kertaa. Menimme kentälle, jossa nousin rampin kautta tämän
selkään. Tare otti kaiken kuin tämä olisi jokapäiväistä, eikä mitään ihmeellistä ollut vaikka ihminen hieman ylemmäs kiipesikin.
Kentällä ori ei kyttäillyt muuta kuin yksinäistä talikkoa ja kottikärryä, jotka olivat kentän laidalla. Puomivarasto tai tötsät eivät olleet orista kuitenkaan huomion arvoisia. Ravissa ori liikkui pehmeästi ja kuunteli minua. Pienen pyyntelyn jälkeen tämä alkoi koota itseään ja laittaa kaulaa kaarelle liikkuen muodossa. Tämä oli erittäin raskas ratsastettava kädelle, mutta kun ori saa hieman enemmän lihaksia joilla kantaa itseään, ei ongelmaa pitäisi tulla. Nyt siis ori vain tehotreeniin! Aloitimme tänään aivan perusasioilla. Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia, paljon voltteja ja pohkeenväistöä. Tare osoitti hieman kyllästymisen merkkejä, mutta ei kuitenkaan alkanut laittaa vastaan. Laukassa ori liikkui hyvin ja pyörivästi, ja kun pyysin reippaampaa laukkaa pitkällä suoralla, ori suorastaan lensi! Siltikään ei ollut sellainen tunne, että nyt mentäisiin lujaa tai muuta vastaavaa. Ratsastushetkemme sujui hyvin, ja olinkin todella ylpeä orista. Täytyykin muistuttaa Irenelle, että tullaan valmennukseen! Eilinen valmennus Raruksen kanssa oli aivan eri luokkaa kuin tämä ratsastus Taren kanssa. Menimme pienen jäähdyttelylenkin metsään vielä, eikä ori laittanut lainkaan vastaan, vaikka maasto ei nyt aivan kuivimmassa mahdollisessa kunnossa ole. Hyppäsin lopulta alas orin selästä, vein karsinaan ja otin varusteet pois. Vielä pienen harjauksen jälkeen vein orin tarhaan, ja sitten lähdinkin metsästämään Ireneä...
20.01.2013
Tänään oli aika mennä katsomaan miten ori pärjää Estevarsojen laatuarvostelussa! Päivä alkoi pakkaamalla hevoset autoon, Tare meni kiltisti karsinaan kahden toisen Chevalista lähtevän hevosen temppuillessa – Kiia ja Rarus tosiaan olisivat voineet käyttäytyä hieman paremmin lastauksessa ja kuljetusautossa! Itse paikan päällä Rarus käyttäytyi mallikkaasti ja loi hyvää kuvaa tallista kahden toisen riekkuessa ja huutaessa; etenkin Rarus olisi saanut käyttäytyä paremmin.. Päivä itsessään sujui hyvin, ainakin Taren osalta. Tämä odotti kiltisti vuoroaan, ja kun Hanna lopulta tuli nelivuotiaiden ryhmässä Taren kanssa. Tare hurmasi tuomariston ja yleisön hetkessä kulkiessaan korvat hörössä ja silmät innosta palaen.
Rakenteen arviointi sujui hyvin, Hanna sai orin pysymään paikoillaan loistavasti. Käytöksen arviointi sujui myös erittäin hyvin, ja ori oli hyvin läsnä tilanteessa. Hieman tämä säikkyi vierasta Jennaa, mutta muuten sujui oikein loistavasti. Irtohypytyksessä Tare näytti parhaat puolensa hypäten tarkasti ja vaivattoman näköisesti. Pientä hiomisen varaa kuitenkin jäi, joten pisteisiin ei tullut täyttä kymppiä! Askeleissa Hanna ei saanut oria näyttämään niin hyviä askeleita, mutta siihen vaikutti myös orin jännittyneisyys. Koirat eivät myöskään ole orin lempparikavereita, joka aiheutti orin jännittyneisyyden. Kaiken kaikkiaan ori sai siis EV-II palkinnon, joka on todella hyvä saavutus! Kaiken kaikkiaan ori sai 38 pistettä, 9 rakenteesta, 8 suvusta, 8 käytöksestä, 8 irtohypytyksestä ja 5 askellajeista.
10.09.2013, Maastoretken tarina
Odotin jännittyneenä maastoretken alkua. Koko päivän olimme matkustaneet tänne Itävaltaan Taren kanssa, ja nyt oli alkamassa se miksi tänne oikein tultiin: maastoretki linnan pihalta, ja vieläpä keskellä yötä! Itse olen hieman tällainen pimeää pelkäävä, joten valitsin Taren kaveriksi mukaan; tämä ei paljoa välitä vaikka mitä ympärillä tapahtuu. Olimme valmiita ensimmäisten joukossa, ja iltahämärässä katselin linnan siluettia. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, kun mietin mitä kaikkea noissa torneissa mahtaakaan asua...
Kun kaikki olimme valmiita, Diamonte ilmoitti matkan alkaneeksi. Kaikki lähdimme enemmän tai vähemmän nopealla vauhdilla liikkeelle, ja kesti muutaman kymmenen metrin, ennen kuin saimme itsemme valmiiksi ja asetuimme jonoon. Itse ratsastin puolessa välissä, mutta se oli ollut huono ajatus. Kaikki kertoivat vuoronsa perään kummitustarinoita ja naureskelivat näille, kertoivat kuinka ovat kuulleet ulinaa lähistöllä ja hautausmaalla on nähty viimeaikoina liikettä. Yritin nauraa jutuille, mutta sisimmässäni olin vain valmis juoksemaan karkuun ja ottamaan ensimmäisen lennon takaisin turvalliseen Suomeen.
Tare ei sen sijaan ollut moksiskaan kummitustarinoista tai kauhistuneesta ratsastajasta. Tämä yritti silloin tällöin napsia oksista ja ruohotupoista palasia, ja ärtyneenä nostin orin pään ylös. Ravipätkän jälkeen saavuimme muiden linnojen tiluksille, jossa Diamonte alkoi kertoa hieman historiaa. Yritin ratsastaa mahdollisimman lähelle kuuntelemaan, ettei minun tarvinnut kuulla kummitustarinoita. Tare sen sijaan oli toista mieltä, teki äkkipysähdyksen ja alkoi syödä ojan pientareelta. Yritin kiskoa orin päätä ylös, mutta eipä tämä paljoa minua kuunnellut. Ratsukko toisensa perään ohitti minut, jotkut hieman naureskelivat ja jotkut eivät kiinnittäneet huomiota lainkaan.
Lopulta sain Taren pään ylös ja otin hieman ravia päästäkseni takaisin ensimmäisten joukkoon. Yhtäkkiä näin, että edessä olevat hevoset alkoivat laukata lujaa. Tare tietenkin alkoi laukata saadakseen loput kiinni. En lähtenyt ohittamaan ketään, vaan jäin joukon viimeiseksi. Kääntäessäni päätäni näin viereisellä pellolla laukkaavan ratsukon, mutta tämä ei ollut mikä tahansa ratsukko. Ratsastajalla oli pitkä musta viitta, hevonen oli mustaakin mustempi. Ratsastaja katsoi joukkoamme kohti, ja näin tämän punaisena hehkuvat silmät läpi pimeyden. Kauhistuneena katsoin muualle. Kuulin myös ulinaa, mutta ratsujen rauhoittuessa annoin kaiken mennä mielikuvituksen piikkiin. ?Ei aaveratsastajia ole olemassa, ei aaveratsastajia ole olemassa...? hoin päässäni koko loppumatkan, kunnes pääsimme linnalle.
Linnan pihan valojen toivottaessa meidät tervetulleeksi Diamonte huomasi, että hei, meitähän on vain kuusi jäljellä enää! Kaikki olivat hetken hiljaa, kukin miettien missä seitsemäs ratsukko oikein mahtaa olla. Omassa mielessäni pyöri vain, että mielikuvitukseni aaveratsastaja ei ehkä ollutkaan mielikuvitusta, ja näillä seuduilla on oikeasti aave, joka ensin säikäytti hevoset ja nappasi viimeisen joukostamme.. Se olisi voinut olla minä ja Tare, mutta joku muu viaton joutui aaveratsastajan kohteeksi! Muut kävivät läpi eri vaihtoehtoja, ja pian alkoi tulla ehdotuksia kummituksista. Tässä kohtaa päätin avata suuni ja kertoa nähneeni aaveratsukon laukkaamassa pellolla hevosten pillastuessa.
Muut näyttivät hieman pelokkailta, mutta Diamonte totesi tyynesti, että ehkä se oli kadonnut ratsastajamme joka siellä laukkaili. Emme olleet aivan vakuuttuneita Diamonten varmasta äänestä huolimatta, joten lähdimme katsomaan takaisin. Koko matkan vilkuilin olkani yli, enkä ollut ainoa. Emme ehtineet kauas, kun kaukaa alkoi kuulua pelottavaa ulinaa ja kavioiden kopsetta. "Se on se aaveratsastaja!" kuului joukosta, ja paniikki alkoi jo levitä. Hevoset alkoivat hermostua myös, ja tilanteesta oli tulossa samanlainen kuin aikaisemmin. Pian näimme ratsukon edessämme, ja kaikki ehdottivat lähtöä paikalta. Diamonte ohjeisti kuitenkin pysymään paikallaan ja odottamaan, ei tässä hätää ole kuulemma.
Tumma hahmo lähestyi lähestymistään, ja nyt jokainen muukin pystyi näkemään viitan. Hevoset tunsivat ratsastajien jännittyneisyyden, ja yrittivät kääntyä tulosuuntaan. Olisin halunnut antaa Tarelle luvan laukata pois paikalta, ja mitä nopeammin niin sen parempi! Pian ulinasta alkoi kuitenkin muodostua sanoja, ja jokainen pystyi kuulemaan kuinka aaveratsastaja huusi "apua", "odottakaa" ja "vihdoin". Aaveratsastajateoriani meni siinä samassa, kun tunnistimme kadonneen ratsastajamme. Iloisin ja huojentunein mielin kerroimmekin loppumatkan ajan kuinka luulimme häntä aaveratsastajaksi. Viitaksi osoittautui takki, joka oli ollut avonaisena ja tämä hulmusi takana.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olihan se vähän hassua uskoa aaveratsastajaan, mutta pimeässä ja pelokkaana sitä uskoo vähän mitä tahansa. Kadonnut ratsastajamme kyllä kertoi kuulleensa takanaan aina välillä askeleita ja tunteneen jonkun tuijottavan häntä, joten kuka tietää, jos ulkona Itävallan linnamaisemissa onkin todella aaveratsastajia...
01.12.2014 - Jousiammunta tunti
Muistan kun reilut puoli vuotta sitten otin osaa NOK:in järjestämään jousiammuntatuntiin ja jo silloin oli hauskaa, joten kun kuulin uudesta tunnista menin heti talliin katsomaan kenet ottaisin mukaan seuraavalle tunnille! Ja koska viimeksi olin ottanut Laran, oli nyt aika ottaa tallin toinen varma ratsu joka ei varmasti tule hyppimään jousiammunnan aikana, ja se on ori nimeltä Tare.
Kun saavuimme paikalle, oli hieman sateista ja sumuista edelleen, mutta mitä muuta sitä voi odottaa joulukuun alun Britanniasta? Peruutin oriini ulos trailerista ja vein sen tallin kautta tälle varattuun tarhaan, jossa olikin jo päiväheinät odottamassa. Tare ei piitannut lainkaan että paikka oli täysin vieras, vaan iloisesti ampaisi heinäkasan kimppuun ja alkoi pörhistellä viereisen tarhan asukkaalle. Kun olin varmistanut, että Tarella on kaikki kunnossa, siirryin tallin sisätiloihin. Siellä oli jo muutama muukin, ja ennen tunnin alkua sain tutustua muihin jotka ottivat osaa tunnilla.
Teoriaosuus oli mielenkiintoinen, sillä vaikka monet asiat olivat tuttuja entuudestaan, tuli sitä myös uutta tietoa ja sain jakaa omat kokemukseni ja stereotyyppiset mielikuvani keskiajan hevoselämästä ja miten suuri osa jousiammunta siitä oli. Noin tunnin jälkeen laitoimme takit päälle ja joimme kahvimme loppuun, ja siirryimme ulos. Siellä saimme ampua muutamaan otteeseen maalitauluun, joka oli asetettu ruohopellon toiselle puolelle.
En ollut muistanutkaan kuinka hauskaa jousiammunta oikeasti oli! Asennon kanssa oli alkuun hieman vaikeuksia enkä saanut jousta kunnolla lentoon, mutta kun sain ohjeita ja vinkkejä niin homma alkoi taas hoitua paremmin. Sain jopa osuttua kerran keskelle maalitaulua! Joskin se oli yksi ensimmäisistä ja laskin sen aloittelijan tuuriksi, nimittäin seuraavat nuolet eivät lentäneet lähellekään keskikohtaa taulusta. Syytin hieman tuulta mielessäni, vaikka lähes kaikki muut osuivat joka nuolella keskelle taulua. Noh, ei sitä tänne kilpailemaan tultu vaan oppimaan ja pitämään hauskaa!
Seuraavaksi oli aika syödä välipala, ja sen jälkeen valmistella hevoset tunnin ratsastusosuutta varten. Tare oli täysin rento, kun talutin tämän talliin ja kiinnitin käytävälle varustointia varten. Siirryimme samaiselle ruohopellolle, jossa maalitaulua oli hieman siirretty kaukaisempaa kujaa päin, jota pitkin tulisimme ratsastamaan ja ampumaan kohti maalitaulua. Lämmittelin Taren rauhassa, mutta tunsin tämän olevan täynnä energiaa. Kun tuli lupa laukata siirryin hieman kauemmas toisista pellon toista päätyä kohti ja otin pari kunnon spurttia Taren kanssa. Melkein huolestuin kun ori innostui heiluttamaan päätään sekä lähes pukittamaan, tämänhän piti olla tallin toisiksi rauhallisin hevoseni!!
Spurttien jälkeen siirryin takaisin muiden hevosten pariin ja aloin ratsastaa Tarea alas ja rauhalliseksi, ja onnekseni ori rauhoittui ja alkoi laukata ja ravata normaalilla tahdilla. Lämmittelyiden jälkeen oli ensimmäisen ratsukon aika mennä kujalle, ja kauempaa näin että näillä meni todella hyvin kolme kierrosta, jotka jokainen sai kerrallaan ottaa ennen kuin tuli seuraavan vuoro. Kun minun ja Taren vuoro tuli, tunsin jännityksen hiipivän selkääni pitkin. Lähestyimme hitaasti kujaa, ja tunsin että Tarekin alkoi hieman jännittyä. Saimme viimeiset ohjeet kujan ratsastusta varten, ja sitten kannustin Taren vauhtiin.
Kujalla laskin ohjat käsistäni, asetin nuolen nopeasti paikalleen ja tähtäsin maalia kohti. Kun olimme tarpeeksi lähellä, päästin irti ja näin nuolen lentävän maalitauluun. Ehdin juuri nähdä, että se osui maalin ulkoreunalle. Innoissani otin ohjat takaisin yhteen käteen ja jatkoin laukassa takaisin kujan toiseen päähän ja laukkasin kujaa pitkin uudestaan. Tällä kertaa Tare laukkasi tasaisemmin; varmaankin sen takia, että olin itse rennompi ja minulla oli varmempi olo ampumisesta. Asetin nopeasti nuolen paikalleen ja päästin irti ollessamme tarpeeksi lähellä maalitaulua. Nuoli ampaisi matkaan ja samalla osui tällä kertaa hieman lähemmäs maalitaulun keskikohtaa; kolmannella kerralla toivottavasti menisi vielä paremmin!
Kaarsimme jälleen kohti kujan alkupäätä, ja merikissa ehdotti että yrittäisin ehtiä ampua kaksi nuolta kujan aikana. Hieman jännittyneenä sanoin haasteelle kyllä; eihän sitä voi sanoa ei, vaikka hieman onnistuminen huolestuttikin. Nostin Tarelle laukan ja suuntasimme kujalle, ja otin heti alussa nuolen esiin ja tähtäsin sen kohti maalitaulua. Tällä kertaa ampuminen tapahtui paljon kauempaa kuin olin tottunut, mutta kun tunsin Taren laukka-askeleen kohdan olevan oikea, päästin nuolesta irti ja seurasin sen menoa ja osumista aivan lähelle maalitaulun keskikohtaa. En kuitenkaan ehtinyt innostua vaan otin jo seuraavan nuolen ja ammuin sen ilman että ehdin edes kunnolla tähdätä, ja se osui aivan toisen nuolen vierelle vain 10cm päähän maalitaulun keskikohdasta. Innoissani taputin Taren kaulaa ja hymyilin muille, kun saavuin näiden pariin.
Seuraavat ampumakerrat eivät enää sujuneet niin hyvin, mutta se ei haitannut. Kun lopulta saimme vielä yrittää ampua ilman kujaa, otin haasteen vastaan ja olin toisena ratsastamassa ilman kujaa. Tarella on päivänsä kun tämä on istunnassa herkkä, ja tänään oli päivä jolloin tämä hieman vaihteli herkkyyden kanssa. En aina saanut Tareen kunnon yhteyttä ja tiukat käännökset eivät olleet aina niin tiukkoja kuin olisin niiden olevan, mutta muuten ori kuunteli istuntaani. Ampuminen itsessään ei sujunut niin hyvin, mutta hauskaa minulla kuitenkin oli; ammuin aivan maalitaulun vierestä, tein U-käännöksiä, laukkasin maalitaulun ohi takaa päin ja käännyin itse satulassa ampumaan, ammuin läheltä ja kaukaa, osuin ja monesti en osunut, mutta hauskaa minulla oli!
Tunnin jälkeen oli aika laittaa hevoset karsinaan ja me menimme vielä tallin tupaan juttelemaan ja kahvittelemaan, lämmittelemään kylmän sään aiheuttamia jäätyneitä varpaita ja sormia. Lopulta oli aika pakata lastausongelmainen Tare kyytiin ja lähteä huristelemaan takaisin kohti kotitallia, mutta tunti todella oli ollut ikimuistoinen ja varmasti Tarellakin on paljon kerrottavaa hevoskavereilleen kunhan kotiin päästään!
03.07.2014 - Estevalmennus - Dora
Pääsin jälleen valmentamaan Zikiä ja tällä kertaa tutulla ratsastajalla oli mukanaan tummakarvainen Tartatus-ori. "Tare" oli erittäin reipas alusta alkaen ja muistuttelinkin Zikiä pidätteiden tärkeydestä ja siitä, ettei hän antaisi orin vain rynnätä verkkaesteille. Harjoistuesteet ylittyivät kuitenkin mallikkaasti vauhdista huolimatta ja puoliverinen oli hyvin hereillä ratsastajansa avuille. Lämmittelyjen jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään rataa jonka kävin ratsastajan kanssa alkuun lävitse.
"Lähdette tästä, ratsastatte suoran tien okserille ja hypyn jälkeen kaarratte kaksoissarjalle ja siitä neljän laukka-askeleen päässä olevalle trippelille. Trippelin jälkeen tulee tiukempi tie toiselle trippelille ja loppuun vielä tulisi laukata aiempien esteiden välistä ensimmäiselle okserille ja hypätä se uudelleen.", selitettyäni radan päästin ratsukon tuskistaan ja hyppäämään. Tare oli erittäin reipas ja ori liikkui hyvää vauhtia esteeltä toiselle. Hyppyjen aikana hevonen kuitenkin tarvitsi selvästi tukea ratsastajaltaan ja Ziki tietenkin ratsunsa tuntien osasi reagoida hyvin hyppytilanteissa. Puhtaita suorituksia ropisi jo heti alkuun joten sain kohotella esteet 150 senttisiksi ja sinne hevosen omalle taitotasolle saakka. Nyt hyppyjen kanssa tarvittiin vielä enemmän tarkkuutta ja pariin otteeseen Ziki unohti säädellä kunnolla ratsunsa vauhtia, jolloin pari tietä jäi vähän liian pitkäksi ja niitä seuraavista hypyistä tuli huolimattomia. Onneksi huomautuksen kautta ratsastaja osasi parantaa puutteitaan ja valmennuksen aikana nähtiin useita huippusuorituksia.