VIRALLINEN NIMI | Twisting Mer "Tuittu" | KOULUTUSTASO | |
ROTU | Suomalainen puoliverinen | » kouluratsastus | Helppo A |
REKISTERINUMERO | VH11-031-0047 | » esteratsastus | 160cm |
SYNTYNYT, KUOLLUT | 15.06.2010 - 30.04.2014 | » maastoesteet | 140cm |
VÄRI & SUKUPUOLI | Ruunikko tamma | ||
SÄKÄKORKEUS | 165 cm | OMISTAJA | Ziki VRL-05965 |
PAINOTUSLAJI | Esteratsastus | KOTITALLI | Cheval Delamer |
3-VUOTIAS | 13.02.2011 | KASVATTAJA | Ziki, Cheval Delamer |
Marraskuun esteratsujen laatuarvostelu, ERL-II, 85,40% ]
Pisteet: 85,40 % (100 - 70 - 70 - 100 - 80 - 64)
Helmikuun SPL'n laatuarvostelu, SPL-I 106p [16 - 20 - 20 - 20 - 20 - 10 = 106]
Erittäin hieno rotunsa edustaja! Vivahteikas, lukijaystävällinen ja kokonaisuutena kivasti yhteen toimiva luonne! Hieno määrä kisasijoituksia. Lisäpisteitä pitkästä ja kattavasta sukuselvityksestä sekä laatispalkinnosta. Mukava määrä valmennus- ja päiväkirjamerkintöjä.
Toukokuun YLA'un laatuarvostelu, YLA1, 141p [20 + 46 + 37 + 38]
"Hienosti valmisteltu hevonen joka on palkintonsa ansainnut!" Tamma oli myös arvostelussa 5. paras ja sai parhaat kisapisteet!
i. Chandler LOCK YLA2 HANN2 | ii. Odyssey Celt | iii. Olympero M |
iie. Combrant Fide Adoro | ||
ie. Endless Love N22 ERJ-IV | iei. Nelda's Illegal | |
iee. Riazzani SWA | ||
e. Disaster U YLA2 | ei. Shadow's Apollonia SJP-II ERL-III | eii. VIR MVA Ch Shadow's Seckret Gladiator YLA3 |
eie. Shadow's White Phylon | ||
ee. Beachie FS | eei. Faraol of Zelittan | |
eee. Beach Baby of Scorpia |
30.06.2009
Tuittu on tutustunut tähän maailmaan hyvin, ja on päästetty myös ulos tarhaan emänsä kanssa. Jalat kantavat hyvin, vauhtia on sekä elämänintoa kyllä löytyy myös. Iloinen persoona, joka osaa olla erittäin utelias, ja usein kun tarhan viereen tulee katsomaan, on Tuittu ensimmäisenä katsomassa, ketkä siellä ovat. Jos yrittää koskea, lähtee tamma kovaa vauhtia pakoon, katsoo vähän matkan päästä ja tulee pian takaisin. Tuho on ollut melko rauhallinen, vaikka on vähän turhan agressiivinen ollut välillä.. Mitään ei ole kuitenkaan sattunut, ja kyllähän sen ymmärtää, että tamma varsaansa suojelee.
04.02.2010
Tamma sai tänään minun sijastani ratsastajakseen Ellan, tallityöntekijämme. Tämä ei alkuun näyttänyt laisinkaan tyytyväiseltä, kun kuuli minun tulevan vahtimaan ratsastusta. Innostus palasi kuitenkin, kun Ella sai kuulla pääsevänsä hyppäämään. Napaten mukaansa parhaat ystävänsä Jessican ja Roosan tämä häipyi hakemaan tammaa, kun itse olin maneesissa rakentamassa esteitä valmiiksi. Asetuin maneesin katsomoon odottamaan. Odotteluni jälkeen kolmikko saapuikin Tuittua taluttaen, ja kuten olin arvannut, Jessica ja Roosa majoittuivat esteiden viereen, valmiina nostamaan ja laskemaan tarpeen mukaan. Ratsastus itsessään sujui hyvin, ja Ella kyllä sai tamman kulkemaan hyvin. Hieman epävarmuutta oli suuremmilla esteillä, mutta se lähti pois kun hommaan saatiin mukaan rutiinia. Tammakin nautti menosta, eikä lopulta jännittänyt yhtään vieraamman ratsastajan puolesta. Yleensä kun joku muu on ratsastanut tammalla, ja Ella oli selässä vasta toista kertaa. Rohkeana hyppääjänä tästä ei kuitenkaan ollut ongelmaa. Ennen lähtöäni tosiaan tokaisin Ellalle, että ratsastus näytti hyvältä ja tämä oli tehnyt hyvää työtä. Vaikka äänensävyni ei ollutkaan kaikkein innostavin, Ella näytti kuin olisi pyörtynyt onneensa siinä vaiheessa. Ehkä pitäisi jaella kohteliaisuuksia hieman useammin, etteivät tallityöntekijäni kupsahda järkytyksestä kun pystyn sanomaan jotain kilttiäkin... Tai ehkä pitää lopettaa tuollaiset tyhmyydet ja jatkaa vain negatiivisella linjalla, eiköhän siitä jää kaikille parempi mieli!
29.06.2010
Tamma on ollut jo pidemmän aikaa ilman oikean takajalan kenkää, mutta tänään siihen olisi tarkoitus saada muutosta! Kengityksen jälkeen tamma pääsisikin hieman maastoilemaan rauhallisissa merkeissä. Kengittäjä saapui tallille juuri sopivaan aikaan aamupäivällä, ja Tuittu oli erittäin tyytyväinen päästessään käsiteltäväksi. Tämä ei ihmetellyt lainkaan tai kiukutellut kengittäjän vuoksi, vaan tottuneesti piti takajalkaansa ylhäällä kengittäjän tehden työtään. Kun Tuittu oli valmis, jätin kengittäjän talliin hoitamaan tallin muita hevosia, kun itse karkasin pois tieltä ja maastoon. Satulan jätin kotiin, elettiinhän nyt kuumaa kesäpäivää, ja rento maastolenkki tästä vain olisi tulossa! Kävelimme pitkän matkaa käynnissä seuranamme vain kärpäset, kun Tuittu vihdoin sai niistä tarpeekseen. Itsekin aloin kyllästyä jatkuvaan surinaan, ja etenkin kun joukkoon iloiseen liittyi myös pari paarmaa.
Siksi otinkin tamman kanssa hieman ravia, ja suuntasimme kohti tallin läheistä järveä. Siellä Tuittu tottuneesti nosti päätään innokkaana, kuin olisi arvannut, mitä seuraavaksi pääsee tekemään. Ja niinhän tamma arvasi oikein, eikä minun tarvinnut kuin ajatella laukkaa ja myödätä ohjasta, kun tamma jo kiisi rantaviivaa pitkin. Tamman laukassa pysyisi itse kukin selässä, ja vaikka tamma kiisi mitä jaloistaan pääsi, oli se edelleen suurta ja ilmavan oloista. Nautin aikani menosta ja vauhdista, ennen kuin jatkoimmekin jo metsään pois rannalta ja hidastimme vauhtia ravin kautta käyntiin. Kärpäset ja paarmat olivat jääneet kauas, eivätkä saaneet meitä enää kiinni loppumatkasta. Tallilla kengittäjä oli vielä työn touhussa, ja tallitytöt toivat hevosia vuoron perään kengitettäväksi katsoen minua kateellisina. Tyytyväisenä hyppäsin alas selästä, ja viilentävän pesun kautta Tuittu pääsi nauttimaan kesäisestä säästä laitumelle.
10.11.2010
Tamma on jo lähes viikon verran ollu äitinä. Tämä sai nimittäin tasan kuusi päivää sitten esikoisvarsansa, joka nimettiin Mephit Meriksi. Varsa on tammavarsa, ja tämä jää asustamaan tallille emänsä kanssa. Tulevaisuudessa tietenkin odotetaan paljon, mutta annetaan tamman nyt sentään vielä hieman kasvaa! Eipä tulevaisuudesta vielä osaa sanoa, mutta tällä hetkellä näyttäisi lupaavalta, jos kaikki vain menee hyvin ja onnellisesti. Tammavarsa on ollut innokas leikkijä, ja on nauttinut tarhassa laukkaamisesta emänsä vierellä. Hieman on ollut totuttelua tähän jalkojen käyttöön, mutta kai se tästä jatkossa lähtee sujumaan vain paremmin! Innolla jään yhdessä varsakouluttajamme Georgesin kanssa seuraamaan tämän varsan kehitystä.
01.08.2011
Osallistuimme tänään Tuitun kanssa tarinakilpailuun, luokkaan nimeltä Unelmaeste!. Sijoituimme 100cm luokassa jopa
kolmanneksi kuudesta, ja kilpailu oli kaikkien välillä erittäin tiukkaa! Lue tästä tarinamme unelmaesteestä, kenen unelmaeste ja
miksi, sekä hieman kuvailua myös esteestä:
Tiedättekö sen tunteen, kun huomaatte täysin mahdottoman esteen mahdottomalla lähestymisellä ja se on vielä radan lopussa? Vaikka rata muuten olisi mennyt täydellisesti, voi tämä este pilata unelmasi päästä uusintaan. Minusta tuntuukin, että tämä oli tuomareiden mielestä oikein hauskaa katsoa, kun jokainen tyrii tässä esteessä. Kyseessä on nimittäin yhdeksänkymmenen sentin korkuinen okseri, joka on myös lähes yhtä leveä kuin korkea. Yritäpä siinä hypätä, kun edellinen este on aivan tämän vieressä ja sinulla on aikaa viisi askelta, että saat hevosen kääntymään heti edellisen esteen jälkeen, suoristaa hevonen ja vielä hieman valmistella hevosta ennen hyppyä. Jos kuulostaa hauskalta, suosittelen vakaasti hakemaan ratamestarin hommiin...
09.08.2011
Tuittu on sijoittunut todella hienosti kilpailuissa nyt viime aikoina! Tammahan joutaa jo kilpaeläkkeelle, vaikka ikää ei ole vielä
edes sitä seitsemää vuotta. Tosin, tänään kun tammalla kävin hieman ratsastamassa ja treenaamassa, en ihmettele vaikka tämä
onkin muuttunut aivan sijoituksia haalivaksi koneeksi. Hyppytyyli oli puhdasta ja selässä oli mukava istua - Tuittu tiesi mitä
tehdä. Toki tammaa joutui ohjastamaan ja määrittämään hyppykohdat kuten ennenkin, mutta ponnua kyllä löytyi esteelle kuin esteelle.
Myös hieman tiukemmat kurvit onnistuivat, eikä tamma jäänyt ihmettelemään myöskään erikoisemman näköisiä esteitä tai vesihautaa
esittävää pressua - joka kyllä heilui ja rapisi tuulessa, mutta Tuittu vain hyppäsi sen uteliaasti perään katsellen.
Toki niitä kieltojakin tuli, kun ratsastajalta hieman ajatus jäi matkan varrelle enkä ollut enää aivan yhtä mukana hypyissä. Tämä
sai Tuitun heti varautuneeksi, eikä varmasta hyppäämisestä ollut enää tietoakaan. Kuitenkin onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme
treenit, ja kävimme vielä pienellä maastolenkillä loppujäähdyttelyn merkeissä.
30.10.2011
Osallistuimme taffelin järjestämään Halloween-viikonloppukilpailuun, ja yksi voittohan sieltä napsahti; Tuittu kun pääsi kertomaan hieman
omista mietteistään Halloweeniin ja sen koristeisiin liittyen! Osallistuimme myös toiseen luokkaan, mutta siitä voin syyttää vain itseäni,
ettei menestystä tullut vaan viimeiselle sijalle päädyimme! Tässä kuitenkin tarina, jolla voittomme napsahti:
Ihmisillä tuntuu olevan jos jonkinlaisia juhlatoimituksia ja kaikkea, mutta Halloween on kyllä eniten omaan mieleen! Mikä olisikaan hauskempaa kuin pelotella pienempiä ja keräillä herkkuja - orjuuttaja (vrt. omistaja) ei kyllä niinkäään nauranut tempaukselleni karata tarhasta kiertelemään paikkoja, mutta tältä puuttuukin kokonaan huumorintaju. Kaikenlaiset koristeet ovat kuitenkin mieleeni ja en voi sanoa kuin että rakastan koristeita päälläni, olla mukana ja olla puunattavana. En kyllä ihan ymmärrä miksi koko puunauksen jälkeen päälleni piti laittaa valtavan kokoinen valkoinen laitos - eivätkö ihmiset ymmärrä, että moni on kuollut suurien valkoisten juttujen hyökkäykseen?! Ihmiset tuntuvat kutsuvan näitä lakanoiksi kylläkin... Ei aina voi ymmärtää näiden ajatuksenjuoksua, mutta hullua porukkaa nämä silti ovat! En kuitenkaan lopulta kuollut Suuren Valkoisen hyökkäykseen, mutta ehkei se uskaltanut käydä kimppuuni - näytinhän muutaman hienon ninjapotkun ja ihmisten kiljunta saattoi myös hieman taltuttaa sitä. Tietääpähän olla ryttyilemättä minulle!
17.11.2011
Tuittu on saamassa aivan näinä päivinä toista varsaansa, joka tällä kertaa ei jääkään kotiin. Annika kun on jo pidemmän aikaa jutellut, että haluaisi itselleen tästä tammasta varsan. Niinpä katsoimme tälle kivan yhdistelmän, ja tadaa, odotettavissa on korkeiden esteiden hyppääjää! Tuittu on ollut huomattavasti rauhallisempi näinä aikoina kuin ennen, eikä ole tällä kertaa ollut aivan yhtä äkäinen jokaista kohtaan. Eiköhän tammakin ala oppimaan tähän varsomiseen, vaikka tässä vasta toista kertaa odotetaan tätä. Eipähän ole kuitenkaan enää ensimmäinen kerta! Tamma on ollut kevyellä liikutuksella, tarhaan emme ole päästäneet, mutta pienet kävelyretket maastossa ovat kyllä pitäneet tamman tyytyväisenä. Viime päivinä tamma on kyllä saanut pysytellä suurimman osan ajasta tallissa, ihan vain varmuuden vuoksi, ettei synnytys käynnisty pitkän matkan päässä tallista. Innolla odotamme kuitenkin mitä tuleman pitää, ja tietenkin toiveet ovat korkealla varsan suhteen!
08.03.2012
Osallistuimme tamman kanssa koulutarinakilpailuihin, tamman ensimmäiset koulukilpailut! Aivan putkeen ei mennyt, mutta olipahan ainakin kokemus!
Onko kukaan koskaan miettinyt, mitä tallissa oikein tapahtuu juuri ennen sitä hetkeä, kun ovet avataan ja hevosia aletaan viedä tarhoihin? No, tässäpä vihdoin kerrottuna, mitä keskusteluissa oikein käydään läpi! Asettauduin luottotammani Twisting Merin karsinan ulkopuolelle, mutta tämä näytti lähinnä seisovan paikoillaan hömelönä ja kuunnellen muita. Muut tammat keskustelivat tämän hetken huonosta orivalikoimasta, joka tallista oikein löytyy. Tähän Tuitullakin liittyi jotain sanottavaa, ilmaisten pari mielipidettä tallin miehistä. Muut tammat kuitenkin ilkeästi sivuuttivat Tuitun mielipiteet jatkaen pian jo uudesta aiheesta, kun taas Tuittu jatkoi karsinassaan puuhailua. Olihan se kuitenkin melko hellyttävää seurata Tuitun leikkimistä porkkanan puolikkaan kanssa – suurehko tamma hyppimässä karsinan puolelta toiselle ja hyökkäillen porkkananpalasen kimppuun. Ehken nyt liiemmin ihmettelekään, miksei Tuitun mielipiteitä oteta aivan tosissaan...
15.03.2012
Tänään Tuittu pääsi jälleen ottamaan osaa tarinakilpailuun, tällä kertaa hieman virallisemmissa merkeissä. Tänään nimittäin olisi vuorossa
KERJ Cupin tarinakilpailut, ja luokkana Helppo luokka. Tämänhän pitäisi sujua tammalta leikiten, onhan tämä 160cm esteiden hyppääjä. Tässä
kuitenkin tarina siitä, miten maastoesteosuutemme menikään:
Päiväni oli mennyt kerrassaan mahtavasti, ja viimeistelin ratsuani viimeistä koitosta varten. Twisting Mer, luottoratsuni, käyttäytyi kuitenkin jokseenkin flegmaattisesti ja uupuneesti. Hieman epäilin jo tamman terveyttä ja kuntoa kyetä kilpailemaan,
mutta lämmitellessä tammalla oli jo huomattavasti enemmän virtaa ja intoa. Lopetimme lämmittelyt kun vuoroomme oli enää muutama ratsukko. Tuittu oli jo kerännyt tutun energiansa, ja tämä oli osoittanut pari oikein kunnon taidonnäytettä
lämmittelyissä. Lopulta kilpapaikalla kajahtikin kuulutus, jossa kerrottiin Zikin ja Twisting Merin olevan seuraavaksi vuorossa. Tunsin tutun adrenaliinin hiipivän suoniini, kun hieman henkeä pidätellen astelin lähtöpaikalle, ja niin aloitimme radan. Tuittu liikkui
tasaisen rytmikkäästi kuten aina – kelpo hevonen, ei voi muuta sanoa! Ensimmäinen este, tavallinen portti, selvitettiin helposti. Seuraavaksi tulikin jo hypätä veteen, ja siellä pieni tukkieste. Tuittu vain tuntui lisäävän vauhtia, aina vain lisää ja lisää. Hieman
huolestuneena pidättelin tammaa, nimittäin tällä vauhdilla tamma vain alkaisi käymään liikaa kierroksilla.
Nousimme ylös vedestä, ja vuorossa oli sianselkä. Seuraavan puolen minuutin aikana en tiedä mitä oikein tapahtui, mutta juuri ennen estettä tamma päättikin kieltäytyä, ja tasapainon menetyksen vuoksi jalustimeni irtosivat jalasta ja vain vaivoin jäin selkään. Nyt tamma oli kuitenkin jo kerännyt uutta puhtia, eikä 90cm korkuinen risueste ollut ongelma eikä mikään, vaikka vauhtia ei ollut nimeksikään. Tuittu tuntui kerrassaan hallitsemattomalta, ja tämä lähtikin karauttamaan heti esteen jälkeen täysillä eteenpäin. Viimeinen näkyni oli radan reunalla seisova pieni tyttö hattara kädessään, ennen kuin piti keskittyä pysymään tamman selässä. Roikuin siellä nimittäin enää halaten tamman kaulaa, ja harja piiskasi vasten naamaani tuntuen, kuin minua olisi suihkutettu pippurisumutteella silmille. Vaivoin sain kiinni tamman ohjista, ja korjasin asentoani ja sain vihdoin jalustimet takaisin jalkoihini. Radan voitosta oli enää turha haaveilla, mutta saimme silti jälleen ikimuistoisia kokemuksia ja nauttia nöyryytyksestä!
15.08.2012
Osallistuimme Bailandorin estetarinakilpailuihin, ja sieltä liikeni toinen paikka meidän Tuitulle! Tarinaluokan ideana oli kirjoittaa numeroiduille kohdille tarinaan sopiva adjektiivi.
Kello kilahti. Ratamme alkoi. Kun 1. puhiseva ratsuni laukkasi 2. ylväästi radalla ja lähestyi kohti 3. korkeaa estettä tunsin sen hidastavan. Annoin sille 4. rohkeasti pohkeita ja pian se hyppäsi 5. liitäen esteen yli. Jatkoimme myötälaukassa kohti vesihautaa. Sen yli loikattiin kuin kengurut, mutta onneksi tässä ei ollut tyyliarvostelua! Tunsin ratsuni 6. kevyiden askeleiden vievän vauhdilla kohti 7. haastavaa kolmoissarjaa. Olimme radan puoli välissä. Kuusi 8. vaikeaa estettä odotti vielä vuoroaan. Pitkä suora ennen estettä antoi mahdollisuuden kiihdyttää 9. hidastuvaa laukkaa. Pari seuraavaa estettä oli hypätty ennen kuin huomasinkaan ja yhdeksäs este häämötti 10. suoraan edessä. Sille tultiin aavistus liian lujaa, mutta ratsuni hyppäsi siitä kuitenkin kunnialla yli. Viimeinen este oli meille 11. ongelmallinen trippeli, mutta päätin saada puhtaan radan. Kaikesta huolimatta kaviot kolahtivat takimmaiseen puomiin ja 12. pitkien pitkien sekuntien jälkeen saavutimme 13. tervetulleen maalin - ja puhtaan radan. Tuuletin 14. hurjasti siirtäessäni ratsuni raviin.
15.08.2012
Heti kun estekilpailuista oli selviydytty, oli aika kenttätarinakisalle! Tamma oli toinen viidestä osallistujasta, joten kolmas tarinasija tammalle! Tarinassa piti lähettää postikortti kotiin, tässä tarinamme:
"Heippa! Tänne kisapaikalle kuuluu hyvää - ainakin Tuitulle! Tämä on elämänsä onnessaan, kun itselleni on iskenyt joku paikallinen tappoflunssa? Toivottavasti se menee ohi parissa päivässä ennen kisoja! Terkkuja kaikille kotiin!"
19.07.2013
Pitkästä aikaa kirjoittelen Tuitun päiväkirjaan jotain. Tänään on kuitenkin hieno päivä; tamma on saanut Yleislaatuarvostelusta YLA1-palkinnon! Vuoden ajan olen jännittänyt mahtaako tamma olla valmis laatuarvosteluun, ja tässä on tulos. Ylpeämpi en voi olla, nimittäin tämä on todella hieno saavutus. Tuittu loisti laatuarvostelupäivänä omana iloisena itsenään, ja nautti saamastaan huomiosta. Vähän piti kiikaroida orien perään, mutta keskittyi lopulta kun oli tämän vuoro esiintyä. Muita tallin hevosia ei ollut tässä tilaisuudessa mukana ottamassa osaa, joten kun laatuarvosteluiden vilinä oli saatu päätökseen, pakkasimme tamman kuljetusautoon ja lähdimme kotia kohti. Kotona tammaa odotti iltaruoka ja suuri määrä porkkanoita!
19.02.2011 - Estevalmennus - Mirella
Tuittu tuntui aluksi hämmästelevän paljon uutta maneesia, minne se oli joutunut. Keskittymisestä ei tästä johtuen oikein tullut mitään, vaikka tamman mielenkiinto yritettiin kiinnittää muuhun monesti. Tuittu tuntuikin vähän haahuilevan uralla miten päin sattuu. Esteiden tullessa eteen tamma kuitenkin terästäytyi ja alkoi kiinnostua enemmän tehtävästä. Ensimmäisissä hypyissä Tuittu meni oikein mallikelpoisesti ja sinäkin maltoit ohjeistaa ja auttaa sitä tarpeen tullen. Suoralla linjalla, missä oli kaksi estettä Tuittu ei oikein tuntunut löytävän sopivia ponnistuspaikkoja. Sinäkin hermostuit vähän puomien tippuessa maahan ja annoit Tuitun itse yrittää vain hoitaa ponnistuspaikkojen löytämiset ja vauhdin. Pienellä neljän esteen radalla Tuittu ja sinä löysitte yhteisen sävelen ja teitä oli hauska katsella, vaikka pari pudotusta tulikin. Viimeisissä hypyissä Tuittukin löysi hyvän hyppytekniikan! Valmennus meni pienestä sählingistä huolimatta hyvin, mutta petrattavaa on molemmilla.
01.04.2011 - Estevalmennus - Donna
Tuitulla ratsasti valmennuksessa Meri, koska Ziki oli vasta tehnyt täyden työn edellisen ratsun kanssa, enkä minä aikonut sallia itselleni vielä taukoa. Tämä tuttavallinen naishenkilö on eräs Chevalin ahkerista orj-... tarkoitan työntekijöistä, ja kuulemani mukaan erittäin työlleen omistautunut. Alusta menikin aikaa Meriin tutustumiseen, kun valotimme kumpikin hieman taustojamme, ja minä esittelin päivän tavoitteita. Tuitulla oli siinä aikaa haistella taskujani ja vilkuilla kaikki maneesin nurkat mörköjen varalta. Ehkä sen takia tamma olikin niin rentoutuneen oloinen, kun Meri lähti hänen kanssaan lämmittelemään. Varsinainen valmennus aloitettiin perinteisillä maapuomeilla ravissa ja sittemmin laukassa. Askeleet osuivat kohdilleen ja Tuittu oli innokkaasti mukana, vaikka laukka ei ollutkaan toivotun pehmeää ja sulavan näköistä. Teetätin ratsukolla paljon harjoituksia juuri laukassa saadakseni siinäkin askellajissa esiin toivottua irtonaisuutta ja tasapainoa. Tuittu tuntui myös tukeutuvan turhan paljon kuolaimelle enemmän tai vähemmän etupainoisena. Mentiin siis hieman kouluratsastuksen puolelle, kun ratsukko treenasikin laukanvaihtoja. Jos kuitenkin tarkkoja ollaan, niin laukanvaihdot ovat erittäin tarpeen esteilläkin, kun halutaan siirtyä nopeasti esteeltä toiselle erisuuntaisissa kaarteissa.
Päästyämme vihdoin hyppäämään aloitimme yksittäisillä pystyillä. Niillä hiottiin vähän aikaa tekniikkaa, kun lähinnä Meriä ohjeistin tarkemmissa puolipidätteissä. Seuraavaksi hiillostin ratsukkoa jumppasarjoilla, jotka sujuivat innariin asti oikein hyvin. Tällä viimeksi mainitulla yhteistyö ratsastajan ja ratsun välillä hieman rakoili, mikä hämmensi suuresti Tuittua. Nähtiin jopa pieni levoton kohtaus pienen pienine pukkeineen ja muutamalla hallitsemattomalla laukka-askeleella. Rauhoittumiseen vaadittiin viilentymistä uralla ja helppoja voltteja, mutta melko pian luottamus voitti taas levottomuuden. Tämän aikana kerkesin kokoamaan oksereista ja parista pystystä jotain radan tapaista. Innarin jätin sivumpaan odottamaan ja alkuun Tuittu kyttäilikin sitä, mutta rentoutui pian suorittamaan helppoa rataa. Estekorkeuden ollessa metrin mentiin vielä helposti yli, mutta parikymmentä senttiä lisää vaati Meriltä jo enemmän ratsun innostamista. Muutama puomi kolisi maahankin aina silloin tällöin, mutta tätä enemmän keskityimme oikeiden teiden löytämiseen. Loppua kohti jopa vauhtia alkoi löytyä niin, että Tuittua sai hieman pidätellä juoksemasta vain suoraan läpi esteiden. Ihan valmennuksen loppupuolilla halusin ratsukon kokeilevan innaria vielä uudestaan. Pari yritystä siihen vaadittiinkin, ennen kuin Tuittu hoksasi kuinka ponnistaa heti edellisestä hypystä uudestaan ilman väliaskelia. Tekniikka ei siinä ollut vielä ihan priimaa, mutta innarikin päästiin ylittämään – hienoa! Kokonaisuudessaan oli aika hyväntuulinen ja yritteliäs valmennus ajoittaisesta hölmöilystä huolimatta.
16.08.2011 - Estevalmennus - Ansku
Ruunikko suomenpuoliveritamma asteli kentällä muodossa, kun saavuin sinne. Olit jo lämmitellyt tamman kanssa, joten päästiin melkein heti töihin, ensin käynnissä. Teit voltteja, sekä kaarevia uria, jotta tamma vertyisi vielä hiukan. Kokosin kentälle yhden matalan, ja kaksi korkeaa estettä, matala siis lämmittelyksi. Aloitettiin sillä, että ravasit pääty-ympyrän, ja siitä suoraan laukkasit pitkän sivun. Tuittu toimi tänään pienillä avuilla, ja tykästyin tamman liikkeisiin heti. Tamma toimi kumpaankin suuntaan hienosti, ja kehuin teitä useampaan otteeseen. Pian olikin aika aloittaa esteiden loikkiminen. Lähestyitte lämmittelyestettä, ristikkoa suhteellisen reippaassa laukassa, mutta Tuittu pysyi hallinnassa, ja loikkasi esteen mukavan oloisesti. Tätä estettä loikittiin pari kertaa, kunnes siirryttiin korkeampiin, vaativampiin esteisiin, joita olin koonnut kaksi. Toinen okseri, toinen pysty. Aloitettiin pystyesteellä, jolla oli korkeutta reilu metri. Tuittu nosti laukan pukin kautta, mutta keskittyi sitten täysillä lähestyvään esteeseen ja loikkasi sen yli kevyesti. Ihmettelin tamman nättiä hyppytyyliä, jossa yhdistyivät voima ja kauneus. Otettiin tämä este vielä kumpaankin suuntaan pari kertaa, ja joka kerralla onnistui. Sitten siirryttiin okserille. Tuittu tiputti ensimmäisellä kerralla, koska kompastui ennen ponnistustaan, eikä saanut askeltensa rytmiä täysin takaisin, vaan tiputti ylimmän puomin. Otettiin uudestaan, ja tällä kertaa onnistui, joten siihen oli hyvä lopettaa, onnistuneeseen suoritukseen nimittäin.
02.10.2011 - Estevalmennus - alhippa
Tuittua oltiin jo verryttelemässä, kun saavuin pitämään valmennusta. Tänään
oli tarjolla jumppasarja harjoitusta sekä paria yksittäistä erikoisestettä
ja rupesinkin
rakentamaan esteitä kentälle Tuitun verryttelyn jatkuessa. Aloitimme
jumppasarjalla, joka koostui viidestä 80 cm:n esteestä joiden väliin mahtui
askel. Pyysin
pitämään Tuittua hyvällä tuntumalla ja tulemaan rauhallisesti jumppasarjan
ensimmäiselle esteelle. Ensimmäisellä yrittämällä jumppis ei oikein sujunut.
Tuittu
lähti ensimmäiseen hyppyyn aivan liian kaukaa ja ratsastaja sai todella
tehdä työtä, ettei tamma pysähtyisi kesken kuin seinään. Parilla
pudotuksella selvittiin.
Pyysin ohjaamaan Tuitun vielä paremmin ensimmäiselle esteelle ja huolehtiman
siitä, että ratsastaja todella vie hevosta jokaisella esteellä, eikä luota
siihen, että
hevonen menee itsestään. Nyt lopputulos oli parempi, vaikka Tuittu selkeästi
oli itse hivenen hukassa. Ratsastaja kuitenkin tuki hevosta koko ajan ja oli
itse
mukana menossa koko jumppiksen ajan. Otimme vielä pari kertaa jumppiksen ja
kun se ratsukolta selkeästi sujui hyvin vaihdoimme tehtävää. Olin rakentanut
kentälle kolme erillistä estettä: okserin, trippelin ja muurin. Aloitimme
okserilla harjoittelun 130cm korkeudella. Laitoin esteen eteen laukkapuomin
auttaakseni
hevosta ja ratsastajaa oikean ponnistuspaikan löytämisessä. Ratsastaja
toikin Tuitun hyvin esteelle ja hyppy saatiin lähtemään hyvältä kohdalta ja
suoritus oli
puhdas. Pyysin nyt ratsastajaa tulemaan esteelle hieman lyhyemmällä
matkalla, ikäänkuin olisi hieman mutkan takaa tulossa esteelle radalla
edelliseltä esteeltä.
Ratsukko selviytyi tehtävästä hyvin. Seuraavana kohteenamme oli 130cm korkea
trippeli, joka ei tuottanut juurikaan ratsukolle ongelmia. Ensimmäisellä
yrittämällä
Tuittu lähti hyppyyn liian aikaisin ja sai todella venyttää itseään
päästäkseen esteen yli. Seuraavilla yrittämillä ratsastaja oli paremmin
hereillä ja päättämässä
hypyn paikkaa, joten hypyt onnistuivat mainiosti. Viimeisenä yksittäisenä
esteenä oli vuorossa muuri korkeudeltaan 120cm. Este ei tuottanut ratsukolle
minkäänlaisia
ongelmia, joten hyppyjä otettiin vain pari. Lopuksi vielä nostin kaikki
yksittäiset esteen 140cm korkeuteen ja ratsukko sai hypätä nämä esteen
miniratana. Suoritus
oli puhdas ja lopetimme valmennuksen tämän jälkeen vapaaseen
loppuverryttelyyn.
03.10.2011 - Estevalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Ziki vakuutti minut valmentamaan tätä tammaa, vaikka oli itse jo päästänyt minut töistä aikaisemmin. Ajoin siis takaisin tallille valmentamaan vielä Tuittua, ja päätin unohtaa aikaisen iltani kotona.. Menin siis suorinta tietä takaisin maneesille ja aloin koota esteitä, kun Ziki jo saapui ratsuineen tallille. Annoin ohjeiksi alkaa alkulämmitellä kävelemällä kenttää ympäri käynnissä, ja pian myös ravissa. Pidin huolen, että tahti pysyi tasaisena ja askeleet olivat reippaita. Aloitimme pienemmillä esteillä, joista siirryimme sitten kavaleteille. Tuittu liikkui hyvin ja kuunteli ratsastajaa, joskin välillä huomio herpaantui kun liikuin esteen vieressä. Esteet nousivat nopeasti, ja pian hyppäsimmekin jo metrin korkuisia esteitä. Nämä olivat Tuitun mieleen, joskin yhteistyö petti samalla hetkellä. Lähestymisestä lähtien hyppy oli epätasapainoinen, Tuittu ei tiennyt mitä tehdä ja viestit olivat sekavia, jonka lopputuloksena oli pudotus. Tästä sanoinkin Zikille, että puolipidätteitä, ja tamma pitää auttaa todella esteen toiselle puolelle, eikä vain olettaa tamman osaavan itse. Seuraavalla kerralla hyppy meni jo paremmin, ja siitä aina paremmin. Esteet nousivat vielä korkeammiksi, 130cm korkuiset esteet olivatkin jo haaste. Lähestymisillä painotin sitä tarkkaavaisuutta, täsmällisyyttä ja määrätietoisuutta, jonka jälkeen rakentamani esteet alkoivatkin jo sujua. Tyytyväisenä ratsukon suoritukseen annoin luvan aloittaa loppujäähdyttelyt, kun itse lähdin takaisin illanviettoon.
14.10.2011 - Estevalmennus - Sonju
Tamma löntysteli uralla samalla, kun kokosin alkulämmittelyesteitä kentälle. Komensin laittamaan tammaan hiukan vauhtia, ja kyllä se jonkin ajan päästä rupesi sujumaan edes kohtalaisesti. Ratsastaja oli pukeutunut erittäin lämpimästi, ja itsekin huomasin sen, kun rupesi palella. Tammakin suorastaan värisi, joten laitettiin valmennukseen vähän lämmittäviä harjoituksia, siihen kuuluen voltit, taivutukset ja suunnanvaihdot. Niitä piti tehdä useita, ja tammakin vetristyi mukavasti, samalla lämmeten. Joten saatettiin aloittaa ihan puomisarjoilla tämä valmennus. Tuittu tuli sopivan tempoisessa ravissa kohtisuoraan puomeille, ja suoritti tehtävän vähääkään epäröimättä. Edes silloin ei mennyt pieleen, kun muutin sarjaa niin, että välissä joutui mutkittelemaan. Tamma vain teki työn, ja nautti taputuksista ja rapsutuksista, joita se sai kiitokseksi. Näimpä otettiin myös kaksi erilaista kavalettisarjaa, toinen, jossa oli joka toisessa korotettu, ja toinen, jossa kaikki oli korotettuja. Tuittu suoritti nämäkin hienosti, ja ansaitsi paljon kehuja. Joten päätettiin ruveta hiomaan hyppytekniikkaa oikein kunnolla. "Muista myötäys" "Älä heiluttele jalkoja" "Muista katse" ja "Anna sen mennä vain juuri ennen estettä" taisivat olla heti aluksi antamani ohjeet, joten nostitte laukan. Tulitte suoraan ensimmäiselle esteelle, ja Tuittu viskoi päätään, ennen kuin annoit sen vain mennä, ja kaahottaa kohti estettä. Pari laukka-askelta ja hyppy! Puhdas suoritus hevoselta, mutta ratsastajasta en voinut sanoa täysin samaa, sillä taas kerran jalkasi heiluivat holtittomasti, ja jouduttiin ottamaan useaan otteeseen uudestaan, sillä aina, kun jalat pysyivät paikoillaan, olivat kädet liian takana, joten myötäys jäi vajavaiseksi. Tätä harjoiteltiin ja harjoiteltiin, matalilla esteillä, ja hevosen pinna uhkasi palaa. Mutta, lopulta onnistuttiin, ja saatiin hieno ratsukko, ja tähän oli hyvä päättää valmennus.
19.10.2011 - Estevalmennus - Sonju
Valmennuksessa tulisimme tänään syventymään lähinnä askelmittoihin - niiden
lyhentämiseen ja pidentämiseen, sekä tekniikkaan. Aluksi saitte lämmitellä
lähes itsenäisesti tehden voltteja ja hakien tuntumaa. Tuittu liikkui
pirteästi eteen ja kuunteli apuja suhteellisen hyvin, yhteistyönne oli
oikein mukavaa katsottavaa. Lämmittelyjen aikana olin asetellut maapuomeja
helpottamaan tulevaa tehtävää. Aluksi tehtävänänne oli tulla maapuomit
ravissa, jotta Tuittu sai hieman tuntumaa tehtävästä - pikkuhiljaa aloimme
lyhentämään välejä ja toisinaan taas pidentämään. Ravissa askeleiden
venytykset ja lyhentämiset onnistuivat täydellisesti. Laukan kanssa oli
aluksi hieman ongelmia, mutta muutamien toistojen jälkeen se alkoikin sujua
huomattavasti paremmin. Otimme samaan teemaan vielä jumppasarjan
hyppäämistä, jossa esteet olivat suunnilleen metrin korkuisia. Tuitun
hyppytyyli on mukavan ilmava ja tekniikaltaan, eikä neliosainen jumppasarja
näyttänyt olevan tälle ongelma eikä mikään. Lopputunnista hyppäsimme
muutamaa sarjaa, missä täytyi aina pidentää tai lyhentämään askelta. Tämäkin
sujui teiltä aivan mainiosti, hyvä!
24.12.2011 - Estevalmennus - Ansku
Ahh! Lempihevoseni Tuittu tallusteli kentälle oikein virkeän oloisena. Muutamien rapsutusten jälkeen aloitettiin tunti alkuverryttelyillä samalla, kun Ziki kertoili tamman mitä oudoimmista tempauksista minun välillä naureskellen. Itse kannoin estetolppia ja puomeja kentälle minkä ehdin, ja Tuitun silmiin syttyi heti se sama pilke, jota niin rakastin. "Okei, tule tuolta kulmasta ravilla, ja tee voltti keskelle pitkää sivua!" huutelin ohjeita Zikin naputtaessa pohkeita tamman kylkiin. Tottavieköön, Tuitulla oli virtaa, sillä se pompahti eteenpäin mitä ihmeellisin loikin ja väliin se myöskin hirnahteli kimakasti. "Tule koko rata leikkaa ravissa, ja pysähdys suoraan tästä askellajista kentän keskelle. Tällä kertaa myös ravaat etkä vain pompi eteenpäin" esitin jo uhkauksia, kuten esimerkiksi, että Ziki joutuisi tulla siivoamaan Freistingarin tallit ja Tuittu joutuisi jäämään ilman jouluporkkanoita. Tämä sai kummatkin hereille, ja ihan tuosta vain Tuittu ravasi jo puolet paremmin, Ziki kunnolla hereillä selässä. Seuraavaksi ohjeistin parivaljakkoa tulemaan laukassa seuraavalla pitkällä sivulla tehden kulmista pyöreitä, taivuttaen tammaa samalla. Ja kun Tuittu vaikutti suhteellisen reippaalta, aloitettiin esteiden hyppely. Ihan matalalla, puolimetrisellä esteellä näin alkuun. Kaviot menivät 30 senttimetrin päässä ylimmästä puomista ja siinä tuli sellainen "oho"-huudahdus. Näinpä korotettiin heti se 30 senttimetriä, ja saatiin tammaa jo hiukan enemmän työskentelemään. Kuitenkin, sivummassa odotti kolme pelottavaa, 130 senttistä estettä, jotka olisi tänään tarkoitus hyppiä. Ja siinä, näin tamman voiman. Se käytti lihaksiaan, takaosaansa hyvin tullessaan esteelle, silmät päässä pyörien. Ja sitten se hyppäsi, kaviot eivät hipaisseetkaan puomia. Zikin naamalla loisti onnistumisen elämyksen irvistys, ja kumpikin oli mielestäni ansainnut muutaman kasan porkkanoita ja Tuitulle tottakai rapsutteluja. Säästyipä Zikikin karsinoiden siivoukselta ;)