VIRALLINEN NIMI | Alloway Grove "Vera" | KOULUTUSTASO | |
ROTU | Suomalainen puoliverinen | » kouluratsastus | Grand Prix |
REKISTERINUMERO | VH11-031-0463 | » esteratsastus | 90cm |
SYNTYNYT, IKÄ | 17.01.2010 (ikä) | » maastoesteet | 70cm |
VÄRI & SUKUPUOLI | Rautias tamma | ||
SÄKÄKORKEUS | 162 cm | OMISTAJA | minttu (VRL-10261) |
PAINOTUSLAJI | Kouluratsastus | KOTITALLI | Cheval Delamer |
4-VUOTIAS | 17.09.2010 | KASVATTAJA | Donna, Antoisa |
i. Codebreaker Leya SPL-I KRJ-III | ii. Marcolio | iii. Maddock |
iie. Saribella | ||
ie. Fredrika | iei. Billy Bob | |
iee. Helga | ||
e. Robina SUN SPL-I KRJ-II YLA2 KRL-III |
ei. Heroes&Thieves YLA2 KRJ-II | eii. Hartwall GER |
eie. Elegance | ||
ee. Rycka CC | eei. Ärbar | |
eee. Frostbiten CC |
25.06.2011
Tamma on ollut tallilla vasta hetken aikaa, mutta hyvin on yhteiselo lähtenyt käyntiin. Tamma on tutustunut jopa tallikavereihinsa, joka on aina yhtä positiivista. Donna tuleekin tapaamaan meitä muutaman päivän päästä valmennuksen merkeissä, josta sitten saisimme kasvattajalta hyvät eväät jatkoa varten. Kilpailemisen aloitamme vasta myöhemmin – eihän tammalla ole mikään kiire päästä kilparadoille! Tamma asui pitkään toisessa kodissa, kunnes se myytiin minulle. Donna vain huomasi, että minulta puuttuu kaunis puoliveritamma mukavalla suvulla, niin tyrkkäsi tamman sitten minulle. Vielä ei ole tullut valitettua, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule! Tamma kun tuntuu olevan erittäin oman arvonsa tunteva draamailija, mutta ei sitä tiedä, vaikka tästä kuoriutuisi enkelikin. Ainakin kouluradoilla tamma hoitaa homman kotiin. En ole toista tammaa nähnyt samanlaisella kapasiteetillä, varsinkaan kun ei ole pitkään aikaan päässyt työskentelemään. Tästä tammasta tulee vielä jotain suurta, se on varmaa! Tulevaisuus vain näyttää mitä meille oikein on luvassa.
03.03.2012
Otin tamman tänään hieman työskentelemään vaativampien koululiikkeiden puolesta. Tamma oli hoitaessa oma itsensä, ihmeellisen rauhallinen ja rentoutunut. Hoitaminen hoidettiinkin sulassa sovussa ja rauhassa, kunnes lähdimme kohti maneesia. Kun olimme selvinneet pitkästä ja haastavasta matkasta täynnä vesilätäköitä ja loskakasoja (Veran steppaillessa korkein askelin ja korskuen ja katsoen pelokkaasti vettä) saavuimme maneesiin, jossa alkukäyntien jälkeen aloitimme kunnon työskentelyn. Vera on saanut olla hieman kilpakäytössä viimeaikoina ja hankkia menestystä, mutta tuleehan taitoja muutenkin parannella ihan kotikentillä. Tänään olikin se päivä, kun tamman askeleet saataisiin hiottua aivan viimeiseen saakka ja loppuun saakka täydellisyyttä hipoviksi. Alkuun tamma oli erittäin etupainoinen ja painoi kovasti kädelle, mutta hitaasti alkoi vertyä ja kulkea tasapainossa.
Vaati tapansa mukaan ratsastajalta tarkkaa asetusta ja ohjetta, jotta ylipäätään edes kulmat tekisi oikein oikaisematta! Työskentelimme alkuun rauhallisesti, kunnes lopulta aloimme tehdä jotain haastavampaa. Lisätyt askeleet sujuivat täydellisesti, kuten myös laukanvaihdot. Vastalaukassa saimme yhden kerran hakea tasapainoa, kunnes se löytyi jälleen hyvin ja meno jatkui tasaisesti. Laukkapiruetti tuotti ongelmia, nimittäin Vera liikkui hieman liikaa piruetin aikana. Tämä ei tietenkään käynyt päinsä, joten lähdimme työstämään tätä. Lopulta selvisi, että minun vikanihan se oli ollut – painoni siirtyi hieman liikaa ulos, joten tamma ei siksi päässyt kääntymään kunnolla piruetilla. Ratsastus sujui harmonisesti ja mukavasti, kun siinä liitelimme kenttää pitkin. Tunsin oikein sydämeni pakahtuvan tamman onnistuessa kerta toisensa jälkeen, kunnes lopulta aloitimme loppujäähdyttelyt.
08.03.2012
Osallistuimme tamman kanssa Villahaan tarinakilpailuihin, ja ylsimme lähes palkintosijoille! Kolmas sija tuli, joskin olisihan GP-tason ratsulta
odotettu voittoa kun luokkakin oli Helppo B...
Koulupuoliveritammojen puolella meno oli rauhallista, kun siirryin kuuntelemaan näiden keskusteluita sinne. Selvä keskustelun johtaja oli Vera, ja mielenkiinnolla jäinkin kuuntelemaan tammojen jorinoita. ”Oletteko nähneet, kuinka nuo estehevoset laukkaavat päivät pitkät pää kolmantena jalkana pitkin kenttää ilman minkäänlaista kontrollia? Suoranaista häpeää puoliverisiä kohtaan!” Vera kailotti. ”On huomattu! Voiko se laukkaaminen olla niin hauskaa?” Ihmetteli naapurikarsinan Bella. ”Sitä samaa ihmettelisin minäkin. Missä on kaikki elastisuus ja lennokkuus, rauhallisuus ja täsmällisyys?” Vera ihmetteli iloisena, kun joku muukin oli nähnyt estehevosten lapsellisen käytöksen. ”Koko elämäni aikana en ole ymmärtänyt, mikä siinä voi olla niin hauskaa. Ja olenhan nyt nähnyt elämää jonkin verran!” Kuului muutaman karsinan päästä Diivan suusta. ”Viehättääkö se jotenkin oreja enemmän...?” Tiia kysyi varovaisesti ja epäröiden. ”Ainakin omistajamme tuntuu suosivan estehevosia enemmän, onhan tämä aina niin innoissaan hankkimassa lisää näitä estepainotteisia rämäpäitä!” Vera puhui kauhistellen. ”Estepainotteisilla tammoilla on enemmän orejakin valittavanaan! Kehtaavat vielä valittaa, ettei orivalikoima ole tarpeeksi suuri heille!” Diiva huuteli kaukaisemmista karsinoista. Tämän jälkeen päätin, että ehkä on parasta mennä vihdoin ottamaan hevoset ulos. Tästähän syntyisi vielä joku vuosisadan tappelu este- ja koulupainotteisten tammojeni välille, eikä se nyt ole oikein toivottavaa...
15.08.2012
Osallistuimme Bailandorin tarinakilpailuihin, GP luokassa. Meitä oli vain kolme ja kaikki omasta tallista, mutta ilmeisesti Veran puolesta lähetetty tarina voitti!
Tarinassahan piti selittää äidille tekstarien voimin hakea kuolaimet, kun väärät ovat tarttuneet mukaan.
Minä: Hei sun pitää tuoda mulle kankikuolaimet kisoihin, otin vahingossa väärät! Ne löytyy satulahuoneesta, talliin mentäessä kolmas ovi vasemmalla. Ja on sitten kiire!
Äiti: Kuolaimet... Eikö ne olleet jotain rautaisia möhkäleitä...? Mitä nämä... kankikuolaimet sitten ovat? Tulen niin nopeasti kuin pystyn...
Minä: Öö no niissä on ketju, kahden metallitangon välissä kolmas. Etsi Georges ja kysy siltä jos et löydä! KIIRE!
29.06.2011 - Kouluvalmennus - Donna
Ziki ja Vera olivat vasta vähän aikaa sitten päässeet tutustumaan toisiinsa, kun myin tämän kasvattini tänne uuteen kotiinsa Chevaliin. Alkulämmittelyn ratsukko sai vetää melko itsenäisesti. Seurailin vain heidän toimintaansa, ja totesin ilokseni Veran olevan hyvin rentoutunut Zikin alla, vaikka uutta ovat hänelle vielä kaikki: koti, kenttä ja ratsastaja. Tamma oli hyvin innokas ja iloinen kuunnellen kuitenkin koko ajan ratsastajaa, aivan kuin malttamattomana odottaisi hän saavansa näyttää uudelle tuttavuudelle kaiken taitonsa. Aivan grand prix tason harjoituksia tänään ei kuitenkaan vedetty, vaan vahvistettiin tätä tuoretta suhdetta helpommilla koululiikkeillä. Hieman lämmiteltyään pyysin ratsukolta pohkeenväistöä. Tämä sujui oikein nätisti, mitä nyt Zikille sai hieman huomauttaa käsien asennosta. Lisätty käynti meni hienosti. Lisätyssä ravissa toivoin Veralta suurempaa jalkojen ojentamista ja kaulan venymistä ehkä hivenen eteenpäin, ja näistä toiveista ensimmäinen toteutuikin myöhemmillä yrityksillä kun tammaa rohkaistiin. Valmennuksen edetessä Vera alkoi yhä enemmän hakeutua itse muotoon, mikä lisäsi liikkeiden keveyttä ja luonnollisuutta. Avo- ja sulkutaivutuksissa Vera osoitti selvää lahjakkuutta, kun taas takaosakäännös tuotti ongelmia. Siinä ei Vera ilmeisesti aivan tajunnut Zikin apuja, tai ainakin yhteisymmärryksessä oli jotain häikkää. Tätä jauhettiin sitten aika kauan, ja täydet pisteet sekä ratsulle että ratsastajalle hienosta kärsivällisyydestä. Jonkinlaista käännöstä saatiin aikaan, mutta kyllä tätä täytyy vielä myöhemmin treenailla. Lopuksi vedettiin ihan vaan temponvaihteluita ravissa ja kokeiltiin että pysähdykset ovat kaikille tuttua kauraa. Ratsukko teki vielä lyhyet vapaat loppuverkat ennen kuin Ziki laskeutui satulasta.
09.08.2011 - Kouluvalmennus - Donna
Jos kutsuin kanssaosallistujien Jenzan ja Indin valmentamista pilkunviilaukseksi, niin Zikin ja Veran kohdalla viila oli entistä pienempi ja tarkempaa työtä varten. Ratsukon menoa oli ilo katsella, eikä iloa suinkaan vähentänyt tieto siitä, että Vera on minun tallini kasvatti, ja minulla vastavuoroisesti tämän kauniin tamman tytär kotonani kasvamassa. Samalla kun minä siis hykertelin koulutaitojen periytymisestä kentän laidalla, vetivät ratsukot reipasta alkuverryttelyä. Zikin ja Veran yhteistyö oli saumatonta ja ansaitsi kehunsa. Tamma oli hyvin kuulolla ja herkkä avuille, eikä Ziki selässä toiminut yhtään sen huonommin. Kootuissa askellajeissa pari loisti, ja viilasin lähinnä kootun laukan nostamista parilla pikkiriikkisellä neuvolla. Näillä minimaalisilla huomautuksilla kun on joskus suurikin vaikutus, kun vaikka koulukilpailujen pisteytystä katsotaan. Näillä vinkeillä ratsukko esitteli tänään kootussa laukassa voimakkaamman takajalkojen alleviennin kuin aiemmin, ja lennokkuus lisääntyi juuri sen tärkeän hitusen, jolla saa pisteet kotiin. Tästä jatkettiin vauhdikkaasti laukanvaihtoihin. Ne sujuivat hienosti joka askeleella ja perättäisten vaihtojen määrä oli reilumpi kuin riittävä. Lukuisten muiden hyvin suoritettujen liikkeiden jälkeen pysähdyimme treenaamaan piaffea hieman tarkemmin. Perusasiat piaffessa olivat selvästi kunnossa – pehmeä, kevyt kuolaintuki, peräänanto, pysyminen paikallaan ja korkea etujalkojen liike. Parannettavaa oli tahdikkuudessa, jota ei juuri löytynyt takajalkojen niin sanotun liimautumisen vuoksi. Takajalat piti saada paremmin mukaan liikkeeseen ja löytää sekä tahdikkuus että kunnollinen liitovaihe. Tätä hiottiin sitten uudestaan ja uudestaan, ympäri ja ämpäri. Vera saa ehdottomasti pisteet kärsivällisyydestä, eikä Zikikään kovasti turhautunut yhden liikkeen toisteluun. Saimme jopa muutosta aikaan, josta ratsukko oli silminnähden iloinen. Kotiin jäi silti vielä treenattavaa, joten olkaas tarkkana, tulen joskus pistäytymään! Kokonaisuudessaan oli kuitenkin hyvin sujunut valmennus tältä ratsukolta. Yleisvaikutelmassa pisteet tulivat saumattomasta yhteistyöstä, kuuliaisuudesta, luottavaisuudesta, harmoniasta ja vaivattomuudesta. Avainsanoja entistä parempaan suoritukseen taas olisivat kenties tahdikkuus, säännöllisyys ja askeleen joustavuus. Näitä siis metsästetään.
18.10.2011 - Kouluvalmennus - Sonju
Heti alkuverryttelyissä ratsastaja sai tosissaan työskennellä, jotta sai
tamman kulkemaan kunnolla. Veran askel oli raskas ja sitä oli hankala
ratsastaa eteenpäin, mutta kunnon verryttelyn jälkeen se varmasti saisi
hieman puhtia allensa. Pyysin ratsukkoa tekemään paljon voltteja sekä
temmonvaihteluja, jotta Vera saataisiin paremmin työn makuun. Lämmittelyjen
aikana pientä muutosta näkyikin, sillä tamma reagoi nyt paljon paremmin
apuihin eikä askelkaan ollut enää niin raskas. Aloitimme varsinaisen
valmennuksen tekemällä avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, joka onnistuikin
ratsukolta oikein hienosti - tamma oli oikein hienosti asetettuna. Vera oli
ehkä hieman varautuneen oloinen, mutta rentoutui, kun ratsastaja käytti
selkeitä apuja. Laukkatyöskentelyssä keskityimme lähinnä askelpituuteen ja
teimmekin muutamia kokoamisharjoituksia. Lopuksi otimme hieman siirtymisiä
piaffesta passageen ja toisinpäin. Aluksi Veraa täytyi hieman hakea
tuntumalle, mutta loppupeleissä tehtävä onnistui hienosti. Loppua kohden
tamman askel oli todella kevyt ja näyttävä, joka selvästi paransi myös
ratsastajan istuntaa satulassa. Lopuksi saitte hoitaa loppuverryttelyt itse,
teitä oli ilo almentaa!
06.12.2011 - Kouluvalmennus - Donna
Ziki osallistui VSPY'n valmennukseen vaihteeksi taas Alloway Grove ratsunaan. Itsenäisyyspäivää olikin mukava viettää tämän ratsukon kanssa, paitsi lämpimän ystävyys- ja kasvattajasuhteen, myös sen vuoksi, että he olivat kehittyneet sitten viime kerran. Vera oli tapansa mukana hyvin kuulolla ja herkkä avuille, joita Ziki toimittikin tarkalla ammattitaidolla. Kilpailuissa ratsukko kerää varmasti pisteet yhteistyöstään, apujen huomaamattomuudesta ja harmonisuudesta yleisvaikutelmassa. Alkupuoli valmennuksesta vedettiin lisättyjen askellajien maailmasta avotaivutusten kautta laukanvaihtoihin askeleessa, ja sain jälleen kehua tätä paria erittäin paljon. Tietysti erittäin pikkuruista huomautettavaa tuli aina johonkin väliin, koska täydellisyyttä ei ikinä voi saavuttaa. Jos voisi, niin väitän että tässä olisi kyllä potentiaalinen ratsukko sitä yrittämään. Aikaisemmilla valmennuksissa säröä täydellisyyden peiliin on tuonut liikkeistä muun muassa piaffe, ja minun hyvällä muistillani halusinkin nyt tarkistaa onko kotona yhtään treenattu tällä välillä. Voihan tähän ratsukkoon luottaa, eli kyllä treeniä oli tapahtunut. Peräänanto, kuolaintuki ja takaosan laskeutuminen oli kaikki hienosti hallussa. Jos ratsukon piaffesta ottaisi valokuvan ja näyttäisi kouluratsastustuomarille, olisivat pisteet erittäin korkeat. Valokuvasta jää kuitenkin aina näkemättä tahti, elastisuus ja tietysti liikkuuko hevonen enemmän tai vähemmän eteenpäin. Vera ja Ziki eivät sentään eteenpäin liikkuneet vaan pysyivät paikoillaan, mutta tahtia piti edelleen hieman hakea ja elastinen ei ehkä ollut aivan se adjektiivi jolla olisin liikettä kuvannut. Huono se ei silti ollut, ei tosiaankaan. Tuli vain todettua että tälläkin ratsukolla on omat särönsä peilin kulmassa ja hiukkanen inhimillistä epätäydellisyyttä.