Hakunamatata

Saavutukset

12/2015 Hevosten KTK-tilaisuudessa pistein 16 + 14 + 15 +15 = 60p KTK-III
03/2016 KRJ-laatuarvostelussa pistein 6,5 + 41 + 0 + 19,5 + 10,5 = 77,5p KRJ-III

Luonne

Hanski on hieman omapäinen, herkkä sieluinen irlannincob tamma jonka kanssa yksikään päivä ei ole samanlainen. Se ei ole arka tai ilkeä, mutta se osaa kyllä kyseenalaistaa hoitajan käskyjä ja loukkaantua syvästi mikäli tuntee olonsa petetyksi. Hanski kuitenkin leppyy yhtä nopeasti kuin loukkaantuukin. Muiden tammojen kanssa se tulee toimeen vaihtelevasti. Hanski on lauman pomo ja jos kukaan ei kyseenalaista sitä, se on johdonmukainen ja reilu johtaja.

Hoitaessa Hanski on helppo. Se testaa hoitajan käskyjä, esim. nykimällä jalkoja kavioiden muhdistuksessa alas. Aralla, tai vähemmän osaavammalla ihmisellä tamma on jääräpäisempi kuin sen metkut hyvin tuntevalla ja määrätietoisella ihmisellä. Hanskin saa harjata kaikilla harjoilla mistä vain, eikä korvakarvojen siistiminen tuota ongelmia. Suihkepulloja se voi ajoittain säpsähdellä, muttei katoa paikalta tai yritä ryysiä hoitajaa vasten seinää. Varusteet tammalle saa päälle vaivatta, eikä Hanski isommin edes harrasta pullistelua satulavyötä kiristettäessä.
Talutettaessa Hanski on rauhallinen ja helppo. Kesäisin se voi yrittää ryysiä tallin ovelta lähimmille ruohotupsuille mutta tomeralla ja vähän vihaisella murahduksella se kyllä asettuu takaisin aloilleen. Tarhasta Hanskin saa helposti kiinni, sillä se on aina ensimmäisenä ryysimässä ulos portista. Sen kanssa onkin oltava tarkkana kun haetaan muita tammoja kuin Hanskia sisälle.

Ratsastettaessa Hanski on herkkä, oppivainen ja innokas tekemään töitä. Se on aina vauhdilla kävelemässä ulos kentälle kun varusteet on saatu päälle ja se jaksaa touhuta vaikka koko päivän. Hanski onkin hyvä ratsu vaelluksilla. Sillä on kolme hyvää, tasaisen pehmeää askellajia joissa on ratsastajan helppo istua. Tamman on helppo koota itseään, eikä se roikota päätään ratsastajan käsien varassa. Hanski vaatii kuitenkin melko pehmeät avut, ettei sen herkkä sielu kärsi. Liian kovista otteista Hanski voi protestoida pukittamalla. Tamman pukit eivät kuitenkaan ole mitään isoja, vaan enemmin se köyristää selkäänsä, potkaisee takajaloilla ilmaa ja vinkuu.
Hanskin kanssa on mielen virikkeeksi ja tasapainon harjoittamiseksi hypätty esteitä, ja se on siinä varsin osaava. Tamma kuuntelee riittävän hyvin ja vastaa pidätteisiin nopeasti, eikä hyppytyylissäkään ole ihmeellisemmin moitittavaa.
Maastossa Hanski on tasainen, reipas askelinen itsensä. Se ei säpsy isompiakaan työkoneita tai näe pusikoissa omia mörköjään. Hanskin kanssa on miellyttävä maastoilla ihan yksin tai porukassakin, kunhan tamma on vetohevosena.

Jälkeläiset

Hanski on pienimuotoisessa ja tarkkaan harkitussa irlannincob jalostuksessa!
Se tulee saamaan elämänsä aikana maksimissaan kuusi (6) jälkeläistä, evm sukuisista irlannincob oreista.

Sukutaulu

i. Mufaza oli 162cm korkea, väriltään tummanruunikon sabino. Norjassa syntynyt suhteellisen suurikokoinen Mufaza hyväksyttiin 4-vuotiaana jalostukseen ja kantakirjattiin huippu pisteillä niin Norjaan kuin Ruotsiin. Ruotsissa ori oli varsin kysytty jalostusori ja se myytiinkin 8-vuotiaana Ruotsalaiselle irlannincob kasvattajalle. Mufaza kilpaili valjakkoajossa kansallisella tasolla vaativissa luokissa. Se oli erittäin toimiva valjakkohevonen, mutta se ei koskaan sopeutunut pari tai ryhmävaljakkoihin. Tästä syystä ori kilpailikin vain yksilö luokissa, voittaen muutamia rotunsa valjakko mestaruuksia sekä sijoittuen hienosti Ruotsin mestaruus kilpailuissa. Mufaza oli rakenteeltaan sporttisen kevyt ja lihaksikas.
ii. Lord of No One oli 162cm korkea irlannincob ori. Väriltään se oli tummanruunikon kirjava. Walesista kotoisin ollut ori myytiin 3-vuotiaana Irlantiin jossa se eleli seuraavat 10-vuotta kilpaillen työhevoskilpailuissa sekä toimien jalostuskäytössä. 13-vuotiaana ori myytiin hieman yllättäen Yhdysvaltoihin jossa se jätti oman kavionmerkkinsä sikäläiseen irlannincob kantaan. Yhdysvalloissa ori kilpaili parivaljakko kilpailuissa noviisi tasolla kohtalaisella menestyksellä. Se oli yhteistyöhaluinen ja -kykyinen, eikä hätkähtänyt vaikka viereen laitettiin toinen ori. Rakenteeltaan Lord of No One oli hieman toivottua raskaampi, mutta se ei jättänyt tyyppiään kovinkaan herkästi jälkeläisilleen.
ie. Deceree oli musta irlannincob tamma isoilla merkeillä ja herasilmällä. Korkeutta tammalta löytyi 158cm. Deceree syntyi Tanskassa pienelle irlannincob kasvattajalle. Se myytiin pohjoismaisessa kylmäveri huutokaupassa 2-vuotiaana Norjaan. Tamma ratsu- ja ajo-opetettiin 4-vuotiaana varsottuaan ensimmäisen varsansa. Deceree kokeili onneaan niin kouluratsastus kuin valjakkoajo kilpailuissakin, mutta ei koskaan saavuttanut isompaa menestystä. Kilparadat tamma jätti 12-vuotiaana, siirtyen täysin pelkäksi siitostammaksi. Se kantakirjattiin Norjaan hyvillä pisteillä ja sai kiitosta etenkin hyvistä liikkeistään. Deceree jätti yhteensä yhdeksän jälkeläistä. Luonteeltaan se oli lempeä, mutta omasi hieman yksinäisen sielun piirteitä, viihtymällä enemmän omassa rauhassaan kuin lauman keskellä.

e. Shandy-Dandy oli 155cm korkea ruunikon kirjava tamma. Se oli kotoisin Englannista josta se myytiin Ruotsiin 5-vuotiaana, täysin ratsuopetettuna ja kantavana. Varsa oli jo Shandy-Dandyn toinen. 6-vuotiaasta lähtien tamman kanssa keskityttiin vain kouluratsastuksen saloihin. Se kilpailikin hyvällä menestyksellä niin kotimaassaan kuin myös muissa Euroopan maissa mm. Saksassa. Shandy-Dandy oli tasoltaan vahva helppo B ja se voitti lukuisia rotunsa koulumestaruuksia. Se ajo-opetettiin saapuessaan Ruotsiin, mutta se ei koskaan kilpaillut valjakossa, vaan keskittyi ylläpitämään taitojaan talvisilla rekiajeluilla. Takaisin siitoskäyttöön Shandy-Dandy siirtyi 14-vuotiaana jättäessään kouluradat taakseen. Se oli kevyt rakenteinen, hyvin sporttinen tupsujalka. Jälkeläisilleen tamma jätti vahvasti hyvää rakennetta ja kaulan ja pään liitoskohtaa. Jälkeläisiä tamma sai yhteensä kahdeksan.
ei. Dumjum oli Englantilainen 158cm korkea irlannincob ori. Väriltään se oli ruunikon kirjava. Englannin pohjoisosissa syntynyt ja kasvanut ori ajo- ja ratsuopetettiin vasta 4-vuotiaana. Siihen mennessä sen kanssa oli kierretty muutamissa näyttelyissä ja se oli saanut kasvaa ja kehittyä rauhassa. Dumjum kehittyikin hitaasti, saavuttaen lopullisen lihaksikkaan ulkomuotonsa vasta 7-vuotiaana. Se oli toimiva yleishevonen jonka kanssa kilpailtiin valjakkoajon parivaljakkoluokissa vaativalla tasolla. Kouluratsastuksessa ori oli vahva helppo B tasoinen, mutta sen kanssa ei koskaan kilpailtu seuratason kilpailuja korkeammalla. Dumjum kantakirjattiin hyvillä pisteillä 8-vuotiaana josta myös urkeni orin toinen ura jalostusorina. Se oli kevytrakenteinen ja pienikokoinen, mutta lihaksikas ja joka paikalle saapuessaan teki kyllä vaikutuksen. Dumjum oli vahva periyttäjä ja se jätti jälkeläisilleen sporttisen rakenteensa lisäksi hyvää luonnettaan.
ee. Karma Bitesback oli 153cm korkea mustan kirjava irlannincob tamma. Pienikokoinen, hieman tynnyrimäisen rakenteen omaava tamma oli kotoisin Englannista. Se asusteli kasvattajansa luona koko elämänsä ja teki pientä uraa niin kouluratsastuksessa kuin valjakossakin. Tamma oli helppo C tasoinen ja valjakossa sillä kilpailtiin noviisi luokissa. Se ei voittanut koskaan mitään merkittäviä arvokilpailuja, mutta teki radoilla tasaisen varmaa työtä. Merkittävimmän uran Karma Bitesback teki siitospuolella. Se ei ollut itse mitenkään ihmeellisen näköinen, mutta se jätti useita itseään parempia, suorituskykyisiä ja hyväluonteisia jälkeläisiä. Karma Bitesback oli luonteeltaan rauhallinen, helposti käsiteltävissä jolla oli rennot, tasaisesti etenevät askeleet.

Kisakalenteri

11.11.15 – VSN – Breandan - Irlannincobtammat - RCH (3½-3½-4-4-4-3½-3½-3½-3½-3=36p) – tuom. dookie

Päiväkirja

06.03.2015 Miten Hakunamatata päätyi Spirosin?
Hanskiin törmäsin selaillessani Ruotsin irlannincob yhdistyksen sivuilta myytäviä hevosia. Löysin muutaman mielenkiintoisen tamman ja päätin tehdä viikonloppu reissun naapurimaahan. Sovin kasvattajien kanssa tapaamiset ja varsasin lentoliput jo seuraavalle päivälle.
Ruotsin päädyssä vuokrasin auton ja aloitin reissaamisen. Onneksi kaikki kasvattajat sattuivat sopivasti sijaitsemaan suhteellisen lähellä toisiaan, ettei tarvinnut ajella etelästä pohjoiseen jne. Hanskin kasvattajan Maria Engenin luona kävin viimeisenä. Kasvattajalla oli myynnissä muutama eri ikäinen tamma ja katsoin ne kaikki tarkkaan läpi. Olin päättänyt, että varsaa en nyt lähde ostamaan, vaan tarkoituksena olisi ostaa aikuinen tamma siitoskäyttöön. Koeratsastin Hanskin ja sen puoli siskon joka oli samasta emästä. Hanski vakuutti herkällä ratsastettavuudellaan ja omasi selkeästi pienen ripauksen omapäisyyttä. Se oli myös iältään juuri passeli. Sen kummempia miettimättä tein tammasta ostotarjouksen jonka Maria hyväksyi samantien. Paperiasiat tehtiin kerralla kuntoon ja sovittiin, että tamma lentäisi Suomeen tuonnempana.
Hanskin kanssa Ruotsista Spirosiin matkusti myös irlannincob tamma Whoopsy Daisy.

12.03.2015 Ensimmäinen haikaran vierailu
Maaliskuun alkupuolella Hanski astutettiin onnistuneesti tallin omalla orilla Fake no More. Kantoaika sujui melko hyvin, hieman epämukava olo näytti tammalla olevan mitä pidemmälle kanto eteni. Myös jaloissa oli nähtävillä pientä turvotusta, mitä pyrittiin hoitamaan päivittäin jääpussi kääreillä. Synnytys sujui ensikertailaiseen tyyliin hitaasti, mutta varmasti eikä komplikaatioita tullut. Hanski hoiti homman itse alusta loppuun ja tamma varsan putkahdettua maailmaan aamu varhaisellase aloitti vaistomaisesti hoitamaan sitä. Eläinlääkäri kutsuttiin aamuksi tarkastamaan muutaman tunnin ikäinen varsa, ja kun kaikki oli kunnossa jätettiin pari valjakko tutustumaan rauhassa toisiinsa. Varsa on nyt muutaman päivän ikäinen ja se kasvaa kohisten. Hanski on hoivaava, ehkä hieman turhan suojeleva emä. Ei se ihmisiltä varsaansa sentään suojele, mutta tarhatessaan muiden tammojen vieressä se piti huolen, ettei varsa ollut liian lähellä aitaa.

Valmennukset

20.05.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Miivi
Olin tänään pitämässä Hamzille ja hänen kirjavalle irlannincobtammalleen Hakunamatatalle valmenusta. Olin joutunut tavaamaan tamman nimeä muutamaan kertaan, mutta Hamzi oli pelastanut päiväni kertomalla tammaa yleensä kutsuttavan Hanskiksi. Tasoltaan valmennuksemme olisi helppo b, eli helpohko, raskas irlantilaistamma ei vaativiin koulukiemuroihin taipunut. Alkuverryttelyissä ratsukko kulki kivan energisesti, Hanski kulki reippaasti korvat höröllä joustavin askelin. Sekoitettuani muutaman kerran Hamzin ja Hanskin nimet naurahdin ja pyysin ratukkoa siirtymään raviin ja keräilemään ohjia. He saivat verrytellä ravissa ja laukassa omatoimisesti minun seuratessani heidän työskentelyään. Pistin ilolla huomiolle Hanskin pehmeät askellajit. Valmennuksessa teimme hyvin perusjuttuja, jotka sujuivat hyvin. Teimme kuitenkin pientä hienosäätöä useammankin asian saralta, ja ratsukon suoritus parantui hiukan kokonaisuutena, ja he tekivät hyvää yhteistyötä. Hamzi osasi lukea tammaansa ja antaa oikeat avut oikeaan aikaan. Valmennuksen ollessa lopuilla puhuimme Hamzin kanssa hetken niitä ja näitä, ja kun minulla kerran aikaa oli, lähdin hänen mukaansa maastoon loppukävelyjen ajaksi kävelemään heidän vierellään. Siellä jutustelimme niitä ja näitä hevoskasvatuksesta, ja naureskelimme touhun eroavaisuuksille eri maissa.