R.I.P Sleepy Moo

s. 22.04.2014 - k. 10.03.2017, muistosivut täällä

Saavutukset

10/2015 Hevosten KTK-tilaisuudessa pistein 19 + 16 + 20 + 18 = 73p    KTK-II
01/2016 KRJ-laatuarvostelussa pistein 6 + 40 + 13 + 20 + 15 = 94p KRJ-II
01/2016 VVJ-laatuarvostelussa pistein 7 + 40 + 17 + 20 + 15 = 99p VVJ-II

Luonne

Moe on rehti ja rehellinen irlantilainen. Se tulee toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa, ja se voidaan jopa tarhata pienessä orilaumassa. Nuorempien se ei sentään anna hyppiä silmilleen, vaan tekee pienen kukkoilun jälkeen nopeasti selväksi missä kohtaa laumahierarkiaa nuori seisoo. Tammoille ori on lempeä juttelija. Se ei syöksy tammoja kohti, vaan lähestyy rauhallisesti, tammoja kunnioittaen ja eleitä tarkasti tarkkaillen.

Hoitaessa Moe on helppo. Sen voi harjata karsinassa vapaana oven ollessa auki, eikä ori katoa paikalta. Maisemia se tykkää katsella oven raosta, mutta ori ei astu kaviollaan käytävälle, tyytyy vain venyttämään kaulaansa mahdollisimman pitkälle. Naruihin kiinitettynä ori tyytyy nuokkumaan narujen varassa, silmät puoli ummessa ja korvat rentoina sivuilla. Ori ei loukkaannu vaikka sitä harjaisi vähän kovemmallakin harjalla, ja se suorastaan rakastaa kun harjaa selvittelee isoimmista takuista.
Talutettaessa ori on helppo. Se kävelee rennosti pää puolelta toiselle heiluen hoitajan vierellä. Välillä, etenkin keväällä ori voi yrittää päästä tuoreille ruohotupsuille, mutta pienellä nyppäisyllä narusta, Moe lopettaa moiset yritykset. Orin saa helposti kiinni tarhasta/laitumelta, eikä se lähde käsistä tarhaan mennessä.

Ratsastettaessa Moe on reipas askelinen, rehellinen ja aina valmis töihin. Ori reagoi apuihin nopeasti ja pyrkii miellyttämään ratsastajaa viimeiseen saakka. Se on varsin osaava tinkeriksi, eikä Moen sanavarastoon kuulu tehtävistä luistaminen. Se on riittävän herkkä avuille ja sietää vähän kovempiakin pidätteitä. Tästä syystä orilla pystyy ratsastamaan myös vähän vähemmän aikaa ratsastaneet, jotka eivät vielä hallitse apujaan niin hyvin. Pohjeavuille Moe on herkempi, mutta ei katoa ratsastajan alta, vaikka jalka nyt sattuisi olemaan hieman kovempi. Moe tuntuu tunnistavan, mikäli ratsastaja ei ole niin osaava, ja se käyttäytyy myös sen mukaisesti. Osaavalla ratsastajalla se on herkempi ja kulkee korkeammassa ja lyhyemmässä muodossa. Moella on kolme hyvää askellajia, joista ravi on pitkää, lennokasta ja maatavoittavaa. Tinkeriksi orilla on iso ja pyörivä laukka jota sen on helppo koota lyhyemmäksi.

Ajaessa Moe on hyvin samanlainen kuin ratsastettaessa. Se on herkkä ääni ja ohjas avuille ja tekee ketterästi nopeitakin käännöksiä. Moe toimii hyvin myös ryhmävaljakossa, vaikka on kyllä parhaimmillaan yksilönä.

Jälkeläiset

Moe on pienimuotoisessa ja harkitussa irlannincob jalostuskäytössä! Tiedustelut sähköpostiin, selkeästi otsikoituna.
Ori astuu evm sukuisia irlannincob tammoja. Elämänsä aikana se astuu maksimissaan 10 tammaa.

Sukutaulu

i. Moe ZoeZoe oli 165cm korkea mustan kirjava irlannincob ori. Yhdysvalloissa syntynyt ja asunut ori teki nuorempana pientä uraa valjakkokilpailuissa, mutta ei saavuttanut siinä mitään erityistä menestystä. Oria käytettiin paljon näyttelyissä jossa se pärjäsi paremmin. Moe ZoeZoe oli raamikas, varsin kevytrakenteinen, tuuhea jouhinen tukkajumala, joka hurmasi tuomarit viimeistään näyttävällä ravillaan, mikäli komea ulkomuoto ei ollut tehnyt jo vaikutusta. Raamikkaan ulkokuoren takana piili suurisydäminen, rehellinen luonne.
ii. Coconut Cowboy oli 166cm korkea mustan sabino irlannincob ori. Kouluratsastuksessa ja show-näyttelyissä hyvin menestynyt ori, jouduttiin lopettamaan vain 10-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena. Ori ehti lyhyen elämänsä aikana jättämään lukuisia jälkeläisiä, jotka tahollaan jatkoivat isänsä perintöä. Iso liikkeinen, hieman syrjään vetäytyneen luonteen omannut Coconut Cowboy oli loppuun asti yhden ihmisen hevonen, joka kuitenkin rakasti esiintymistä.
ie. Angwusnasomtaga oli 158cm korkea mustan kirjava irlannincob tamma. Etelä-Ranskassa syntynyt tamma myytiin 2-vuotiaana Yhdysvaltoihin aloittelevalle irlannincob kasvattajalle. Angwusnasomtaga teki ennen siitostammaksi ryhtymistä melko menestyneen uran helpoissa valjakko luokissa. Tamma oli helppo ja nöyrä luonteinen, ajaessa se toimi lähes kuin ajatus. Tamma jätti kahdeksan jälkeläistä, ja se oli omistajalleen yksi tärkeimmistä tammoista. Angwusnasomtaga päästettiin ikuiseen lepoon kunnioitettavassa 25 vuoden iässä.

e. Creamy Dam Nam oli 160cm korkea rautiaan kimo irlannincob tamma. O’Donell pariskunnan ensimmäinen oma tamma kasvatti jätti jälkeensä yhdeksän jälkeläistä, joista moni on myyty Englannin rajojen ulkopuolelle. Creamy Dam Nam teki pientä uraa niin valjakossa kuin kouluratsastuksessakin, mutta sen kilpakäyttö ei ollut mitenkään tavoitteellista ja se jäi varsin lyhyeksi. Luonteeltaan tamma oli selväpäinen, nöyrä ja aina valmis töihin. Sillä oli kohtuu hyvä, hieman tynnyrimäinen rakenne, mutta isot matkaavoittavat liikkeet.
ei. Uno Nero oli 162cm korkea rautiaan päistärikkö irlannincob ori. Ruotsalais syntyinen ori myytiin 4-vuotiaana Puolaan, missä se kilpaili valjakkokilpailuissa kohtuudella hyvällä menestyksellä. Ori kokeili vanhempana onneaan myös työhevos kilpailuissa voittaen mm. Puolan rotu mestaruuden lajissa. Selväpäinen ja helppo ajoinen ori oli hieman tapaturma altis, eikä sen odotettu kestävän kilpakäytössä montaa vuotta. Uno Nero kilpaili valjakossa kuitenkin 15-vuotiaaksi, jonka jälkeen se jätti kilparadat röntgenissä löytyneiden muutosten takia. Jalostuskäytössä oria käytettiin jonkin verran, lähinnä kotimaassaan Puolassa.
ee. Absolut No Go oli 156cm korkea rautiaan kimo irlannincob tamma. Englannissa syntynyt ja kasvanut tamma myytiin luovutuksen jälkeen puolivuotiaana aloittelevalle irlannincob kasvattajalle ja valjakkoa kansallisella tasolla kilpailleelle pariskunnalle. Tamma kilpailikin 4-vuotiaasta lähtien ryhmävaljakossa hyvällä menestyksellä. Pariskunnalla oli vaikeuksia saada tamma kantavaksi, ja kun sen ensimmäinen varsa syntyi kuolleena päätettiin tamma myydä. Mr. ja Mrs. O’Donell:lle Absolut No Go päätyi isosta Englantilaisesta työhevosten huutokaupasta. Lukuisten yritysten ja pettymysten jälkeen tamma saatiin kuin saatiinkin kantavaksi ja se synnytti terveen jälkeläisen. Sittemmin se varsoi viisi tervettä tinker varsaa. Luonteeltaan Absolut No Go oli tuttavallinen joka paikan höylä.

Kisakalenteri

25.08.15 - NJ - Spiros Stable - Irlannincob oriit - irtoSERT - päätuom. Kerppa

Päiväkirja

02.04.2015 Orin historiaa muutamalla sanalla
Tallista löytyi jo kaksi aikuista irlannincob oria, kumpainenkin eri maista ja näin ollen vähän eri linjoista. Jotain kuitenkin vielä puuttui, nimittäin vaikean tason koulu- ja valjakkohevonen joka soveltuisi myös luonteensa ja rakenteensa puolesta hyvin jalostukseen.
Myöhään eräänä iltana päivitettyäni tallin kirjanpitoa syvennyin netin ihmeelliseen maailmaan aikaisessa löytää vaatimuksiini sopiva ori talliin. Selasin ensimmäisenä Britannian kasvattajia, sillä tiesin sielä olevan hyvän tason hevosissa. Ei aikaakaan kun löysin yhdistyksen sivuilta listan myytävistä aikuisista. Korkea, mutta kevyt rakenteinen Moe pisti silmääni selaillessani hevosten kuvia. Luin orin info tekstin ja selailin vielä sukutaulua kunnes päätin lähettää kasvattajalle viestiä ja kysellä orista vielä tarkemmin, ja kysellä mahdollisia videoita. Seuraavana päivänä sähköpostissani odottikin muutama video orista ja ystävällinen sekä rehellinen vastaus kaikkiin kysymyksiini. Katselin aikani videoita ja niiden perusteella päätin tehdä orista tarjouksen.
Muutaman tunnin odotettuani Moen kasvattaja Mr. O'Donell vastasi myöntävästi ostotarjoukseeni ja tiedusteli heti, koska haluan orin lentävän Suomeen. Varasin välittömästi orille lennon ja lähetin tiedot kasvattajalle. Sitten ei auttanut muu kuin odottaa Orin saapumista..

05.04.2015 Uuteen kotiin
Moe saapui muutama päivä sitten Spirosiin. Kaikki sujui hyvin. Ori lennätettiin Briteistä ja olin sitä trailerin kanssa lentokentällä vastassa. Moe oli rauhallinen, eikä näyttänyt olevan moksiskaan lentokentän hälinästä ja juuri päättyneestä lennosta. Se matkusti trailerissakin mukavan hiljaisesti. Tallipihalla se hiema hörähteli astellessaan ulos trailerista. Olihan lähettyvillä tammoja ja muita oreja joille piti ilmoittaa uuden urhon saapumisesta.
Ori on nyt muutaman päivän ottanut rennommin. Sen kanssa on käyty kävelemässä maastossa ratsain sekä ajaen. Tänään oli vuorossa ensimmäinen vähän raskaampi treeni, juoksutusta! Laitoin orin tallikäytävällä valmiiksi ja talutin maneesiin, kentän hiekan ollessa ihan liti märkää.. Moe ihmetteli hetken silmät suurina ja pää korkealla, se oli ensimmäistä kertaa elämässään maneesissa. Päätin taluttaa oria muutaman kierroksen maneesia ympäri, että se saisi haistella ja ihmetellä mm. peilejä ja maneesin reunoilla olleita estetolppia ja puomeja. Peilit olivat alkuun herran mielestä outoja, etenkin ensimmäinen mitä kohti ori käveli. Se puhisi ja köyristi itseään. Peilin eteen päästyämme ori haisteli sitä pitkään ja hörähti, sitten voitiinkin jatkaa jo matkaa.
Juoksutus sujui pääasiassa hyvin, hieman orilla oli alkuun hankaluuksia pysyä isolla ympyrällä, se oli aina ennen juoksutettu pyöröaitauksessa jossa aidat olivat ulkosivun tukena. Nyt myös ensimmäistä kertaa sitä juoksutettiin kahdella ohjalla, kamalasti uutta herralle! Moe suoriutui kuitenkin hyvin ja sai nopeasti jutun juuresta kiinni, jolloin pystyi jo kunnolla rentoutuakin. Orin kanssa käyntiin kaikki askellajit läpi sekä muutamia siirtymisiä. Suuntaa vaihdettiin usein.
Vajaan puolen tunnin juoksutuksen jälkeen kävelytin oria taas maneesin uraa ympäri kunnes sen hengitys tasaantui, jonka jälkeen vein sen takaisin talliin. Purkasin orilta juoksutusvyön, sivuohjat ja suitset pois, harjasin sen nopeasti ja päästin karsinaansa syömään.
Illemmalla orin kanssa käytiin vielä tekemässä kärryillä lenkki läheisellä ajoradalla, jossa sen kanssa pystyttiin jo hieman testailemaan muitakin askellajeja kuin käyntiä.

25.07.2015 Valjakko ura paketissa
Moe on vauhdilla saavuttanut tarvittavan määrän sijoituksia valjakko kilpailuista. Tilanteeseen on osaltaan varmasti vaikuttanut pienet luokka koot, mutta yhtään ei voi vähätellä orin huippu ajettavuutta ja voiton tahtoa radalla. Moe on aina suorittanut kilparadoilla, niin koulussa kuin valjakossakin 110%:sesti. Kouluratsastuksessa menestykseen vaikuttaa isosti myös, että herra joutuu kilpailemaan kevyempien ja hieman ehkä näyttävämpien ponien, suomenhevosten ja puoli- sekä täysiveristen kanssa. Takaisin kuitenkin valjakkoon! Moe kilpaili Fiktion tiloissa 24.07. viimeiset valjakkokilpailunsa keräten yhteensä lyhyen uransa aikana hienot 51 sijoitusta. Koko heinäkuu meni orin kanssa pääasiassa valjakkokilpailuissa, mikä tietenkin osaltaan vaikutti nopeaan sijoitusten keräämiseen.
Nyt orin kanssa keskitytään hankkimaan laatuarvosteluun vaadittavat sijoitukset myös kouluratsastuksen parista, jonka jälkeen Moe saa jäädä kokonaan eläkkeelle kilparadoilta ja keskittyä jalostuksellisiin asioihin.

22.09.2015 Eläkkeelle mars!
Vihdoin Moen kanssa saatiin kerättyä omistajaa miellyttävä määrä sijoituksia kouluratsastuksesta. Nyt lähes 17-vuoden iässä herra on valmis ansaitulle eläkkeelle kilparadoilta, ja se pääsee keskittymään itselleen varmasti varsin mieluisiin jalostusorin hommiin.
Moe on nyt saanut nauttia myöhäisestä pidennetystä kesälomastaan. Tänään se otettiin ensimmäistä kerta kertaa loman jälkeen takaisin töihin. Mitään rankkaa ei orin kanssa ollut tarkoituskaan tehdä, vaan ihan vain höpsötellä menemään vähän siirtymisiä ja muuta helppoa ja kivaa maneesissa. Hoitajista Minna lähti maneesiin mukaan rakentelemaan orille pientä tehtävärataa. Alkukäyntien keräsin hieman ohjia lyhyemmäksi ja pyysin Moen raviin. Kaula pitkänä se lähti puhisten liikkeelle. Minna raahaili verryttelyn aikana Moen ihmetykseksi maneesin keskelle estetolppia ja tötteröitä. Verrytteltyäni Moen kanssa kaisissa askellajeissa ja molemmissa suunnissa käänsin orin keskelle maneesia ja hyppäsin alas selästä. Nyt oli Minnan vuoro hämmästyä, kun ojensin kypäräni ja Moen ohjat hoitajan käteen. Leveä hymy kasvoillaan Minna nousi Moen selkään ja pyysi orin käyntiin. Ratsukko pujotteli estetolppien välistä ja harjoitteli takaosakäännöksiä tötteröiden ympärille käynnissä. Pienen laukka pyrähdyksen jälkeen, ennen kuin Minna sai lähteä maastoon kävelemään orin kanssa loppukäyntejä sai ratsastaja vielä tehdä omasta tahdostaan maapalloa Moen satulassa ja ratsastaa ravia naistensatula istunnassa.
Rauhallinen Moe ravasi löysemmällä ohjalla, pitkin tasaisin askelin Minnan sinnitellessä sivuttain orin satulassa. Äänimerkistä ori hidasti käyntiin ja pysähdykseen jotta nuori nainen pääsi suoristamaan itsensä satulassa. Avasin ratsukolle maneesin oven ja päästin heidät kävelemään tallin ympäristöön loppukäyntejä.

22.12.2016 Synttäri kekkereitä
Juuri kun on toivuttu Tinkan syntymäpäivistä iski karu totuus päin näköä, Moe siirtyisi myös 20 vuotiaiden kerhoon! Tallityöntekijöiden valmistaessa Moelle syntymäpäivä kakkua valjastin itse orin reen eteen. Edellisenä yönä oli onneksi satanut sen verran lunta, että orin kanssa päästiin vedättämään rekeä. Moe katseli rekeä kiinnostuneena, silmät loistaen kun puin sille siloja päälle. Kun oli aika kiinnittää reki, oli Moe jo lähdössä innolla eteenpäin. Hieman sai oria toppuutella, mutta kun viimeinenkin solki oli kiinnitetty sai Moe luvan lähteä kävelemään reippaasti eteenpäin, ohjastaja saisi sen sijaan hypätä vauhdista kyytiin. Suuntasin Moen turvan kohti viereistä metsää jossa puiden oksia peitti kevyt valkoinen lumivaippa. Täydessä hiljaisuudessa, valkoisten puiden keskellä maiskautin kevyesti ja annoin Moen siirtyä raviin. Lumi pöllysi orin jalkojen ja reen alla matkan taittuessa. Moe sai ravailla omaa tahtiinsa, mikä tietenkin oli varsin reipasta. Kiersimme orin kanssa lenkin metsän läpi ja päädyimme läheisen pellon kautta käynnissä takaisin tallipihaan jossa Jutta, Minna ja Reetta jo odottivat oria porkkana-omena kakkunsa kanssa. Nautittuaan synttärikakkunsa rauhassa karsinassaan ja saatuaan lukuisia rapsutuksia, pääsi ori takaisin ulkoilemaan muiden vanhusten kanssa loppu päiväksi.

Valmennukset

18.05.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Mette Ojanko (kirj. omistaja)
Oli aurinkoinen kevät aamu kun saavuin Spirosin pihaan. Hamzi ratsasti pitkin ohjin kentän uraa pitkin suurella kevyt rakenteisella tinker orillaan. Huikkasin ratsukolle tervehdykseni kömpiessäni kentän aidan välistä keskemmälle. Olimme aikaisemmin jo puhelimessa sopineet Hamzin kanssa valmennuksen kulusta ja tavoitteista. Pyysinkin heti Hamzia lyhentämään ohjat ja aloittamaan verryttelyn siirtymisillä kaikista askellajeista ja tempon vaihteluilla askellajien sisällä. Siirtymiisä tehtiin kaaverilla urilla ja tempon vaihteluita suunnan vaihtamisen yhteydessä tai erikseen sovitusti pitkillä sivuilla. Moe näytti alusta asti rennon letkeältä, nostellen tarmokkaasti jalkojaan ja työskennellen koko kropallaan. Se ei myöskään näyttänyt painavan Hamzin käsille. Muutaman kerran Hamzi joutui orille muistuttamaan asioista raipalla, mutta verryttelyn loppua kohden raipasta tuli lähes tarpeeton.
Tehokkaan verryttelyn jälkeen ratsukko sai vetää kaksi kierrosta henkeä käynnissä Moen kävellessä pidemmällä ohjalla. Hengityksen tasaannuttua pyysin Hamzia lyhentämään ohjan ja aloittamaan avotaivutus harjoitteet. Ratsukko teki ensin muutaman avotaivutuksen käynnissä kumpaankin suuntaan pituushalkaisijalta. Taivutusten onnistuttua hyvin käynnissä siirtyi ratsukko raviin jossa tehtävä jatkui saman kaltaisena. Pienen hienosäädön jälkeen Moe esitti taas hyvin oppikirjamaisia avotaivutuksia. Loppu valmennuksesta keskityttiin vielä vastalaukka harjoituksiin, niin suoralla kuin kaarevallakin uralla. Alkuun Moen tasapaino meinasi horjua kaarevalla uralla, mutta Hamzi korjasi omaa tasapainoaan rivakasti, eikä isompia ongelmia tämän jälkeen enään syntynyt.
Loppuverryttelyt ratsukko sai hoitaa itsenäisesti valvovan silmäni alla. Loppukäyntien aikaan kävimme Hamzin kanssa vielä läpi päälimmäiset ajatukset valmennuksesta.

01.06.2015 Valjakkovalmennus, valmentajana Kari Pääskynen (kirj. omistaja)
Saavuin Spirosin pihaan misäs Hamzi oli juuri saanut kevyt rakenteisen, suurikokoisen irlannincob orinsa Moen valmiiksi kärryjen eteen. Hamzi irroitti Moen harjauspuomista, käänsi orin turvan kohti kenttää ja hyppäsi kärryille. Kentällä Moe sai hetken aikaa kävellä pidemmällä ohjalla, samalla itse istuin Hamzin vieressä ja kyselin hieman orista. Kahden kierroksen jälkeen hyppäsin pois kärryiltä ja pyysin Hamzia aloittamaan verryttelyn. Moe ryhdistäytyi samantien kun Hamzi hieman keräsi ohjaa. Hamzi pyysi ensin Moeta muutaman kerran pysähtymään jonka jälkeen Moe sai siirtyä raviin. Ravissa valjakko teki pääty-ympyröitä sekä loivaa kiemurauraa useasti suuntaa vaihdellen. Loppu verryttelyssä Hamzi teki molempiin kierroksiin vielä laukassa muutaman ympyrän jonka jälkeen Moe sai hetken hengähtää.
Välikäynnin jälkeen pyysin Hamzia taas keräämään ohjat. Valjakko aloitti valmennuksen kolmikaariselta kiemurauralta joka mentiin ensin kerran käynnissä ja sitten loput kerrat ravissa. Moe taipui kaari osuuksilla ja piti tasapainonsa hyvin. Se vaikutti kaiken kaikkiaan rennolta eikä Hamzi ainakaan valitellut, että se olisi painanut ohjalle. Kolmikaarisille tehtiin myös ravissa pysähdyksiä sekä muutaman askeleen peruutuksia.Kumpaankin suuntaan kiemuraurien sujuessa tehtiin loppuvalmennukseen kahdeksikkoa laukassa. Laukkaa tuli vaihtaa kentän keskipisteessä. Moe hieman hapuroi vasemman laukan vaihdossa, mutta toistojen ja selkeempien pidätteiden kautta sekin alkoi sujumaan mallikaasti.
Onnistuneiden laukka kahdeksikkojen jälkeen valjakko sai aloittaa loppuverryttelyn ravissa. Hamzi teki kumpaankin suuntaan muutaman ison pääty-ympyrän ravissa Moen saadessa mennä puoli pitkällä ohjalla. Loppukäyntien ajaksi hyppäsin Hamzin viereen kärryihin ja lähdimme maastoon.