Kuvat (c) ensimmäinen kuva TN, lopuissa kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
LUONNE
Kõrge Mardikas, joka tallilla tunnetaan paremmin nimellä Martti, on katseita keräävä pieni oripoika. Jo mielenkiintoisen värinsä ansiosta saa ihmisten huomion osakseen, mutta kun ihmiset näkevät Martin liikkuvan, katseet myös jäävät Marttiin. Koko Martin olemus on itsevarma, mutta ihmisten parissa ei kuitenkaan käyttäydy kuin maailman valtias. Ratsuna onkin melko nöyrä ja kuunteleva! Ori pitää erittäin paljon huomiosta, eikä laita pahakseen, jos joku tulee taputtelemaan hieman pidemmäksikin aikaa! Vahvan ulkokuoren alta löytyykin pehmeä sisin, jossa ori on oikea halinalle!
Hoitaessa Martti nauttii olostaan ja huomiosta, jota saa osakseen. Ori jaksaisi olla puunattavana vaikka kuinka pitkään, eikä lähde pois, vaikka harjaisi kovalla harjalla mahan alta. Kavioiden kanssa saattaa hetken aikaa olla ongelmia, mutta kun ensimmäisen kavion saa ylös, ei loppujen kanssa ole enää ongelmaa. Varusteet Martti antaa laittaa päällensä, mutta ei voi sanoa, että helposti. Ori yrittää alkuun temppuilla ja hyppiä satulan alta pois, kuin myös suitsien kanssa nostaa päänsä ylös ja lukitsee hampaansa yhteen. Kärsivällisyydellä Martti lopulta avaa suunsa, joten orin kanssa kannattaa varata aikaa varustointiin. Taluttaessa ori tulee helposti perässä, vaikka saattaa myös yrittää päästä ohi. Tällöin selvä komennus, ettei ohi tulla, nimittäin muuten ori muistaa vielä viikon päästä, kuinka silloin kerran pääsi ohittamaan... Muiden hevosten kanssa Martti tulee hyvin toimeen, ja pääsee nopeasti mukaan uuteenkin porukkaan. Ori onkin ainoa, jonka seuraan voi heittää uudetkin orit ongelmitta. Martti kyllä laittaa nämä ruotuun!
Ratsastaessa Martin liikkeet pääsevät näkyville hyvin. Jos ori olisi vähän enemmän koulupainotteista tyyppiä, pääsisivät liikkeet esille myös koulukisoissa – vaan kun ei, ori on estepainotteinen, joskin hyvä sellainen. Ori hyppää huimat 100 cm, joka on paljon niin pienelle hevoselle. Ori onkin erittäin hyvä ratsastaa, kuuntelee ratsastajan apuja ja toimii sen mukaan. Keskittymiskyky voisi olla Martilla parempikin, mutta eihän nyt kaikkea voi saada. Etenkin kouluratsastuksessa kun esteitä ei ole, Martti ei kovin kauaa jaksa tehdä edes yksinkertaisia asioita. Ori kaipaa vauhtia ja tapahtumaa, eikä helppojen koululiikkeiden toistaminen ole se, mitä Martti jaksaa puurtaa kerta toisensa jälkeen. Maastotesteillä taas Martin keskittyminen on hetkessä kaksinkertaistunut. Ori kuuntelee mitä ratsastaja pyytää ja toimii sen mukaan, eikä lähde valittamaan, vaikka vauhtia jouduttaisiin hidastamaan. Rauhallisemmilla maastoretkillä Martti on aina se, joka haluaisi lähteä seikkailemaan ja kokeilemaan kaikkea uutta ja katsomaan mitä uuden polun luota löytyykään – ja toki sitä vauhtia tulee olla!
Lastatessa ei ole ollut koskaan ongelmaa, ja Martti tepastelee autoon kiltisti ja kuuliaisesti. Hieman saattaa protestoida auton lähtiessä liikkeelle, mutta sitten hiljenee jälleen. Eläinlääkäri ei ole niin kiva kaveri, mutta kengittäjä sen sijaan ei haittaa oria laisinkaan! Kilpailuissa ori osaa käyttäytyä, mutta ei välttämättä aina jaksa olla nätisti. Hieman pitää huudella ja kiukutella, tuijotella ämpäreitä ja säikkyä niitä. Lämmittelyissä tarvitsee tilaa, nimittäin ei oikein pidä jos joku toinen tulee kovin lähelle häntä. Itse kilpasuoritus menee usein aivan nappiin, siitä ei ole huolta! Ori keskittyy ja kuuntelee ratsastajaansa, mutta jos suoritus johonkin kaatuu, on se yleisössä haukkuva koira tai ratsastajan hermostuneisuus! Kärryjen edessä Martti on hyvä, eikä alun totuttelun jälkeen ole sanonut enää mitään. Tämä itse asiassa nauttii valjakkoratsuna olosta, ja toimii aivan yhtä herkästi ja kuuliaisesti kuin tällä olisi ratsastaja ajajan sijasta.
i. Lustlik on komea eestinhevosori, 144cm korkea eestinhevonen. Ori on estepainotteinen ja on kilpaillut oikein upean uran sijoittuen huimasti! Tällä voikolla orilla on yhteensä kaksi jälkeläistä, joista toinen on Martti. Orin omistaa fisken, ja tämä asuu tallissa nimeltä Kõrge Hobused.
ii. Epituus on 145cm korkea eestinhevosori, jolta kyllä löytyy luonnetta! Tulinen ori vaatii kyllä taitoa käsittelyyn, mutta tulisuus näkyy myös esteradoilla. Ennen Virossa asunut ori on nyt tuotu Suomeen, jossa se on menestynyt loistavasti esteradoilla. Ruunikolla orilla on ollut paljon kysyntää jalostuksessa, mutta jälkeläisten tarkkaa lukumäärää ei tiedetä.
iii. Gorill on Virossa asuva eestinhevosori, joka saa viettää leppoisia päiviä laitumella kierrellen. 146cm korkea ori toimii ratsuna paikallisella ratsutilalla, mutta siihen se sitten jääkin. Ruunikko ori on luonteeltaan hieman vaikea, mutta ratsuna toimiva. Jälkeläisten lukumäärää ei tiedetä tarkkaan.
iie. Nettan on Virossa asuva eestinhevostamma, rautias tamma jolta löytyy korkeutta 143cm. Tämä saa asua suurella laitumella viettäen siellä päiviään luonnonoloissa. Toimii satunnaisesti ratsutilalla ratsuna turisteille, ja jokainen on ihastunut tamman rauhalliseen kulkutyyliin ja ystävällisyyteen! Varsoja tammalla on yhteensä kuusi.
ie. Gloria EST on Virosta suomeen tuotu eestinhevostamma. Tämä tietää oman arvonsa, ja hankaluutensa vuoksi ei sopinut matkailuratsuksi. Nykyisin tämä toimii kilparatsuna nuorelle tytölle, ja onkin erittäin hyvä siinä! 145cm korkea voikko tamma on saanut yhteensä kaksi jälkeläistä, molemmat Virossa ennen Suomeen tuloa.
iei. Vilgas ori on virossa asuva harrastehevonen, joka on päässyt myös kilparadoille näyttämään taitojaan. 146cm korkea voikko ori on luonteeltaan rauhaton ja aina menossa, ja siksi soveltuukin esteradoille näyttämään taitojaan ja kiitämään esteeltä toiselle. Jälkeläisiä orilla on yhteensä kymmenen tietojen mukaan.
iee. Mais on kaunis eestinhevostamma, jonka olen itsekin nähnyt. Pieni, vain 140cm korkea tamma on väriltään voikko ja tällä on suuret ystävälliset silmät. Turistiratsuna toimiva tamma saa viettää suurimman osan päivästään tarhassa, talvisin suurella laitumella turistikauden ollessa ohi. Jälkeläisiä tammalla on yhteensä viisi kappaletta.
e. Taiga Valv on näyttelyissä palkittu kaunis rautias tamma. Tämä on kiertänyt menestyksekkäästi esteradoilla keräten sijoja. Myös näyttelyistä on tullut meriittejä, nimittäin tamma on VIR MVA Ch palkittu sekä tällä on Klass-I palkinto! Jälkeläisiä on yhteensä kolme. 146cm korkea tamma asuu fiskenin tallissa Korge Hobused.
ei. Normia on Suomessa hyvin tunnetuksi kiirinyt eestinhevosori. Tämä on käynyt näyttelyissä ja saanut hyvää palautetta rakenteestaan, kuin myös ratsuna tämä on menestynyt kilpailuissa nuorilla ratsastajilla. Luonteeltaan hieman koppava melkeinpä, mutta on silti ystävällinen nuorille ratsastajille. 147cm korkea rautias ori on ollut myös haluttu jalostuksessa, mutta tarkkaa jälkeläisten määrää ei tiedetä.
eii. Alejandro on Virosta Suomeen tuotu eestinhevosori. Tämä kasvoi vapaana, eikä koskaan tottunut kunnolla ihmisiin jääden hieman araksi ja säikyksi. Toimi kuitenkin hyvin ratsuna yksityksenä. 145cm korkea ori on väriltään ruunikko, ja jälkeläisiä tällä on muutamia niin Virossa kuin Suomessa.
eie. Neretia on pärjännyt hyvin estekilpailuissa ratsastuskoulun ratsuna. Tämä on loistava nuorten ratsu! 144 cm korkea rautias tamma onkin luonteeltaan ystävällinen. Jälkeläisiä tällä on vain yksi kappale joka on Normia.
ee. Le Taya on kaunis eestinhevostamma, joka on vanhemmalla iällä tuotu Virosta Suomeen. Tämä on toiminut hyvin ratsuna, ei ole kuitenkaan päässyt kilpailemaan. Luonteeltaan tamma on ystävällinen, joskin äärettömän säikky ja varovainen! Jälkeläisiä tällä on kaksi kappaletta.
eei. Lemind on komea eestinhevosori. Tämä on asunut koko ikänsä Virossa, siellä keräten näyttelyistä arvonimiä ja kunniamainintoja. Ratsuksi oria ei tehty, mutta valjakkoajossa tämä oli loistava. Jälkeläisiä on kymmeniä – ori oli erittäin suosittu jalostusori! 146cm korkea rautias ori kuoli lopulta jalkavaivojen vuoksi.
eee. Tatja on Virossa asuva eestinhevostamma, jolta löytyy korkeutta 143cm. Rautias tamma on kiltti ja rauhallinen, ja siksi tämä onkin jäänyt synnyintilalleen turistiratsuksi esittelemään Viron maisemia. Laumassa ja laitumella eläessään tamma on saanut yhteensä neljä jälkeläistä.
20.03.2011
Aamulla oli sen verran hieno ilma, että päätin lähteä eestinponini kanssa maastoilemaan. Näistä onnekkaaksi
osoittautui Martti, joka odottikin tarhassa jo liikkeelle pääsyä. Nopean harjaamisen ja vähemmän
nopean varustoinnin jälkeen lähdimme Martin kanssa kävelemään kohti maastoa, jossa näkyikin jo kevään
merkkejä. Lumi oli jo melkein sulanut, ja paikoin maakin oli kuiva. Suurimmilta osin saimme kävellä kuitenkin
kurassa ja vesilammikoissa, mutta metsään päästyämme alkoi olla jo kuivempaa. Menimme tutulle maastotielle,
jossa keräsin Martilta vähän ohjia ja annoin tämän lähteä ravaamaan. Reipasta ravia jatkui hetken aikaa,
kunnes piti kääntyä pienemmälle tielle. Tässä otin Martin taas käyntiin. Kiersimme metsässä pienen lenkin,
jonka jälkeen palasimme eri reittiä pitkin takaisin tälle metsätielle. Annoin Martin jälleen ravata, ja
nyt ori päätti ottaa pari laukka-askeltakin mukaan! Tien päässä otin orin käyntiin, ja palasimme talvilomalta palanneiden lintujen laulun saattelemana takaisin tallille. Siellä otin orilta varusteet pois, annoin pari porkkanaa ja päästin takaisin tarhaan, jossa tämä päätti heti ensimmäiseksi mennä piehtaroimaan mutaliejuun. Ja niin valkoisesta
hevosesta tuli ruskeanharmaa...
07.07.2011
Tänään otettiin orin kanssa hieman rankemmat treenit! Aloitimme rauhallisesti lämmittelemällä, kunnes siirryimme ravin kautta laukkaamaan puomeja. Tallitytöt olivat innokkaina auttamassa puomien kanssa, kun halusin niitä muutettavan. Pian menimme jo kavaletteja, pian pieniä esteitä. Martti oli kuulolla ja keskittyneenä, joskin hieman menetti keskittymistään aina kun yksi tytöistä juoksi puomeja korjaamaan. Martti jatkoi hyvin harjoituksia, kun hyppäsimme nyt sarjaesteitä. Tämä katsoi jalkojaan eikä antanut tasapainon mennä. Itse autoin oria niin paljon kuin mahdollista, jotta askeleet sujuisivat hyvin esteiden välille. Martti hyppäsi esteet hyvin ja kulki koko ajan korvat hörössä ja kiinnostuneena mitä oikein tapahtuu! Olinkin hyvin tyytyväinen oriin, kun tämä liikkui kevyesti eteenpäin ja keskittyi tehtäviin. Kun olimme jo harjoituksiemme loppupuolella, suoritimme noin 90-100cm korkeudelle tehdyn radan. Martti ei osoittanut väsymisen merkkejä, joten siitä vain lähdimme suorittamaan! Pystyesteen jälkeen sarjaeste, tiukka kurvi ja okseri, josta takaisin ensimmäiselle pystyesteelle. Tästä matkamme jatkui sianselälle, josta pystyeste ja okseri aikaisemmasta vaiheesta! Martti hyppäsi komeasti ja keskittyneesti muistaen kuitenkin pärskähtää aina välillä! Tyytyväisenä taputin orin kaulaa, ja lähdimme pienen ravailun jälkeen kohti maastoja loppujäähdyttelyille.
18.11.2011
Tänään oli pienien koulutreenien aika. Martti oli puunattu tallissa jo puhtaaksi, ja olin siellä jo huomannut, että tällä oli hieman ylimääräistä energiaa. Se näkyi treeneissäkin. Tämä puhkui intoa, loikki sivulle ja ylös ja alas, katseli kauas (itse en nähnyt siellä mitään erikoista, mutta ehkä Martti näki) ja ihmetteli talikkoa, joka oli liikkunut ehkä puolisen metriä viime näkemästä. Näillä tunnelmilla siis lähdimme koulutreeniemme pariin! Alkukäynneissä yritin saada hieman tuntumaa oriin, joka vain oli aivan muissa maailmoissa. Ravissa meno ei yhtään helpottunut, tosin nyt orin piti hieman keskittyä, ettei juokse päin aitaa – voitto sekin! Lopulta luovutin, ja nostin Martin kanssa laukan. Siinä tämä saisi purkaa energiaansa kunnolla. Josko sitten päästäisiin niihin meidän koulutreeneihin! Martti nosti laukan hetkessä, kuin tämä olisi ollut odottamassa tätä koko ajan. Ensimmäiset laukka-askeleet olivat pikemminkin loikkia, kunnes ori tyytyi laukkaamaan nopeasti ripein askelin. Annoin orille ohjaa, ja olin valmis antamaan uudet laukka-avut, jotta se pysyisi yllä. Kerran laukataan, niin sitten laukataan! Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoimme suuntaa, ja sama juttu sinne. Martti oli loppujen lopuksi melko väsähtänyt kyllä, mutta siihen olinkin pyrkinyt. Ori jaksoi kuitenkin yhä kantaa itseään, joten niin aloitin asettelun ja muodon hakemisen, tehden pohkeenväistöä rauhallisessa ravissa. Paljon temmon vaihteluita ja pysähdyksiä, siirtymisiä ja peruutuksia. Martin kannalta olikin tärkeää, että tehtävät pysyivät monipuolisina. Näin tämä jaksoi säilyttää mielenkiintonsa! Kun lopulta olin tyytyväinen pieneen pohkeenväistöpätkään, annoin orille pitkät ohjat, ja huokaisimme molemmat lähes kuorossa väsymyksen merkiksi. Martti oli kuitenkin tyytyväisen oloinen, kuten ratsastajansakin!
05.03.2012
Olin aikeissa mennä orin kanssa pienelle maastoretkelle, kun löysin tämän tarhastaan. Aluksi luulin Martin karanneen, kun tarhassa ei näkynyt tuttua valkoista ratsuani. Kun hieman tarkemmin katsoin, saatoin nähdä valkoisen ratsuni olevan entinen valkoinen ratsu! Maaliskuun mutatarhat, mitäs sitä siihen muuta sanoisikaan. Jokainen varmaan saattaa arvata, mitä tässä on nyt tapahtunut? Lopputulos kuitenkin oli, että käytin puoli tuntia orin pesuun pesuboksissa, jonka jälkeen kuivasin orin hikiviilalla ja jalat pyyhkeellä, ja ori sai jäädä karsinaansa odottamaan pariksi tunniksi heiniään. Marttia ei näyttänyt haittaavan toimenpiteet, vaan tämä katseli kiinnostuneena mitä ympärillä tapahtuu. Niinpä niin, mihin kaikkialle näiden ponien kanssa oikein joutuukaan!
25.07.2012
Tänään menimme pienelle ajolenkille maastoon. Ori on päässyt maistamaan kilpailun menoa myös valjakkokilpailuissa, ja kyllähän sieltä tultiin kotiin sijoittuen! Orin kanssa ollaan kuitenkin yhä vain treenailtu ja kehitelty. Tänään oli tarkoituksena ottaa vain rauhallinen maastolenkki, joskin hieman ylämäkiäkin tulisi matkan varrelle, kuten myös vauhdikkaampia pätkiä! Lenkkimme sujuikin loistavasti, Martti oli kuulolla, ja kun kärpäset tulivat häiritsemään meitä liikaa, oli vauhdin kiihdyttämisen aika! Orille tämä ei tietenkään ollut ongelma eikä mikään. Jatkoimme rauhallista menoamme aina pienen järven rannalle asti, josta sitten lähdimme kääntymään kotia kohti. Ori pärski tyytyväisenä kun annoin ohjaa kiihdyttää vauhtia ravin sijasta laukkaan asti, ja pian sitä hurjasteltiin pitkin metsäteitä kovalla vauhdilla ja hauskaa pitäen! Lopulta vauhtia piti kuitenkin hiljentää, ja aloitimme jäähdyttelyt. Martti oli tyytyväinen lenkkiin, ja pärski jälleen tyytyväisesti.
16.11.2012
Oria on nyt alettu valmistella laatuarvosteluita varten! Sivuja on kohenneltu ja lihaksistoa kehitetty takaisin. Hieman kun on ori saanut olla vapaalla, kun ei ole ollut kilparadoilla. Nyt olisi kuitenkin meidän aikamme mennä näyttämään mihin meistä oikein on! YLA tuli niin sopivasti, joten sinne taitaa olla suuntamme nyt. Myöhemmin on vielä ELA, ehkä jo tammikuun tilaisuuteen päästään ottamaan osaa? Martti on sen verran hieno eestinhevosori, että mielellään menen näyttämään tätä laatuarvosteluihin! Tänään oli estetreenien aika jälleen, joskin enemmän toistoja jumppasarjoilla korkeushyppäämisen sijaan. Orin kunto onkin päässyt putoamaan hieman. Se ei kuitenkaan ole niinkään ihme, kerran ori ei ole päässyt kilpailemaan vaan on ollut hiljaisemmalla käytöllä ja levossa. Nyt kuitenkin olisi aika taas saada orin masu kuriin ja viedä ori näytettäväksi myös muille! Toivotaan siis, että kaikki tulee menemään hyvin tulevissa koitoksissa :)!
02.01.2013
Tänään oli orin estetreenien aika! Ori on muuttunut lyhyessä ajassa huimasti, tästä on tullut jälleen huippukuntoinen ja lihakset ovat jälleen näkyvillä. Mahakin on kurissa, eikä enää jatka huolestuttavan nopeaa kasvuaan! Kun ori oli valmiina, lähdimme kohti kenttää jossa nousin orin selkään. Lämmittelyiden jälkeen aloitimme hyppäämällä puomeja. Martti ylitti nämä tyytyväisesti pärskien, ja pian siirryimme korkeammille esteille. Tallitytöt seurasivat keskittyneesti työskentelyäni, Martti kun on ollut hieman hankala ratsastettava viimeaikoina, ja nämä haluavat saada vinkkejä kuinka saada ori kuriin! Esteet ylittyivät rauhallisella tahdilla, ori oli hyvin kuulolla eikä puskenut ohjaa vasten. Tämä kuunteli käskyjäni ja toimi niiden mukaan. Jatkoimme työskentelyä vielä hetken, kunnes sain orin liikkumaan oikein hitaassa laukassa ja siinä hyppäämään esteiden yli. Hieman raskas harjoitus se oli, mutta tämän jälkeen emme enää jatkaneet harjoitusta. Korkeita esteitä emme hypänneet kentän mahdollisen liukkauden vuoksi. Maastolenkki toimi loppujäähdyttelynämme, kunnes suuntasimme matkamme kohti tallia!
03.02.2013
Nyt ovat tulleet sekä YLAun että ELAun laatuarvostelutulokset! Molemmista tuli kakkospalkinnot, joskin ELA palkintoa tullaan varmasti korottamaan nimittäin tämä jäi vain parin pisteen päähän seuraavasta palkinnosta :)! YLAussa jäi 13 pisteen päähän seuraavasta palkinnosta, joten jospa jätetään sen tavoittelu muille.. ;) Tässä kommentit mitä ELA-tilaisuudessa sanottiin: Hyvärakenteinen ori jolla on upea väri! Pitkä ja kattava lause muutamalla hassulla lauseella. Vanhemmat ovat kilpailleet hinosti ja sukuselvitys oikein sujuvaa tekstiä. Orilla hienoja jälkeläisiä jotka ovat olleet hyvin käytössä ja joilla on luonne sivuillaan. Sijoituksia orilta löytyy komea määrä! Päiväkirjateksteihin on selvästi panostettu, mutta muutama lisää olisi voinut tuoda paremmat pisteet! Plussaa VEY:n alaisten kilpailuiden menestyksestä!
30.04.2013
Ori on pärjännyt hienosti viimeaikoina tarhaillen rauhallisesti, joten elämä ei ole ollut kamalan rankka tälle pojalle! Tänään kävimme rauhallisella maastoretkellä, ilman satulaa tietenkin! Iltaa kohden aurinko paistoi ja tuuli oli mennyt puhisemaan muualle, joten oli aika mennä nauttimaan rauhallisuudesta. Martti liikkui reippaasti ja innokkaasti, mutta ei yrittänyt mitään omiaan. Tämä olikin vuoden ensimmäinen ratsastus ilman satulaa, ainakin maastossa, ja olikin juuri täydellinen aloitus sille. Kävelimme rauhallisesti eri maastopolkuja pitkin, ja Martti nautti täysin siemauksin. Lopulta, noin puolen tunnin kävelyn jälkeen, palasimme tallille ja vein Martin takaisin nauttimaan elämästään tarhaan!
25.05.2013
Ori pääsi tänään nauttimaan esteiden hurmasta. Kun olin metsästänyt orin aikaiselta kesälaitumelta, harjannut ja varustoinut tämän, siirryimme kentälle. Alkuun lämmittelin orin rauhallisesti kävellen, mutta sitten siirryimme raviin ja lopulta laukkaan. Tallitytöt olivat keränneet meille kiltisti esteradan, jonka aloitimme pienillä ristikoilla. Hitaasti siirryimme suuremmille esteille, lopulta hypäten lähes metrin korkuisia esteitä! Esteet olivat lähinnä pystyesteitä, mutta tallityttöjen pyynnöstä hyppäsimme muutaman kerran hieman suuremman kokoisen okserinkin. Martti nautti huomiosta ja loisti esteillä, aivan kuin nuori oripoika konsanaan! Estetreeniemme jälkeen otin orin pienelle maastoretkelle, jonka jälkeen ori pääsi takaisin laitumelle!
13.06.2013
Nyt oli aika laittaa Martti uudestaan ELA:n laatuarvosteluun! Toivottavasti nyt ori tulee takaisin ensimmäisen palkinnon kanssa, sitä kun jo ensimmäisellä kerralla lähdettiin tavoittelemaan. Tallilla ori on ollut rauhallisella käytöllä, aina silloin tällöin päästen ratsastettavaksi. Tänä kesänä ori on päässyt myös uimaan ja nauttimaan erityisen lämpimistä kesäpäivistä aivan ilman huolia kilpaurasta! Ori kun ei enää kilparadoilla lähde starttaamaan, vaan saa nauttia eläkepäivistään rauhallisesti rentoutuen tallilla. Tammoja en tiedä tuonko vielä orille, tällä kun on jo neljä jälkeläistä. En halua, että linjat menevät liikaa sekaisin. Nyt kuitenkin vain toivotaan parasta ELA:n laatuarvosteluista!
26.11.2013
Martti on saanut nauttia eläkepäivistään ja jalostusorina olostaan nyt jo pitkän aikaa. Silloin tällöin otan orin kävelyreissulle tai estetreeneihin, mutta alkaa orilla olla jo ikääkin! 18 vuotias ori ei ole enää sama kuin nuorena, vaikka puhtia löytyykin. Kärryjen edessä Martti on erityisesti nauttinut, selkä kun on hieman ollut monesti jumissa ratsastamisen jälkeen niin ajaessa tätä ongelmaa ei ole! Muita uutisia on kuitenkin se, että ELA-palkintoa emme ole päässeet uusimaan vielä. Tämä johtuu siitä, että tuomareita laatuarvosteluun ei ole minun, eli Martin omistajan lisäksi lainkaan enkä voi oria itse arvostella. Täytyy siis odottaa ihmeen tapahtumista ja tuomareiden ilmestymistä, jotta saadaan orille tämän ansaitsema palkinto!
15.1.2014
Tänään lähdimme aikaisin aamulla ajamaan kohti Hevoskantakirjan järjestämää kantakirjaustilaisuutta! Ensimmäinen kerta kun hevoskantakirjaan olen edes osaa ottanut, eli jännitti kyllä kovasti saapua paikalle. Tunnelma oli jotain aivan omaa luokkaansa, ja kävelin pienen Marttini kanssa kaikkien puoliveristen ja ties minkä kaikkien erirotuisten keskellä. Olimme toisena listassa, joten paikalle ei ollut vielä tullut niin paljoa väkeä. Puunasimme Martin tallityttöjen kanssa huippukuntoon, harjasimme harjan, kiillotimme kaviot, harjasimme oria kokonaisen puolikkaan tunnista... Puoli tuntia ennen esitysvuoroamme menin lähelle kehää ja juoksin siellä Martin kanssa pari kertaa.
Paikalla olevat tammat saivat Martin pörhistelemään, ja toivoin tämän pörhistelyn pysyvän päällä! Martti kun täyttää kaikki orileima-kriteerit oikein steppaillessaan ja kaulaansa kaaristellen. Kun ensimmäinen hevonen kutsuttiin arvosteltavaksi, menimme lähelle odottamaan meidän vuoroamme. Arvostelu kesti muutamia minuutteja, mutta minulla sydän hakkasi ja hetki tuntui ikuisuudelta! Hassua se kuitenkin on, kun tällaisissa tilaisuuksissa tulee kuitenkin niin usein käytyä ja vieläpä järjestettyä itse! Pitkään vain olen ollut tuomaroimassa hevosia, pitkään aikaan ei ole tullut esitettyä hevosta...
Viimein tuli minun ja Martin vuoro, ja hymyillen astuin kehään. Tervehdin tuomareita ja asetin Martin seisomaan tuomareiden eteen. Pian saimme pyynnön kävellä ja ravata edestakasin, ja loppuun taas asettaminen tuomareiden eteen. Hetken kuluttua olikin jo seuraavan vuoro, joka tuntui todella hassulta! Emme olleet siellä kuin aivan hetken verran, vaikka juuri edeltävän arvostelu olikin niin kauan kestänyt. Tallitytöt kertoivat kaiken menneen hyvin ja Martti näytti komealta, vaikka olinkin huomannut että tämä hieman kaulaansa jännitti eikä malttanut rentoutua oikein. Päivän päätteeksi saimmekin tällaiset arvostelut kotiin ja KTK-III palkinnon 66 pisteellä, joten tyytyväinen olen kuitenkin päivään! Hyvä rotuleima, kohtuullinen skp leima. Tasapaksu kaula ja ahdas kaulan ja pään liittymä. Piirteetön säkä. Huipukas lautanen, muuten sopusuhtainen runko. Etujalat ovat suorat.
20.1.2014
Päivä alkoi reippain merkein, kun pakkasin Martin autoon mennäksemme VEY:n laatuarvostelutapahtumaan. Yhdistys ei sijainnut kaukana, mutta itse järjestäjänä minun piti olla aikaisin paikalla. Martista pitäisi huolta muutama tallityöntekijä päivän mittaan, kunnes sitten itse orin esittäisin. Ilmeisesti Martti oli ollut hieman levottomana päivän mittaan, mutta kun orin vuoro tuli, tämä liikkui korkein askelin ylväästi pörhistellen! Levottomuudesta ei ollut tietoakaan, ori oli täynnä itsevarmuutta. En tiedä tekikö asiaan muutoksen se, että paikalla oli tamma myös laatuarvostelua varten ja ohitimme nämä juuri ennen omaa vuoroamme. Ori käyttäytyi hyvin arvostelun aikana, seisoi ylväästi ja ryhdikkäästi. Askeleet olivat hienot ja lennokkaat, vaikka olisi ori voinut hieman rauhallisemminkin ottaa! Loppujen lopuksi tulos oli aivan loistava, juuri sitä mitä olimme tulleet hakemaan: ykköspalkinto! Kakkonen sysäytettiin syrjään ja ykköspalkinto otti sijaa, ja vieläpä huippupisteillä ja -arvosteluilla!
Hyvärakenteinen ori, jopa melko sporttisen näköinen! Lisäksi kauniin värinen. Riittävän pitkä luonne, joka on kuitenkin oikeaa asiaa, eikä turhaa jaarittelua. Valitettavasti molemmat vanhemmat olivat kadonneet, joten kilpailupisteitä ei voitu laskea. Hyvin kirjoitettu sukuselvitys kuitenkin korvasi kadonneet vanhemmat. Jälkeläisiä oli runsaasti, ja suurin osa olleet aktiivisessa käytössä. Takana myös pitkä ja monipuolinen kilpailu-ura! Lisäpisteitä kertyi paljon, kiitos ahkeran päiväkirjan pitämisen. - miwwy
