Päiväkirja (10 merkintää)

16.08.2011 - kirjoittajana unni
Ori sai tänään Suomalaisten Puoliveristen Laatuarvostelusta ensimmäisen palkinnon! Olen niin ylpeä omasta ensimmäisestä hevosestani, SPL-I! Tässä vielä kommentit: Erittäin hieno rotunsa edustaja, jolla hieno, kattava ja monipuolinen luonne vailla virheitä. Hieno sukuselvitys kolmesta polvesta toi yhden bonuspisteen! Kiitettävä määrä kisasijoituksia. Upea määrä päiväkirjamerkintöjä sekä valmennuksia, osa näistä todella pitkiä!

29.07.2011 - kirjoittajana unni
Tarinakilpailut Cheval Delamerissa
Ajattelin osallistua minun hurjapäisellä Innollani metrikahdenkympin luokkaan, "siinä me voitamme aivan takuuvarmasti!!", vaikka ori-rakkaani hyppeleekin metrikuuttakymppiä tuosta vaan. Onhan se välillä hauska osallistua hieman pienempiin luokkiin, eikä Innokaan sitä varmasti pistänyt pahakseen. Päinvastoin - ori päätti heittää aivan ränttäliksi, vaikka enhän minä sitä siinä vaiheessa vielä tiennyt. Päivä alkoi oikein lupaavasti, hevonen oli hyvällä tuulella, eikä se ollut onnistunut yönaikana purkamaan edes edellisiltana laittamiani lettejä. Lastaus kisapaikalle sujui myös poikkeuksellisen hyvin, eikä Inno sanonut lainkaan mitään vastaan. Laittelin hevosen valmiiksi vuokraamassani Cheval Delamerin karsinassa, eikä ori ollut moksiskaan uudesta paikasta.

Lähdin verryttelemään oria oikein hyvillä mielin ja tyytyväisenä hyvään luokkavalintaan. Eihän metristä ja kahdestakymmenestä olisi mitään haastetta tälle ratsukolle, huhhuh, tämä mentäisiin onnistuneesti vaikka silmät kiinni ja väärinpäin! Inno oli oikein miellyttävällä tuulella: keskittyneellä ja virkeänä. Kaikki avut meni hienosti läpi ja se hyppäsi oikein hyvällä tyylillä. Mutta auta armias kun itse radalle päästiin, ori jäätyi aivan täysin. Lähtömerkistä se ei viitsinyt edes liikkua pohkeista, vaan jumitti täydellisesti keskelle kenttää. Siinä sitten häpeillen yritin saada orin liikkeelle ihmetellen sen käytöstä, sillä tavallisestihan Inno on hyvin näppärä ja mukava kisaratsu. Vaivoin sain orin nostamaan laukan ja suuntaamaan kohti ensimmäistä estettä. Mutta voi luoja tuota oria, se tiputti raville juuri ennen estettä! Tokihan se yli pääsi, sillä korkeus ei ole orille vielä edes haaste. Hieman rämpien ja kömpien, mutta puhtaasti sentään yli päästiin. Seuraavalla välillä tapahtui täysin sama juttu. Siinähän sitä sitten yrittää pyytää enemmän ja antaa raippaa sen minkä kehtaa, sillä ei tuomarinkoppiin ollut tarkoitus päästä.

Manaten mielessäni tätä kaakkia, valmiina antamaan sen ilmaiseksi seuraavalle vastaantulijalle (enhän halunnut nähdä sitä enää edes silmissäni) tai makkaraksi. Ori olisi varmasti miellyttävämpää seuraa leivän päällä kuin tällä hetkellä. Näin ajatellen oli viimeinen este tulossa ja ori jatkoi matkaansa edelleen ravissa. Annoin juuri ennen viimeistä estettä hieman kovemmin pohjetta ja kappas - ori reagoi! Hämmennyin tästä suunnattomasti, Inno oli kuin pikku sika, joka sai juuri piikin takalistoon. Ja kyllähän se lähti, armoton pukkipierulaukka suoraan esteen jälkeen, joka oli jo muutenkin heilauttanut tasapainoani. Siinähän sitä sitten lennettiin selästä oikein tyylikkäästi, GP-tason ratsastaja ja 120 cm luokassa. Kyllä sitä hävetti syljeskellä hiekkoja suusta ja saada valtoimenaan juoksevaa nuorta oria kiinni. Tällaista tällä kertaa, olihan se kokemus tämäkin.


27.07.2011 - kirjoittajana unni
Ori sai tänään harjoitella pientä estetreeniä. Hoitajani laittoi ja kävelytti pojan valmiiksi, sillä itse olin hieman kiireinen, juuri ja juuri riitti aika tähän ratsastukseen. Olin koonnut jo aamulla esteet valmiiksi, ja loppuverryttelyn jälkeen pyysin orin pienelle, noin 60 cm korkealle esteelle. Ori meni oikein nätisti, joten vaihdoimme pian harjoituksen jumppasarjaan. Inno ei oikein viitsinyt jalkojaan nostella, jonka vuoksi se tiputti yhden puomin. Onneksi niin hyödyllinen ja rakas orin hoitaja oli paikalla nostelemassa puomeja, joten ei itse tarvinnut selästä kavuta. Jumppasarja alkoi sujua muutaman toiston jälkeen jo tarpeeksi hyvin, joten hyppäsin vielä muutamia esteitä, jonka jälkeen hoitajani pääsi ratsastamaan orin loppuun, vaikkei tietenkään enää esteitä saa hyppiä. Hieman hävetti tämä minun käytös, laittaa nyt toinen hoitamaan ja vielä ratsastamaan oria, vaikka oma hevonen se on. No, hoitajasta kuitenkin näkee, että tämä on odotettu ja toivottu tapahtuma (että pääsee itsekin selkään), joten en viitsinyt mieltäni vaivata sillä sen enempää. Nyt pitää joutaa, hei hei!

19.07.2011 - kirjoittajana unni
Inno on ilmoitettu esteratsujen laatuarvosteluun! Nyt sitten jännätään, että minkälaiset tulokset Inno vetäisee. Toivotaan parasta, että edes jokin meriitti tippuisi.

10.07.2011 - kirjoittajana unni
Inno sai tänään vapaapäivän minun niinkin ankarista reeneistä tai vaativista kisoista. Hoitaja saikin luvan lähteä orin kanssa hieman vihreää syömään ja kävelemään maastoon ihan maasta käsin. Inno oli kuulemma oikein rauhallisena ja hyvätapaisena, ihanalta maistuva ruoho ja eilinen rankka ratsastuskerta oli näköjään sen arvoista, ettei se muuta viitsinyt pelleillä. Inno nautti varmasti hyvin paljon rauhallisesta päivästään, olihan ihana maastolenkki ja oikein rentouttava harjaus sen ylhäisyydelle sopivaa. Hoitaja jaksoikin Innoa puunata, se sai oikein huolellisen ja hierovan harjauksen, josta se kuulemma piti täysin siemauksin. Siistittiinpäs sen harjakin, sai ori hienon ja tasaisen otsatukan. Oikein komea poika siitä tuli, mutta eipä sillä, ei se olekaan ikinä ollut mitään muuta kuin komea.

01.07.2011 - kirjoittajana unni
Tänään pidin Innolle tavallisen estetreenin. Jo alusta alkaen sitä laittaessa huomasin, että ori oli harvinaisen huonolla tuulella. Se pyöri ja uhitteli tavallista enemmän, eikä selvästi mikään hoitotoimenpide ollut sen mieleen. Onnistuipa se mokoma varpaatkin tallata! Ratsastaessa Inno ei ollut lainkaan sen mukavampi, sillä ei ollut minkäänlaista keskittymiskykyä ensimmäiseen kolmeen varttiin. Onneksi sentään loppuaika alkoi mennä hieman paremmin ja Innokin jopa suvaitsi hoitaa omat hommansa kunnolla. Lopusta ori olikin suhteellisen miellyttävä ratsastaa, eikä treeneistä sen takia jäänyt niin paha maku suuhun alusta huolimatta. Välillä on tällaisiakin päiviä, mutta onneksi hieman harvemmin!

22.06.2011 - kirjoittajana unni
Inno sai tänään hieman erilaista tekemistä päiväänsä - irtojuoksutusta! Pojalla olikin paljon ylimääräistä vauhtia, joten tämä tekeminen osui kyllä nappiin. Inno revitteli kyllä komeasti ja pitkään, tallitytötkin jumittuivat katselemaan tätä töidensä lomasta. On se vain hienoa katsella upean orin pitkää ja voimakasta laukkaa ja rehentelyä. Tallitytöt halusivat hoitaa orin pois ja mikäs siinä, ori saakin pitää tänään oikein hemmottelupäivän. Tokihan itse sen hoidan kunnolla pois, mutta tallitytöt jaksavat lähes kiillottaa hevosen viimeisen päälle.

13.06.2011 - kirjoittajana unni
Tänään kävimme Innon kanssa vain maastoilemassa - olihan kaunis ilma ja hieman liian kuuma kunnon työskentelyyn. Innokin oli selvästi samaa mieltä, sillä se nautti rauhallisesta maastoilusta selvästi täysin rinnoin turhempia hötkyilemättä. Se oli jopa hieman laiskalla tuulella, mikä ei ole Innon tuntien kovin yleinen olotila. Menimme pääasiassa vain käyntiä ja ravia, laukkasimme vain pienen pätkän. Kävimme myös järvellä hieman kahlailemassa, josta Inno piti myös kovasti! Höpsönä poikana se roiski vettä ja tunki turpaansa vedenpinnan alle. Tällaisina päivinä ei voi muuta ajatella kuin sitä, että on ihanaa olla hevosenomistaja!

02.06.2011 - kirjoittajana unni
Kesäkuun alun kunniaksi pidin Innolle oikein kunnon koulutuuppauksen. Kuten odotinkin - Innoa ei huvittanut lainkaan keskittyä tehtäviinsä ja laiskotteli oikein olan takaa. Jo pelkkä kunnon ratsastus oli rankkaa, eikä taivaalla porottava aurinko auttanut asiaa lainkaan. Reenailimme hieman taivutuksia ja erilaisia temponvaihteluita, jotka eivät olisi jaksaneet kiinnostaa Innoa lainkaan. En viitsinyt kiusata oria (enkä itseäni) kuitenkaan kovin kauaa, ja melko pian lopettelimmekin, sen jälkeen, kun Inno alkoi loihtimaan hienompia kouluratsun elkeitä. On mukavaa ja tietenkin aina hyvä tapa lopettaa onnistumisiin. Rankan koulutuupin jälkeen ratsastimmekin maastoon, jossa molemmat nautimme silminnähtävästi.

26.02.2011 - kirjoittajana unni
Tänään ajattelin ratsastaa oikein tehokkaasti, niin omaa kuntoa kuin Innonkin kuntoa aloitellen. Laittelin oria rauhassa ja todella huolellisesti, viime aikoina on ollut nimittäin hieman stressiä tallin ja uusien hevosten parissa ja kunnon hoitaminenhan vaikuttaa minuun rauhoittavasti. Kokosin muutaman esteen kentälle, sillä ajattelin ratsastaa hieman koulua, että hypätä muutaman esteenkin. Koko selässäoloni aikana Inno keskittyi normaalia paremmin ja olikin todella miellyttävää ratsastaa. Kertailimme Innon kanssa aika perusasioita: kertaushan on opintojen äiti. Esteitä hyppelimme aina 130 senttiin saakka, mutta aika rauhallista menoa estetreeninkin aikana. Inno oli kertakaikkiaan miellyttävänä ja molemmilla oli silminnähtävästi todella hyvä fiilis lopeteltaessamme. Hoidin Innon pois ja palkitsin tietenkin muutamalla leivällä oria. Tämän hevosen kanssa ei voi todellakaan edes ymmärtää, kuinka hieno hevonen tästä on tulevaisuudessa tulossa!