Valmennukset (8 merkintää)

03.08.2011 - valmentajana -Ansku
Ori käveli uraa pitkin reippaasti, ja upein liikkein. Kokosin kentälle kolme matalaa, ja neljä korkeampaa estettä, joita tänään hyppäisimme, ihan vain rutiinin vuoksi valvovan silmän alla. Kun pyysin teitä ravailemaan, Inno kulki nätisti, totellen jokaista apuasi, pienintäkin liikettäsi toimiakseen oikein. Korvat hörössä tuntumalla kulkeva ori oli kaunista katseltavaa, ja otettiin muutama taivuttelu volttien ja kaarevien urien merkeissä, ennen kuin laukattiin kummatkin pitkät sivut. Innon laukka oli mukavan näköistä katseltavaa, ja sen työmotivaatio oli huipussaan. Kun oli aika ottaa ensimmäiset lämmittelyesteet, jotka olin koonnut sarjaksi, Inno innostui ihan tosissaan ja heitti laukkaan päästyään muutaman pukinkin. Ori kuitenkin hyppeli esteet hienosti, 30 sentin ilmavaralla yli, ja otettiin tämä kaksi kertaa kumpaankin suuntaan, onnistuneesti joka kerralla. Inno oli tosiaankin hyvä hyppääjä, ja otit taas pari laukkapätkää, tällä kertaa vasempaan kierrokseen. Ja sen jälkeen oli aika hypätä kokoamani 130 senttiset esteet, joita oli kolme peräkkäin, vaativaa. Inno tulla jytisteli ensimmäiselle korkealle esteelle, onnistui hypyssä ja jatkoi seuraavalle. Taas onnistunut hyppy, vain neljä laukka-askelta ja sitten olikin viimeinen este, joka hypättiin onnistuneesti, ja tämä otettiin molempiin suuntiin myöskin kahdesti. Nyt orin kaula oli jo hiukan kostunut hiestäkin, ja saitte kävellä loppukäynnit itsenäisesti.

27.07.2011 - valmentajana -Ansku
Aloittelimme valmennuksen omatoimisilla valmennuksilla minun kootessa samalla tulevia esteharjoitteita. Ratsukko lämmitteli omatoimisesti ja aktiivisesti, ja kun varsin komea ori oli varmasti lämmitelty ja kuulolla, aloitimme itse hyppäämisen. Ensimmäinen tehtävä oli ihan vain suoralla linjalla olevat kaksi estettä, joiden väliin mahtui kolme laukkaa. Nämä olivat lämmittelyesteitä ja korkeus oli sen mukainen - Inno suoriutui tehtävästä erittäin helposti. Nostimme melko pian esteitä hieman korkeammaksi ja kävimme samalla läpi tulevan radan osia. Yksi este oli hieman hankalampi kuin toiset, sillä se oli korkea okseri, jonka alla oli muovipalikoita. Tämä oli Innon mielestä niin kamalan pelottava, ettei tosikaan. Muutaman kerran sitä kiellettiinkin siihen eteen, kunnes yli päästiin ja kunnolla. Ainakin ilmavaraa oli, jos ei muuta. Lopuksi menimme vielä koko radan noin 130 sentin korkuisena. Se meni oikein hyvin, tempo oli hyvä ja ratsukko meni tasaisen varmasti kaikki esteet. Jopa tämä pelottava okseri ei enää ollut niin pelottava, että siihen olisi viitsitty enää ajatusta laittaa. Hienoa työtä!

26.07.2011 - valmentajana Ziki
Inno oli synttäri-viikonloppuni ensimmäinen valmennettava, ja saavuin kentän laidalle mukanani vesipullo ja lista sen päivän valmennettavista. Annoin ratsukon lämmitellä itsenäisesti, seuratessani sivusta ratsukon työskentelyä. Inno oli selvästi kehittynyt iän karttuessa ja tullut selvästi fiksummaksi käytökseltään. Lopulta nousin ylös tuoliltani, ja aloin ohjeistaa ratsukkoa tulemaan esteille. Aloitimme ensin pienistä, siirtyen nopeasti kuitenkin yli metrin korkuisiin esteisiin. Inno ei malttanut keskittyä esteisiin, ja olisi selvästi halunnut haastetta. Unni kuitenkin laittoi pojan liikkumaan eteenpäin ja lopettamaan turhat hidastelut ja kiukuttelut. Muistin myös orin hieman pelänneen erikoisesteitä, jonka vuoksi kävin hieman hakemassa rekvisiittaa esteille. Inno katsoi epäröiden tuomieni koristeiden suuntaan, ja ensimmäiset pari kertaa hypätessä ori juoksi ohi ennen kuin unni ehti edes tajuta Innon kieltäytyneen. Kun esteen molemmin puolin laitettiin puomit vinottain ja unnin pitäessä ohjasotteen tiukkana pohkeiden ollessa lähellä kylkiä, myöntyi Inno lopulta ja hyppäsi esteen - joskin hieman korkeammalta kuin muut tavalliset esteet. Valmennus sujuikin lopulta molempien osalta hyvin, kun ori lopulta alkoi uskaltaa hypätä myös niitä erikoisempia esteitä.

27.06.2011 - valmentajana Donna
Innoa oli todella kiva päästä valmentamaan esteillä, koska muistan jo aiemmin tutustuneeni tähän oriin samoissa merkeissä. Tuolloin poika vain oli vielä kovin nuori, ratsun uransa alkutaipaleella, joten nyt pääsin tarkastamaan tapahtunutta kehitystä. Alkuverryttelyt ratsukko sai hoitaa lähes itsenäisesti. Tarkkailin siinä vain heidän käytöstään. Inno oli tosiaan saanut kokemuksesta varmuutta, sillä ori asteli kentällä kuin omistaja konsanaan. Pienoisesta turhastakin ylpeydestä huolimatta unnin avut menivät perille varsin mallikkaasti, joten tuo kukkoileva itsenäisyys ei mennyt liiallisuuksiin yltäen ratsastajan vastusteluun asti.

Minun ohjastamani treeni aloitettiin maapuomien merkeissä. Inno ei ollut kovin innostunut tällaisesta helposta lähdöstä, jossa ei päässyt edes hyppäämään. Helppoudesta huolimatta laukkapuomeilla oli pientä hämminkiä askelten laskussa, mutta heti kun Inno taas keskittyi, osuivat askeleet kohdilleen. Jos keskittyminen oli alkuun hieman heittelehtinyt, niin hyppäämään päästyämme ei keskittymistä enää tarvinnut peräänkuuluttaa. Kokosin ratsukolle helpohkon radan, jota hypättiin ensin osissa ja sitten kokonaisena. Siihen sisältyi ihan perus pystyjä, oksereita ja trippeli. Orin innokkuudesta huolimatta se pysyi vauhdissa maltillisena, ja unnin ei tarvinnut kuluttaa yhtään ylimääräisiä pidätteitä, mutta ei sen puolen myöskään erityisemmin kannustaa Innoa esteille. Hyppyasento on se missä Inno on eniten parantanut, tai ainakin sen parhaiten huomasin, koska ensimmäisellä valmennuskerralla silloin keskityimme juuri tuohon asentoon. Treenien ja kokemuksen kautta oli löytynyt sopiva selän pyöristäminen, jota viimeksi niin paljon kaipasin. Ja vaikka ehkä onkin suurelta osin treenien tulosta, näytti asento nyt hyvin luonnolliselta ja löytyi Innolle jo itsestään. Liikkeen sujuvuus ja laukan säilyivät nyt myös hypyissä.

Loppua kohti vaikeutimme rataa lisäämällä kaksi sarjaestettä ja tekemällä pari haastavampaa käännöstä. Ratsukon yhteistyö oli ensiluokkaista ja sen avulla radasta selvittiinkin kunnialla. Vain ensimmäinen yritys tuotti sarjoilla tiputuksen, mutta sittemmin pysyivät kaikki esteet kasassa. Pientä hiontaa tehtiin teiden löytämisessä, ja kannustinkin ratsukkoa muutamiin rohkeampiin viivauksiin. Inno on niin hyvä hyppääjä, että aikaa säästyi vaihtamalla parit turhat varmuuden päälle tehdyt pitkät tiet rohkeampiin ja lyhyempiin vaihtoehtoihin. Inno kyllä hyppäsi tyytyväisenä ja hienolla tyylillä tiukankin kurvin jälkeen. Rataa tarpeeksi hiottuamme annettiin kehut itse kullekin paikalla olleelle. Inno sai kuulla paljon ylistyspuhetta hienosta kehittymisestään. Loppuverryttelyt ratsukko hoiti itsenäisesti.

03.06.2011 - valmentajana Sonja
Innosta sai jo heti alkuveryttelyissä selvän kuvan, millainen tämä hevonen on ja miten se parhaiten toimii. Nuori ori asteli ylväänä pitkin maneesia katsellen jopa melkein halveksuvasti esterataa. Prinssi. Kiinnitin huomiota etenkin Innon laukkaan. Koko maneesi tömisi sen rytmikkäistä askelista, mutta välillä laukka näytti jopa hieman liiankin jämäkältä. Kehotin ratsastajaa antamaan hieman enemmän ohjaa, ei liikaa jottei ori pääsisi riistäytymään käsistä, ja laukka rentoutuikin heti aavistuksen. Aloitimme perustylsällä ristikolla ja pystyllä, jotka Inno selvitti reippaassa tahdissa kertaakaan pudottamatta. Hyppäsimme myös sarjaa ja muuria. Muurin kohdalla Inno selvästi jännittyi ja laukasta tuli taas liian korkeaa ja tökkivää, ja parin askeleen ja vastalauseisen päänviskomisen jälkeen se kielsi. Annoimme sen rauhassa tutustua erikoisempaan esteeseen, jonka jälkeen se rentoutuikin ja vielä toisen yrityksen jälkeen hyppäsi esteen. Määrätietoinen mutta ei liian tiukka ote toimii, orille pitää kertoa sen tehtävä mutta sitten antaa hieman vapautta toteuttaa se, Inno nimittäin osaa kyllä hypätä. Oli ilo huomata, kuinka aluksi hieman jännittynyt ja turhankin reipas ori rentoutui ja hoiti homman kotiin. Ratsastaja jaksoi kärsivällisesti istua alas satulaan ja säädellä Innon askelia esteille sopiviksi.

05.03.2011 - valmentajana Ziki
Inno oli jo valmennuksen alussa innokkaana – katseli ympärilleen ja liikkui reippaasti. Selkään noustessa orilla oli selvästi hieman vaikeuksia pysyä paikoillaan, mutta odotti kuitenkin kiltisti lupaa liikkua. Lämmittelyissä ratsukon välillä oli pientä erimielisyyttä, mutta eihän Inno voinut lopulta muuta kuin luopua yrityksestä saada tahtoaan läpi. Kun meno alkoi näyttää jo jotenkin rauhalliselta ja yhteistyö sujui, oli aika aloittaa hyppääminen. Ratsukko sai aloittaa pienillä esteillä, ja aloimme tehdä pientä rataa, joka koostui monesta tiukasta kurvista. Innon täytyi pysyä jatkuvasti tarpeeksi lyhyessä laukassa, että hypyt olivat onnistuneet. Muutaman ensimmäisen kerran saattoi puomeja kolahdella maahan, mutta nämä olivat tosiaan vain ensimmäiset kerrat. Myöhemmin Inno esitti vain pari erimielisyyttä osoittavaa pään heilahdusta ja reippaampaa laukka-askelta, mutta ei sentään sen ihmeellisempiä. Ratsukko suoriutui kuitenkin kaikin puolin hyvin valmennuksesta, ja onhan Inno muutenkin vielä niin nuori, joten vastalauseet ovat ymmärrettäviä. Tällä parilla on selvästi tulevaisuutta!

28.02.2011 - valmentajana Ziki
Jo valmennuksen alusta Inno käyttäytyi kuin omistaisi koko maneesin. Olihan tämä hänen entisiä kotikulmiaan, joten Inno oli selvästi paikan pomo. Ratsastuksen alkaessa ori sai kuitenkin pian huomata tämän vääräksi, nimittäin joutui myöntymään ratsastajan tahtoon useamminkin kuin kerran. Hypätessä Innon keskittyminen tuntui olevan jossain muualla. Muutaman kerran Inno suhahti esteen ohitse tai tiputti puomit, mutta nämä jäivät vain muutamaan kertaan. Kuitenkin varma ratsastus ohjasi oria kyllä oikeaan suuntaan. Itse hyppääminen sujui hyvin, ja Innolla on kaikki hyvät lähtökohdat kehittymisessä hyväksi esteratsuksi. Pientä hiomista ja asioiden kertaamista tarvitaan, mutta eihän orilta juuri kokemustakaan vielä edes löydy! Ori on kyllä kehittynyt, se on pakko myöntää, ja aina vain parempaan suuntaan. Ratsukko saa kyllä olla tyytyväisiä edistymisestään ja hyvin menneestä valmennuksesta.

14.02.2011 - valmentajana Donna
Inno oli valmennuksemme kuopus, mutta esiintyi silti varsin hyvin edukseen. Kukas nyt ei nauttisi nuoren ja urhean oripojan katselusta, kun se vielä liikkuukin varsin sulavasti. Tosiasiassa komeudella ei kuitenkaan aina pärjätä, ja tämänkin pienen pojan havaittiin vielä tarvitsevan aikamoisen määrän harjoitusta ratsupuolella. Unnin nuoruus sekä unnin hyvät ratsastustaidot tosiaan antoivat ratsukolle jotain anteeksi, mutta yleisilmeeltäni olin tänään aika tiukka valmentaja. Liikkeen sujuvuus ja laukan rytmi eivät oikein säilyneet ratsukon hypätessä. Unnin piti myös olla todella tarkkana puolipidätteiden kanssa ennen estettä. Innon selän pyöristyminen oli hyppyasennossa se suurin ongelma, koska sitä ei juuri tapahtunut. Vedimme paljon erilaisia harjoituksia asian korjaamiseksi. Jalkojen selvä ja nopea taivuttaminen orilla oli hyvin hallussa, joten en usko, että koko asennon hyväksi saaminenkaan on mikään hirvittävän vaikea tehtävä. Täytyy vain antaa pojan kasvaa ja kehittyä vielä jonkin aikaa, ennen kuin se on kypsä ja osaava aikuinen. Lähtökohdat ovat kyllä hyvät, joten esteratsun tulevaisuus näyttää valoisalta.