Päiväkirja (5 merkintää)

26.08.2011 - kirjoittajana unni
Tällä kertaa päivän liikutuksena oli sekoitus koulu- ja esteratsastusta. Laitettuani Terin valmiiksi, aloittelin verryttelyn ja läpiratsastuksen. Teri oli hieman kovapäisellä tuulella, eikä se olisi millään jaksanut keskittyä apuihini ja suorittaa pyydettyjä asioita. Omat puuhat kun olisivat olleet niiiin paljon mielenkiintoisempia! Hetken päästä pääsimme kuitenkin yhteistyön makuun ja koulupuoli alkoi sujua oikein näppärästi. Emme tehneet mitään haasteellisempia juttuja, vain niitä perushommia. Tallitytöt kävivät rakentamassa esteet kasaan, ja pääsimme aloittamaan hyppäämisen! Teri meni erittäin hienosti jokaisen esteen, olihan se niin hyvin väännelty ja käännelty alle. Emmekä menneet edes kovin suuria esteitä, olisikohan suurin korkeus ollut sen vajaa metrin (ja sellaisenhan tämä poika hyppäisi vaikka silmät kiinni takaperin!). Olin erittäin tyytyväinen Teriin ja palkitsin sen pitkillä loppuverryttelyillä ja -kävelyillä, sekä muutamalla porkkanalla.

29.07.2011 - kirjoittajana unni
Tarinakilpailut Cheval Delamerissa
Aiempi suoritukseni meni niin pahasti mönkään, että en odotellut tältä suoritukselta suuria. Teri oli ollut oikein hyvin käyttäytyvä koko aamupäivän, eikä se ollut sen onneksi käytökseltään huonontanut mieltään entisestään. Varustaminen tapahtui rutiininomaisesti, eikä Terin käytös poikennut sen normaalista käytöksestä. Se oli itse asiassa jopa ihmeen kiltisti, vaikka eihän se nyt kovin huonotapainen ole yleisesti muutenkaan. Verryttelystä se suoriutui ihan kohtalaisesti, aika tavallisesti. Se ei ollut mitenkään hurjan keskittyneenä, mutta kuitenkin niin, että se toimi ja teki niin kuin pyydetään. Se ei kieltänyt verryttelyesteille kertaakaan ja hyppäsi ne oikein hyvällä tyylillä. Sen olemus ja käytös piristi hieman mieltäni, nostatti itseluottamustani ja sai unohtamaan tämän aikaisemman suoritukseni.

Ori kävi hieman kuumana radalle astellessamme, eikä se meinannut pysyä käsissä lähtölaukausta odotellessamme. Tuomareiden tervehtiminenkin tapahtui hieman kiireessä, sillä Teri vaikutti siltä kuin sillä olisi tuli takamuksensa alla! Kun vihdoin lähtömerkki tapahtui ja pääsimme aloittamaan radan, ori oikein ampaisi liikkeelle. Ensimmäiset esteet suoriuduttiin kunnialla yli, vaikka vauhti olikin hieman kova. En viitsinyt kauheasti sitä pidätellä, sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että mieluummin liian kovaa ja selässä kuin maassa nurin niskoin. Mutta voi kummaa, kentän laidalle tuli hevonen! Iiihana, ihana hevonen, tamma oikein. Terihän siitä vallan innostui ja ryhtyi esittelemään varsin komeaa ulkonäköään.

Ori asteli korkeita ja ilmavia askeleita, kurkku suorana kiljuen ja häntä soihtuna pystyssä. Sen keskittyminen rataan katosi aivan täysin ja minä naama punaisena yritän suoriutua esteradan edes jonkinlaisella kunnialla läpi. Ihmeen kaupalla se onnistuikin, vaikka hypyt tapahtuivat hyvin paikaltaan ja läheltä. Aikahan ei ihan hääppöinen ollut, enkä suoritukseen ollut sanallakaan sanoen tyytyväinen, sen verran kettuuntunut olin oriin. Juuri tällä hetkellä kun on juuri se H-hetki, juuri kun pitäisi noudattaa käskyjä ja olla keskittyneenä, ori päättää iskostaa kaiken mielessä liikkuvan juuri tähän tammaan. Joka ei kaiken lisäksi edes ollut tamma, vaan ruunan rupsukka. Teriä näytti lähes hävettävän kun käveltiin siitä ohi ja se tajusi asian oikean laidan. Voi sitä poikaa, esiintyminen loppui kuin seinään ja siinä sitä sitten oltiin oikein nöyrän ja anteeksipyytävän näköistä poikaa. Juuri näin Teri, juuri näin kannattaa tehdä, että omistaja on tyytyväinen. Not.


29.07.2011 - kirjoittajana unni
Päätin osallistua ihan kokeen vuoksi Terillä koulukilpailuihin! Ja tokihan sitä piti heti alkuun repäistä, Vaativa B -luokka ja sillei. Olipa tämäkin taas kokemus. Ehkä jokainen tietää kuvitteellisen ratsastusluokan vaativa C (ja jos ei tiedä, niin suosittelen Googlea). Melkein naurattaa näin jälkeenpäin tämä meidän suoritus (vaikka sillä hetkellä häpesin silmät päästäni), sillä se todellakin muistutti edellä mainittua luokkaa hyvin erehdyttävästi. Radalle saavuttiin asiaankuuluvasti laukassa, joka oli tosiaan hieman laukan ja ravin sekoitusta, mutkitellen tietenkin. Pysähdys tapahtui oikein äkkinäisesti ja epäsiististi, mutta sentään Teri pysähtyi. Välikommenttina pakko mainita, etten ymmärrä miten minä ikinä olen pystynyt voittamaan Grand Prix -luokissa, kun joku vaativa B ei mene edes tyylillä läpi.

Pysähdyksestä olisi pitänyt seurata laukka, ja kyllähän sen nousikin - ravin kautta. Itse asiassa tämä laukka oli kaikenlisäksi vielä ristilaukkaa, kyllä hävetti. Kun laukka oli saatu oikeaksi ja hevonen kutakuinkin hallintaan, päätti ori säikkyä tuomaria! Se kiersi tuomarit noin kolmen metrin päästä uran sisäpuolella, komealla kyttäyksellä varustettuna. Tämän jälkeen laukkaa nostaessa (joka oli kammottavia tuomareita väistäessä tippunut raviin, vaikka sen piti olla laukassa) se päätti esitellä oikeaa luontoaan: se pirulainen hyppäsi kouluaitojen yli suurella loikalla! Siinä sitten punaisena kuin tomaatti ja anteeksipyydellen palattiin aitojen sisäpuolelle ja jatkamaan luokkaa. Onneksi rata oli jo hyvin lopussa ja pääsimme keskihalkaisijalle suuntana tervehdys tuomareita. Tämäkin linja meni ainakin persoonallisessa jos ei muuta, passityylisessä askellajissa, vaikka sen piti tosiaan olla keskiravia. Tuomareiden tervehtiminen oli "hieman" nolostuttavaa, ja yritin vältellä katsekontaktia.

Voi kuinka nolotti tämän suorituksen jälkeen, sitä jaksaa vain toistella. Miksi juuri tämä luokka, tämä ainutkertainen kerta kun päätimme osallistua koulukisoihin, menee näin. Tietää ainakin, että harkitsen kaksi kertaa, ennen kuin heitän nimeni osallistumislistoille ja vielä tämän orin kanssa. Se muistutti koomisella tavalla tätä vaativa C luokkaa, ettei sille voi enää muuta kuin nauraa. Onneksi oli hoitaja matkassa, joka raukka sai hoitaa molemmat hevoset yksin pois. Luoja tietää mitä minä olisin pojille tehnyt, olin hyvin hermostunut ja vihainenkin (vaikka kaiken takana piileskeli pieni huvittunut olo). Noh, ainakin tämä päivä oli oikein loistava palautus maanpinnalle, sillä kaiken kunnian ja menestyksen keskellä olin selvästi päässyt hieman leijumaan hyvin menneillä asioillani.


26.07.2011 - kirjoittajana unni
Ajattelin pitää itselleni hieman omaa kivaa, ja lähteä tällä hieman kuumahkolla hevosella maastoilemaan! Oloni oli piristystä ja vauhtia kaipaava, joten kukas muukaan olisi parempi ratsukko tähän tehtävään. Toki otin kaverin mukaan maastoon, enhän minä hullu ole! Rauhallinen seurahevonen ei ole lainkaan haitaksi tämän orin kanssa, se tuli taas todettua. Teri ei olisi millään malttanut kävellä rauhallisesti paikoillaan, vaan se ennemminkin sipsutteli ja oli valmis lähtemään jokaisesta pienestä avusta. Kun oli laukan aika, pitkä ja hieman ylämäkeen viettävä suora, niin auta armias sitä vauhtia. Siinä kyllä nautti täysin siemauksin, tunsin orin voiman allani ja sen haluat liikkua eteenpäin, vain juosta ja juosta. Silti se oli selvästi hallinnassa ja kuuntelevaisena, mikä on hieman poikkeuksellista Terille maastossa. Oli se kyllä mahtava tunne, niin paljon voimaa ja kaikki minun hallinnassani. Mieletöntä, ei voi muuta sanoa.

26.02.2011 - kirjoittajana unni
Tänään ajattelin pitää Terin kanssa rauhallisen maastolenkin. Oletin, että orilla ei olisi niin paljoa virtaa, olihan sillä eilen estekilpailut (joista se sijoittui hyvin kuudenneksi!). Varustin orin rauhassa ja tapani mukaan huolella, sillä minusta löytyy pientä perfektionistisuutta (eihän sotkuisella hevosella voi minnekään lähteä). Maastoon mentäessä huomasin, että orilla on yllättävän paljon energiaa. Huokaillen se siitä rauhallisesta maastolenkistä painelin syvemmälle metsää. Kävelimme suurimman osan ajasta, vaikka välillä se "käynti" olikin pientä köpötysravia, jolloin oikein tunsi hevosen voiman alla. Se on aina yhtä hieno tunne, se kaikki voima ja komeus kunnioittaa minua, antaa minun kokea sen... Eräällä suoralla revittelimmekin hieman, olihan sää ja pohja mainioita ja minullekin oli kertynyt jo halua mennä kovaa! Ori nauttikin täysin siemauksin eikä ollut todellakaan ainoa. Ratsastelimme vielä jonkun aikaa rauhallisesti, Terikin kun oli jo hieman väsähtänyt sen kaiken mahtailun ja laukkaamisen jälkeen. Talliin palatessa kiitin kunnolla pientä oriani ja hoidin sen erityisen huolella pois hyvin mielin. On siinä hevosten omistamisessa hyviäkin puolia.