Viki on luonteeltaan melkoisen hermoja raastava tapaus, joka ei hetkeäkään meinaa pysyä paikoillaan ja aina on mentävä katsomaan jotain uutta ja jännää asiaa uteliaisuuttaan. Ei siedä liian paljon lääppiviä ja halaavia ihmisiä, jotka eivät anna hetken rauhaa. Jos pysyy sopivan välimatkan päässä eikä koko ajan ole kiinni, ei Vikillä ole mitään ongelmaa. Tosin, orin kaikenaikainen helliminen voi olla vähän hankalaa tämän juostessa ja pyöriessä ympyrää jatkuvasti liikkuen. Ratsastaessa Viki on aivan yhtä pirteä ja ikiliikkuja kuin maastakäsinkin, joten siihen ei kannata odottaa muutosta. Pidätteitä ei tosiaan koskaan voi antaa liikaa, vaikka kyllä orin joskus voi saada keskittymäänkin. Kun orin saa kulkemaan rauhallisessa tahdissa muotodossa, voi jo ylpeänä taputtaa itseään - etenkin jo rauhallinen tahti voi olla hankala saavuttaa tämän pojan kanssa. Esteillä etenkin vauhti kiihtyy jo entisestään, eikä tilannetta auta yhtään orin oma itsepäisyys.
Viki on kuin ikuisella uhmaiällä varustettu ikiliikkuja. Ori ei pysyisi hetkeäkään paikoillaan, ellei joku olisi koko ajan riimusta nykimässä ja ärähtelemässä. Tällöin Se pysyy jo huimat muutamat sekunnit paikoillaan, kunnes toisin ärähdetään. Tosin, löytyy siltä sen verran kunnioitusta, että silloin kun omistaja on oikeasti tosissaan, se kyllä pitää ne jalkansa maassa. Viki on mahdottoman utelias ja kiinnostunut kaikesta ympäristössään. Se on kuin pieni maalaislapsi, joka on tuotu uuteen, suureen kaupunkiin. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, mutta silti hieman pelottaa. Vikiä hieman hirvittää uudet asiat, mutta uteliaisuus yleensä voittaa sen verran, ettei viitsitä minnekään lähteä pinkomaan. Voitte varmasti huomata, että Viki on aikamoinen tapaus, jonka kanssa ei aina tiedä mitä tehdä, sillä ori on myös taitava raastamaan hermoja ja laittamaan omistajarukka repimään jo harventunutta hiuspehkoaan.
Vikiä ärsyttävät lääppivät ja halivat ihmiset. Se on kyllä seurallinen, mutta liikaläheisyys menee helposti orin hermojen sietokyvyn ulkopuolelle. Toki se pitää rapsutteluista ja hellimisestä - sen muutaman sekunnin (jopa minuutin!) ajan, kun jaksaa pysyä paikoillaan. Sitten alkaa loputon hyöriminen ja pyöriminen jolloin hellimisestä ei tule yksinkertaisesti mitään. Toki tilannetta rauhoittaa kieltävä ei-sana, mutta kukapa haluaa helliä hevosta, joka kokee joutuneensa pakolla paikoilleen. Kaikkien onneksi Viki on yllättävän nössykkä oriksi. Silmille hyppimistä ei tarvitse pelätä. Laumassakin Viki on yleisesti se alin tapaus, mikä ei kyllä vaikuta häiritsevän oria millään tavalla, jonkunhan senkin roolin on otettava. Siksi Viki on kaikessa liikkumisessaan ja itsepäisyydessään suhteellisen miellyttävä tapaus käsitellä.
Vikiä hoitaessa tulee huolehtia ennen kaikkea varpaistaan. Ei sillä, että ori niitä tahalleen talloisi, sen hermot ei vain riitä pysymään hoitotoimenpiteen ajaksi paikoillaan. Siksi kaikkein turvallisinta olisikin sitoa Viki kiinni, ellei sattumoisin omista raudanlujia hermoja (ja varpaita) kieltämään muutaman sekunnin välein liian liikkumisen. Vahingollisten kiilaamisten ja tallomisten takana on kuitenkin maailman kiltein poni. Viki ei varmasti tekisi pahaa kenellekään! Klisee, mutta totta. Se ei ikinä pure, ei potki, ei mitään muutakaan vääryyttä, kuten karkailisi sekunnissa hoitajan silmän välttäessä. Se ei edes mene koskaan piehtaroimaan tarhan mutaisimpaan kohtaan! Satula aiheuttaa Vikille vielä hillittömämpää pyörimistä. Satula on sille jotenkin erittäin vastustava asia, vaikka sitä ei ole ikinä paiskattu selkään tai kiristetty sen useampaa sataa kiloa kerralla ruttuun. Suitsiminen on huomattavasti helpompaa, kuin satuloiminen. Kuolaimet saa suuhun suhteellisen vaivattomalla maiskuttelulla, päätä ei nostella eikä lasketa turhan alas.
Taluttaessa Viki kiilailee ja yrittää ohitella. Se yrittää ainakin aluksi kävellä kovempaa kuin hoitaja, mutta muutamalla nykäisyllä se alistuu ja jää taakse kulkemaan. Toki (harvinaista Vikille, mutta näin tapahtuu) sen välillä pitää testailla, että jokos nyt mentäisiin kovempaan. Jokos ei mentäis.
Ratsastaminen Vikillä on erittäin miellyttävää ja pidätettä ei koskaan voi käyttää liiaksi. Kuten karsinassa ja kaikkialla muuallakin, Viki on erittäin virkku ja menevä hevonen, jolle tuottaa vaikeuksia pysyä paikoillaan. Kaikeksi onneksi ori on erittäin herkkä tapaus, joten hidastaminen käy voimia käyttämättä istunnalla ja pienellä pidätteellä. Ties mitä siitä tulisi tämän orin kanssa, jos vauhtia riittää, mutta suu olisi kuin kiveä. Viki on hieman haastavampaa saamaan kulkemaan pyöreänä. Sillä kun on hurjasti menohaluja ja energiaa, se käyttää ja rasittaa takapäätänsä liikaa. Ja helposti käy niin, ettei se jaksa sen jälkeen enää käyttää takapäätänsä oikein. Siksi onkin tärkeää saada poni heti rennoksi ja rauhalliseksi, jotta se pystyy työstämään muotoaan oikeaan suuntaan. Viki tarvitsee ehdottomasti kokeneen ratsastajan juuri tämän takia. Muutenhan se on, toistettuna, maailman kiltein hevonen - ratsastaessakin. Viki on yleispainotteinen juurikin siitä syystä, että se on tasapaksu joka suunnasta. Se on rodukseen hyvä esteillä, rodukseen hyvä koulussa. Kummassakaan se ei merkittävästi loista, muttei sitä surkeaksikaan voi sanoa noissa lajeissa, kärryjenhän eteen sitä ei ole laitettu ja laukkahevoseksi siitä ei ole.
Esteillä Viki on tapansa mukaan vauhdikas. Tosin sana "vauhdikas" on vähätelty, sillä se menee aina hieman turhankin kovaa. Esteillä ori kuitenkin innostuu, jolloin kuumuminen on varmaa, pysähdys ei niinkään. Esteistä mennään yli vaikka mikä olisi, kieltoja herra ei itseltään hyväksy. Korkeushan se syy on, jos ei puhtaasti mennä estettä. Itsepäinen kun on, tarvitsee se vielä itsepäisemmän ratsastajan, joka saa Vikin rauhoittumaan ohjailtavaksi ja pysymään selässä vauhdin yltyessä.
Kouluratsunakin Viki on yllättävän hyvä, jota ei ehkä uskoisi sen yleistä vauhtitasoa ajatellen. Tosin, tämä koulun koukeroihin vääntäytyminen vaatii sitä rauhoittumista. Muuten koulurata menisi niin ja näin, pää pystyssä viuhottaen käynti raviksi muuttuen, ravi laukaksi ja laukka ties miksi. Tosin, mitäpä sitä kieltämään, ettei Vikissä kouluratsun vikaa olisi. Kunhan lähtöpiste on kohdillaan, ori menee vaikka kuinka kauniisti ja hallitusti, jokainen askellaji sujuu kauniin pyöreässä muodossa.
Kilpailuissa Vikin hermot ovat aina hieman kireämmällä ja se kuumuu paljon helpommin - ja jos vain on mahdollista, vauhtikin nousee huomattavasti. Siksi onkin erityisen tärkeää lämmitellä ja rauhoitella oria. Kaiken lisäksi kaikki on aina niin jännää ja uutta. Monesti tuntuukin, ettei herra meinaa käsissä pysyä, mutta eipähän se ole ainakaan vielä kertaakaan lähtenyt kisoissa. Viki kannattaa tunkea traileriin aina kun on mahdollista, että se saa olla mahdollisimman paljon rauhassa. Ottaa se pois sieltä vain kisasuorituksen ja verkkaamisen ajaksi, jolloin kaikilla on helpompaa. Kuitenkin kisasuoritus menee yleensä hyvin, kunhan tietää nämä Vikin erityisvaatimukset. Kisareissulle pitää varata paljon ylimääräistä aikaa, ettei vain tule kiire ja stressi päälle. Kaiken pitää tapahtua rauhallisesti!
Ja miksi me pidämme tällaista hermoja raastavaa ponia tallissamme? Kaikessa hyvässä rakenteessaan ja taidoissaan, se on loppujen lopuksi äärimmäisen hellyyttävä ja sympaattinen tapaus, josta olisi mahdoton luopua. Mitäpä talli olisi ilman yhtä duracell-pupua? Ainakin ilman vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joku tykkää ja joku ei, me ei Roughissa tykätä.
Vikin isä, Haflinger-ori Corona's Plumpo on melko tavallinen ori, joka on saavuttanut tällä hetkellä 11 sijoitusta niin esteiltä kuin koulustakin. Vaikka tällä ei olekaan hurjasti tuloksia tai meriitin meriittiä, on sen luonne ja osaaminen hienompaa luokkaa. Esteitä se hyppää 80 senttiä, mutta sen hyppytyyli ja rohkeus on vertaansa vaille. "Yli mennään, eikä meinata" -sanonta sopii Plumpolle kuin nenä päähän. Säkäkorkeudeltaan tämä estepainotteinen ori on 145 cm ja väriltään vaaleanpunarautias. Toivottavasti Plumpo pääsee vielä näyttämään kyntensä, potenttiaalia voisi sanoa sillä olevan!
Orimme isänisä, Contessa's El Nino on hieno estepainotteinen ori, jolla löytyy temperamenttiä ja hyvää rakennetta. 144 cm säkäinen poni on kiitänyt esteradoilla "tuulen lailla". Se on onnistunut keräämään sijoituksia paljon kohtalaisen lyhyen elämänsä aikana ja olikin melkoisen tunnettu nimi aikoinaan estepuolella. 14-vuotiaana ori kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle, jonka jälkeen ori pääsi viettämään rauhallisia päiviään Contessan Farmille. 98:n ponin superisäksikin ori kerkesi joutaa eläkepäivinään!
Aloma's Ruler oli Ninon isä, vaalean rautias läsipää, joka myöskin hyppeli esteitä hienolla tyylillä. Parhaimpina vuosinaan 148 cm korkea ori kisasi kansallisella tasolla jopa 110 cm luokissa! Kantakirjaukseen saakka oria ei kuitenkaan kertaakaan päässyt, vaikka hyvää menestystä ja rakennettakin olikin. Näyttelyissäkin se pääsi pyörähtämään useammankin kerran ja parit kerrat nauttimaan itse luokan voittajana. Rulerilla oli reipas ja rehellinen herra, joka jätti jälkeensä joka 112 komeaa ja hienoa jälkeläistä, niin este- kuin koulupuoleltakin!
Vikin isänisänemä, Bahara Thea oli kuin varsinainen unelmahevonen. Vitivalkoiset jouhet ja kullanvaalea karva, sopusuhtainen rakenne höystettynä kuuliasella ja lempeällä luonteella. Eipä hevosesta enempää voi toivoa. Aikoinaan Teea kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Mainetta ja kunniaa se on päässyt myös keräämään lukemattomia kertoja eriasteisissa koulukilpailuissa. Vaativan tason kouluratsu kerkesi pereyttää hienoja piirteitään usealle, toinen toistaan hienommille jälkeläisille!
Miss Proud, Vikin isänemä on myöskin estepainotteinen, 145 cm korkea vauhtihirmu. Rämäpääksikin nimetty tamma hyppeli itsensä hyville sijoille jopa 100 cm luokissa! Kokemuksen karttuessa tamma siirtyikin lopulta kansalliselle tasolle kilpailemaan. Muutaman vuoden kerkesi kilpailla tällä tasolla, kunnes jäi kisaeläkkeelle 16-vuotiaana. Eläkepäivinään tämä liinakkotamma kerkesi pyöräyttää useammankin jälkeläisen, joista suurinosa on tiettävästi vieläkin elossa!
Herrasmies-hevonen Aloma's Iron, estetykki vaalean rautiaalla värillä. Ori kerkesi viihdyttää ihmisiä useaan otteeseen erilaisissa estekilpailuissa hypäten kokoonsa nähden suuriakin esteitä. Iron hyppi vaivatta jopa 120 cm esteistä pätevällä ratsastajalla, ja olihan ori vain 144 cm korkea! Pääsihän se jopa kantakirjan toiselle palkinnolle loistavien hyppytaitojen ja hienon rakenteensa takia. Jälkeisiäkin tämä vauhdikas herra kerkesi hommata useamman hevosen verran.
Catch a Moon Pie oli Vikin isänemänemä. Tämä taidokas ja kauniin rakenteen omaava kouluratsu menestyi hienosti vaativien luokkien aluetasolla. Kaunis tama menestyi myös hienosti näyttelyissä, joihin silloin tällöin osallistui. Tamma on periyttänyt hienoja ominaisuuksiaan niin koulupuolelta vitivalkoiseen jouhitukseen asti. Monet jälkeläiset ovat päässeet jopa kantakirjoihin saakka emänsä tapaan. Tamma oli melko pieni korkeudeltaan, vain 143 cm korkea.
Vikin emä, Swee'Pea on erittäin hieno liinakkotamma, joka hyppää hyvin metriä kuin myös menee koulua upeasti Vaativan Aan luokissa. VIR Mva Ch ja YLA-III on hienot saavutukset tältä oppivaiselta ja taitavalta ponilta, joka on kiertänyt myöskin paljon kisakentillä. Koululuokista on saavutettu suuret määrät sijoituksia, 53 kappaletta! Myöskin estepuolella on taitavasti ylletty 46 sijoitukseen. Varsoja Pea ei ole hirveästi kerennyt saada, vaikka onkin päässyt jo eläkkeelle asti.
emänisä, Half-Blood Genie on entinen kouluponi, joka on hiljattain siirtynyt eläkkeelle. Hienot liikkeet omaava hevonen kisasi ihan kansallisella tasolla ja olikin todella haluttu hevonen jalostuspuolella. Tämä rautias oripoika on säkäkorkeudeltaan 147 cm. Vaikka ori saikin paljon astutuspyyntöjä, suostui sen omistaja vain muutamaan ja harvaan pyyntöön. Siksipä Geniellä ei olekaan hirveästi jälkeläisiä.
Tämä hieno ori, Timothy Diamond on varsinainen monitoimiponi. Uransa aikana se kerkesi näyttää taitonsa niin este- kuin koulukentillä. Se pääsi myös kiertämään kenttää pienellä ponitallilla, jossa se oli todella suosittu tuntiratsu. Ori on komea ulkonäöltään. Rautias, piirto ja vuohissukat. Ori on myös kantakirjattu toisella palkinnolla ja se on jättänyt noin kymmenen jälkeläistä jälkeensä. Valitettavasti ori menehtyi kuitenkin ähkyyn kesken lupaavan siitosuran.
Little Miss Chesnut oli kaunis ja pieni vaaleanrautias piirtopää. Hevosella kisattiin vain pieniä seuraluokkia sillä se oli enemmänkin tuntiponi kuin suuren luokan hyppääjä tai koulutuuppari. Kuitenkin tammalla oli erittäin hieno rakenne, jota se on pereyttänyt hienosti muutamalle varsalleen, jotka se kerkesi saadea ennen ansaittua eläkettä.
Berdanette on hieno kenttäponi, joka oli säkäkorkeudeltaan 146 cm. Se menestyi hyvin kentässä ja suhteellisen hyvällä menestyksellä kerkesi kiertää myös koulu- että estekenttiä. Tähän menessä vaaleanrautias tähtipää on kerennyt saada viisi varsaa, joista suurinosa on suhteellisen menestyneitä poneja.
Ralph oli äärimmäisen komea ori, joka oli säkäkorkeudeltraan 148 cm ja väriltään voikko. Orilla kisattiin aluetasolla esteitä aina 110cm asti. Se hyppäsi menestyneesti hevosiakin vastaan ja sillä olikin iso hyppykapasiteetti, jota se on pereyttänyt värinsä lisäksi sen jälkeläisilleen. Ori kerkesi saavuttaa kunnioitettavat 29 vuotta, ennen kuin se pääsi kirmaavaan vihreille laitumille.
Les Girl oli 145 cm säkäinen kouluratsu. Väriltään rautias tamma pärjäsi hienosti aluetasolla, joskin kansallisilliakin käytiin kiertämässä hieman, mutta omistaja ei kokenut kansallisia omakseen ja tykkäsi enemmän kiertää pienemmän luokan kisoissa, vaikka tammalla olikin sinne kapasiteettiä. Valitettavasti pian kisauransa ja muutaman varsan jälkeen se lopetettiin jalkavamman takia.