ILKI IHANA Mer

Ilki Ihana, mistäköhän moinen nimi? Miten voi olla yhtä aikaa sekä ilkeä, että ihana? Ensimmäiseen voi vastata rehellisesti, että nimi tuli eräästä kirjasta. Ja toiseen, no, sitä voi vain ihmetellä. Ilki Ihana -nimi sopii tälle herrasmiehelle kuin hevoselle turpa tai vähintäänkin häntä. Tuttavallisemmin Lärppä on mitä mainioin suokkiori jolla on varmasti suurempi ego kuin talliin mahtuisi, saatikka tallin muilla hevosilla. Tuntuu välillä jopa siltä, että leijutaan vähintäänkin pari metriä maan yläpuolella. Eipä siinä mitään, onhan pojalla ulkonäkökin jolla leuhkia. Lärppä, se astetta ihanampi oripoika. On sillä myös pahat päivänsä, jolloin ollaan niin ilkeätä poikaa että. Onneksi tämä pahantuulisuus haihtuu yhtä nopeasti kuin tuleekin. Simsalabim vain ja real Lärppä is Back.

Hoitaessa Lärppä on todella höpsö. Harjaaminen on muka niin kamalaa ja hampaat vilkkuu. Lopulta kun se huomaa, että harjaaja ei lähde minnekään, niin rentoudutaan ja silmät vain lupsuvat. Tosin jos ohi menee vähääkään ihanampi tammaneito niin johan rinta taipuu rottingille hörinöiden kera. Kiukuttelu on siis vain kuorta, jolla saadaan huomio. Lärppä ei potki eikä pure jos näykkimistä ei lasketa. Sekin on vain sellaista huumorintajuista härnäämistä, eikä ole ikinä ottanut niin kovasti, että kunnon jälki jäisi. Se joka väitti, että hevosilla ei ole huumorintajua, ei ole nähnyt meidän Lärppää (joka tosin on aikamoinen ihme). Kun ottaa satulan esillä, niin alkaa armoton pyöriminen. Oripoika ei sitten niin millään jaksaisi (eikä haluaisi) pysyä paikoillaan inhottavan satulanlaiton ajaksi. Kummallista on sitten kuitenkin se, kun satula on selässä niin pyöriminen loppuu kuin seinään. Siinä sitten suurin piirtein nukutaan satulavyön kiristyksen ajan. Suitsin kanssa sama juttu - hyörimistä ja piiri pieni pyörittä, kunnes ohjat on suussa. Tosin Lärppä ei ole nukuksissa kuolainten laiton aikana, sillä se avaa suun valmiiksi, joten kuolaimet ovat helppo homma aloittelevallekin.

Ratsastaessa Lärppä on mitä ihanin. Sen askeleet ovat suoraan sanottuna jumalaisen näköiset (harjoitusravi onkin sitten aivan toista). Vaikka koreat on askeleet, niin mitään ei ole ilman. Lärppä osaa taatusti laiskotella eikä suostu silloin liikkumaan minnekään. Tosin, jos jo selkään noustessa on tomeralla asenteella ja vie heti herralta turhat luulot pois, niin loppu onkin kuin tanssia. Askeleet ovat sopivan letkeät ja yliastunta hyvä. Ravi on todella lennokasta, joka myös vaikeuttaa harjoitusravissa istumista. Laukka onkin sitten rauhallista ja hillittyä, vaikka kyllä Lärpästä vauhtiakin löytyy jos on tarvis. Lärppä on taitava hevonen taitavalla ratsastajalle, tekee varmasti vaaditut asiat rehellisesti. Oikeastaan, rehellisempää hevosta harvoin edes näkeekin!

Esteratsuna Lärppäpoika on oikeasti ihana, tosin vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Joka hypyssä kuuluu jostain suunnasta "ohhoh" ja seuraavalla hypyllä vielä isompi "ohottelu". Nimittäin Lärppä hyppää korkealta ja kovaa ja seuraava este onkin sitten vielä korkeammalta. Eli ilmavaraa on reilusti, eikä hylkäyksen syynä olekaan usein tiputus. Jos Lärppä jostain syystä kisoista hylätään, se on yleensä tottelemattomuus. Lärppä tarvitsee vakaan ratsastajan esteille, sellaisen joka osaa rauhoitella sitä kun vauhti äityy liian kovaksi. Tosin vielä tärkeämpää on, että itse ratsastaja pysyy rauhallisena, sillä jos ellei, niin se on menoa se.

Koulussakin Lärppä loistaa jumalaisine askelineen. Muodossa mennään aina ja peräantokin löytyy helposti viimeistään läpiratsastuksen jälkeen. Lärpällä ei ole pahoja tapoja koulua vääntäessä, ei edes hiukkaakaan kyllästyneenä ala oikomaan kulmia tai väistämättä pohjetta. Lärppä on myös todella herkkä avuille. Käden täytyy olla todella pehmeä ja istunta pitää olla kunnossa, sillä muuten Lärppä aloittaa helposti kiukuttelun, herkkä poika kun on sisimmiltään.

Kisoissa ollaan kuin Mikäkin filmitähti konsanaan. Hyvä kun Lärppä käsissä pysyy, ainakin maasta käsin.  Tammoille korskutaan ja höristään, hyvä kun ei kilju täysiä. Se on sitä nuoren pojan elämää, "kisat pieles, tammat mieles". Onneksi kun aivan kisakentille asti pääsee, niin rauhoittuu oripoikakin ja käyttäytyy erittäin hienostuneesti. Estekisoissa se vauhtikin on jo paljon, paljon parempi kuin kotona, ylimääräinen höseltäminen nimittäin jää pois. Jos vain on mahdollista, niin koulupuolella askeleet nousee entistä korkeammalle ja kauniimmin!

 Ilki Ihana Mer on virtuaalihevonen, luonteen kirjoittanut salja ja kuvat ottanut Ziki