VIRALLINEN NIMI | Okeanos WAS "Asko" | KOULUTUSTASO | |
ROTU | Suomalainen puoliverinen | » kouluratsastus | Helppo A |
REKISTERINUMERO | VH06-031-4047 | » esteratsastus | 150cm |
SYNTYNYT, KUOLLUT | 10.05.2009 - 22.05.2014 | » maastoesteet | 130cm |
VÄRI & SUKUPUOLI | Ruunikko ori | ||
SÄKÄKORKEUS | 167 cm | OMISTAJA | Ziki VRL-05965 |
PAINOTUSLAJI | Esteratsastus | KOTITALLI | Cheval Delamer |
3-VUOTIAS | 08.11.2009 | KASVATTAJA | Wasbaar Showjumpers |
Tallin historian kaikista asukkaista Asko on kyllä jäänyt parhaiten mieleen. Ei sillä, että Asko olisi jotenkin erilainen kuin muut. Ei ori ole ensimmäinen tallin hevosista, joka ylittää 150cm ratoja loistokkaasti keräten sijoja, on komea kuin mikä, kerää itselleen palkintolistan, mutta jokin orissa kyllä on. Onko se sitten tapa, jolla Asko aina yhä uudelleen ja uudelleen pelästyy maneesin päädyssä olevaa talikkoa tai kuinka raavaasta orista tulee hetkessä 1600-luvun sievistelevä neitonen, joka ei ilman kavioiden kiillottamista ja harjaamista lähde ulos muiden hevosten nähtäville. Oli miten oli, Asko on saavuttanut merkittävän aseman tallissa, ja tulee aina olemaan yksi lempihevosistani (jota mieltä tallitytöt eivät kyllä ole – heistä Asko on vain puolet raivostuttavampi ja rasittavampi kuin moni tallin muista hevosista).
Hoitaessa Asko nauttii täysin siemauksin, kaikesta siitä huomiosta ja puunauksesta. Tämä jaksaa kyllä seistä paikoillaan odottamassa, että harjaus on valmis, eikä välitä vaikka kavioidenkin kanssa puunattaisiin muutama hetki kauemmin, tai vaikka joku näpertäisi rusetteja harjaan välillä nipistäen. Asko vain pörhistelee ja kummastelee silloin tällöin, mitä se hoitaja oikein tekee, kunnes jatkaa nuokkumistaan ja nauttimista. Varusteet ori antaa laittaa helposti päälleen, jos ei nyt aivan kesken unien paiskaa satulaa selkään. Hieman tulee varoitella ja ilmoitella, että nyt satula tulee selkään. Kuolaimet ori ottaa suuhunsa tottuneesti ilman sen kummempia ihmettelyjä, eikä myöskään suojia laittaessa nostele jalkojaan tai lähde pakoon. Asko on siis kaikin puolin siis oikein mukava hoidettava! Taluttaessa sitten taas alkaa tulla niitä ongelmia. Jos Asko näkee tallin ovelta, että taivaalta tulee vettä, lunta, räntää tai vaikka suklaapupuja, tämä lyö jarrut lukkoon. Edes loimiin vuorattuna tämä ei kovin mielellään tule ulos, ja siksi tällaisina päivinä Asko otetaan viimeisenä ulos. Välillä onkin tullut kunnollinen tallityttöjen ryöppy toimistooni valittamaan, että Asko ei TAASKAAN halua mennä ulos. Aurinkoisina ja kuivina päivinä Asko on kuitenkin hyvällä tuulella ja seuraa taluttajaansa ongelmitta, eikä edes tammoille muuta kuin hörise kohteliaasti.
Tarhassa Asko käyttäytyy kunniakkaasti seuraten muiden touhuja. Kun ruokaa jaetaan, ori on kyllä ensimmäisten joukossa paikalla luimistellen muille väistymisen merkiksi – onhan hän Asko ja hänellä on nälkä! Kovinkaan leikkimielinen ori ei ole, nimittäin orilla ei näytä riittävän ajatuskyky niin pitkälle. Kun joku tulee näykkimään tätä, ori vain suuttuu ihmetellen mitä tämä oikein on tekemässä. Kuljetuskoppiin Asko tulee hienosti, etenkin sadesäällä! Kunhan vain sateelta pääsee pakoon sisälle, ori on täysin tyytyväinen. Muutenkin matkat ori seisoo paikoillaan odottaen, että se on ohi ja oltaisiin perässä, syöden rauhallisesti heiniään. Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat Askolle tuttuja henkilöitä. Kengittäjä tulee laittamaan aina uudet ja kivat kengät jalkaan, joita voi sitten ihastella sen hetken jälleen. Eläinlääkäri taas on hieman pelottavampi henkilö, mutta ori ei kuitenkaan ole yksi näistä, jotka ovat aina juoksemassa karkuun kun rokote tai raspi otetaan esille. Tutut toimenpiteet on tullut koettua jo monesti vuosien varrella, miksi hermoilla siis.
Ratsuna Asko on helppo ja rauhallinen, eikä tämän kanssa tarvita kolmenkymmenen vuoden kokemusta istuinharjoituksista, että tämä ylipäätään liikkuisi. Asko vaatii kyllä tarkkuutta eikä selässä saa turhaan säätää omiaan, sekä ratsastajalla tulee olla päämäärä. Jos ratsastaja epäröi, voi olla varma, että myös Asko epäröi! Askeleet ovat pehmeät ja taipuisat, ja oria on helppo hallita sekä lyhentämään että pidentämään näitä. Tästä on erityisesti hyötyä esteradoilla, nimittäin ori saa venytettyä itseään erittäin hyvin esteiden väliin sopivaksi, ja vuosien varrella ori on myös kehittänyt silmää katsomaan esteiden etäisyyksiä, eikä siis tarvitse ainakaan enää jatkuvasti ratsastajan apua esteelle lähestyessä. Myös tekniikka on erittäin hyvä – ori käyttää voimakkaasti takaosaansa ja liitää esteiden yli siis usein hyvällä ilmavaralla ongelmitta. Asko nauttii hyppäämisestä ja taitojensa näyttämisestä, esiintymisestä ja tietenkin yleisön hurrauksista onnistumisen tunteen saattelemana. Askon kanssa voi aina luottaa, että tämä hyppää! Tokihan alkuvuosina Askon kanssa on ollut ongelmia, mutta nykyään tämä on varma hyppääjä, johon voi luottaa. Aina ilolla työskentelevä ori osaa olla raivostuttava pienine säikähtelyineen, mutta lopettaa ne heti kun saa muuta ajateltavaa. Maastossa ori on rento ja rauhallinen, nauttii menosta ja rennosta tunnelmasta. Maastoesteet ovat kuitenkin aivan yhtä paljon orin mieleen. Reippaalla vauhdilla ja hyvällä tekniikalla ori suorittaa esteen toisensa jälkeen, ja vaikka kunnon kenttäuraa emme olekaan luoneet, orilla riittäisi rahkeet myös siihen suuntaan.
Kilpailuissa Asko on joko tasaisen rauhallinen, tai vaihtoehtoisesti tasaisen energinen pomppien puolelta toiselle. Ensimmäinen vaihtoehto on toki aina toivottavampi, mutta ei aina voi olla niin rauhallinen! Asko toimii kuitenkin kilpapaikalla aina ihmisen toiveen mukaan, eikä lähde liikkumaan omille poluilleen taikka tutustumaan muihin. Huutamista se ei kuitenkaan estä, vaan Asko tuntuu luulevan jokaisen haluavan tietää, että hän on nyt saapunut paikalle. Voitte kuvitella, kuinka iloinen siinä vaiheessa on, kun joku toinenkin tallini oreista päättää aloittaa huutokonsertin? Siinä vaiheessa toivoisi saavan korvatulpat… Lämmittelyissä Asko on kuitenkin lopettanut jo huutamiset ja keskittyy jo hieman paremmin itse kilpailuun. Lämmittelyissä ei kuitenkaan koskaan mene niin hyvin, nimittäin on liikaa ihmeteltävää ja katsottavaa, jotta voisi tosissaan keskittyä ratsastajaan. Hypyt kyllä menevät, vaikka ponnekkuutta voisi olla enemmän. Kilparadalla ori kuitenkin tuntuu saavan itsestään jälleen hallinnan, ja tämä liikkuu reippaalla ja tasaisella vauhdilla esteeltä toiselle. Keskittyminen on kokonaan esteissä, ja välillä myös ratsastajan hätäiset pidätteet jäävät kuuntelematta. Pudotuksia tulee kuitenkaan harvoin, ja jos tulee, on kyse juuri liiasta vauhdista. Kieltämistä ori harvoin harrastaa kilparadoilla. Palkintosijoilta ori lähtee aina reippain mielin laukkaamaan, vaikka ärsyyntyy usein kunniakierroksella, ettei ole laukkaamassa ensimmäisenä!
i. Anwar
Troy YLA2 KTK-III ERJ-I SJP-III SPL-II |
ii. Jotflow CF KTK-III YLA3 | iii. JackDaniels W |
iie. Nectar's Daylight | ||
ie. Catherin's Eviny | iei. Waterfall's Gravity | |
iee. Starl Speedway | ||
e. Kalypso
Mer YLA2 ERJ-I SPL-I |
ei. Kamikaze fla YLA2 | eii. Little Mantel |
eie. Shadow's Snow Star | ||
ee. Stockholm Syndrome WA YLA3 SPJ-II | eei. Goldfever | |
eee. Sidneytown |
08.01.2010
Hain Askon tarhasta, ja tämä oli käynyt iloiseksi yllätykseksi hieman riehunut, ja orin loimi löytyi riekaleina tarhan
toisesta päästä (lue: sain vaivoin pideltyä huutoa, se oli ollut kallis merkkiloimi! Ei enää hienoja loimia Askolle siis...).
Kun olimme selvittäneet tiemme tarhasta talliin, oli Asko jo onnistunut kolmasti asumaan loimesta roikkuvien narujen päälle, ja
kerran onnistunut kaatamaan minut suoraan märän loskan ympäröimään maahan. Arvostus tätä nuorta oripoikaa kohtaan nousi
kertaheitolla jälleen, ja Asko saikin odottaa jonkin aikaa tallissa paluutani - ei sitä nyt ihan kauheasti tule varavaatteita
säilytettyä tallilla! Palasin kuitenkin lopulta Askon karsinalle mukanani satula ja suitset - tänään Asko saisi nimittäin jälleen
ratsastajan selkäänsä ja kokeilla hieman miten ratsastus sujuu. Niinpä otin nuorten hevosten kouluttajani Georgesin mukaan ja
suuntasimme maneesiin.
Nousin itse Askon selkään, kun kouluttaja katsoi sivusta ja kehotti tekemään milloin mitäkin. Asko on erittäin vilkas ja herkkä nuori poika, joten tällä hetkellä istunnalla saa muutettua orin askellajit ja käännökset. Teimme paljon voltteja ja ympyröitä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Ohjastuntuma löytyi, ja tein myös ohjilla töitä, jotta ori oppisi yhdistämään ohjat kääntymiseen ja hidastamiseen. Asko kuunteli hyvin, vaikka tästä näki että kovempaakin olisi voinut mennä. Teimme samoja harjoituksia myös ravissa, mutta pään heiluttelu viittasi selvästi laukkaan - mikäs siinä sitten jos ori näin tahtoo! Annoin Askolle laukka-avut, ja laukka nousi parin kokeilun jälkeen, joskin hieman haparoivasti. Kun annoin ohjaa enemmän, muuttui laukka varmemmaksi ja vauhtiakin tuli. Ori oli ehkä hieman typertynyt laukasta, nimittäin hidastus onnistui yllättävän nopeasti. Emme kuitenkaan laukanneet enää, vaan jatkoimme työskentelyä ravissa ja käynnissä. Eiköhän Askosta vielä ihan kelpo ratsu tule, ainakin tässä vaiheessa tulevaisuus näyttää todella valoisalta.
25.05.2010
Tänään päästettiin hevoset kesälaitumelle, ja Asko olikin niiden ensimmäisten onnekkaiden joukossa, jotka pääsivät sinne. Tietysti ensin kovalla vauhdilla piti lähteä kiertämään laidunta, mutta kun oli tarpeeksi kauan ihmetelty, alkoi syöminen. Selvitteli välejään koko päivän Seven kanssa, estepuokki vs. koulupuokki. Lopulta kuitenkin Seve pääsi ylemmälle arvojärjestyksessä. Myös muita välienselvittelytapahtumia nähtiin, kun eri tarhojen edustajat pyrkivät päästä johtajaksi. Lopulta eläkeläisten tarhasta edustanut Dope sai sen korkeimman arvopaikan, kun sai pistettyä nuoret nopeasti kuriin. Ruumiita ei sentään tullut, vaikka välillä siltä näyttikin.. Asko päätyi lopulta melko alhaalle arvojärjestyksestä, vaikka onkin hyvä kaveri Repen kanssa, joka onkin jo huomattavasti korkeammalle. Ken tietää, jos vaikka Asko päätyisi myös sinne ylempien orien joukkoon joku päivä kesästä..
08.07.2010
Orin Askon tänään hieman harjoittamaan kouluratsastusta. Asko ei näyttänyt oikein tyytyväiseltä kun saavuimme maneesiin,
jossa ei näkynyt ainuttakaan estettä, mutta eiköhän ori tästä menetyksestä pääse yli! Aloitimme rauhallisilla alkukäynneillä
yhdistettynä pariin hyppyyn katsomon ollessa pelottava ja väistellessämme talikkoa, joka selvästi vaani nurkassa hyökkäysvalmiina.
Kokosin lopulta ohjat, otin orin paremmin tuntumalle ja aloin tehdä paljon voltteja ja erinäisiä käännöksiä. Asko ei vaikuttanut
alkuun lainkaan tyytyväiseltä, mutta myöntyi lopulta kohtaloonsa ja laittoi kaulansa kaarelle ja alkoi kulkea peräänannossa. Ravissa
muodon joutui hakemaan jälleen uudestaan talikon nyt selvästi hypänneen meitä kohden, ja Asko puhisi vielä kaksi kierrosta tämän
jälkeen. Yritykseni ratsastaa Askoa alas ja muotoon ei oikein ottanut onnistuakseen alkuun, mutta lopulta ilmeisesti unohti talikon
ja tämän hyökkäykset.
Pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa olivat hieman haasteellisia - siinä kun joutuu keskittymään pitämään jalat ojossa ja järjestyksessä, aivan liian haastavaa! Lopulta siirryimme Askon lempiaskellajiin, nimittäin laukkaan! Annoin orin laukata pari kierrosta tekemättä käännöksiä muuten kuin kulmissa, mutta lopulta aloin tehdä ympyröitä ja kahdeksikkoa, jossa keskellä on laukan vaihto. Asko keskittyi, vaikka välillä olikin kompastua omiin jalkoihinsa. Ilmeisesti harjoitus oli kuitenkin sen verran tylsä, että ori päätti jo kolmannella kerralla piristää tunnelmaa säikähtämällä jälleen talikkoa. Kerrassaan hyvillä hermoillani en hermostunut tästä lainkaan, enkä todellakaan hypännyt alas orin selästä ja heittänyt talikkoa pois näkyvistä kaiteen toiselle puolen. Onneksi Asko keksi kuitenkin alkaa säikkyä maneesin ikkunoista tulevaa valoa hiekassa - olisivathan loppukäynnit olleet kerrassaan äärettömän tylsät, jos ei olisi saanut vielä viimeistä yritystä heittää ratsastaja selästään!
15.09.2010
Asko pääsi pitkästä aikaa hieman esteitä treenaamaan kunnolla, jotta ollaan täydessä kunnossa kilpakauden jälleen alkaessa! Ilme olikin
suoraan sanottuna innokas, kun talutin pojan kentälle, joka oli täynnä esteitä eri korkeuksista. Kun Asko vihdoin pysyi paikoillaan, pääsin
nousemaan selkään ja aloitimme alkulämmittelyt. Annoin Askon kävellä esteiden seassa ja ihastella näitä, joskin pari kertaa yritti saada
nostettua jotain hieman reippaampaa askellajia. Pidin orin kuitenkin käynnissä, kunnes aloin hieman kerätä ohjia. Asko otti tämän
automaattisesti käskynä lähteä raviin, ja oria saikin hillitä jonkin verran, että tämä pyisi käynnissä. Uhkailin oria jo koulutreeneillä,
ja esteet jäisivät sivusuun, jos ei käytös paranisi. Lopulta nostettuani ravin Asko liikkui rauhallisesti, vaikka jännittyneenä ja valmiina
nostamaan laukan heti kuin vain mahdollista. Asko kuunteli vain toisella korvalla, ja teimme kauan töitä, jotta ori kuuntelisi minua täysin - ennen
en tämän pojan kanssa alkaisi hyppäämään. Kun ori alkoi hitaasti mutta varmasti myöntyä ja kuunteli minua, taipua ja asettua hieman kootumpaan
muotoon, joskin peräänanto oli vielä hieman hakusessa.
Lopulta aloin kuitenkin hypätä orilla, mennen ensin pieniä puomeja ravissa. Asko oli kuitenkin hieman kärsimätön, ja takapää alkoi nousta uhkaavasti pukkien tapaan. Pidin pienen tauon, josko ori hieman rauhoittuisi. Jos olisin kuitenkaan yhtään ajatellut, olisin tajunnut tauon vain auttavan Askoa keräämään enemmän energiaa. Kävihän se hyppääminen näinkin, kun alla on räjähtävä ruutitynnyri! Aloimme hypätä korkeampia esteitä, ensin hieman lämmittelyksi, mutta esteet nousivat nopeasti korkeammaksi metriin asti. Tallitytöt nostivat ahkerasti puomeja jotka jäivät jälkeemme, ja juoksivat alta kun Asko menikin esteestä ohi. Seuraavalla kerralla osasinkin jo katsoa paremmin ja ohjata orin esteelle asti, päästämättä tätä livahtamaan pohkeiden välistä. Esteiden nousessa Askon innostus muuttui eri suuntaan, ja keskittyminen oli kohdistettu kokonaan hyppäämiseen. Oria olikin erittäin hyvä ratsastaa nyt, kun kaikki ylimääräinen sähellys oli jäänyt pois. Ori suorastaan liiti esteiden yli, liihottaen esteeltä toiselle rytmikkäällä laukal-.... Ajatus jäi hieman kesken orin tehdessä tyytyväisenä pysähdyksen esteen ympärille, ja tuijotti kiinnostuneena puomien seasta löytyvää ratsastajaa. Tallitytöt olivat nopeasti auttamassa ja ottamassa oria kiinni, joka vain seisoi paikoillaan ja näytti lähes tyytyväiseltä itseensä. Joten, tässä sitä nähdään - ratsastajan kannattaa itsekin keskittyä siihen hyppäämiseen.
20.11.2010
Asko on jo kolmen varsan isä, ja näin marraskuussa on syntynyt näistä kolmas. Emät ovat jokainen meiltä kotoisin, ja kahden
varsan emä onkin meidän oma Paranoid HWK. Nyt marraskuussa syntyneen varsan emä on Disaster U,
ja tämä taitaakin jäädä tamman viimeiseksi jälkeläiseksi. Asko on tarjolla jalostukseen ja tammoja otetaan vastaan siis! ;)
Kilpaura on lähtenyt kivasti käyntiin, joskin ori on tuntunut olevan hieman jäässä näin parin ensimmäisen kilpailun aikana. Sijoja
ei ole tullut niin paljoa kuin saattaisi toivoa, mutta ehkä nyt kun kilpailusta tulee taas enemmän rutiinia, alkaa myös tämä
menestys jälleen! Tämän päiväiset estetreenit kuitenkin lupailivat hieman, etteikö ongelmaa tulisi. En itse ratsastanut Askolla vaan
valmentajani Irene Kaiser oli orin selässä. Hypyt luonnistuivat kerrassaan mahtavasti, vauhti oli sopiva ja ori oli hyvin kuulolla.
Kilpatilanne varmasti on stressaava, mutta toivottavasti ori pääsee jälleen mukaan tähän kilpailun rytmiin!
27.03.2011
Asko on vihdoin löytänyt kilparytminsä, ja sijoituksia tulee kuin satelemalla! Emmehän kuitenkaan halua Askon ihan muuttuvan kankeaksi,
joten oli jälleen aika ottaa Asko koulutreenien pariin. En masentunut Askon asenteen muuttuessa nopeasti innokkaasta laiskaksi ja pään
roikkuessa maan tasolla, vaan nousin selkään ja aloitimme työt. Alkukäynnit sujuivat hitaasti madellen, vaikka kuinka kannustin
liikkumaan ja hieman raipan päällä näpäyttelin. Asko jatkoi itsepintaisesti hidasta käyntiä, vaikka otin ohjat käteeni ja aloin tehdä
hieman voltteja. Raviin noustiin hieman hitaamman puoleisesti, kaula suorana eikä mitään kuunneltu. Aloin jo hieman turhautua
orin käytökseen, vaikka tiesin Askon pian luovuttavan ja alkavan kuunnella paremmin. Jatkoimme siis työskentelyä ravissa, niin kauan kunnes
Asko alkoi hieman taipua ja hakea muotoa, ja kiitin syvästi tästä - Askon ravi kun on huomattavasti mukavampi istua jos tämä hieman edes
olisi taipuneempi ja askel on pehmeämpi. Ahkeran työskentelyn jälkeen Asko alkoi siis kulkea pian hyvin ja hyvässä muodossa, kunnes tapahtui
jotain, joka pilasi treenimme lopullisesti.
Ensinnäkin, maneesin ovi avautui yllättäen ilman, että kukaan huusi oven takaa varotuituksetta. Hyvähermoisena ja rohkeana orina Asko lähti heti kaahaamaan maneesin toiseen päähän heitellen potkien taakseen - kuvitteliko Asko oikeasti siten saavan saalistajat pois kimpustaan? No, kun vihdoin sain Askon rauhoittumaan ja siirtymään käyntiin, huomasin maneesiin tulleen hevosen. Joka on suomalainen puoliverinen ja kaiken lisäksi vieläpä tamma. Askon olemus muuttui hetkessä säikystä korskuvaksi ja liitokavioiseksi oriksi, joka yritti kovasti päästä katsomaan lähemmin tätä tuttavuutta. Maneesin etuosassa oleva Emma taasen ei näyttänyt yhtä innokkaalta tästä tuttavuudesta, vaikkakin silmäili oria aina välillä. No, meidän oli aivan turha enää yrittääkään keskittyä kouluratsastukseen. Asko oli aivan innoissaan ja asteli korkeasti, kaula korkealla ja kuunnellen ohjasotteita vasta kun olin jo lähes kuolaimessa kiinni. Hyppäsin siis suosiolla alas selästä, raahasin orin ulos maneesista ja vein kentälle. Asko oli edelleen aivan tohkeissaan, joten kentällä työskentelystä ei tullut myöskään mitään. Miettien jo hieman kuumeisesti mitäs tässä nyt tekisi, niin päätin käydä tekemässä Askon kanssa maastossa pienen lenkin. Ja niin suuntasimme maastoon, nauttimaan hieman niskaan tippuvasta lumesta ja kylmästä kevätsäästä.
30.06.2011
Mitä tehdä, kun ulkona on tajuttoman kuuma, et jaksaisi tehdä mitään, mutta silti sinulla on energinen puoliveriori ratsastettavana?
Viet sen tietenkin uimaan! Jos siis on vain mahdollisuus, kuten meillä on. Hain Askon tarhasta, hieman harjailin tätä ulkona pihalle
kiinnitettynä ja heitin suitset päähän. Nousin kentän laidalla olevalta pukilta selkään ja suuntasimme tiemme maastotielle. Ensin hieman
suurempaa tietä, sitten välissä pieni polku metsän poikki, oikaisee noin puolella kilometrillä, kunnes saavutaan takaisin isommalle tielle.
Tämä kun johtaa suoraan suurelle järvelle, jossa ollaan jo monet vuodet uitettu tallin hevosia. Toki naapurit eli kaksi kesämökin omistajaa
valittavat aina silloin tällöin hevosista, likaisesta vedestä ja kuinka hevosten haju tulee aina tuulen mukana heidän mailleen. Ja tosiaan,
he asuvat noin kahden kilometrin päässä järven toisella puolen, joten ehkei se haju nyt kuitenkaan niin vahvasti voi tulla... Mutta takaisin
asiaan, eli siis Askon uittamiseen.
Ori oli jo pitkän aikaa sitten tajunnut minne ollaan menossa, tallitytöt kun tapaavat viedä hevosia uimaan. Etenkin näitä, jotka pitävät uimisesta... Ori oli jopa kokonaan unohtanut mörkönsä ja kaikki pelottavat asiat puiden latvoissa ja kivien alla, kun alkoi olla jo kiire päästä veteen. Lopulta kun matkaa oli enää parisataa metriä, annoin orille pidempää ohjaa ja painoin pohkeita kiinni. Ori nosti heti laukan, joskin tätä sai hieman hillitä ettei aivan tuulispäänä olisi syöksynyt veteen. Kun vihdoin veteen sitten päästiin, Asko hidasti aivan veden rajaan. Veden pinta oli tyyntä, ja siihen piirtyi kauniisti puiden ja pilvien heijastukset. Tai no, piirtyi ainakin niin kauan kunnes Asko päätti yhtäkkiä lähteä kahlaamaan veteen nostellen jalkojaan korkealle ja kävellessään yhä syvemmälle veteen. Olin nopeasti reisiäni myöten vedessä Askon lähtiessä aina vain syvemmälle, lopulta uiden. Tämä jatkoi matkaansa eteenpäin, kunnes hieman ohjilla nykien kerroin orille, että aika kääntyä takaisin. Asko jatkoi matkaansa takaisin, ja päästessään jälleen kuivalle maalle, tämä pärski oikein tyytyväisenä ja katseli veteen suunnittelevan näköisesti. Uudestaan veteen menemisen sijaan annoin orilla laukka-avut ja karautimme rantaa pitkin - kunnon klisee, vai mitä? Palasimme rantalaukkojemme jälkeen takaisin tallille, josta vein orin suoraan talliin karsinaan. Siellä tämä sai päiväruokansa, ja pääsi odottamaan omaa tarhavuoroaan jälleen.
15.09.2011
Ori on aloittanut syksynsä hienosti sairastamalla ja olemalla lomilla. Kylmän ja sateisen syksyn vuoksi ori ei ole ollut
oikein parhaassa vedossa, vaan on hieman veltostunut eikä siten ole välttämättä sitä parasta panostusta voinut laittaa mukaan.
Askon laatuarvosteluputki on kuitenkin alkanut, nimittäin ori oli mukana elokuun yleislaatuarvostelussa sekä oria on suunniteltu
seuraavaan SPL tilaisuuteen sekä myöskin mitä luultavimmin ERJ laatuarvosteluun, joten orille tulee olemaan erittäin
laatuarvostelutäytteinen loppuvuosi!
05.12.2011
Askolla on ollut aivan uskomaton syksy, elokuusta marraskuuhun asti kerätty vain laatuarvostelupalkintoja! Nyt ori onkin kiitettävästi
YLA1, ERJ-I, SPL-I ja ERL-II palkittu upea ori, eikä ikääkään ole vielä kertynyt aivan liikoja! Vielä on siis monta vuotta jäljellä
olla jalostusorina ja levittää sukua pidemmälle, ja suunnitteilla onkin tammikuulle tamman oma kasvatti tästä orista! Täytynee katsoa,
josko myös kotiin jättäisin tästä orista varsan! Tulevaisuus siis näyttää Askolle oikein hienolta, ja ori saa nauttia monista hienoista
vuosista tallin kansikuvapoikana ja toivottavasti tapailla vielä hieman tammojakin! Laatuarvosteluista vielä sen verran, että korottamaan
lähdemme kenties joskus, mutta ei ole vielä toistaiseksi tavoitteena korrottaa palkintoja - tulevaisuus tosiaan näyttää mitä tuleman pitää!
15.05.2012
Asko sai tänään hieman päivitetymmän version luonteesta, joka oli tällä kertaa aivan oma kirjoittama! Tämän voimin menemmekin uusimaan SPL palkintoa, josko vaikka tähtipalkinto napsahtaisi kohdallemme! Muuten ori on saanut elää rentoa elämää, eikä paljoa ole tarvinnut tehdä. Tämän jälkeen täytyy katsoa, josko ERLn uusintaan menemme vielä. Ainakin hakemaan paremmat prosentit, nimittäin ykköspalkintoon en usko meidän rahkeiden riittävän! Pakko kuitenkin vielä kehaista, että olen erittäin ylpeä pojasta. Tästä on oikeasti kehkeytynyt yksi tallin rakkaimmista hevosista, tietenkin menestymisensä vuoksi ja tämän ollessa ensimmäinen YLA1 hevoseni. Upea ori, josta on aivan pakko vielä teettää itselleni varsa. Melli onkin erittäin lupaava yksilö orille, nimittäin saan luotua siitä itselleni erittäin mukavan linjan vielä tulevaisuutta ajatellen.. Suku olisi täynnä omia hevosiani, joka ei tietenkään haittaa minua lainkaan! Vielä pitää kuitenkin suunnitella ja katsoa mitä teen, ja onhan tässä vielä aikaa! Onnekseni haudan lepo ei ole vielä pitkään aikaan kutsumassa Askoa, vaan vielä on tuleva monta upeaa hetkeä tämän pojan kanssa!
05.01.2010 - Estevalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Nyt tämäkin nuori oripoika pääsee kokeilemaan hieman valmentautumista! En ole ennen nähnyt tätä ratsastettavan, vain ohikulkien tallissa olen laittanut merkille, ettei sieltä kaikkein rohkeimmasta päästä ole... Tämä näkyi myös maneesissa ratsastaessa, nimittäin tämä säikkyi milloin mitäkin vuorotellen! Jatkoin kuitenkin reippaasti valmennuksen pitämistä, vaikka ori välillä lähtikin juoksemaan aivan päinvastaiseen suuntaan. Esteet ylittyivät kuitenkin siististi, kun orin keskittyminen tosiaan oli siinä esteessä. Tekniikaltaan hypyt olivat sitä kiitettävää luokkaa, joskin hieman hätäisiä eikä sitä tiettyä varmuutta ole vielä kertynyt. Orilla täytyy vain jatkaa treenaamista, niin jonain päivänä tämä on jo kunnon suurien luokkien mestari, eikä tästä pojasta tiedä, minne asti rahkeet tulevat riittämään!
04.06.2010 - Estevalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Ori on selvästi kehittynyt sitten viime tapaamiselta! Lihakset ovat kehittyneet, ilmeeseen on tullut tiettyä varmuutta, ja kaikenlainen epävarmuus oli kokonaan poissa. Toki edelleen piti säikkyä ties ja vaikka mitä, mutta sehän nyt on osa orin luonnetta. Teetin ratsukolle erilaisia tehtäviä, huusin Zikille milloin mistäkin käsien asennosta ja ilmoitin myös erittäin monta kertaa, että kyllä niitä pohjeita saa antaa ihan rohkeasti. Kun Ziki vihdoin luopui hellästä kylkien kutittelusta hieman selkeämpiin apuihin, loppui se esteelle hiipiminen ja hyppääminen oli heti paremman näköistä. Myös kehuja sain siis antaa valmennuksen aikana, ennen kuin päästin ratsukon aloittamaan loppujäähdyttelyjään.
16.11.2010 - Estevalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Kehitystä on jälleen tapahtunut sitten viime kerran, kun olen tätä poikaa valmentanut! Käytöstavat ovat kuitenkin kadonneet myös samassa, ja ori oli ottaa hihastani ja takkini helmasta kiinni useamman kertaa. Laitoin kuitenkin ratsukon töihin ennen kuin Asko ehtisi syödä koko takkini, ja aloittamaan alkulämmittelyt ja mennä puomeja. Tänään ajattelin laittaa ratsukon hyppäämään hieman korkeampia esteitä, joskin olin kuullut juttua, ettei korkeiden esteiden hyppääminen ole orille ongelma eikä mitään. Kuitenkin kun esteessä on myös tätä leveyttä, on se heti huomattavan paljon vaikeampi päästä yli. Rakensin siis melkoisen kokoisen trippelin, jota sitten lähdin nostamaan aina vähitellen. Zikiä sain jälleen muistuttaa monista asioista aina avuista istuntaan, jotta tämä olisi mahdollisimman paljon tukena Askolle. Hypyt olivat kaikki kuitenkin täydellisyyttä hipovia, joten kovin merkittävistä virheistä ei ollut kuitenkaan kyse. Asko kuunteli hyvin ratsastajaansa, yhteistyö pelitti hyvin, ja valmennuksen päätteeksi molemmat saivat olla tosiaan ylpeitä itsestään!
03.04.2011 - Estevalmennus - Donna
Askolla oli tänä sunnuntaina hyvä päivä, sillä jo alkuverkoista lähtien ori oli vaadittavan rauhallinen, mutta myös aktiivisesti mukana. Hyppääminen aloitettiin matalilla pystyillä. Asko oli liikkeellä hyvällä asenteella, mutta tekniikassa löydettiin kyllä viilattavaa. Lähinnä alastulo tuotti Askolle ongelmia, vaikka ori itse vaikutti olevan tyytyväinen jokaiseen hyppyyn. Katsojan näkökulmasta alastulot olivat harvinaisen töksähtäviä, joten Askon mielipidettä ei nyt kysytty. Onneksi ori oli mielellään valmis lukuisiin kertauksiin ja uusintoihin.
Paimennettuani Zikiä paljon pidätteiden käytössä, ja taivutettuamme Askoa parempaan hyppyasentoon, saatiin aikaan jonkinlaista parannusta. Taisi Asko itsekin hoksata hypyn tuntuvan vielä paremmalta oikeassa asennossa selkä kaarella ja turpa alhaalla, jalat nopeasti kooten. Alastulo muuttui heti sulavammaksi, kun hyppyasento osui kohdalleen. Matalilla esteillä toki tapahtui edelleenkin lipsumista, eikä Asko aina jaksanut panostaa niin hyvin, mutta estekorkeuden noustessa tiesi ori yhä enemmän tarvitsevansa ylitykseen myös sen hyvän asennon. Voisi siis sanoa orin jopa hyppäävän paremmin korkeita kuin matalia esteitä, koska niissä on jotain mihin panostaa. Loppuun suoritettiin vielä helppo rata muutamaan kertaan ja keskityttiin oikeiden teiden löytymiseen, mutta siinä ei ollut paljon valittamista. Asko osasi valita reitit hienosti itsekin.
02.08.2011 - Estevalmennus - Donna
Muutamia kuukausia sitten olin valmentanut Askoa esteratsastuksessa. Tänään oli mukava nähdä mitä kehitystä tuon valmennuksen jälkeen oli tapahtunut. Alkuverryttelyt ratsukko veti itsenäisesti ja minä seurailin sivusta heidän yhteistyötään, joka näytti kyllä hyvältä. Työskentely aloitettiin maapuomeilla, mikä tuntui Askosta lähinnä turhalta. Ziki kannusti oria kuitenkin positiivisuuteen, ja he saivat askeleet lasketuiksi niin ravi- kuin laukkapuomeillakin. Varsinainen hyppääminen alkoi siis hyvinkin pian. Asko oli kuulolla, mutta ei ehkä käyttäytynyt aivan parhaan päivän mukaisesti. Liikkuminen oli tahmeaa ja innotonta, vaikka kyllä silläkin yksittäiset matalat pystyt ylitettiin. Estekorkeuden noustessa Asko alkoi vähän enemmän nostella myös jalkojaan, koska ei selvästi aikonut kuitenkaan pudotella puomeja. Siinä oli jo hyvää asennetta, siitä minä pidin! Estesarjoille siirryttäessä ei kaikki kuitenkaan sujunut niin hyvin. Meillä oli kolmoissarja, joka koostui kahdesta pystystä ja viimeisenä olevasta okserista. Asko teki yllätyksen ja kieltäytyi parilla ensimmäisellä yrityksellä okserin hyppäämisestä. Laskin sitä jopa hieman alaspäin. Ziki selässä joutui tosissaan työskentelemään ja kannustamaan oria esteelle. Hän selitteli jotain suuresta poikkeavuudesta ja siitä, että Asko ei yleensä käyttäydy näin. Annoin armoa, ja hyppäsimme välillä taas yksittäisiä. Positiivisena asiana täytyy mainita Askon hyppyasento, jota silloin viimeksi erityisesti treenasimme. Tänään se näytti jo tulevan hyvin luonnostaan ja oikealla taivutuksella, aina kun ori vain suostui hyppäämään. Innostuneisuutta ja eteenpäinpyrkivyyttä tässä siis vielä haettiin. Uusintayrityksillä kolmoissarjalla Asko saatiin hyppäämään. Ei nyt ehkä niin sulavasti ja hienosti kuin mahdollista, mutta ylitettiin esteet kuitenkin. Kannustimme ja kehuimme oria jo tästä. Hyppelimme vielä sarjaa sekä yksittäisiä pystyjä muutaman kertaan, ennen kuin kello käski meitä lopettamaan. Kehuin ratsukkoa onnistumisista ja lupasin tulla jatkamaan treeniä ylihuomenna.
04.08.2011 - Estevalmennus - Donna
Kaksi päivää sitten vedetty estetreeni ei sujunut Askon kanssa aivan unelmiemme mukaan, joten saavuin tänään jatkamaan siitä mihin silloin jäätiin. Alkulämmittelyt vedettiin aika pikaisesti, mutta siinä jo ehti huomata ratsukon hyvin sujuvan yhteistyön. Hyppäämään siirryttiin yksittäisille pystyille. Kovin nopeasti ilmeni, että Askon asenne oli muuttunut kahden päivän takaisesta täysin. Silloin taisi tosiaan olla jokin poikkeuspäivä, masentava ajankohta tai huonosti nukuttu yö takana. Tänään Asko oli kuin uusi mies, innokas ja valmis työntekoon. Hyppyasento näytti hyvältä, joten piakkoin siirryttiin estesarjalle. Sarja oli sama kuin edellisessä valmennuksessa, eli kaksi pystyä plus okseri. Tämä oli silloin tuottanut ongelmia, mutta nyt sitä oli vaikea uskoa, kun näki ratsukon ylittävän sen hyvällä rytmillä ja suurella ilmavaralla. Oli pakko lisätä haastetta, ja iloisena Askon hyppyinnostuksen löytymisestä väkersin heille innarin. Siitä ori oli ensin ihmeissään, eikä meinannut ymmärtää suoraan laskeutumisesta ponnistamista uudelle esteelle. Ziki selässä hoiti työnsä kuitenkin moitteetta, ja Asko luotti ratsastajan ohjeistukseen. Pienen ihmettelyn jälkeen innaria päästiin siis oikeasti hyppäämään, eikä se suinkaan mennyt huonosti. Vähän hyppyasento kärsi, joten sitä pyrittiin jälleen hiomaan kuntoon. Erityisesti paha tapa turvan nostaminen esteen yllä piti kitkeä pois. Yksittäisillä sitä ei ollutkaan näkynyt, mutta innarilla Asko jotenkin unohti sen kaulan taivutuksen. Innarin ja vaihtelun nimissä muutaman yksittäisen okserin parissa aherrettiinkin tämä valmennus aivan loppumetreille asti. Kun innari sujui jo kuin uni, kokosin loppuun helpohkon esteradan. Sen hienosti suoritettuaan oli ratsukko läpäissyt päivän treenin. He ansaitsivat kehunsa loppuverryttelyjen aikana, sekä Asko että myös Ziki. Eikä valmentajassakaan vikaa ollut, muistakaas se! Lupasin palata vielä viikon sisään tekemään valmennuspaketista täydellisen, ja treenauttamaan ratsukkoa vielä kerran esteratsastuksen merkeissä.
09.08.2011 - Estevalmennus - Donna
Donna pitää aina lupauksensa. Jos olin siis luvannut kolme kertaa vierailla Askoa valmentamassa, niin kolme kertaa minä häntä sitten valmennan. Tämä kolmas kerta keskityttäisiin kokonaisen radan suoritukseen. Alkuverryttelyt ratsukko veti taas itsenäisesti. Asko oli jälleen oma itsensä ja innokas työskentelemään. Ziki taas toimi selässä varmoin ja kokenein ottein. Lämmittelyyn kuului myös askelten laskentaa maapuomeilla, josta ratsukko selviytyi hyvin kaikissa askellajeissa. Hyppylihakset verryteltiin yksittäisillä esteillä nopeassa tahdissa, mutta hyvin pian oltiin suorittamassa jo kokonaista rataa. Taso oli aluksi helppo ja estekorkeus matalalla ratsukon tasoon nähden. Asko ja Ziki suoriutuivat hyvin, ja parin kerran jälkeen kiristettiin tahtia ja muokattiin rataan muutama tiukempi käännös. Asko olikin taitava katsomaan myös itse hyviä teitä. Hyppykorkeuden ja radan tason noustessa yhä enemmän alettiin kuitenkin kisata myös kelloa vastaan. Ratsukon keskittyminen oli hyvää ja tekniikka puhdasta. Muutamia tiukempia käännöksiä neuvoin ottamaan, sillä Asko kyllä näytti hyppäävän esteen vaikka hieman vinostikin. Kun rata oli aivan vaikeimmillaan, nähtiin muutama pudotus, mutta niistä ratsukko sai vain lisää motivaatiota ja yritystä. Yliyrittämistä piti kuitenkin välttää ja muistutin ratsukkoa välillä rentoutumisen tärkeydestä. Kun rata vihdoin suoritettiin muutaman yrityksen jäljiltä ilman virheitä ja huikealla ajalla, olikin loppu sitä mainittua rentoutumista. Ratsukko ansaitsi kehunsa puolin ja toisin. Kaikki oli sujunut hyvin, ja tässä parissa on paljon taitoa.
13.08.2011 - Estevalmennus - Ansku
Asko käveli jo kentällä rauhallisesti allasi, kun saavuin kentälle. Kokosin kentälle muutamia esteitä, kolme matalaa, 70 senttistä, ja kolme korkeampaa, 120 senttistä, joita tänään hyppelisimme. Ori oli suhteellisen rauhallinen, ja vaikka välillä se pelästyikin tuulen ulvontaa (syksy taisi ehdottomasti jo tehdä tuloaan), toimi se mallikkaasti. Heti alkuun laitoin teidät tekemään voltteja, sekä pysähdyksiä. Muutamia kaarevia uriakin, jotka onnistuivat hienosti. Pyysin nostamaan ravin, ja heti pohkeet annettuasi ori lähti melkoisen reippaaseen raviin, hiukan liian reippaaseen. Hidastit heti käyntiin, ja otitte uuden noston, sillä en sallinut tänään yhtään virhettä. Tehtiin voltteja myös ravissa, ja Asko taipui suhteellisen hyvin, samoin pysähdys-ravi siirtymiset sujuivat. Kun taas kaarevilla urilla tuli muutama pikku virhe, jotka korjattiin heti seuraavalla kerralla. Ja kaikki tämä piti tehdä harjoitusravissa. Sitten olikin jo ensimmäisen estesarjan vuoro. Asko lähestyi ravissa ensin nätisti, ja ennen estettä se nosti laukan ja loikki esteet kovaa ja korkealta. En sallinut laukkaa, vaan otettiin uudelleen. Ja vieläkin. Kunnes viimein Asko suostui jo menemään ravissa nämä kolme estettä. Asko alkoi toimimaan paremmin, ja otettiin vielä kumpaankin suuntaan kerran tämä sarja, ennen kuin siirryttiin laukkaan. Pyysin nostamaan laukan jo kaukana esteestä ja hakemaan mahdollisimman lyhyen tien esteelle. Asko reagoi apuihisi heti, ja sait sen pysymään tismalleen siellä, missä halusit, ja otettiin nämä vielä toiseenkin suuntaan, portille päin. Sitten siirryttiin korkeampiin, suoraan toiselta sarjalta. Asko tuli hienosti esteille, ja hyppäsi sopivista kohdin, kaikkien esteiden yli, ilman pudotuksia, joten hyväksyin suorituksen. Näitä emme viitsineet alkaa enää kunnolla loikkimaan, joten otettiin vielä kaksi kertaa nämä esteet, portille päin, ja poispäin portista. Sitten ravasit pääty-ympyrät, ennen kuin päästin teidät kävelemään.
30.09.2011 - Estevalmennus - unni.
Ori aloitti valmennuksen näyttävästi steppaillen ja säikkyen. Asko on kyllä upean näköinen hevonen, pohdin pienessä mielessäni ja samalla miettien, että mitähän tästäkin valmennuksesta tulisi tuollaisen alun perusteella. Tottunein ottein Ziki kuitenkin taltutti orin, nousi selkään ja ratsukko aloitti näppärän topakasti lämmittelyt. Kun ori oli lämmitelty ja kuulolla, aloitimme verryttelyesteistä suoriutumisen. Ensimmäinen harjoitus oli hieman haastavampi reippaalle oriille, sillä tehtävä vaati hyvää kuuntelevaisuutta ja jarrujen toimivuutta. Luvassa oli estesuora seitsemän laukan välillä, ja tähän väliin tuli pysäyttää hevonen täysin, odottaa muutama sekunti ja sen jälkeen laukassa seuraavalle esteelle. Muutaman ensimmäisen kerran ori ohitti esteen täysin jarrujen puuttumisen vuoksi, kolmannella kerralla näkyi jo yritystä. Tällä kertaa neljäs toden sanoi, ori pysyi vaaditun ajan kutakuinkin paikoillaan. Muutaman muun lämmittelyhypyn jälkeen aloimme lävitse käydä lopun esterataa pala palalta läpi. Luvassa oli radan vaikeimmat esteet ja tiet, joista pari suoriutui ainakin melkein kunnialla läpi jo heti alkuun! Välillä vauhti äityi turhan nopeaksi, jolloin muutaman kerran paikka jäi huonoksi. Tästä seuraksikin välillä kieltoja, mutta jo seuraavalla kerralla oli otettu opiksi lopputuloksena hyvin siisti ja puhdas suoriutuminen. Itse rata meni suhteellisen näppärästi läpi, huolimatta hieman turhan kovasta temposta, mikä vaikutti heti siisteyteen. Tästä on hyvä jatkaa, hienoa!