Cheval Delamer sijaitsee virtuaalisen Länsi-Suomen metsissä, tietenkin juuri näiden metsien ja peltojen ympäröimänä. Nykyinen talli on entinen navetta, joten tässä rakennuksessa ei ole aina asunut hevosia. Rakennus on samalla todella vanha - jo kun tulin pilaamaan idyllisen maalaismaiseman kuvan ja tuomaan hevoseni asumaan tämän vähintäänkin huteran katon alle, oli rakennus ollut olemassa monia kymmeniä vuosia. Tosiaan, sen jälkeen kun kirjoitin kauppakirjat kuntoon ja navetta vaihtoi omistajaa, on tapahtunut jos jonkinlaisia muutoksia. Tiluksilla kun tuskin oli ennen suuria lämmitettyjä maneeseja saatikka kävelykoneita, mutta myös talli on kokenut muutoksia. Tätä on suurennettu, laajennettu, purettu rakennusvirheiden vuoksi ja hieman vielä laajennettu. Sen verran olemme kuitenkin pitäneet kiinni tästä maalaismaisemasta, että kunnollisia teitä emme ole tehneet. Tallille on aina johtanut hiekkatie, ja niin tulee aina johtamaankin! Tämä aiheuttaa tietenkin hieman erimielisyyksiä muiden tallilaisten keskuudessa, kun vain kesäisin ei tarvitse väistellä pientareita pitkin valtavia monttuja. Talli ei ole myöskään aivan sivistyksen keskipisteessä, joten hieman joutuu ajamaan päästäksesi perille!
Lue täältä enemmän tallin henkilökunnasta!
Talli ei ollut aluksi hääppöinen, mutta kunnostuksen ja monien laajennusten ansiosta on alkanut näyttää enemmän tallilta kuin navetalta. Ulkoa päin kun katsoo, näkee vain valtavan rakennuksen, jossa on keltaiset lankkuseinät. Talli on jaettu kolmeen osaan, joista suurimmat alueet kuuluvat oreille ja toinen tammoille. Kolmannessa ja pienimmästä osiosta löytää varsomiskarsinat, ja ne ovat suuret ja tilavat. Oreilla ja tammoilla on erikseen omat satulahuoneet, mutta rehuvarasto on sentään molemmilla sama. Pikkutallissa on satulahuoneen sijasta huone täynnä lääketarvikkeita eri tilanteisiin ja vaurioihin. Jos ongelmia tulee ja sinun tulee löytää tallin omistaja, voit löytää tämän toimistostaan oritallista tai sitten kentältä hevosia ratsuttamasta! Pesukarsinoita löytyy sekä tallin sisästä että ulkoa. Kesäisin ulkona pesu on hyvä ratsastuksen jälkeen, kun taas talvella pesukarsinoita tulee käytettyä harvemmin. Syksyisin viemärit ovat mudasta tukkeutuneet, joten ei kannata ihmetellä, kun pesukarsina muuttuu hetkessä uima-altaaksi!
Tarhat ovat lähes tallin vieressä, jonne ei ole pitkä matka kuljettaa sinne hevosia. Silti matka tuntuu usein liian pitkältä, kun jollain hevosella on erityisen kiire syömään iltaruokiaan... Tarhoja on eri kokoluokkia ja eri tarkoituksiin. Aivan tallin vieressä on orien tarhat, joihin nämä majoitetaan muutaman kappaleen laumoissa tai yksin. Tallin omistaja viettääkin päivät pitkät toimistossaan miettien, ketkä oikein voi laittaa samaan tarhaan. Tammoilla järjestys ei ole niin tarkkaa, ja nämä on majoitettu hieman kauemmas oreista ja suurempiin tarhoihin. Sairastaville on rakennettu myös yksittäistarhat, joihin nämä voidaan majoittaa. Tarhat on aidattu puulaudoilla joissa valkoiset maalit, sekä sisäpuolella kulkee myös sähkölanka pitämään hevoset varmasti aitojen sisällä. Laitumia on kaksi, yksi tammoille ja yksi oreille. Orien kanssa laidunkausi on aina hieman jännittävä. Ongelmat on kuitenkin usein ratkaistu laittamalla hevoset laitumelle jaksoissa. Laitumilla on aina myös hieman osiota metsissä, jotta pääsevät sinne varjoon kuumina päivinä ja sateelta suojaan.
Ratsastustiloihin kuuluu kaksi kenttää, maneesi ja tietenkin suuret maastot maastoesteillä ja uitto-mahdollisuuksilla. Kentistä toisen kuuluisi olla pelkästään esteratsastukseen käytössä, kun taas toisella ratsastettaisiin koulua. Koulukentän laitamille on kuitenkin kertynyt jo jonkin aikaa omia puomivarastoja, kun tallitytöt eivät jaksa ratsastaa samalla kentällä keskenään ja kaikkien pitäisi päästä hyppäämään. Kukaan ei kuitenkaan tunnu muistavan tallin maneesia, jossa olisi kuitenkin puomivarastoja eikä niitä tarvitsisi kantaa pihan poikki toiselle kentälle. Kaikki ovat valaistuja, ja maneesissa on myös lämmitys päällä talvisin. Silloin maneesi saa myös huomattavan suurta suosiota, mutta tungosta siellä tulee harvoin - maneesissa riittää kyllä tilaa, niin kauan kuin kaikki vain pitävät silmänsä auki!
Maastoja löytyy joka suuntaan ja jokaiselle tielle jolle menee, haarautuu tästä vähintään kolme uutta tietä. Pidemmille maastoretkille kannattaa ottaa joku sellainen mukaan, joka tosiaan maastot tuntee. Muuten saatat löytää itsesi keskeltä metsää tietämättä yhtään, missä oikein olet! Risteyksiin on kyllä laitettu kyltit hieman ohjaamaan tallin suuntaan, mutta niihin ei kannata sataprosenttisesti luottaa. En tiedä mitä tallimestarimme pullossa oli, kun tämä lähti kylttejä laittamaan paikoilleen, mutta epäilen sen muuta kuin vettä... Maastoesteille on kuitenkin selvät ohjeet tallilta. Käännöksiä ei juuri ole ja radat ovat melko lähellä tallia. Alkulämmittelyt voi hoitaa tallilla tai radan viereisellä pellolla (keväisin ja syksyisin se muistuttaa kyllä enemmän suota, mutta sanotaan sitä nyt pelloksi silti). Tallille on rakennettu kolme maastoesterataa, jotka joistain kohdista menevät hieman ristikkäin. Pienin rata on täynnä 30-50 cm korkuisia esteitä, ja näitä voi käyttää vaikka lämmittelyssä - muuten nämä pääsevät käyttöön vain, kun tallin pari ponia käyvät hyppäämässä tai aloittelevat ratsut. Seuraava onkin jo hieman vaativampi ja samalla myös pidempi. Esteetkin ovat jo 70-90 cm korkeita, joten näille riittää jo enemmän suosiota. Vieläkään ei kuitenkaan olla päästy sille korkean tason kenttätasolle, jota löytää kolmannesta radasta. Esteet ovat 120-130 cm korkeita, ja vaativuustaso on huomattavasti korkeampi.