Joulu lähestyy lähestymistään, ja onkin jo aivan pian ovella. Mitäpä muuta tekemistä joulun alla olisi kuin hääräillä ja roikkua muiden nurkissa? No ei yhtikäs mitään! Siksi Ziki keräsikin mukaansa tallin valmentajan ja ratsuttajan päättäen lähteä kiertämään hieman tallilta toiselle katsellen mitä itse kullekin kasvatille oikein kuuluu ja viedä hieman hyviä joulun toivotuksia suuntaan kuin toiseenkin. Jokainen lähti reissuun hyvillä mielin ja tyytyväisenä päästessään hieman matkailemaan, mutta kukaan ei osannut aavistaa, millainen matkasta oikein lopulta tulee...
(Jos joku kokee kokeneensa vääryttä ettei päässyt mukaan tähän, mailia saa lähettää, jolloin asia voidaan hoitaa tammikuun puolella! Tarkoituksenani ei ole suosia tiettyjä kasvatteja, vaan tähän on napattu näitä joiden sivuilla näyttäisi olevan jotain aktiviteettia / hevosen omistaja on muuten ollut aktiivinen ja tiedän, että tulevaisuudesta on takeita.)
Klikkaa tiettyä nimeä päästäksesi tutkimaan nopeammin sen päivän tapahtumia!Ensimmäiselle pysäkille sattui tietenkin rakas naapurimme Donna, joka näytti lähes hämmästyneeltä kun tepastelin tämän tiluksille. Yleensähän tilanne on päin vastoin! Joskin jos totta puhutaan, itse olen jo tottunut Donnan yllättäviin vierailuihin aikojen saatossa.. En tiedä oliko Antoisan omistaja nyt lähinnä iloinen vai vihainen yllättävästä tulostani ja vielä kun olen ottanut vieraita mukaan! Pystyin lähes aistimaan Donnasta huokuvaa ahdistusta likaisista käytävistä ja vinossa olevista satulahuopapinoista, jotka vaativat pikaista siistimistä.
Pienistä vastusteluista huolimatta astelin tottuneesti talliin ja katselemaan hieman kasvattieni menestystä ja kuntoa, miltä oikein näyttää. Tarhassakin näytti viihtyvän muutama yksilö, jotka näyttivät oikein rauhallisilta ja nauttivat kerrassaan ihastuttavasta säästä - vesisateesta, joka aina välillä muuttui räntäsateeksi kunnes palattiin takaisin vesisateeseen. Donna näytti kuitenkin edelleen hieman epäilevältä tulomme syyhyn, joten päätin päästää hänet jännityksestä; viipyisimme parin päivän ajan täällä vuoron perään hieman katsellen ja kierrellen kasvattien parissa. Nuoret hevoset pääsevät Georgesin hoiviin kun taas ratsuikäiset Irenen käsittelyyn. Toisin sanottuna ilmaisia päivismerkintöjä ja valmennuksia teille hyvät kasvattien omistajat!Mary Jane Mer on kyllä yksi poikkeus tähän sääntöön. Tammalla alkaa olla jo hieman tätä ikää, joten päätin vain käydä hieman rapsuttelemassa tätä ja muistelemassa vanhoja hyviä aikoja. Kuinka tämä oli ollut joskus niin pieni varsa, ja nyt tästä on jo kasvanut vanha ja viisas, sekä tietenkin kerännyt upean meriittilistan itselleen. Tästä tammasta sietää kyllä olla ylpeä, se on pakko myöntää. Hienosti on Donna saanut Maikista oikein taitavan ratsun, jota kelpaa ihastella. Muistelin vielä jotain legendaarisia hetkiä kilpailuissa Maikin voittaen vain muutamalla sadasosasekunnilla sekä laatuarvosteluiden palkintojenjaoista, unohtamatta tietenkään omassakin tallissani asuvaa pientä (tai no, ei nyt niin pientä..) Robinia, joka on tietenkin tamman jälkeläinen. Hieman haikeana rapsutin vielä hetken aikaa Maikin kaulaa, kunnes kokosin itseni jälleen ja jatkoin matkaa.
Ferrera Mer on toinen hevonen, joka ei päässyt valmennettavaksi, vaan tulin katsomaan tätä henkilökohtaisesti, hieman palluttelemaan ja hellimään. Toinen Cheval Delamerin kasvatti, josta tosiaan saan olla ylpeä! Tyytyväisenä mietin siinä tammaa ja tämän menestyksekästä elämää, kun tämä nopeasti nousi kahden ykköspalkinnon hevoseksi. Eevi keskeytti mietteeni kuitenkin lähtemällä nopeasti liikkeelle hieman kärsimättömänä, kuin ihmetellen mitäs tässä paikoillaan seistään ja odotellaan! Muistelut kuitenkin palasivat nopeasti, kun mieleeni tuli tamman olleen jo pienenä varsana innokas ja aktiivinen, aina tekemässä jotain tai muuten liikkuen levottomasti odottaen jotain ihmeellistä tapahtuvan. Tästä varsasta onkin tullut nyt jo elämää nähnyt nainen, joka osaa pärjätä ja hoitaa itsensä elämästä läpi. Ylpeänä muistelin ojentaessani yleislaatuarvostelun ensimmäistä palkintoa tammalle, ja kun Eevi vielä tuli hetkeksi minua katsomaan tarhansa portille, rapsuttelin tätä sen pienen hetken kun tämä malttoi olla paikoillaan. Tämän jälkeen palasinkin takaisin tallin lämpöön pois ulkoa jäätymästä.
Kun pääsin takaisin tallille, ei siellä näkynyt ketään. Suuntasin tieni siis maneesin suuntaan, ja sieltä kuuluikin jo hieman enemmän elon merkejä. Suga Wuga Triangle Mer oli nimittäin päässyt Irene Keiserin käsittelyyn kouluvalmennuksen merkeissä!
Irene Keiser (Ziki), kouluvalmennus 13.12.
Wuga ei kyllä kovin hienoa ensivaikutelmaa antanut, kun tämän ensimmäistä kertaa tapasin. Musta ja suuri ori olikin oikea kunnon lössykkä, joka tuntui alkukäynnit kävelevän varpaillaan ja jännittyneenä, valmiina lähtemään karkuun pienimmänkin syyn ilmaantuessa. Käytinkin jonkin verran aikaa ihan vain antamalla Donnalle vinkkejä, kuinka saada ori nopeammin rentoutumaan. Rauhallinen käsi, antaa paljon tekemistä tekemällä voltteja tai muita käännöksiä. Kuka täällä muka on sanonut, että uraa pitkin tulee mennä orjallisesti, kun on koko muukin kenttä tilaa tehdä vaikka ja mitä! Valmennuksen pääteema keskittyi enemmän näiden lisättyjen askeleiden hiomiseen, jotka olivatkin tosiaan jo hyvillä malleilla. Käynnissä kehotin Donnaa rentoutumaan enemmän, hieman enemmän vielä ohjaa sekä pohjetta taaemmas, jotta Wuga lähtisi venyttämään itseään oikein pitkälle. Ravissa yhteistyö sujui oikein hienosti, eikä valittamisen aihetta löytynyt - ja sen voin kertoa, että on harvinaista! Laukassa sentään löytyi jälleen valitettavaa, nimittäin askeleen tahti muuttui aivan liikaa verrattuna keskilaukkaan! Laukkahan muuttui enemmän neliksi, kuin olisi pysynyt kauniin kolmitahtisena. Työstimme loppuvalmennuksen laukan parissa, ja vihdoin lisätty laukka alkoi jälleen näyttää oikeanlaiselta! Kyllähän ori on hieno, se on pakko myöntää.
Donna sai pientä taukoa tässä välissä, viedä Wuga talliin ja ottaa tältä varusteet pois, kunnes olikin jo vuorossa Alvaro Mer ja tämän kanssa hieman maastakäsittelyä picaderossa sekä vapaana kentällä yhdessä Georges Millerin kanssa. (valmennus / päiväkirjamerkintä, omistajan päätettävissä)
Georges Miller (Ziki), maastakäsittelyä 13.12.
Kaikista varsoista, joihin elämäni aikana olen törmännyt, on Alvaro kyllä kaikkein rauhallisin ja kuuliaisin, erittäin kypsä ikäisekseen nuoreksi oriksi. Edes tammat eivät ole olleet yhtä rauhallisia kuin Alvaro! Aloitimme maastakäsittelymme rauhallisesti ensin kävelemällä kenttää ympäri, ihan vain niin, että Alvaro kävelee Donnan perässä vapaana. Ori seurasi omistajaansa korvat hörössä ja uteliaasti katsoen, että mihinkähän tämä on matkalla. Donnan kääntyessä ori seurasi perässä, ja välillä aina pysähdyttiin ja ori sai kehunsa. Herkut Alvaro sai vasta harjoituksen päätyttyä, ettei tämän keskittyminen olisi mennyt aivan vain namien perässä juoksemiseen. Picaderossa Alvaro ei ensin ymmärtänyt mistä oli kyse, ja jäi monesti seisomaa nurkkaan katsoen Donnaa kysyvästi. Hieman siirtämällä painetta taakse ja narua heilauttamalla Alvaro kuitenkin jatkoi matkaansa. Kehotinkin Donnaa jatkamaan samalla mallilla niin, että linja onkin hieman taaempana kuin sen kuuluisi olla. Tällöin Alvaro ei jäänyt enää neliön nurkkiin seisomaan, vaan jatkoi matkaa. Ravissa Alvaro heilautti hieman päätään innostuneena, ja lopulta tämä pääsikin vähän irrottelemaan laukaten! Alvaro oli erittäin tyytyväisenä itseensä, ja lopulta menimmekin porukalla (myös Zikin nappasimme siis maneesin reunalta) tarpomaan maaston kuraisille poluille ja keskustelemaan hieman miten olikaan mennyt: lyhyesti sanottuna kuitenkin todella loistavasti!
Alvaro oli ollut tiistain viimeinen työskenteltävä, joskin tänään jatkoimme hommia. Tämä oli viimeinen päivä jonka pystyin Donnan luona käyttämään, ja se tuli myös käyttää hyvin ja ahkerasti työskennellen! Minulle se tarkoitti tietenkin glögin juomista ja piparien syömistä samalla kun muut tekevät työt. On tämä sitten rankkaa olla kasvattaja aina silloin tällöin... Seuraavaksi oli vuorossa kuitenkin Mylady Louise Mer.
Irene Keiser (Ziki), kouluvalmennus 14.12.
Lissu suorastaan järkytti minut positiivisella energiaan, joka tuntui huokuvan tammasta läpi ja valaisevan jokaisen paikalla olijan. Tämä tutki minutkin päästä varpaisiin heti kun vain pääsi, ja erityisesti hieman rapiseva takkini tuntui kiinnostavan tätä erityisen paljon. Jatkoimme kuitenkin pian työskentelyä, enkä antanut tämän enää enempiä tutkia taskujani. Alkulämmittelyissä jo kehotin ratsukkoa tekemään temmonvaihteluita, nopeasta hitaaseen ja takaisin hitaaseen, jotta tamma saisi itsensä paremmin hereille ja kuuntelisi ratsastajaa. Maneesissa kun tuntui olevan kaikkea muutakin jännää ja ihmettelemisen arvoista - tuo talikko ei varmasti ollut tuossa vielä eilen! Alkulämmittelyiden jälkeen ratsukko sai aloittaa lisättyjen askellajien työstämisen. Tämä ei selvästikään ollut Lissun vahvinta osa-aluetta, mutta kyllähän tuo tuosta hieman lämmittelyiden kautta alkoi sujua. Tamma oli kuulaiainen ja keskittyi kyllä ratsastajaan, mutta jotenkin paikat tuntuivat edelleen olevan jumissa, eikä venyvyyttä yksinkertaisesti vain tullut tarpeeksi. Tämä korjattiin kuitenkin istunnalla, joka ajoi tammaa eteen, sekä antamalla hieman enemmän ohjaa sekä pohjetta taakse. Hitaasti mutta varmasti askeleet alkoivat venyä ja saada näyttävyyttä, ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta myös laukassa saatiin upeaa lisättyä askelta aikaan. Tahti pysyi hyvin yllä, ja meno oli suorastaan upeaa katseltavaa. Valmennus sujuikin siis loppujen lopuksi oikein hyvin, vaikka alku ei nyt niin lupaavalta näyttänytkään.
Valmennuksen jälkeen oli jälleen Georgesin vuoro ottaa itselleen yksi Mer-kasvatti käsittelyyn, ja maastakäsittely alkoikin heti kun Donna vain saapui takaisin paikalle. Nyt olikin Ka-Ching Merin vuoro päästä töihin!
Georges Miller (Ziki), maastakäsittelyä 14.12.
Aloitimme samoin kuin eilenkin, kentän ympäri kävelemistä Shanian kävellessä perässä vapaana. Heti kun Shania oli päässyt vapaaksi riimusta, Donna rapsutti tammaa ja lähti sitten määrätietoisesti kävelemään kohti maneesin toista reunaa. Tamma epäröi hetken, ennen kuin seurasi tätä. Huusin Donnaa tekemään myös käännöksiä ja pysähtymään silloin tällöin myös, ja Shania seurasi silti erittäin hienosti keskittyen. Pysähdyksissä tamma otti välimatkan kiinni ja tuli hengittämään aivan Donnan olan taakse, odottaen koska on jälleen aika lähteä liikkeelle. Tämän harjoituksen sujuessa kerrassaan upeasti tein seuraavan harjoituksen, johon liittyi jo hieman haastavuutta - nimittäin pujottelua. Ensin tötsät olivat kaukana toisistaan, jotta harjoitus menisi helposti. Donnan tuli ensin peruuttaen ohjata Shania tötsien puolelta toiselle, ennen kuin tämä vain kädellään ohjasti Shaniaa tulemaan perässään, kuin tällä olisi ollut naru kädessä. Harjoitus onnistui suorastaan yllättävän hyvin, kuten myös vaikka tötsät olivat entistä lähempänä toisiaan. Hieman oli kireyttä ilmassa Donnan suunnalta, mutta tämä ei näyttänyt Shaniaa haittaavan. Parivaljakosta näkee kyllä, että samantapaisia töitä on ennenkin tullut tehtyä!
Muut hiipivät jo kohti ovea, ihmetellen että mistä näitä kaikkia Mer-kasvatteja oikein tulee, kun vielä viimeinen kaipasi huomiotaan. Kuulemani mukaan tämä tamma on ollut oikea hai estekentillä, napaten sijoituksia sijoituksen perään. Kyseessä ei ole kukaan muu kuin Rial Mer, joka sai kunnian olla ainoa, joka sai suoraan kasvattajaltaan valmennuksen.
Ziki, estevalmennus 14.12
Aloitimme valmennuksen tuttuun tapaan jakamalla viimeaikaisempia kuulumisia. Niitä nyt ei juuri ollut, paitsi Donna näytti olevan vain iloinen, että Ria tosiaan oli viimeinen Mer-kasvatti, jota Antoisasta löytyy. Alkulämmittelyt annoin ratsukon suorittaa itsenäisesti tuttuun tapaan, kun itse seurasin sivusta. Tammasta saattoi nähdä, että tämä oli nuori, mutta silti tämä tuntui kulkevan erittäin itsevarmasti askel askeleelta. Tämä ei turhia hötkyillyt tai säikähdellyt, vaan kulki rauhallisesti uraa pitkin ja kuunteli ratsastajaansa. Tietenkin hieman nuoren hevosen testailuakin oli mukana, mutta yllätävän nopeasti nekin oli jo suoritettu ja hoidettu, tilanne oli hetkessä ohi. Alkulämmittelyiden jälkeen ratsukko sai aloittaa pienien ristikoiden hyppäämisen, ja päätin jo aluksi, ettei estekorkeus nouse kovin korkealle tässä valmennuksessa. Harjoittelimme rauhallista lähestymistä, joka tuntui kuitenkin olevan jo tammalla hallussa. Tiukat käännökset eivät sitten enää olleetkaan niin vahva alue, ja sitä lähdimmekin työstämään enemmän. Ria sai kunnolla kiihdyttää ja hidastaa harjoituksissa, kun mahdollisimman nopeaa rataa pyrimme saamaan aikaan. Esteet olivat alle metrin korkuisia, mutta silti tuli pudotuksia! Jalat eivät vain ehtineet yhtä nopeasti mukaan kuin olisi ollut hyvä, joten tätä tosiaan kotikentille lisää treenattavaksi. Kyllähän tamma vielä on nuori ja tässä ehtii vielä hyvin treenailla, hyvältä näyttää tähän asti menneen!
Niin mukavia kuin nämä kaksi päivää olivatkin olleet, oli aika jatkaa matkaa. Irene ja Georges näyttivät jo erittäin kypsiltä koko kasvatti-ideaani, mutta he eivät olleet vielä tajunneet idean hauskuutta. Ehkä oli ollut liikaa aloittaa Antoisasta, jossa on tosiaan kaiken kaikkiaan seitsemän näitä Mer-poneja... Matka ja tarina jatkunee kuitenkin, joten oli aika hyvästellä Donna sekä tämän tallin asukkaat, ja suunnata kohti uusia tuulia!
Matka jatkui etenemistään, ja hotellissa yöpymisen jälkeen olinkin jo valmis uuteen päivään! Uskolliset valmentajani ja kouluttajani Irene ja Georges eivät olleet aivan yhtä iloisina uuteen päivään, mutta sentään miestä hieman lohdutti kuulla, ettei tälle olisi tänään töitä. Sen sijaan Irene pääsisi katsomaan Haweringin omistamaa Mojito Meriä, joka tuntui saavan naista vain pahoinvoivamman näköiseksi. Kuka käski tyhjentää baarikaapin, sitä saanen vain ihmetellä...
Tallilla sitten Hawering oli aivan yhtä yllättynyt tulostani kuin Donna oli ollut edellisenä päivänä. Tämä olikin juuri sopivasti varustoinut Mojito Merin aikeina mennä maastoilemaan, mutta suunnitelmat muuttuivatkin nyt hieman meille sopivammaksi; ratsukko sai estevalmennuksen maastoreissun sijaan!
Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 15.12.
Mojo oli reipas ja yhteistyöhaluisen oloinen heti valmennuksen alusta saakka. Yllätyin oikein, kuinka tamma kuunteli alusta saakka ratsastajaansa, kun yleensä etenkin nuoret hevoset tuntuvat tappelevan jokaista käskyä vastaan. Alkulämmittelyt sujuivatkin siis erittäin sopuisissa tunnelmissa, eikä erimielisyyksiä päässyt syntymään. Alkulämmittelyiden esteet eivät myöskään olleet ongelmia, vaikka hieman protestoivasti tamma kolauttelikin kavaletteja - aivan liian pieniä esteitä! Esteiden suurentuessa tamma keskittyi kuitenkin jälleen paremmin, eikä enää tahallaan kolautellut esteitä. Tämä tarkkaili jalkojaan ja valitsi hyvin hyppypaikat, jotka olivatkin erittäin hyviä. Toki myös Hawering joutui tekemään töitä selässä, mutta yllättävän hyvin tamma pystyi hoitamaan itsenäisesti työskentelyn. Vauhtia löytyi välillä hieman liikaakin, joten sen vähentämiseen tarvittiin useampaakin apukeinoa - puolipidätteistä aina pidempiin taukoihin. Tällöin tamma sai itsensä kunnolla rauhoitettua, ennen kuin jatkoimme työskentelyä. Nopeat ja lyhyet tiet eivät olleet Mojolle ongelma, vaan tämä suorastaan nauroi näille. Vikkeläjalkaisena tämä sai käännettyä ja suoristettua itsensä mitä ihmeellisimmissä kohdissa ja käännöksissä, enkä voinut kuin ihmetellä. Lopulta ratsukko sai aloittaa loppujäähdyttelyt hyvin menneen valmennuksen päätteeksi.
Olimme aikaisemmin tänään vierailleet Haweringin luona, mutta koska kasvatteja oli ollut vain yksi, oli vielä aikaa vierailla seuraavankin luona. Kävimme siis Irenen kanssa repimässä Georgesin hotellista nukkumasta ja jatkoimme matkaa kohti Wonderia, jossa asutelee Jóseline Mer tallissa nimeltä Jorpakko.
Wonder oli aivan yhtä yllättynyt tulostamme kuin kaksi edeltävääkin. En tiedä miten nyt saattaa yllättyä näin kovasti aina, vai olenkohan itse vain niin tottunut Donnan jatkuviin yllätysvisiitteihin... No kuitenkin, alkujärkytyksen jälkeen nainen olikin ihan iloinen tulostamme, ja kun Jóseline Mer oli haettu tarhasta, pääsi tämä yhdessä Georgesin kanssa harjoittamaan hieman maastakäsittelyä! (valmennus / päiväkirjamerkintä, omistajan valinnan mukaan)
Georges Miller (Ziki), maastakäsittelyä 15.12.
Sekä omistaja että hevonen olivat heti mukana tehtävässä, kun kehotin näitä lähtemään kävelemään ympäri kenttää, ihan vain kävellen hevosen kulkiessa perässä vapaana. Wonder sai tehdä käännöksiä ja pysähdyksiä mielensä mukaan, ja Jossu oli hyvin mukana. Liikkeelle lähtö oli aina hieman hidas ja tahmea, jolloin kehotin Wonderia laskemaan energiansa oikein alas, jotta Jossun on helpompi lähteä siihen mukaan ja samaten sitten seurata sinua. Tämä auttoikin paljon, ja Jossu kuuntelikin paljon paremmin sinua sen jälkeen. Nopeat käännökset ja suunnan vaihdot saivat Jossun vain innostumaan, jolloin hieman heiluteltiin päätäkin innoissaan. Tällöin huusin kentän toiseen päähän, että Wonder lähtisi pitkän suoran alussa juoksemaan täysillä kohti kentän etuosaa. Näin siis kävi, ja Jossu lähti suoraa päätä laukkaamaan sinun perässäsi. Ohi tämä ei kuitenkaan mennyt, vaan jäi taaksesi pukittelemaan ja purkamaan omia kierroksiaan tekemällä voltteja, ottaen sinut kuitenkin nopeasti kiinni jälleen. Lopettelimmekin tähän, Jossu sai ansaitsemansa palkkiot ja molemmat näyttivät erittäin tyytyväisiltä - syystäkin. Tämä olikin mennyt oikein hyvin, ja molemmilla näyttäisi olevan oikein hyvä yhteistyö keskenään.
Jo kolmen päivän ajan olemme vierailleet kaiken kaikkiaan kolmessa eri tallissa, ja yhteensä jo yhdeksän kasvattia on tullut käytyä katsomassa ja tarkastamassa missäs kunnossa sitä oikein ollaan. Tänään olikin rakkaan ystäväni unnin vuoro päästä käsittelyyn! Tai no, eipä sitä nyt juuri unnia käsitellä vaan tämän viittä Mer-ponia, jotka tallissa asustavat. Irene ei ollut niin iloinen kuullessaan, että jokainen näistä on kilpaikäinen jo, joten paljon valmennettavaa riittää! Tokihan tallissa on myös komeaakin komeampi Inception Mer, joka saa kyllä aivan ja ainoastaan minulta huomiota.
Niinpä siis pakkasimme kamat kassiin, ja matkasimme Lyne Studiin. unni otti meidät kaikki iloisesti vastaan, suorastaan ilahtuneena saadessaan ihmisiä pitämään itselleen seuraa. Päin vastoin kuin kaikki muut, jotka olivat tähän asti vain olleet enemmän tai vähemmän yllättyneitä saadessaan kolme vierasta samalla kertaa, ja tarkoituksena vielä tarkistaa omien hevosten kuntoa! Innoissaan unni lähti keittämään teetä (kysellen vuoron perään kultakin, mitä teetä halutaan - vaihtoehtoja löytyi laidasta laitaan...) kun minä lähdin hiipimään kohti tarhoja, jossa unnin ensimmäinen Mer-poni jo odottelikin minua.
Inception Mer, muistan kuin eilisen kun unni tämän orin minulta osti. Alkaahan siitä olla jo kohta kokonainen vuosi! Myös omassa tallissa komeilee orin jälkeläinen, ja tälle on periytynyt aivan yhtä loistavasti isänsä piirteet, joita varmasti jokainen itselleen haaveksii. Näkeehän sen jo nimittäin orin palkintolistasta, ettei mikään kakkosluokan ori ole kyseessä! ERL-II upein prosentein, SPL-I sekä kaiken lisäksi YLA1. Kasvattajana olen siis todellakin ylpeä Innon saavutuksista, ja tietenkin tyytyväinen unnin panostukseen. Hieman parempaa työtä sitä olisi kuitenkin voitu tehdä kasvatuksen suhteen! Inno näytti hapanta naamaa, kuin ei olisi lainkaan arvostanut saamaansa huomiota ja porkkanaa, jonka olin tälle tallista napannut. Olin jo melkein perumassa kaikki ne kehut mielestäni, kun Inno jälleen hieman laantui. Kyllä meidän tallissa vaan hevoset kaikki ovat kilttejä kuin enkelit (krhhm...)! No, ehken kuitenkaan lähde valittamana orin koulutuksista tai kasvatuksista. Eipähän muuten orista olisi tullut kovan luokan hyppääjää upealla meriittilistalla. Viimeisten taputusten myötä hyvästelin orin ja palasin talliin katsomaan mitäköhän teetä unni oli minulle keittänyt.
Kun olimme nauttineet oikein maittavat teekupposet ja muutamat piparit, sekä muutenkin tyhjentäneet unnin kaapit tyhjiksi, oli aika siirtyä jälleen kylmään ulkoilmaan. Georges olikin jo aloittamassa selittämään niitä wanhoja aikoja kun ei ollut vielä maneesia ja piti ratsastaa ulkona säässä kuin säässä, mutta lopulta kuitenkin päätti säästää meitä... Kun Karibien Mer oli valmis valmennustaan varten, jatkoimme kaikki matkaa kohti maneesia.
Irene Keiser (Ziki), kouluvalmennus 16.12.
Valmennus alkoi tietenkin hieman rupattelulla ja ihmettelyllä, jonka jälkeen vasta aloitimme itse valmennuksen. En ollut kuitenkaan varautunut siihen, mitä eteeni sain; hitaasti liikkuva ja löntystelevä tamma, jonka pitäisi muka olla GP-tasoinen? unni ei näyttänyt kuitenkaan huolestuneelta, vaikka itse olinkin jo valmis heittämään koko valmennuksen vessasta alas. Eihän tämä tällainen käynyt päinsä. Yritin hengitellä syvään ja antaa vinkkejä miten tammaa saisi liikkeelle reippaammin, mutta tämä ei näyttänyt toimivan. Kuitenkin ajan kuluessa Bööna alkoi jo liikkua paremmin, joka alkoi luvata jo hieman parempaa. Tamma alkoi pikkuhiljaa kantaa iteseänsä, sekä työskentely näytti paljon paremmalta. Teimme avotaivutuksia tänään, jotka näyttivätkin olevan tammalle oikein mieleen. Kunhan tämä oli saatu kunnolla heräteltyä ja liikkeelle, alkoi tästä syntyä oikein kauniita liikkeitä, eikä laiskottelusta ollut enää tietoakaan. Hieman tamma laittoi vastaan, mutta ei sentään liikoja, ettei avotaivutus olisi onnistunut. Hieman liian vähän tamma astui ristiin, mutta kun hetken aikaa oli työskennelty, myös laukka-avot olivat erittäin hienoja!
unni sai pienen taukonsa, ennen kuin oli jo aika valmistautua seuraavaan valmennukseen. Me kävimme sillä välin tuhoamassa jälleen unnin pipareita, ja kun tämä pieni hippityttö oli valmis, oli aika siirtyä takaisin töihin. Seuraavaksi oli nimittäin estevalmennus Joga Merille.
Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 16.12.
Joga liikkui heti alusta saakka rauhallisesti ja tyytyväisesti, eikä tällä näyttänyt olevan huolen häivää. Itse halusin kuitenkin hieman enemmän vauhia, ja heti alkulämmittelyissä kehtoin ratsukkoa lisäämään hieman vauhtia - eihän tänne nukkumaan tultu! Tamma liikkuikin heti virkeämmin, eikä enää löntystellyt sinne sun tänne. Alkuverkkojen jälkeen oli aika aloittaa itse hyppääminen, joka alkoi pienten kavalettien kanssa. Tamma suorastaan huokaillen astui jokaisen yli, kuin täten ilmaisten esteiden olevan erittäin pieniä korkeudeltaan. Tamman pyyntö toteutui kuitenkin nopeasti, kun esteiden korkeutta lähdettiin nostamaan. Pian esteet alkoivat olla jo hieman yli metrin luokkaa, eikä raja tulisi vastaan vielä pitkään. Joga keskittyi kuitenkin hyvin hyppäämiseen, vaikka sarjaesteillä olikin hieman ongelmia. Tammalla oli liian pitkä askel esteiden väliin, joten unnin piti ottaa erittäin paljon kiinni suusta, että tamma saisi hieman lyhyempää askelta. Työstimme tätä sen verran, ettei suusta tarvitsisi ottaa aivan niin paljoa kiinni kuitenkaan. Tämä hoitui kuitenkin hyvin lopulta, jolloin Joga alkoi päästä puhtaasti sarjaesteidenkin yli, ja lähestymisetkin olivat tarpeeksi rauhallisia, mutta kuitenkin tarpeeksi jotta tamma pääsee esteen yli.
Nyt unni alkoi jo näyttää hieman väsyneeltä, joten pidimme pidemmän tauon tässä välissä. Laitoimme oikein kunnon ruokaa, lepäsimme oikein olan takaa ja rentouduimme. Liian pitkäksi aikaa ei kuitenkaan saanut jäädä ihmettelemään, vaan vielä oli valmennettavia! Seuraavaksi olikin estevalmennuksen vuoro jällee, ja tällä kertaa oli Elaine Merin vuoro.
Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 16.12.
Ratsukko antoi heti hyvän ensivaikutelman, kun aloittivat suoraan päätä työskentelyn alkulämmittelyistä. Reippaalla tahdilla annoin ohjeita alkulämmittelyihin, reipasta tahtia ja paljon voltteja ja muita käännöksiä. Laine lämpeni hyvin ja oli kuulolla, keskittyi ratsastajan pyyntöihin. Valmennus näyttikin menevän oikein hienosti, ja aloitimmekin tämän jälkeen esteiden hyppäämisen. Alkuun otimme pienempiä esteitä, jotka onnistuivat erittäin loistavasti. Näillä pyrittiin hieman herättelemään tammaa tulevia koitoksia varten, ja seuraavat esteet olivatkin jo huomattavasti korkeampia. Estekorkeutta nostettiin nopeasti reilullä kädellä, mutta tämä ei tuntunut haittaavaan kumpaakaan. Laine hyppäsi hyvällä tyylillä, lähestyen esteitä varmasti ja luottavaisesti. Ratsastajan ei paljoakaan tarvinnut tehdä töitä, hieman puolipidätteitä tehdä, jotta tamma ei nyt aivan valtoimenaan pääsisi laukkaamaan esteeltä toiselle. Vauhtia oli nimittäin hieman liikaakin, jolloin sarjaesteillä etenkin oli hieman hutilointia ilmassa. Askeleet eivät sopineen kunnolla väleihin, jolloin myös pudotuksiakin tuli. Kieltäytymisiä ei näkynyt kuitenkaan kertaakaan valmennuksen aikana, eikä pudotuksiakaan nyt loppujen lopuksi kuitenkaan.
Viimeistä viedään! unni näytti jo enemmän kuin kypsältä tähän meidän valmennus-päivään, mutta niin näytti kyllä Irenekin. Tämä oli vaihtanut teen jo kahviin, väittäen ettei muka pysy hereillä ja aivan liikaa töitä. Mitäs tässä, vasta neljäs valmennus tänään, eipä tämä vielä mitään pitäisi olla... Vielä kuitenkin oli vuorossa Noyée Mer, joskaan ei suinkaan vähäpätöisin!
Irene Keiser (Ziki), kouluvalmennus 16.12.
Valmennus alkoi tavalliseen tapaan ratsukon itsenäisellä työskentelyllä ja alkulämmittelyllä, josta lähdimme sitten työstämään pidemmälle. Alkulämmittelyissä Noye liikkui rauhallisesti ja laiskasti, kuin ei jaksaisi kuunnella laisinkaan ratsastajaansa. En kuitenkaan menettänyt toivoani, olihan tässä samanlaisia tapauksia nähty aikaisemminkin samana päivänä.. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin tapahtua muutosta, Noye alkoi koota itseään, liikkua reippaammin ja kuunnella paremmin ratsastajaa. unni selvästi tunsi ratsunsa ja osasi siten työskennellä tamman kanssa oikein hyvin. Alkulämmittelyiden jälkeen aloitimme itse työt. Aiheena olikin laukanvaihdot, tietenkin joka askeleella oli tarkoitus saada vaihto aikaan. Aloitimme hiljalteen, siirtyen hitaasti siihen joka askeleen vaihtoon. Noye osasi kyllä hommansa, mutta silti jalat jotenkin onnistuivat menemään solmuun. Kehotin unnia antamaan hieman enemmän ohjaa ja pohjetta lisää, jotta tamma saisi sitä lennokkuutta mukaan. Tämä toimikin jonkin aikaa, kunnes ohjaa piti ottaa jälleen kireämmälle. Noye liikkui sulavasti ja siirtyi vaihdosta toiseen, ja pienellä hienosäädöllä myös tahdikkuus saatiin kuntoon. Tämä asia oli siis erittäin hyvin tammalla hallussa, ja yhteistyö ratsukon välillä on oikein hienoa katseltavaa.
Suomen kylmistä maisemista oli aika siirtyä hieman lämpimämpiin maisemiin lähelle päiväntasaajan maisemia. Aurinko paistaa, aallot näyttävät kutsuvilta ja lämpötilan ollessa päälle kolmekymmentä. Irene ja Georges vaikuttivat myöskin jälleen tyytyväisiltä, kun kerrankin olin onnistunut myymään kasvatin joihinkin lämpimiin olosuhteisiin, eikä ainaisesti vain Euroopan sateisiin. Niinpä pitkän lentomme jälkeen saavuille vihdoin perille, pakkasmme itsemme ulos koneesta ja lähdimme ajamaan kohti hotellia. Siellä sitten viivyimme hetken, ennen kuin yhdessä tuumin päätimme lähteä etsimään Wincarea kartanoineen, jotta voisimme seuraavaksi mennä sinne hieman vierailemaan.
Kun olimme vihdoin paikantaneet tallin keskeltä viidakoita (vaikka olen tänne jo kerran ennen löytänyt, ei se tarkoita, että vielä uudestaankin löytäisi...) tapasimme heti alkajaisiksi Diamonten työn touhusta. Siellä tämä oli taluttamassa jotain tallin jääräpäistä kohti tarhoja, joka ei nyt selvästikään näyttänyt tajuavan sanaa yhteistyö. Emme menneet häiritsemään Diamonten keskittymistä, vaan seisoimme kaikki odottamassa portilla, katselemassa miten tilanne oikein päättyy. Kun hevonen näytti vihdoin olevan tarhan sisäpuolella ja portin ollessa turvallisesti kiinni, uskaltauduimme lähemmäs. Diamonte näytti hieman säikähtävän tuloamme, mutta ilahtui kuitenkin kuullessaan, että olimme tulleet katsomaan tallissa asuvaa Mer-ponia. Tamma kun pääsisi hieman maastakäsittelytunnille. Niinpä Diamonte haki Chatoyant Merin tarhasta, ja menimme kentälle. (valmennus / päiväkirjamerkintä, omistajan päätettävissä)
Georges Miller (Ziki), maastakäsittelyä 17.12.
Olin kuullut, että tässä tallissa nyt ei kauheasti selväpäisiä hevosia asustele. Niinpä olinkin valmistautunut, ettei tästäkään tunnista nyt oikein mitään tulisi. Täytyyhän tämän kuolettavan kuuman ilmastonkin hieman vaikuttaa hevosiin... Chari tuntui kuitenkin olevan toista maata. Tämä ei käynyt päälle, syönyt kaikkia ympärillä olevia ihmisiään tai muutenkaan osoittanut agressiivisia merkkejä. Diamonte näytti vain tyytyväiseltä, hiljalleen rapsutellen tamman kaulaa. Kehotin näitä lähtemään kiertämään kenttää ilman narua, tamman kulkien aivan vapaana omistajansa perässä. Tästä ei tullut ongelmaa, ja tamma seurasi kiltisti perässä vaikka Diamonte pysähtyisi, kääntyisi tai juoksisi. Korvat tyytyväisesti höröllä ja kiinnostuneena seuraten tamma tuli perässä oikein iloisen oloisena. Jopa tekemäni puomirata, johon kuului tiukkoja käännöksiä, ravia ja jopa peruutusta unohtamatta tietenkään myös pujottelu-osuutta, onnistui ilman ongelmaa. Hieman ensimmäisellä kerralla takkuiltiin, kun kukaan ei muistanut miten rata nyt menikään, mutta toisella kertaa rata mentiin kuin ammattilaiset konsanaan! Chari näytti oikein tyytyväiseltä itseensä, hieman tutkaili välillä omistajansa taskuja namien toivossa. Kerroinkin lopulta, että erittäin hyvää työtä, eipä tällaista yhteistyötä usein näe!
Täytyyhän upea tilaisuus käyttää hyväkseen! Tehty jo monen päivän ajan töitä ja vielä lisää töitä, niin johan on aika rentoutuakin! Seuraava vapaapäivä onkin sitten vasta jouluna! Kiireelliseen aikatauluumme saimme onneksi mahdutettua siis yhden vapaapäivän, jonka käytimme Madagascarin auringosta ja lämmöstä nauttimiseen. Lento kohti naapurimaatamma Ruotsia lähtisi vasta illemmalla, joten tässä oli vielä vaikka kuinka ja paljon aikaa nauttia rauhasta. Tai no, rauhalliseen iltapäivään tuskin kuuluu kuitenkaan joutua alkuasukkaiden jahtaamiseksi, vai kuinka?
Tosiaan, siinä kaikessa rauhassa makoilimme rannalla aurinkoa ottaen, kun yhtäkkiä viidakosta alkoi kuulua rummutusta, erittäin uhkaavan kuuloista huutoa, jonka jälkeen täysi hiljaisuus. Katsoimme kaikki kolme toisiamme hieman epävarmoina, kunnes viidakosta lähti juoksemaan muutamakymmen päinen heimolauma kaikki jonkinasteinen ase tai siltä näyttävä oksan puolikas kädessään. Nappasimme erittäin nopeasti pyyhkeet ja tavaramme mukaamme, ja lähdimme nopeasti juoksemaan kohti tietä, josta joku voisi ehkä pelastaa meidät villiheimolta. Heimo kuitenkin pysähtyi puoleenväliin rantaa näyttäen tyytyväiseltä, mutta heittelivät silti kiviä vielä peräämme.
Tosiaan, tuntia myöhemmin saimme kuullakin, että se oli ollut heimon reviiriä eivätkä nämä oikein tykkää turisteista. Pahimman luokan kauhuskenaariot pyörivät jo päässämme kun vain mietimme, kuinka monen ruokalajin aterian meistä olisi saanut aikaan, jos vain nämä olisivat ottaneet meidät kiinni... Nyt oli kuitenkin aika jättää Madagascar taaksemme, ja piti palata takaisin Pohjoismaiden kylmyyteen.
Lento Madagascarilta Ruotsiin vei oman aikansa, joka tuntui pieneltä ikuisuudelta. Koneessa tuntui olevan useampikin pieni lapsi mukana, ja näillä kun tuntuu olevan jatkuva tarve saada jotain tekemistä tai vaihtoehtoisesti huutaa kuin syötävä... Kuitenkin pian olimme turvallisesti perillä Ruotsin maalla, joskin kukaan meistä ei ollut lainkaan iloinen. Madagascarin aurinkoiset hiekkarannat olivat muuttuneet sateisiksi loskakasoiksi, jotka mukavasti roiskuivat päälle autojen karauttaessa ohitsemme.
Kun olimme selvinneet lentokentältä ja hankkineet itsellemme taksin, pääsimme vihdoin Infinityyn, jossa tapasimmekin miseryn satulahuoneesta (kyllä, otimme oikeuden talsia suoraan päätä talliin omine lupinemme - kyllähän nyt kasvattajana pitää joitain oikeuksia ottaa!). misery vaikutti alkuun hieman epäileväiseltä, mutta kun päättäväisesti raahasimme tämän mukanamme kohti tarhoja hakemaan Demesne Meriä, ei tällä ollut vaihtoehtoja kuin suostua. (maastakäsittelyä, valmennus/päivärkirjamerkintä - omistajan päätettävissä)
Georges Miller (Ziki), maastakäsittelyä 19.12.Kun olimme viettäneet tarpeeksi aikaamme Ruotsissa Infinityssä, oli aika jatkaa matkaa jälleen seuraavaan maahan. Tällä kertaa matkasimme Hollantiin, jossa Hamzin ylläpitämä Wasbaar sijaitsee. Lentokentällä hieman tapahtui kommelluksia ollessamme perillä (matkatavarat olivat ajautuneet Sisiliaan - työntekijät tulivat kertomaan olevansa OIKEIN pahoillaan tästä, hymyillen tekopirteästä vielä perään), mutta emme kuitenkaan lannistuneet! Rohkein mielin tilasimme taksin lentokentältä, ja suuntasimme kohti Wasbaaria. Matkatavaroita emme kertaakaan nähneet Hollannissa, vaan ne lähetettiin suoraan Suomeen. Olimmehan matkalla snne heti illalla, joten turha tässä on odotella niitä täällä. Onhan meillä edelleen kiireinen aikataulu!
Wasbaarissa sitten aloitimmekin heti työt. Hamzi saapui hieman väsähtäneen oloisena tallista katsomaan ketä paikalle oikein tuli, mutta näytti hieman piristyvän kuullessaan aikeistamme. Ensin kuitenkin nautimme kahvia ja pullaa, olimmehan kaikki edelleen hieman sekaisin kuitenkin matkalaukku-episodistamme. Niinpä siinä keskustelu virittyikin sopivasti lentoyhtiöihin ja näiden pieniin tapaturmiin juuri matkatavaroiden kanssa. Itse en kuitenkaan jäänyt pidemmäksi aikaa keskustelemaan, vaan hiipparoin hieman katselemaan mites hevoset oikein voivat.
Kalypso Mer seisoi karsinassaan puoliunessa, kun tulin juttelemaan tämän oven taakse. Avasin hiljaa oven, ja menin karsinaan sisään. Ties jos joku tulisi häätämään minut ulos, jos näkisi, että karsinoihin menen! Halusin kuitenkin mennä tarkastelemaan tammaa hieman lähemmin, rapsuttelemaan ja tietenkin hieman antaa tamman maistella pullaa. Tamma kun on jo vanha rouva, jolta löytyykin tätä ikää jo jonkin verran, jo lähes kaksikymmentä! Tamma katseli minua hieman uteliaana kun siellä lattialla istuin, karsinan pohjilla, mutta hetken ihmettelyn jälkeen antoi minun olla. Tamma on ehdottomasti perinyt jotain pojalleen, Okeanos WAS'ille, joka omassa tallissani asustaa. Maltan tuskin nähdä tämänkin tamman laatuarvosteluissa hakemassa itselleen hieman palkintoja hyllyyn - tietenkin tamman arvon mukaisia, joten ei sieltä mitään niin pieniä palkintoja voi tulla. Tamma on hienossa kunnossa näin vanhaksi, ja tietenkin upeiden jälkeläisten perusteella pitäisi todellakin tulla pisteet kotiin. Havahduin kuitenkin mietteistäni tajutessani, kuinka kauan olin jo karsinassa istunut. Putsasin siis nopeasti housut, rapsutin viimeisen kerran tammaa ja sitten olinkin jo palannut takaisin muiden seuraan.
Nemesis Mer sai itselleen vierailijan karsinalleen, kun livistin muiden seurasta vielä hetkeksi muualle. Nämä eivät olleet edes huomanneet poissaoloani, joten turvallisin mielin jatkoin vielä kierrostani. Jäin lepertelemään tälle katsinan oven takaa, ennen kuin astuin ovesta sisään. Tamma alkoi heti tonkia taskujani, enkä ollut saada hetken rauhaa. Annettuani taskustani pullanmuruset ja vielä Nekulle piparkakun, tämä näytti olevan tyytyväinen. Pipari katosi suuhun hetkessä, mutta maku ei näyttänyt olevan aivan mieluinen. Hieman irvistellen ja suuta maiskutellen tamma söi piparinsa, mutta heti oli kuitenkin pakko saada lisää. Naureskellen työnsin tamman pään pois, ennen kuin aloin rapsutella hieman ja silitellä kaulaa. Tamma rauhoittui hetkessä, ja vain oli paikoillaan. Nekku on kyllä toinen tamma, josta on tullut hieno aikojen saatossa. Sijoja löytyy kalenterista, pari hienoa jälkeläistä, joista toinen jopa on omassa tallissa hienosti menestyen sekä tietenkin tulevaisuus näyttää tamman puolesta hyvältä. Hamzi ainakin on jotain puhunut joistain laatuarvosteluista, ja toivon mukaan eivät vain puheiksi jää...
Kun Wasbaarin Mer-kasvattien tammat oli käyty läpi, oli vielä yksi ori jäljellä, nimittäin Enjoy It Mer. Tämä oli tarkoitus saattaa Irenen estevalmennukseen, mutta koska tämä tuntui saaneen jonkin ihmeellisen sairaskohtauksen (ties mitä siinä lentokoneen ruuassa olikaan ollut, Irene kun oli ainoa joka sitä uskaltautui maistamaan...) olikin valmentaja kukapa muukaan kuin minä itse!
Ziki, estevalmennus 20.12.
Ori asteli maneesiin korkuen ja otti tilan heti haltuunsa. Hamzi ei näyttänyt niin tyytyväiseltä ratsuunsa, kun tämä vain hyppi ja pomppi, eikä kuunnellut laisinkaan. Kun ratsastaja oli selässä, annoin ratsukolle luvan aloittaa alkulämmittelyt. Nämä hoituivat hyvin itsenäisesti, kun sillä välin kokosin hieman esteitä ja annoin ohjeita sieltä täältä, kuten käsien asennon korjaaminen ja hieman enemmän ponnekkuutta liikkeeseen pitäisi saada. Alkukavaletit ratsukko ylitti rymisten, eikä oria näyttänyt kiinnostavan hyppääminen lainkaan. Korkeammat esteet sen sijaan jo maistuivat, eikä orin tarvinnut enää levitellä kaikkialle maneesia! Otimme sarjaesteet hieman enemmän aiheeksi tänään, nimittäin orilla tuntui olevan hieman ongelmia ajoittaa jalkojaan aina silloin tällöin. Alkuun aloitimme pienemmillä esteillä, ennen kuin nostimme korkeutta. Pienemmät esteet onnistuivat vielä hyvin, mutta heti kun nostettiin korkeutta, ei se onnistunutkaan enää niin hyvin. Eki ei keskittynyt lainkaan, vaan antoi vain mennä. Selkeämmillä puolipidätteillä ja paremmalla lähestymisellä ongelma oli kuitenkin jo korjattu, ja vielä toistolla ongelmaa saatiin kokonaan vain viimeistä vaille hiomattomaksi. Eki näytti oikein tyytyväiseltä itseensä, korskuen vain tyytyväisesti ja nautti saamistaan kehuista. Valmennus meni siis lopulta oikein hyvin!
Matkamme ympäri Eurooppaa (ja Afrikkaa) alkaa olla jo loppusuoralla, enää vain kolmen ollessa jäljellä. Hyppäsimme jälleen lentokoneeseen, ja suuntasimme tiemme Itävaltaan. Täällä onkin Ansku tallinsa Freistingarin kanssa Alppien siimeksessä odottelemassa. Matkalaukkumme olivat edelleen Suomessa, joka aiheutti kyllä erinäistä vastalausetta suunnasta kuin toisestakin, mutta tämän jälkeen saisimme sentään jälleen palata takaisin Suomeen...
Ansku otti meidät jokaisen erittäin iloisesti vastaan, kuin olisi odottanutkin meitä saapuvan. Hieman hämmentyneenä tästä selitimme kuitenkin hieman mitäs kaikkea olemmekaan tehneet ja saaneet aikaan, ja että nyt olikin onnellisesti Anskun vuoro! Käsittelyymme ottaisimme neljä Anskun omistamaa Mer-ponia, ja aloitimme päästämällä Yeoman Merin hieman valmentantumaan kouluratsastuksen merkeissä!
Irene Keiser (Ziki), kouluvalmennus 21.12.
Ziki onkin kertonut tämän orin olleen monesti tämän valmennettavana, mutta koskaan en ole itse päässyt tätä oria valmentamaan! Aloitimme tuttuun tapaan hieman jutustelemalla, sain kuulla miten orin aamu oli mennyt (varsin rauhallisesti, lähes laiskasti - odotettavissa saattaa olla siis myös rauhallisen laiska valmennuskin...) ennen kuin aloitimme itse valmennuksen alkulämmittelyiden voimalla. Rauhallisissa merkeissä tosiaan mentiinkin tänään! Orilla tuntui olevan viiden kilon painot jaloissa, kun ne eivät tuntuneet nousevan sitten millään. Kehotin Anskua kantamaan itseään hieman enemmän, jotta myös Yeoman kantaisi itseään. Tämä auttoi etenkin harjoituksessamme, jossa teimme avotaivutuksia. Tämä nimittäin sai orin astumaan paremmin alleen ja tekemään hyvin avotaivutusta myös muissa askellajeissa, ja valmennuksen päätyttyä ratsukko tosiaan sai olla ylpeä itsestään.
Valmennuksen päättyessä olivatkin tallitytöt jo saaneet Illuusionin valmiiksi seuraavaa valmennusta varten. Yeoman vietiin talliin, kun Ansku joutui heti seuraavaan koulualmennukseen ratsunaan Mad Illusion Mer.
Irene Keiser (Ziki), kouluvalmennus 21.12.
Ori oli alusta saakka innoissaan ja mukana toimissa, kun aloitimme valmennuksen. Alkulämmittelyt sujuivatkin todella reippaissa merkeissä, kun ori vain hyppi ja loikki innoissaan kuuntelematta juuri lainkaan mitä ratsastaja selässä teki. Rauhallisella työskentelyllä tämä saatiin kuitenkin kuntoon, ja päätinkin, että tänään tehdään jotain oikein paljon keskittymistä ja taitoa vaativaa asiaa. Ensin keskiravista koottua ravia, josta hitaasti passageen. Alkuun yritys piti aloittaa heti alusta, kun Illuusio ei ollut aivan mukana harjoituksessa. Tämän jälkeen kuitenkin ori alkoi keskittyä, jalat alkoivat liikkua maltillisemmin, eikä ori enää hätäillyt niin paljoa. Passagesta takaisin koottuun raviin, josta takaisin siirtyminen passageen. Näitä siirtymisiä teimme muutamaan otteeseen, ennen kuin passagesta Ansku sai siirtää orin piaffeen, josta takaisin passagen kautta koottuun raviin. Tässä vaadittiin molemmilta keskittymistä. Aina viisi askelta kutakin ennen siirtymistä seuraavaan vaiheeseen, ja tätä ratsukko saikin harjoittaa jonkin aikaa. Piaffessa Illuusio ei nostanut aivan tarpeeksi takajalkojaan ja joutui polkemaan enemmän alleen. Tahti pysyi kuitenkin yllättävän hyvin yllä, joten siitä plussaa! Muutenkin valmennus meni suhteellisen hyvin, joten lopulta annoin ratsukon aloittaa loppujäähdyttelyt erittäin hyvin tehdyn työn pääteeksi.
Valmennuksen päätyttyä emme ottaneet heti uutta valmennusta putkeen, vaan pidimme pienen kahvitauon Anskun toimistossa tässä välissä. Siinä juttelimme kaikki kaikessa rauhassa, ja päätimme seuraavaksi ottaa hieman vauhdikkaampaa lajia kehiin. Kyseessähän olisi siis seuraavaksi Anskun ainoan täysi-ikäisen estepuoliverisen Mer-hevosen valmennustuokio, nimittäin Longsight M13 Mer pääsisi hieman valmentautumaan.
Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 21.12.
Lore otti heti valmennuksen aluksi tilanteen haltuunsa, tuli kohteliaasti tervehtimään minua ja näytti oikein kunnolla hieman miten kuuluu oikein käyttäytyä. Alkulämmittelyissä tämä kuva kuitenkin hieman särkyi, kun ori alkoi temppuilla ja näyttää omia hienoja loikkiaan. Anskulla ei tosiaan tullut tylsää selässä kun tämä joutui pidättelemään oria, mutta eipä Lore kuitenkaan aivan mahdottomaksi muuttunut. Saadessaan enemmän tekemistä puomien kanssa ori rauhoittui hieman, ja alkoi kuunnella jälleen enemmän. Enää tämän ei tarvinnut viihdyttää itse itseään, vaan joutui keskittymään jalkoihinsa. Esteet nousivat kuitenkin nopeaan, ja pian ratsukko sai hypellä hieman metrin korkuisia esteitä. Harjoittelimme hieman lähestymistä, joka Lorella näytti olevan aivan liian vauhdikas. Anskua neuvoin tekemään enemmän pidätteitä ja nojaamaan enemmän kaulan päälle esteellä, jotta orin olisi myös helpompi hypätä. Loppuvalmennuksesta esteet nousivat vielä hieman, jonka jälkeen he saivat kokeilla suorittaa näitä ratana. Puhtaan radan jälkeen ratsukko olikin jo valmis aloittamaan loppujäähdyttelyt.
Valmennuksen päätyttyä pidimme pienen tauon, kun Lore käytiin viemässä pois, ja pieni Inka tuotiin tilalle. Tämän kanssa harjoiteltaisiin hieman maastäkäsittelyä, kuten ovat muutkin nuoret Mer-kasvatit joutuneet harjoittelemaan. Niinpä siis suuntasimme kentälle, jossa Ingénue Mer pääsi näyttämään hieman taitojaan. (omistajan mukaan päivismerkintä /valmennus)
Georges Miller (Ziki), maastakäsittelyä 21.12.
Ansku tuossa jo aikaisemmin jutteli, että tammalla aloitetaan hieman ratsukoulutusta lähipäivinä. Tästä innostuneena kehitinkin tammalle hieman erilaista ohjelmaa heittäen kentälle pressua ja pujottelua, puomia ja pientä koroketta. Ansku sai alkuun vain kävellä Inkan kanssa vapaana kentällä ilman riimunnarua, ja tämän jälkeen lähteä ylittämään puomeja. Inka kuunteli hyvin Anskua ja tuli hyvin perässä, myöskin pysähtyen ja kääntyen kun tämän omistajakin niin teki. Ilmapiiri oli hyvä ja yhteistyö oli näkyvää. Seuraavaksi olikin vuorossa pujottelua, joka olikin jo omiaan tuomaan hieman haastetta tehtävään. Inka kyllä sai neljännellä kerralla tehtävän onnistumaan kokonaisuudessaan; ensimmäisillä kerroilla kun tamma oli mennyt suoraan tötsien ohi kääntymättä laisinkaan. Tehtävistä viimeinen oli selvästi tammalle kaikkien vaikein. Tamman säikky puoli pääsi näkyviin kun tämä sai tehtäväksi ylittää pressun. Ansku käveli ensin keskelle pressua, jonka jälkeen tämä yritti maannitella tammaa perässään. Kehotin vain liikkumaan tamman mukana aina vastakkaisella puolella niin, että tamman tulee ylittää pressu, että pääsee luoksesi. Inka alkoi lopulta hieman hätääntyä, ennen kuin uskaltautui astua pressulle. Rapisevaa ääntä ja vieläpä erilaista materiaalia - voisiko kamalampaa olla? Kuitenkin rohkein mielin tamma tepasteli lopulta pressun läpi Anskun luokse, ja tähän tekoon lopetimmekin valmennuksen. Tätä voi kuitenkin olla hyvä harjoittaa myös jatkossa, nimittäin luo luottamusta ihmisen ja hevosen välille, sekä tietenkin hieman ajatustyötä hevoselle!
Matkamme jatkui vihdoin Itävallan Alpeilta takaisin Suomeen, josta jopa saimme matkalaukkumme takaisin! Kun olimme vaihtaneet puhtaat vaatteet yllemme, oli aika jatkaa matkaa. Seuraavana olikin Länsi-Suomessa sijaitsevan Valkia-nimisen tallin aika saada vieraita kyläänsä. Omistaja evia onkin siellä pitänyt ainoata Mer-kasvattiaan oikein hyvillä käsin, joten mielellään suuntasin matkani sinne. Matkakumppanini olivat jo hieman väsähtäneitä, eivätkä olleet aivan yhtä paljoa intoa täynnä, mutta eivät kuitenkaan poikenneet matkalta ja palanneet Cheval Delameriin.
Tallilla, keskellä maaseutua, evia otti meidät kaikki hyvin vastaan. Iloisesti meille tarjottiin pullaa ja kahvia, ja tietenkin otimme tilaisuudesta vaarin ja menimme nauttimaan ilmaiset kahvikupilliset. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä kentän puolelle, napata ori mukaamme, ja niin alkoi Zodiac Merin estevalmennus.
Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 22.12.
Ori oli alkuun hieman laiskemmalla tuulella, ja ihmettelinkin tätä käyttäytymistä hieman. Kyllähän ori siitä piristyi kun hieman reippaalla temmolla käskin ratsukon ravailla alkulämmittelyissä, mutta alkuun olin kyllä hieman hämilläni tällaisesta laiskottelusta... Alkulämmittelyiden esteet olivat alkuun vaikeita, jonka jälkeen olin jo ihmetellä, onko tämä Mer-kasvatti tai kovan luokan estehevonen laisinkaan! Onneksi kyse oli vain Aaken laiskuudesta - mitä sitä turhaan nostelemaan jalkoja pienillä esteillä... Suuremmat esteet alkoivat jo onnistua ja innostaa oria enemmän, ja tämä toimi jo huomattavasti paremmin esteillä. Lähestymiset olivat puhtaita, hieman sain huomautella käsien asennosta ja antamaan enemmän pohjetta. Tahti oli hyvää ja esteet ylittyivät hyvällä tyylillä. Sarjaesteet eivät olleet ratsukolle laisinkaan se ongelma, vaan tämä hyppäsi esteet ketterästi ja taidokkaasti. Estekorkeuden noustessa tämä keskittyi aina vain enemmän, eikä tämä tietenkään miinusta ollut... Vauhti pysyi koko valmennuksen ajan tasaisena, eikä tämä lähtenyt turhia kiihdyttämään esteiden jälkeen. Lopulta annoin luvan antaa pitkät ohjat, olihan ratsukko ne kuitenkin todellakin ansainnut!
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä oli aika päästä vierailemaan viimeisessä kohteessamme. Tämä oli tietenkin Miitsu, jonka omistaa kukas muukaan kuin Maijunen! Jatkoimme matkaamme siis Suomen maalla aina Miitsuun saakka, jossa minua tulisikin odottamaan viisi kasvattia Cheval Delamerista!
Maijunen otti meidät hyvillä mielin vastaan, kun olimme kaivaneet tämän esiin tallista. Tuhka tuuleen kadonneena, mistään ei tuntunut näkyvän jälkeäkään. Edes tallin pääovessa ei lukenut mahdollisista taukoiluista! Lopulta kuitenkin saimme naisen kiinni ja ryhmähengen painostuksen vuoksi tämän oli pakko suostua omaan valmennuskuuriimme. Ensimmäiseksi onnekkaaksi valmennettavaksi osui Inky King Mer!
Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 23.12.Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 23.12.
Tamma oli innokkaasti mukana jo alusta saakka, ja tuntui suhtautuvan lähinnä uteliaasti maailman menoihin. Tammalla kuulemma oli hieman ailahtelevia piirteitä, mutta tänään tämä näytti olevan oikein hyvällä tuulella eikä kiukutteluista ollut tietoakaan. Hieman maneesin kottikärryt ja keskelle ilmestyvät esteet olivat aluksi hurjia, kunnes tämä unohti niiden olemassaolot. Alkulämmittelyt sujuivat reippaissa merkeissä, joten myös alkulämmittelyiden esteet olivat helppoja eikä ongelmia syntynyt näiden osalta. Esteiden korkeutta lähdettiin kuitenkin nostamaan lähemmäs 120cm korkeutta, jolloin tamma sai jo hieman haastetta mukaan. Tokihan esteet ylittyivät edelleen aivan yhtä reippaasti, ja olisihan tamma voinut vielä paljon korkeampiakin esteitä hypätä! Jätimme korkeuden kuitenkin tähän, ja lähdimme harjoittamaan sarjaesteitä. Tamma tuli esteille hieman liian nopeasti, mutta tahtia hidastamalla tamma pääsi myös viimeisen esteen yli ilman ongelmaa. Ensimmäisillä kerroilla kun vauhtia oli liikaa, ja askeltrytmi meni jo heti ensimmäisellä esteellä sekaisin. Lopulta kun tämä asia oli saatu kunnialla loppuun, pystyin hyvillä mielin antamaan ratsukolle luvan loppujäähdyttelyihin.
Toisen valmennuksen jälkeen emme pitäneet enää kolmatta putkeen. Tässä välissä olisi ansaittu kahvitauko ennen seuraavaa valmennusta! Maijunen kuitenkin passitti tallityttönsä seuraavalle valmennukselle, ja niinpä Miitsun tallityttö nimeltä Nea pääsi estevalmennukseen ratsunaan Terminator Mer.
Irene Keiser (Ziki), estevalmennus 23.12.
Voin kyllä kertoa, etten ole toista tällaista oria ennen nähnyt. Tarmoa ja tahtoa löytyy vaikka muille jakaa, mutta silti tämä tuntui liikkuvan erittäin hitaasti ja harkiten. Energia kohdistui suoraan ylös, jolloin tämä liikkui hitaasti eteen mutta kuitenkin korkeasti. Kehotinkin ratsastajaa antamaan selkeitä ja kunnon apuja, jotta ori liikkuisi eteen. Alkulämmittelyissä se ei kuitenkaan vielä auttanut, ja myös esteillä ori liikkui enemmän ylös kuin eteen. Hieman raipalla sai jo oria herätellä, ennen kuin tästä alkoi tulla jo kuuliaisempi pohkeelle. Ori oli kuitenkin edelleen hieman liian hankalalla tuulella, eikä tuntunut ymmärtävän mitä ratsastaja oikein selässä tahtoi. Istunta suoraksi, painopiste keskelle eikä mitään ylimääräistä saa tehdä - tällaisia ohjeita Miitsun tallityttö Nea sai ratsastaessaan kuumalla puoliveriorilla, joka vain kuumeni ja kuumeni. En lähtenyt nostamaan esteitä vielä, vaikka meno näyttikin melko hyvältä. Toni ei enää aivan valtoimenaan hyppinyt pystyyn tai pysähdellyt, vaan liikkui kunnolla ja reippaasti eteen. Olihan vauhdissa vielä valittamisen aihetta, mutta olihan ori silti komea näky hypätessä. Tätä oli pakko ihastella, ennen kuin päästin jo ratsukon loppujäähdyttelyille.
Tauon aikana Maijunen oli saanut levätä aikansa, jutella sitä sun tätä maneesin reunalla valmennuksen aikana ja muutenkin rentoutua. Seuraavaksi oli kuitenkin jälleen hänen vuoronsa, nimittäin Nea näytti jo nyt aivan uupuneelta Tonin jäljiltä. Myös Irene näytti uupuneelta ja lähes kiukkuiselta, äksyillen jotain Georgesille tämän vähäisestä työmäärästä, kun jo olin lupautunut valmentamaan seuraavan valmennuksen. Se olisikin Zara Merille, tallin ainoalle Mer-ponille, jolle kouluvalmennuksen pito on jollain tapaa järkevää.
Ziki, kouluvalmennus 23.12.
Aloitimme valmennuksen suoraan, emmekä jääneet juttelemaan niitä ja näitä säästä aina maailman politiikkaan asti. Alkulämmittelyihin vain suoraan, kun olin nopeaan tervehtinyt Saraa. Tamma näytti kiinnostuneelta kaikesta mitä ympäristöstä löytyi. Tämä oli rauhallinen ja kuunteli ratsastajaa, ja kun ohjia alettiin koota paremmin käteen ja otettiin reippaampaa askellajia, oli tamma jo täysin koottuna ja kuunteli täysin ratsastajan pyyntöjä. Keskittymiskykyä ei siis puutu tältä tammalta, vaan tämä pystyi hetkessä tekemään mitä Maijuselle vain mieleen sattui tulemaan. Tästä ominaisuudesta on pakko antaa tammalle plussaa, ja vielä Maijuselle kun tämä on saanut tämän opetettua tälle... Valmennuksen aiheena olivat kuitenkin lisätyt askellajit, joihin ei niin sitä rauhallisuutta tarvita. Tamma sai alkuun aloittaa vain reippaalla temmolla, joka tiiviimmällä istunnalla ja hieman suuremmalla eteenajolla alkoi näyttää enemmän lisätyltä ravilta. Tamma ei aivan saanut jalkojaan heitettyä korkealle ja eteen, mutta siltikin oli upea näky tämän liidellessä kenttää pitkin näyttäen oikeasti tyytyväiseltä itseensä. Myös laukassa lisääminen oli upeaa katsottavaa, mutta tässä piti hieman paremmin ottaa ohjaa käteen; tamma kun lähti vain juoksemaan pohjetta pakoon eikä tällöin tahti pysynyt yllä. Lisää vain treeniä siis, mutta hyvältä näyttää tämän parivaljakon tilanne ja tulevaisuudessa tästä tullaan vielä kuulemaan...
Viimeisen valmennuksen pidin minä vieläkin, mutta Maijunen joutui jo neljännelle valmennukselleen tänä päivänä. Valmennuksen tulisi saamaan kenttäpainotteinen puoliveriori, mutta sen sijaan että menisimme ulos rämpimään maastoesteiden joukkoon, pidimme valmennuksen valaistussa maneesissa. Kyseessä on siis Weston Mer!
Ziki, estevalmennus 23.12.
Aloitimma valmennuksen tavalliseen tapaan alkulämmittelyillä, jotka Veikka aloitti rempseästi käyskennellen. Tämä oli rauhallinen eikä näyttänyt olevan kovinkaan kiinnostunut maailman menoista. Rauhallisuus säilyi myös kun aloimme hypätä esteitä, eikä tälle syttynyt sitä paloa hyppäämistä kohtaan. Ihan hyvä sinänsä, nimittäin Veikka pysyi käsissä, kun taas moni tuntemani hevonen alkaa hetkessä ryöstää esteille omine lupineen... Tyytyväisenä katsoin ratsukon työskentelyä, ennen kuin nostin esteitä. Ori oli rauhallinen ja ratsastajakin tuntui olevan rentona selässä. Hätää ei ollut, hyppääminen sujui hyvin muutamia pudotuksia lukuunottamatta. Ori oli erittin hyvätuulinen ja hypyt olivat upean näköisiä tekniikaltaan, kun tämä vain suorastaan liisi esteen yli ja oli jo suuntaamassa seuraavaa kohti, kun oltiin vasta tultu maahan! Nopeat radat ovat siis todellakin tämän orin alaa, joskin maastoesteilläkin saattaa olla osansa asiaan - jalkojen täytyy olla todellakin vikkeliä... Jatkoimme valmennusta sarjaesteiden parissa, jotka olivatkin hieman hankalampia. Rauhallinen meno ei auttanut enää, vaan nyt tuli antaa vauhtia, että myös viimeiselle esteelle riittäisi sitä vauhtia. Valmennus sujui kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin, joten molemmat saivat kyllä olla tyytyväisiä antaessani luvan loppujäähdyttelyiden aloittamiseen.
Valid XHTML • Valid CSS •
Testattu toimivaksi selaimilla: Mozilla Firefox, Internet Explorel, Opera, Safari, Google Chrome