VIRALLINEN NIMI | Last Kiss Goodbye WAS "Laila" | KOULUTUSTASO | |
ROTU | Suomalainen puoliverinen | » kouluratsastus | Vaativa B |
REKISTERINUMERO | VH06-031-0905 | » esteratsastus | 150cm |
SYNTYNYT, IKÄ | 12.10.2009, 15.02.2012 20-vuotiaana | » maastoesteet | 140cm |
VÄRI & SUKUPUOLI | Ruunikko tamma | ||
SÄKÄKORKEUS | 170 cm | OMISTAJA | Ziki VRL-05965 |
PAINOTUSLAJI | Esteratsastus | KOTITALLI | Cheval Delamer |
3-VUOTIAS | 25.01.2010 | KASVATTAJA | Wasbaar |
i. Shadow's Wizard KTK-III SPL-II ERL-III |
ii. VIR MVA Ch Shadow's Seckret Gladiator YLA3 | iii. AM's Pirate of the Ocean YLA3 ERJ-III |
iie. Ch GH's Gold Africa | ||
ie. RMS' Moon Shadow xx | iei. Lord Prickle xx | |
iee. Lady Eolyn xx | ||
e. Shadow's Dansing Kleopatra YLA3 SJP-II ERJ-IV MEJ-III |
ei. H.T Celtic Warrior | eii. Sprietland´s Faithful KTK-II KRJ-II |
eie. Ch Nectar's Nikita KTK-II | ||
ee. DOZ Chomelié | eei. DOZ Zhuang | |
eee. DOZ Tucho |
e. Shadow's Dansing Kleopatra oli tummanpunarautias, 170cm korkea fwb tamma. Tamma hyppäsi ratana 140cm, koulua meni Vaativa A ja maastoesteet ylittyi 120cm. Kilpaili aikanaan Rata- ja maastoestekilpailuissa, saavuttaen molemmista yli 20 sijoitusta. Tamma käytettiin ERJ:n ja MEJ:n laatuarvosteluissa, joista se sai ERJ:stä IV-palkinnon ja MEJ:stä III-palkinnon. Tamma kävi myös showjumping-presentation tilaisuudessa, jossa se palkittiin II-palkinnolla, ja sai kiitosta koko olemuksestaan. Myös YLA:ssa tilaisuudessa tamma ehti käydä pyörähtämässä, missä se palkittiin 3-palkinnolla. Tamma toimi myös siitoskäytössä, jättäen yhdeksän(9) toinen toistaan loistavampia jälkeläisiä, pääasiassa esteradoille, mutta myös kouluradoille ja kenttäkisoihin on osa tähdännyt. Luonteeltaan tamma oli erittäin tempperamenttinen, ratsuna on toimiva, herkkä ja helppo.
H.T Celtic Warrior oli kimo, 170cm korkea fwb ori. Koulupainotteinen ori, hyppäsi ratana 100cm ja koulua meni vaativa A:han asti, kilpaili kuitenkin molemmissa lajeissa kohtuu hyvällä menestyksellä. Ori on saanut myös NJ näyttelyistä MVA-SERT:n ja ollut samaisessa näyttelyssä BIS1. Jalostuskäytössä ori on ollut vain vähän, jättäen kolme jälkeläistä. Luonteeltaan ori oli oikea sisupussi. Ori oli charmikas, energinen ja iloinen. Ratsastettaessa ori oli helppo, sillä oli vahva tahto miellyttää ratsastajaa.
Sprietland´s Faithful oli punaruunikko, 165cm korkea fwb ori. Koulupainotteinen ori kilpaili Grand Prix tasolla, mutta hyppäsi myös ratana kiitettävät 125cm. Ori teki myös uran NJ näyttelyistä, joista todisteena VIR MVA Ch -arvonimet. Sijoituksia krj kilpailuista tuli vähän alle 20, mutta ori palkittiin KRJ:n laatuarvostelussa II-palkinnolla, Ori myös kantakirjattiin I-palkinnolla. Luonteeltaan ori oli helposti hermoileva pakkaus, ajoittain jopa macho. Ratsastettaessa oli taipuisa ja yhteistyöhaluinen.
Nectar's Nikita oli rautias, 162cm korkea fwb tamma. Koulupainotteinen tamma kilpaili Int. II tasolla, mutta hyppäsi myös ratana ihan kiitettävät 110cm. Tamma teki uraa myös NJ näyttelyissä, josta osoituksena Ch -arvonimi. Tamma kävi myös kantakirjatilaisuudessa, mistä tuloksena oli II-palkinto. Luonteeltaan tamma oli rauhallinen ja myötäilevä. Ratsastettaessa, muuten varsin laiskasta tammasta tulee energinen ja valpas. Tamman liikkeet olivat lennokkaat ja näyttävät.
DOZ Chomelié oli rautias, pieni vain n. 160cm korkea fwb tamma. Esteillä uraa tehnyt tamma, hyppäsi ratana 130cm, ja koulukin sujui Helppoon A:han asti. Mitään erityistä menestystä tammalle ei tullut, mutta se teki aina hyvää jälkeä radoilla, ja oli tasaisen vahva hyppääjä. Tamma toimi myös siitoskäytössä, jättäen pari omalla tavallaan loistavaa jälkeläistä. Luonteeltaan tamma oli kaikkien kaveri, erittäin sosiaalinen ja ystävällinen. Ratsastettaessa tamma oli helppo, sillä oli pienet askeleet, joissa vähemmän ratsastaneenkin oli helppo istua.
DOZ Zhúang oli ruunikko, suurikokoinen, mutta siro fwb ori. Mitään varsinaista kisa uraa ori ei koskaan tehnyt, mutta hyppäsi ratana 130cm ja meni koulua Vaativa B:hen asti. Perusvarma, ja mukavan oloinen ori, toimi lähinnä fwb jalostuksessa, jättäen muutamia hyviäkin jälkeläisiä. Luonteeltaan ori itse oli rauhallinen, oman arvonsa tunteva herrasmies, joka omisti isot ja lennokkaat liikkeet, sekä suuren hyppytyylin.
DOZ Tucho oli rautias, pienikokoinen, hieman raskaan puoleinen fwb tamma. Varsinaista kisauraa tamma ei koskaan tehnyt, eikä se ollut järin lahjakas missään lajissa, se taisi koululiikkeet Helppoon B:hen asti, ja hyppäsikin vain 120cm, mutta se omasi hyppytyylin, jota kannatti yrittää jalostaa tuleville sukupolville. Tamma toimi siis lähinnä fwb jalostuksessa. Luonteeltaan se oli rauhallinen, ajoittain kuitenkin pienistäkin asioista innostuva rouva. Ratsastettaessa se oli helppo, askeleet olivat lyhyet, mutta näyttävänlaiset.
Sukuselvitys © Hamzi, kiitos!
03.02.2011
Laila on saanut ottaa vähän rennommin jo jonkin aikaa, joten tänään oli aika viedä tamma taas töihin. Emme kuitenkaan
aloittaneet tamman kanssa raskaasti, vaan päätin, että tamma pääsee tänään vähän irrottelemaan maastoon.
Saatuani tamman kuntoon, lähdimme kävellen matkaan. Laila oli erittäin virkeä ja energinen, mutta ei kuitenkaan
yrittänyt itse lähteä päättämään vauhtia. Kävelimme jonkin aikaa, kunnes siirryimme raviin. Laila olisi selvästi
halunnut jo nostaa laukan, mutta malttoi kuitenkin odottaa siihen asti, että pääsimme pellolle. Siellä ravasimme
kerran pellon ympäri syvässä lumessa, kunnes nostin laukan. Laila lähti heti räjähtävällä nopeudella laukkaamaan,
eikä hallintaa tuntunut olevan ollenkaan. Kuitenkin, koska lumessa oli sen verran raskasta laukata, ei Laila jaksanut
kovin kauaa kiitää hullulla nopeudella eteenpäin, vaan malttoi hidastaa vauhtia. Laukkasimme vielä toiseen suuntaan,
kunnes päätin, että nyt lähetään takaisin tallille. Laila pärski tyytyväisenä, kun kävelimme kohti tallia,
ja selvästi tamma oli ollut pienen irrottelun tarpeessa.
15.03.2011
Laila onkin saanut nyt olla vähän reippaammalla treenillä, ja sen huomasi, kun tamman selkään menin. Tämä ei
ollut enää niin valtavan kärsimätön ja energinen, vaan malttoi jopa hetkittäin odottaa. Lämmittelyissä teimme
paljon hidastuksia ja pysähdyksiä, jotta tamma virkistyisi. Pian aloimme mennä maapuomeja, kunnes siirryimme
hieman korkeammille ristikoille. Tamma meni innoissaan, ja välillä tammaa saikin pidätellä enemmänkin. Esteiden
korkeutta nostettiin koko ajan, ja pian esteet olivat metrin korkeutta. Väillä tamma kuvitteli pääsevänsä
lähtemään tuosta vain, mutta pidätteillä ja istunnalla tamma rauhoittui lopulta. Harjoittelimme vähän sarjojen
kanssa, jotka ovat olleet tamman kanssa ongelmallisia. Vähän väliä puomit kolisivat, oli tamma kuinka tarkka
jaloistaan tahansa, mutta saimme myös onnistuneita sarjoja joukkoon. Lopettelimme hyppäämisen erittäin
onnistuneeseen sarjaan, jonka jälkeen aloitimme loppuverryttelyt.
19.07.2011
Laila on pian asunut meillä jo puoli vuotta, ja tämä on menestynyt hienosti tänä aikana. Kilpailuista on tullut
tuloksia ja tamma on päässyt ilmoittautumaan ensimmäisiin laatuarvosteluihinsa myös. Yleislaatuarvostelussa tamma jo
olikin, ja toi mukanaan hienon YLA2 palkinnon! Nyt odotellaankin innolla ja jännityksellä esteratsujen laatuarvostelun
tulosta, joka on elokuun ensimmäisenä päivänä. Lailalta odotetaankin hienoa suoritusta arvostelun aikana, nimittäin
sieltäkin olisi se hieno palkinto tietenkin toivottu. Tänään estetreeneissä tamma näytti kuitenkin, ettei hyppytaito
ole vielä ihan kadoksissa - eiköhän Laila siis onnistu vakuuttamaan myös laatuarvosteluiden tuomarit taidoillaan!
08.08.2011
Tänään otin Lailan juoksutukseen, kun ei ole ollut vähään aikaan jälleen treenaamassa. Tamma oli reippaalla tuulella ja puhisi tuulelle, ja askeleet olivat erittäin korkeaa luokkaa. Kentälle päästessämme annoin tamman ensin tuuletella hieman ilman juoksutusliinaa koko kentän mitalla, purkaakseen ylimääräiset energiat, ennen kuin aloitimme itse työt. Alkuun hieman käyntiä, josta mahdollisimman pienillä eleillä askeleiden vaihdoksia. Laila ei alkuun ollut kuulolla laisinkaan, mutta tehtävää edetessä tämä alkoi heräillä ja kuunnella tätä ohjastajaansa. Laukasta hidastaminen tuntui olevan se kaikkein vaikein asia koko juoksutuksen aikana, tamma kun olisi halunnut vain päästellä!
21.10.2011
Estetreenien parissa Laila on parantanut huimasti. Tätä ei voi tunnistaakaan samaksi hevoseksi vielä muutamaa kuukautta takaperin, nimittäin tamma on kehittynyt todella paljon ja osaa arvioida itse jo huomattavan paremmin etäisyydet, nopeutta ja ketteryyttä on tullut sekä tekniikka on kehittynyt samaten. Olen toki tyytyväinen tamman saavutuksiin, ja tämän kanssa on ollut todellakin ilo ratsastaa tällaisina päivinä. Innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan Lailalle, ties minne asti näillä taidoilla päästään!
30.10.2010 - Estevalmennus - Ella K.
Huokaisin jo heti alkuvalmennuksesta katsoessani tamman levotonta sipsutusta maneesin kaviouralla. Se näytti pingoittuneelta ja jännittyneeltä liikkuessaan ratsastajan alla, juosten hieman jopa alta. Zikin ilme oli myös hieman epävarma. Tästä syystä tuumin että tänään keskityttäisiin ihan perusasioihin ja jumppaamiseen, jotta saataisiin molemmat rennoiksi ja toimivimmiksi.
Käskin parivaljakon verkkaamaan itsenäisesti ravissa sekä laukassa molempiin kierroksiin, tehden runsaasti erikokoisia ympyröitä. Itse rakensin tällä väliin siksakkia kavaleteista, jotta tamma saisi vaivata hieman aivojansa sekä siroja jalkojaan liikkueessaan.
Ensimmäinen siksakki mene pieleen - niin pieleen kuin mahdollista.
Heti ensimmäinen puomi rymähti alas, mikä sai Lailan hieman tolaltaan. Hermostuneena se kolisteli loputkin. Pyysin Zikiä rauhoittumaan, sekä löysäämään hieman tuntumaa suuhun, sekä istumaan tiiviimmin ja rennommin. Ratsukko ravasi uudelleen siksakkilinjalle, ja tällä kertaa juttu sujui jo hieman paremmin. "hengitä! hengitä! H E N G I T Ä!" huusin Zikille, jotta hän rentoutuisi paremmin eikä jännittäisi ilmaa sisälleen. Lailasta näki heti, miten paljon tyytyväisempi siitä tuli ratsastajan rentoutuessa.
Toistimme linjan vielä uudelleen, ja koska se sujui jo hieman liiankin helponnäköisesti, pyysin ratsukon laukkaan. Siksakki sujui myös nopeammassa askellajissa, laukka tuntui olevan heille paljon helpompi kuin ravi.
Annoin ratsukolle pienen hengähdystauon tarkistaessani viiden esteen minirataa jonka tallitytöt olivat ennakkoon pyynnöstäni pystyttäneet. Esteiden korkeudet eivät mitään päätähuimaavia olleet, korkeus vaihteli puolesta metristä metriin. Mitään korkeusennätyksiä ei siis ole tarkoitus rikkoa, ainoastaan saada tammalle hieman malttia. Radalla oli myös melko leveä trippeli, jossa ratsukko saisi miettiä hieman ponnistuspaikkoja.
Pyysin kaksikkoa tulemaan ensin muutamaan kertaan pienehkön okserin alkuhyppyinä, jonka jälkeen kaiken sujuttua mallikkaasti käskin ratsukon tulla jo suoraan radan.
Rata sujui upeasti! Pysty - okseri - muuri - trippeli - ja jopa aaltolankku pelottavilla johteilla sujui ilman pienintäkään hämmenkiä. Ponnistuspaikatkin löytyivät kuin vettä vaan, vaikka odotin hämminkiä trippelille.
Nostin hieman esteitä, ja korkeimmat hipoivat noin 120 senttimetriä minkä pitäisi olla Lailalle vielä pikkueste. Jälleen kaikki toimi, tosin Ziki jostain syystä hieman jännittää selässä ollessaan. Jännittyneenä hän ei oikein mukaudu liikkeeseen, ja istunta tökkii tästä syystä.
Katsoin kelloa ja tuumin, että eiköhän tämä riittänyt tälla kertaa. Pyysin Zikiä hoitamaan loppuverryttelyn itsenäisesti, purin esteet, otin maksun valmennuksesta ja jatkoin matkaani.
04.04.2011 - Estevalmennus - Donna
Laila oli koko valmennusviikonlopun viimeinen valmennettava. Tämän treenin jälkeen olisi minunkin aika lähteä kotiin omia hevosiani puunaamaan. Oli hienoa tuntea olleensa hyödyksi. Useamman päivän ahkerasta pilkunviilauksesta, juoksemisesta, huitomisesta, äänen kohottamisesta, nuorten paimennuksesta, esteiden kasaamisesta, ponnistuskohtien hakemisesta, pohkeenväistöistä ja sulkutaivutuksista huolimatta minulla riitti energiaa vielä tämänkin tamman valmennukseen. Ziki toimi ratsastajana ja veti Lailan kanssa itsenäiset alkuverkat minun kootessani esterataa. Syynäsin ratsukon ponnistusta ja muuta tekniikka parilla yksittäisellä pystyllä ja nousuokserilla, mutta aivan kuten olin kuullutkin, niin Laila osasi kyllä tämän esteratsun homman. Oikeastaan mukavaa, (vaikka sanoinkin olevan vielä energinen,) että viimeinen valmennettava oli tällainen niin sanottu helppo tapaus. On valmentajalle turhauttavaa olla hyödytön, mutta toisaalta lukuisten hieman huonompien hyppääjien jälkeen on ihana katsella jotakuta joka osaa.
Nopeasti päästiin hyppäämään kokonaista rataa, johon korkeutta hilattiin sitten pikkuhiljaa enemmän. Yksittäisillä esteillä Laila oli loistava, eikä Zikillekään paljon tarvinnut valittaa. Eniten keskityimme treenissä nyt siirtymisiin esteeltä esteelle, sekä kisasijoituksia parantaaksemme vielä muutaman ylimääräisen sekunnin karsimiseen. Kaikessa hyppytekniikan hienoudessaan Laila ei kuitenkaan kieltämättä ollut mitenkään salamannopea tai ketterä käännöksissään. Tiet venähtivät välillä vähän pitkäksi, ja koska ponnistus ja takapään käyttö muutenkin on niin vahvaa, ei tamma ilmeisesti nähnyt syytä juosta mitään hirmuvauhtia. On totta, että esteen yli mennään ennemmin voimalla ja taidolla kuin vauhdilla, mutta jälkimmäistä lisäämällä voitaisiin nipistää ajanottajien kelloista pois lukuisia sekunteja, nostaen näin sijoitusta. Nopeita käännöksiä, lyhyitä kaaria ja vauhtia, niitä ratsukko vielä kaipaa.
05.07.2011 - Estevalmennus - unni
Jo selkään noususta ymmärsin, mitä Ziki tarkoitti sanoessaan Lailaa todella energiseksi. Se ei meinannut malttaa pysyä lainkaan paikallaan, eikä alkukäyntejäkään tamma olisi halunnut kulkea käynnissä vaan ravissa. Zikin lämmitellessä itsenäisesti ratsuaan, kokosin samalla tulevia harjoitteita ja teitä. Lailan ollessa lämmennyt ja kuulolla, aloitimme itse treenaamisen. Ensimmäiset hypyt menivät vähän niin ja näin tamman hössöttäessä liikaa, sekä hermostuessaan puomien kolistessa jaloissa. Yllättäen tamma jotenkin ryhdistäytyi joko omasta takaa tai ratsastajan ansiosta, mutta hypyt alkoivat mennä paremmin ja keskittymistä oli huomattavasti enemmän kuin aikaisemminkin. Kun meno alkoi näyttää varmalta ja hyvältä, vaihdoin yksittäiset esteharjoitteet kokonaiseen rataan. Ensimmäinen yritys meni muuten aivan hyvin, vaikka vauhtia tuppasi olemaan hieman liikaa ja etenkin muutamat tiukat kaarteet saivat hieman vaarallisenkin sävyn. Toisella kerralla molemmat malttoivat enemmän ja radan vaikeudesta huolimatta ratsukko suoriutui siitä hienosti ja hyvässä tahdissa.
27.11.2011 - Estevalmennus - Annika N
Tänään valmennettavani oli oman orini, Longsight M13 Merin emä, Last Kiss Goodbye WAS, eli Laila. Aloiteltiin valmennus rauhallisissa merkeissä, ensin taivutteluilla mm. volteilla ja kaarevilla urilla. Tamma ei juurikaan vauhtia säästellyt, ja jarruja ei löytynyt, ei niin minkäänlaisia. Näin ollen tehtiin paljon pysähdyksiä, sen mukaan mitä tamma nyt sattui pysähtymään, ja aina vain tiukemmin suusta kiinni - ei kuitenkaan repien. Vähitellen tamma hidasti vauhtiaan, joskin vieläkin se käveli jännittyneesti. Mutta mitä hitaammin ja kiltimmin se kulki, sitä löysemmät ohjat se sai, ja lopulta teitte voltteja ja kaarevia ratsastusradan teitä ihan normaalimittaisin ohjin, hevonen suht rentona ja ratsastaja naama punaisena puuskuttaen - ihan normikäytäntö. Kun pysähdykset, peruutukset ja taivuttelut sujuivat ja Laila kuunteli suhteellisen hyvin, reagoiden apuihin nopeasti, kokosin ristikon kentän keskelle. Ja aika keskimäärin valmennuksemme liittyisi juuri tähän ristikkoon. Tamma tuli ensimmäisen kerran tälle esteelle hiukan kiireellä, mutta sait kuin saitkin laukka-askelta ennen estettä hidastettua. Otettiin uudestaan, ja nyt teit reilusti puolipidätteitä ennenkuin tulitte esteelle ja koko ajan käsi nyrkkiin-ja päästö-liikettä. Laila tulikin nyt ihan reilusti hitaammin, ja hypystäkin tuli ihan mukava (jos sitä nyt hypyksi voi sanoa) joten päätin, että voitaisiin korottaa este pystyksi, seitsemänkymmensenttiseksi. Tamma hermostui jo hiukan, mutta kannustit sen silti laukkaan ja tulitte kentän keskellä odottavalle esteelle, ja Laila hyppäsi sen, tällä kertaa se näytti enemmän hypyltä. "Sido kädet hypyssä harjaan, älä pidä niitä taivaalla" ohjeistin, ennenkuin tulitte uudestaan. Pidit harjasta periaatteessa koko ajan kiinni, joten nyt tamma tuli paljon nätimmin, ja pääkin pysyi paikoillaan. Toistettiin tätä vielä kaksi kertaa, viimeiselle korottaen peräti metriin, ja sitten lopeteltiin loppuravien jälkeen. Valmennus venyi hiukan pitkäksi, mutta kaikenkaikkiaan se meni suhteellisen hyvin, kun Laila malttoi tulla rauhallisesti.
Valid XHTML • Valid CSS •
Testattu toimivaksi selaimilla: Mozilla Firefox, Internet Explorel, Opera, Safari, Google Chrome
Tämä on virtuaalihevonen!