07.10.2012
Tämä ori taitaa olla aivan eri päästä kuin eilen tallille saapuneet hevoset. Nämä kun olivat rauhallisuuden perikuvia, kun taas Rarus
on osoittanut omaavansa piirun verran enemmän tulisuutta ja omaa tahtoa. Tallitytöt eivät olleetkaan aivan yhtä innoissaan ottaessaan
Rarusta pois kuljetusautosta kuin eilen Taren ja Laran kanssa. Olin lentänyt Belgiaan asti katsomaan oria, joka vaikutti erittäin
lupaavalta myynti-ilmoituksessa. Olin ajatellut lähteväni hakemaan hieman jotain eksoottisempaa rotua, jotta nämä suomalaiset saisivat
hieman ulkomaalaista seuraa myös. En kuitenkaan tiedä onko se edes mahdollista, että hevonenkin puhuu aivan eri kieltä! Käsitellessäni
en saanut kunnolla tuntumaa oriin, mutta saattoi olla, että tämä vain halusi esiintyä tammoille, jotka ohittivat kentän silloin tällöin.
Ehkei ole aina niin hyvä, että olen näin itsepintainen, nimittäin orin käytös antoi minulle tavallaan haasteen. Minähän koulin tästä
kukkopojasta käytöstavat omaavan herrasmiehen! Olin jo varma päätöksestäni, mutta halusin silti nähdä miten ori hyppää. Tiesin jo, ettei
ori ollut mikään esteiden kyttääjä, mutta yllätyin silti. Ori hyppäsi sellaisella päättäväisyydellä ja tahdolla, että sanoin heti
haluavani ostaa orin. Tein tarjoukseni, ja sitten alkoi jännittäminen. Noin viikon kuluttua sain kuulla omistajan päättäneen myydä
orin minulle, jonka jälkeen alkoi matkan suunnittelu. Ja niinpä tänään Rarus löysi tiensä uuteen kotiinsa!
09.10.2012
Ajattelin antaa orille hieman enemmän aikaa kotiutua, mutta eihän ori sellaiseen pysty tai malta odottaa! Tämä sai eilen lepäillä
ja olla rauhassa, niin ei kun tämä poika päättää tuhota vesiastian tarhasta ja muutenkin juoksentelullaan kaivoi kymmenen sentin
urat tarhaansa. Niinpä Rarus pääsi hieman hommiin, ja varasin myös estevalmennuksen Ireneltä huomiseksi. Kun kerroin tulevani
Raruksen kanssa, tämä kohotti hieman kulmiaan. Irene kun oli mukana katsomassa oria, mutta ei ole välttämättä kuullut minun nyt
oikeasti saaneen orin tänne kotitallille paikkoja tuhoamaan. Tämä suostui kyllä valmennukseen, mutta lähetti minut silti tutustumaan
oriin nyt tämän päivän aikana, ettei heti tarvitse mennä hyppäämään kun ensimmäistä kertaa ratsastaa. Sitäpä olinkin juuri menossa
tekemään. Rarus oli tarhassaan, jossa se saa viettää nyt koko päivän. Muiden kanssa tätä ei olla tarhattu, mutta ori pärjää hyvin
yksin - kunhan malttaisi vain rauhoittua ja asettua aloilleen, ei aina tarvitsisi olla sellaista kiirettä! Eipä mitään, sain orin
hyvin kiinni, ja talutin tämän talliin. Belgialainen herrani ei kuitenkaan jaksanut keskittyä niinkään siihen takana kävelyyn, vaan
kylmän viileästi lähti ohittamaan minua päästäkseen nopeammin liikkeelle.
Tähän ei käynyt, ja niinpä palasimme vähän matkaa ja käännyimme. Rarus ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta ihme kyllä rauhoittui tästä. Ehkei elämä olekaan niin synkkä, vaikka tällaisen hankalamman orin omistaakin. Laitoin orin kiinni käytävälle ja aloitin harjauksen. Tämä seisoi paikoillaan, mutta näin, ettei sama meno kauaa jatkuisi. Niinpä pidin energian alhaalla, hengittelin syvään, mutta samalla harjasin orin nopeasti ettei liian pitkäksi aikaa jäätäisi vain seisoskelemaan. Naruriimu päähän ja pitkä naru siihen kiinni, ja sitten mentiin! Menimme kentälle, jossa ei ollut onneksi ketään muuta. Aloitimme aivan perus talutusharjoituksilla, jossa orin tulee pysyä takana maltillisesti. Tässä ei onneksi kauaa mennyt. Ilmeisesti ori aisti, että päästään kivempiin hommiin heti, kun käyttäydytään. Tai no, ainakin niin saa kuvitella! Kesken juoksutuksen ori käänsi korvat taakse, heilautti päätään, ja lähti laukkaan.
Eipä siinä ollut minulla paljoakaan sanottavaa, ori vain lähti painelemaan. Sain pidettyä narun käsissäni, mutta ori laukkasi kuitenkin villisti pukitellen tai muuten vain hyppien ja pomppien. Vähemmästäkin tuskan hiki nousee pintaan... Lopulta sain orin rauhoittumaan raviin, ja tämä pärski oikein kuuluvasti ja tyytyväisesti. Vai että tällainen orista sitten on kivaa! Retuutella uutta omistajaa kentällä, vai niin vai niin... Jatkoimme työskentelyämme vielä jonkin aikaa, kunnes ori liikkui mieleni mukaan. Sitten lähetinkin tallitytöt varusteita hakemaan! Varustointi sujui hyvin, Rarus oli paikoillaan ja otti kuolaimet hyvin suuhunsa. Pyysin apua selkäännousuun ajatellen orin karkaavan heti, mutta sitäkään tämä ei tehnyt. Vasta kun annoin tallitytölle luvan irrottaa ohjista, ori antoi mennä. Ja sitten myös mentiin. Lujaa. Aivan liian lujaa. Kun sain ohjat käteeni, olimme jo kentän toisessa päässä, ja tunsin orin hieman hidastavan ja keräävän itseään. Olenkin aivan varma, että jos en olisi kääntänyt olisimme olleet pian ulkona kentältä! Jatkoimme tästä käynnissä, joka ei kuitenkaan sopinut orille.
Vaikka kuinka laskin energiaa, ori oli jatkuvasti valmiina juoksemaan. Annoin orin liikkua melko vapaasti, mutta vasta kun kokosin oria, tämä alkoi kuunnella ja keskittyä paremmin. Ravissa homma ei kuitenkaan sujunut aivan yhtä hyvin. Ori juoksi kaula korkealla ja jalat heiluen puolelta toiselle. Annoin orille enemmän ohjaa, mutta siitä tämä lähti laukkaamaan. En kuitenkaan luovuttanut, ja eipä siihen mennyt kuin parikymmentä minuuttia, ja Rarus liikkui reippaasti, mutta hallitusti pohkeiden välissä. Ylpeänä silitin orin kaulaa, ja otimme käyntiä. Ilmeisesti maastakäsin työskentely ei ollut vaikuttanut oriin mitenkään, nimittäin virtaa riitti kyllä vaikka muille jakaa. Enää Rarus ei keksinyt omia kepposiaan, paitsi kun olin laskeutumassa alas selästä. Silloin tämä keksi hyvän idean ja astua askeleen vasemmalle samalla kun olin juuri laskeutunut, kaataen minut maahan. Ei kuitenkaan sen enempää, onneksi! Matkamme jatkui rauhallisesti talliin, siellä ori pääsi käytävälle ja tältä otettiin varusteet pois. Itse olin aivan väsynyt kaiken sen reuhtomisen ja hyppimisen jäljiltä, että olo oli sama kuin olisi ollut päivän huvipuistossa. Yllättävän hyvin ori kuitenkin liikkui, osasin odottaa pahempaakin! Nyt en kaivannut kuitenkaan muuta kuin omaa sänkyä, jossa pääsisi vihdoin makaamaan ja rentoutumaan!
20.11.2012
Rarus otti tänään osaa Estevarsojen laatuarvostelutilaisuuteen. Matka sinne sujui leppoisasti, tai ainakin Raruksen mittapuulla. Tämä kolmivuotias orivarsa kun on kerännyt jo sen verran elämänkokemusta, että tietää millä tavalla ärsyttää kuljetusautossa kaikkein eniten! Kun matka oli vihdoin ja viimein ohi, pääsimme itse paikan päälle. Rarus aloitti heti huuto show'nsa, jota jatkui niin kauan kunnes ori sai ruokaa nenänsä eteen. Itse jouduin tässä vaiheessa poistumaan paikalta, olinhan tuomari ja järjestäjä niin kaikki piti käydä vielä kertaalleen läpi ja katsoa, että kaikki oli kunnossa! Annoin tallitytöille viimehetken ohjeet ennen kuin juoksin tieheni.
Kun asiat olivat kunnossa, oli itse show'n aika. Ensin olivat kaksivuotiaat, jossa ei omia hevosia tällä kertaa mukana ollut. Tämän jälkeen tuli tallin oma Kiia arvosteltavaksi, ja pakko myöntää, että tamma suorastaan säihkyi! Seuraava oli sitten Raruksen vuoro. Tallin kokenein tallityttö Meri oli laitettu orin käsittelijäksi ja myöhemmin tämä olisi myös Raruksen ratsastajana. Rarus näytti rakennettaan meille tuomareille oikein komeasti, ja näytin salaa peukkuja merille. Sukupisteet olimme katsoneet Jennan kanssa jo ennen kilpailun alkua, joten niissä ei ollut enää mitään ihmeteltävää. Kun menimme katsomaan Rarusta, tämä käyttäytyi erittäin mallikkaasti! Asiaan saattaa vaikuttaa kuitenkin se, että Rarus sai syödä Merin takin hihaa ja riuhtoi tyttöraukkaa miten sattui meidän paijaillessa oria.
Lopuksi oli vielä Rarukselle se kaikkein helpoin osio, nimittäin irtohypytys. Ensimmäinen este oli 90cm korkea pystyeste, toinen 100cm korkea pystyeste ja kolmas 110cm korkea okseri. Ori sai hypätä kujan kolmasti, joista paras suoritus huomioitaisiin pisteytyksessä. Ensimmäinen kerta menikin siihen, kun ori ei edes ymmärtänyt koko kujan ideaa pysähtymällä jokaisen esteen jälkeen, vaikka kotona on kujalla hypätty esteitä. Seuraavalla kerralla ori hyppäsikin jo kunnollisella vauhdilla ja tyylillä, ja tämä olikin orin paras suoritus. Liiallinen vauhti aiheutti kuitenkin sen, että lähestyminen ei ollut niin puhdasta kuin olisi voinut olla. Tämä aiheutti parin pisteen vähennyksen loppupisteissä. Viimeisellä kerralla vauhti oli jälleen ongelma, mutta tällöin myös okserista putosi yksi puomi lähestymisen ollessa liian vauhdikas. Tietää ainakin mitä lähteä kotona korjailemaan irtohypyttäessä ja ratsastajan ollessa selässä!
Kun kaikki hevoset oli katsottu maastakäsin, oli aika aloittaa ratsastusosio. Tässä katsottiin askellajit. Kiia oli jälleen ensimmäinen, ja tämä liikkui kerrassaan upeasti jalat lennellen korkeasti ylös ja laukan ollessa matkaavoittavaa ja liidokasta. Seuraavana olikin sitten Raruksen vuoro! Saatoin nähdä jo portilla, että Merillä oli ongelmia orin kanssa. Tämä yritti kuitenkin saada kaiken näyttämään vaivattomalta, ja pakko myöntää, että hyvin se onnistuikin. Käynnissä ori kiskoi ohjia, mutta Meri istui tyynesti selässä estäen orin aikeet. Ravissa sama juttu, mutta ei sentään niin pahana enää! Parannusta on tapahtunut! Sitten oli kuitenkin laukan vuoro, joka pilasi tämän maagisen hetken, jolloin Rarus käyttäytyi kunniallisesti...
Kun ori sai laukka-avut, tämä nosti laukan, mutta aloitti myös hurjan pukkisarjan siihen heti perään. Meri istui tyynesti selässä ja sai orin rauhoittumaan, mutta laukka oli ristilaukkaa ja ori juoksi holtittoman oloisesti kenttää ympäri. Toisella yrittämällä laukka oli hieman parempi, mutta vastalaukka ei vaihtunut koskaan oikeaksi yrityksistä huolimatta... Kaiken kaikkiaan Raruksella meni ihan hyvin, kun ottaa huomioon orin perusluonteen. EV-II palkinto se sieltä tuli, kuin myös Tare sai EV-II palkinnon. Kiia, tallin säihkykavio sai EV-I palkinnon ja oli siten myös tilaisuuden paras tamma parhaimmilla pisteillä! Kokonaisuudessaan Raruksen pisteet näyttävät tältä: Rakenteesta 10p, suvusta 8p, käytöksestä 8p, irtohypytyksestä 8p ja askellajeista 5p eli yhteensä 39 pistettä. Yksikin oikea laukka-askel olisi tuonut pisteen lisää, ja ori olisi päässyt ensimmäiselle palkinnolle..!
18.01.2013
Tänään otin orin kunnon estetreeneille. Ori on kilpaillut muutaman sijoituksen verran tähän mennessä, ja on osoittautunut olevan erittäin hidas syttymään kilparadoilla. Menestys riippuu täysin siitä, millä tuulella Rarus sattuu olemaan. Jos ratsastaja on voittanut orin tahdon lämmittelyissä, suoriutuu rata hetkessä menestyksekkäästi! Muulloin ori riepottelee ratsastajaansa oman tahtonsa mukaan miten sattuu, ja pahimmillaan olen juossut kentälle auttamaan selästä tippunutta ratsastajaa esteen seasta, kun Rarus juoksee ympäri kenttää ilman suitsia... Tänään otin myös Raruksen kilparatsastajan treeneihin seuraamaan työskentelyä, jotta tulevaisuuden kilpailemisesta tulisi myös jotakin.
Jo karsinassa näytin, että nyt ei ole leikin asia. Tähän mennessä Rarus on saanut toilailla melko vapaasti, mutta nyt siihen on tultava muutos. Enää ei pyydetä, nyt asetetaan rajoja ilman ehtoja. Käytävälle siirryttäessä ori olikin hieman hiljainen, kun oli saanut tiukan käskyn totella. Ehkä tomera energiani säikäytti orin, ken tietää! Harjaus sujui tavalliseen tapaan Raruksen heiluessa käytävällä tottelemattomasti. Kärsivällisyyttä siihen enemmin tarvittiin, kun yritin saada oria ruotuun. Loppujen lopuksi se alkoi onnistuakin, ja Rarus oikeasti kuunteli minua! Hieno tunne tuokin, ei ole aivan liian montaa kertaa koettu tuota...! Varusteet ori antoi laittaa päälleen hammasta purren, ja sitten olikin aika matkustaa maneesiin!
Olin jo aikaisemmin koonnut muutamat esteet juuri tätä ratsastusta ajatellen. Saa kuitenkin nähdä josko päästään niinkin pitkälle, vai onko nyt vain aika treenata orin kuuliaisuutta ja yhteistyökykyä. Jalustimet oli laitettu valmiiksi jo tallissa, joten ainut mitä minun tuli tehdä oli pyytää Raruksen kilparatsastajaa Meriä pitämään orista hieman kiinni kun itse hyppäsin selkään. Sujautin jalkani jalustimeen ja otin ohjat kiinni. Rarus oli jo tässä vaiheessa ravaamassa, ja ei mennyt aikaakaan kun tämä siirtyi laukkaan. Tiukka ohjasote ja tiivis istunta palauttivat orin kuitenkin maanpinnalle. Eipäs sitä niin vain lähdetäkään liikkeelle! Ori pureskeli kuolainta selvästi närkästyneenä, eikä pitänyt lainkaan tilanteen saamasta käänteestä.
Aloitimme ratsastuksen rauhallisesti, nimittäin tekemällä asetuksia käynnissä. Ori kuunteli hyvin, mutta tunsin, että tämä keksisi aivan pian jotain pääni menoksi. Raruksen suunnitelmat tulivatkin ilmi ravissa, kun tämä yhtäkkiä päätti kääntyä ja nosti laukan vielä samassa! Osasin kuitenkin varautua tällaisiin tempauksiin, joten tasapaino takaisin ja jälleen tiukka ohjasote ja käännös, johon orin oli pakko hidastaa vauhtia että ei kaatuisi. Nyt Rarus oli jo selvästi närkästynyt, mutta en kiinnittänyt tähän huomiota vaan jatkoin työskentelyä nostamalla ravia. Teimme paljon voltteja ja siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Nämä ovat jostain syystä asioita, joita Rarus tykkää tehdä eikä välitä, vaikka harjoitukset usein toistuisivatkin pari kertaa!
Tämän jälkeen siirryimme esteille. Rarus käyttäytyi yllättävän hyvin, eikä laittanut vastaan, vaikka hieman tomerammin pyysin liikkeitä. Aloitimme pienistä esteistä orin lihasten lämmittämiseksi, joka nosti tietenkin heti vastarintaa Raruksen puolesta. Tämä pukitti muutamaan kertaan kun hyppäsimme jo kolmatta kertaa pientä estettä, mutta vasta kun ori hyppäsi esteen kiltisti, annoin Merille luvan nostaa korkeutta. Nyt este oli jo yhden metrin korkeudessa, joten hyppääminen sujui huomattavasti helpommin. Teimme pientä rataa, josta Rarus selvästi nautti. Esteiden korkeus nousi lopulta noin puoleentoista metriin. Tässä korkeudessa hyppäsimme vain kertaalleen radan läpi, ja Rarus hyppäsi jokaisen esteen puhtaasti. Ori kuunteli hyvin ja liikkui kuuliaisesti ja keskittyen. Olen aina sanonut ja sanon sen nyt uudestaan, että tämän herran kanssa tulee vain ottaa tilanne haltuun ja estää orin vastarintamat. Merikin oli tyytyväinen kisaratsuunsa, joka vihdoin näytti esimerkillistä käytöstä. Toivottavasti tästä on myös apua tulevaisuuden kilparatoja ajatellen! Kyllä tuosta Raruksesta vielä kunnon poika saadaan aikaan. :)
PS. Heti kun tämä kirjoitus saatiin kirjoitettua belgialainen oripoika nimeltä Rarus karkasi tarhastaan, rikkoi uuden loimensa, sai riimunsakin päästään, juoksenteli ympäri pihaa hirnuen, kaatoi pienen männyn kentän vierestä (??), talloi kahdet satulat, tiirikoi rehuvaraston oven auki ja aikaisti iltapalaansa. Henkilövahinkoja ei sattunut, paitsi kahden tallitytön reidessä on kavionmuotoinen mustelma, kolme takkia vaatii korjausta Raruksen hampaiden vuoksi, yksi murtunut varvas ja omistajan puolen vuoden terapiahoidot henkisten kärsimysten vuoksi. Ori saatiin lopulta kiinni, kun joku keksi sulkea rehuvaraston oven ja telkeä ori sinne. Muutaman minuutin kuluttua saatiin äänestettyä uhri joka joutuu ottamaan orin kiinni (äänestyksen tulos oli yksimielisesti Ziki, tämähän orin oli tuonut talliin...) ja lopulta ori teljettiin karsinaan. Tallimestari on nyt asentamassa kahta uutta lukkoa karsinan oveen, seuraavaksi Raruksen tarhaan hankitaan hieman järevämmät aseet, jotta ori pysyy aitojen sisäpuolella. Että toivottavasti tulevaisuus on tätä valoisampi!
19.01.2013
Päivää myöhemmin Raruksen tuhojen jälkeen, tänään siis, syntyi vallan ihastuttava pieni orivarsa Arlinda Sporthorsesissa! Tämä on Raruksen ensimmäinen jälkeläinen, joka tähän maailmaan on syntynyt. Toivotaan kovasti, ettei luonteenpiirteitä ainakaan kovinkaan paljoa ole siirtynyt geenien mukana Rarukselta Gautierille! Nyt jäämme innolla odottamaan millainen orivarsa tästä tuleekaan, mutta ainakin näin varsana tämä on osoittautunut olevan erittäin tomera ja toimelias kaveri! Olin itsekin paikalla synnytyksessä, vaikka emme olletkaan aivan niin hereillä itse H-hetken aikana. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja arvailuistani huolimatta kyseessä oli ruunikko orivarsa, eikä musta. Tarmokas ja energinen pakkaus tämä oikein on, joten saa nähdä millainen poika tästä kuoriutuu vielä!
Raruksen eilisistä tuhoista vielä sen verran, että ori tosiaan tuhosi tallin mailta melkoisen paljon. Puolen vuoden terapiat olen peruuttanut, nimittäin ymmärsin, että en tietenkään voi olla poissa niin kauaa tallilta, en edes paria tuntia ylimäärästä aikaa! Terapeutti sai minut kuitenkin ymmärtämään, että pari kuukautta on ihan hyvä aika, joten olen taukoilemassa tässä tulevana aikana hieman. Raruksen karsinan lukot ovat pitäneet, samoin kuin 170cm korkea metallista tehty aita. Toivotaan lukkojen ja aitojen pitävän vielä tulevaisuudessakin, ettei eilisen rumban tarvitse toistua enää! En ole kyllä eläessänikään nähnyt samanlaista tapausta kuin Rarus, mutta no, eletään päivä kerrallaan!
14.09.2013, Maastakäsittelykurssi jonka piti Perl Åkers (Alison)
Alkuun omistajan käsitys päivästä, lopussa kommentti kurssin pitäjältä!
Kun näin ilmoituksen tälle kurssille, tiesin heti, kenen kanssa ilmoittaudumme mukaan. Tietenkin Raruksen kanssa! Tämä on sellainen hirviö maastakäsin aina silloin tällöin, että pakko saada ulkopuoliselta apua tähän tapaukseen. Oman tallin valmentajat kun ovat jo antaneet periksi... (Taustatietoja: Orilla on erittäin selkeä oma tahto, ja käyttää voimaansa hyväkseen kun sitä mielestään tarvitsee. Taluttaessa tämä mm. juoksee ohi syömään/tammoja tervehtimään/oreja haastamaan/muuten vain kun sille päälle sattui, astuu kantapäille, pyyhkii nenäänsä taluttajan niskaan, näykkii ja muuten vain tekee talutuksesta mahdollisimman vaikeaa. Siksi tätä kannattaakin taluttaa takaperin!)
Kurssi alkoi kaikkien kokoontuessa tervehtimään valmentajaamme. Pari hevosta oli hieman levottomana, nämä hirnuivat toisilleen, orit machoilivat ja steppailivat. Rarus ei tietenkään pitänyt tästä, ja ori tuntui kuin tikittävältä aikapommilta. Kuulin, kuinka Perl kertoi yleisesti hevosen taluttamisesta ja kuinka hevonen pysäytetään sekä edestä että sivusta ilman kiskomista tai muuten käyttämättä valtakeinoja tai lahjuksia (tässä kohtaa mietin, että olisi pitänyt varata porkkanoita taskuun varmuuden vuoksi). Kun valmentajamme oli saanut kerrottua kaiken, saimme luvan alkaa kävellä uraa pitkin. Kun Perl huusi merkin pysähtymään, jokaisen tuli pysähtyä.
Itse kävelin (turvallisuussyistä) Raruksen edessä, jotta saisin tähän parhaan mahdollisen kontaktin. Perlin huutaessa STOP, pysähdyin ja laitoin narun suorin käsin Raruksen esteeksi. No, eipä tämä pieni mussukkani tietenkään mitään välittänyt vaikka kuinka huidoin ja näytin pysähtymistä. Taaksepäin en astunut, sen Perl oli ehdottomasti kieltänyt. Rarus näki kuitenkin vain edessä seisovan tamman, joka oli erittäin kiltisti pysähtynyt juuri häntä varten. Kun Rarus oli tulossa ylitseni, otin askeleen eteen ja tuuppasin oria koko painollani. Rarus hätkähti hieman, astui askeleen taakse ja oikein näin näissä tummissa silmissä kysymysmerkit, ihan kuin tämä olisi ihmetellyt "mistä sinä siihen tulit?". Ori kuitenkin pysähtyi, ja Perlin hyväksynnän jälkeen saimme alkaa kävellä jälleen.
Tiesin, että toista kertaa se ei tulisi toimimaan, ja mietin kuumeisesti miten saisin orin pysähtymään seuraavalla kerralla. Näin kuitenkin sivusilmältä, että en ollut ainoa ongelmainen. Yhdellä kun hevonen tuli hieman kovempaa vauhtia kuin taluttaja, ja taluttaja oli jäädä hevosensa alle! Tämän ajatustuokion aikana ja pienen herpaantumisen vuoksi Rarus oli jo pyyhältänyt ohitseni ja nostanut ravin, ja minun auttoi vain lyödä jarrut lukkoon ja estää oria liikkumasta. Kun ori ei enää päässytkään eteenpäin, tämä yritti muutaman sekunnin ja kääntyi sitten minua kohti tulinen katse silmissään. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja jatkoin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, suivaantunut ori narun toisessa päässä.
Perl oli huomannut ongelmani, ja ennen seuraavaa pysähtymistä kehotti minut keskelle ja muut saivat jatkaa matkaa. Kävelin Raruksen kanssa keskelle, ja Perl otti orin itselleen. Helpotuksen aalto kulki lävitseni, mutta silti olin hieman huolissani Perlistä, joka ei tiennyt kenet juuri kohtasi. Muut seurasivat ongelmaorini käytöstä silmät tarkkana, ja hieman ehdin nolostuakin kun tällaisen toin tänne kivalle kurssille. Perl ei kuitenkaan nähnyt orin kanssa mitään ongelmaa. Tämä pysähtyi itse, näytti samalla tavalla käsien ja narun kanssa stop. Samalla Perl otti askeleen eteen ja tömäytti jalallaan maahan. Rarus pysähtyi kuin seinään, näyttäen hieman yllättyneeltä pysähtymis-käskyn voimakkuudesta, vaikka Perl ei koskenutkaan hevoseen.
Perl kertoi tämän jälkeen, että pysähtymistä on todella tarkoitettava, eikä ajatuksissa saa olla mitään muuta. Tämän orin kanssa ei kuulu kysellä, vaan olla päättäväinen johtaja ja käskeä. Ihmeissäni otin orin takaisin, joka oli aivan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Palasin takaisin paikalleni, ja muut saivat myös lähteä liikkeelle samalla aikaa. Seuraavalla pysähtymisellä sain kuin sainkin orin pysähtymään ilman erikoisia poppakonsteja, joita yleensä tämän pojan kanssa joutuu soveltamaan. Iloisena jatkoimme kurssia, kunnes tuli seuraava vaihe. Suunnan vaihdos! Ensin pysähdyimme kaikki, ja sitten teimme täyskaarron ja vaihdoimme suuntaa. Rarus ei ollut vieläkään aivan kuulolla, ja olikin menossa suoraan kääntymisen sijaan. Jouduin hieman ohjaamaan oria narusta, kun tämä ei ymmärtänyt/halunnut seurata minua.
Seuraavaksi saimme ohjeeksi tehdä temponvaihteluita, ja tiesin tämän auttavan orin kuuliaisuuteen! Pian ori olikin huomattavasti enemmän kuulolla kuin jokin aika sitten, ja keskittyi minuun muiden hevosten ja ihmisten sijaan. Seuraavan täyskaarron aikana ori kuitenkin katseli jo aivan muualle, eikä edelleenkään saatu kunnollista täyskaartoa. Kolmannella kerralla se kuitenkin jo onnistui, kun olin tehnyt erittäin selkeät temponvaihtelut ja saanut orin kunnolla kuulolle. Perl oli ohjeistanut jo paria muutakin minun lisäkseni kentän keskellä, ottanut esimerkiksi ja kertonut miten kuuluu tässä ja tässä tilanteessa toimia. Jatkoimme harjoitusta vielä hetken aikaa, kunnes Perl kertoi seuraavan toimintasuunnitelmamme.
Nyt jokainen vuorollaan tulee hevosensa kanssa keskelle, ja työskentelee alkuun siinä. Pian kuitenkin rataa tulee suurentaa, ja kulkea toisten hevosten läheltä (ei kuitenkaan potkuetäisyydeltä, vaan ihan testaamaan kuuliaisuutta ja pysyykö keskittyminen ihmisessä). Samalla tulee tehdä kiemuroita ja katsoa seuraako hevonen sinua, vai onko tämä aivan omissa ajatuksissaan. Järjestyksessä tuli aina toisen vuoro, itse olin puolivälissä tehtävää varten. Jokaisella meni hyvin, vaikka alkuun saattoi olla hieman ongelmia. Pari kertaa hevoset kävivät Raruksen vierestä, mutta kun nykäisin tämän pään pois ensimmäisellä kerralla, ei tämä enää toista kertaa sitä yrittänyt.
Ylpeänä normaalista tappelupukaristani kävelin keskelle kun meidän vuoromme oli. Aloitin tekemällä pientä ympyrää, ja pian se vaihtui kahdeksikoksi. Rarus ei heti huomannut minun jatkavan toiseen suuntaan, ja teki siksi hieman erilaisen uran kuin minä. Seuraavalla kerralla se kuitenkin meni jo paremmin, ja Rarus oli kuulolla. Parin kierroksen jälkeen alkoi kuitenkin se todellinen haaste; toiset hevoset. Aloitin kulkemalla noin viiden metrin päästä, mutta pian aloimme lähestyä jo kolmen metrin etäisyyttä. Alkuun Rarus hieman vilkuili muita ja luimistelinkin, mutta ei tehnyt sen enempää. En halunnut ottaa riskiä mennä lähemmäs, joten katsoin Perliä kysyvästi ja tämä sanoi hiljaisella äänellä, että voin mennä takaisin rinkiin jos haluan. Siten palasimme takaisin paikallemme, ja rapsutin Rarusta kiitokseksi hyvästä käytöksestä. Ori vastasi tähän näyttämällä hapanta naamaa.
Ori ei oikein jaksanut odottaa sitä, että muidenkin vuoro olisi ollut ohi. Tämä järjestikin pienen kohtauksen kiljumalla kurkku suorana kaikille läsnäolijoille ja muille kaukana tarhailijoille, yritti steppailla pois ja myös ruoho aidan alla kiinnosti kovasti. En kuitenkaan antanut lupaa ylimääräisyyksiin, ja Rarus alkoi polkea jalkaansa hermostuneena. Tämä korskui hieman, hyppelehti sivuttain ja jatkoi polkemista. Huokaisin ja käskin orin pysyä vain paikoillaan. Rarus alkoi olla hieman äreä jälleen saamastaan kohtelusta, mutta ilokseni huomasin, että nyt oli viimeinen ratsukko meneillään! Pian siis päästäisiin liikkumaan jälleen. Kun Perl viimein kertoi, että nyt saa kävellä jälleen, huokaisin helpotuksesta ja aloitin kävelemisen edelleen takaperin.
Seuraava tehtävä koski pysähtymisen lisäksi peruuttamista. Perl kertoi, että jokainen halukas voi tulla aina hieman uran sisäpuolelle pysähtymään, ja yrittää peruuttaa. Perl pyysi minttua tulemaan kentän keskelle, ja näytti tämän kanssa kaikille esimerkiksi kuinka peruuttaminen tapahtuu. Mintun hevonen oli huomattavasti kuuliaisempi kuin mitä oma heponi, mutta noh, päivä on mennyt ainakin toistaiseksi erittäin hyvin jos vertaa aikaisempiin päiviin orin kanssa. Peruutus tapahtui siis samalla tavalla kuin pysähtyminen, mutta sitten tulee heiluttaa ylimääräistä narua selän takana "hännän tavoin" ja kulkea hevosta kohti. Jos ei auta, voi hyppiä hieman ja heiluttaa narua hevosen edessä kuten Perl näytti minun kanssa pysähtymisen.
Innolla otin haasteen vastaan, ja kun lupa annettiin, astuin muutaman metrin uran sisäpuolelle ja yritin peruuttamista. Alkuun Rarus ei kiinnostunut lainkaan, mutta kun laitoin hieman tarkoitusta ja asennetta peruuttamiseen, alkoi oria kiinnostaa hyppimiseni. Kun ori peruutti yhden askeleen, tarkoitti se lottovoittoa ja kehuin oria. En pyytänyt sillä kertaa enempää, ja palasimme uralle. Hetken kuluttua yritimme uudestaan; se meni jo paljon paremmin! Enää ei tarvinnut hyppiä, vaan pelkkä narun heilutus naaman edessä riitti. Seuraavalla kerralla naru häntänä riitti myös, ja olin aivan innoissani orin kuuliaisuudesta. Vaihdoimme suuntaa jälleen, ja tein peruutus-harjoituksia vielä pari kertaa. Kun ori peruutti oikein loistavasti ja kuuliaisesti, kehuin oria ja hymyillen palasin rinkiin.
Nyt kurssipäivämme alkoi olla jo loppumaisillaan, ja Perl kysyi jos kellään oli kysymyksiä tai muuta vielä. Kun ketään ei sanonut mitään, kiitti hän meitä kaikkia osallistumisesta ja kertoi tämän olleen erityisen hyvä kurssipäivä monella eri esimerkillä ja tapauksella. Hitaasti poistuimme kentältä, ja kävimme pakkaamassa hevosemme kuljetusautoihin. Olin kysynyt Alisonilta aikaisemmin käykö, että lainaan karsinaa hetkeksi, joten kävin laittamassa orin minulle varattuun karsinaan. Rarus kun ei ole oikein sellaista tyyppiä, että tämä jaksaa seistä kuljetusautossa kauaa... Tämän jälkeen saimme kaikki mennä nauttimaan kahvia ja keksejä ja keskustelemaan yhdessä kurssipäivästämme. Itse kiitin myös erityisen kovasti päivästä, se oli ollut todella hyvä ja opettavainen kokemus niin minulle kuin Rarukselle! Ehkä tulevaisuus pojan kanssa ei näytäkään niin kamalalta (tosin, viimeksi kun tämän sanoin, ori karkasi ja aiheutti muutaman vahingon tallilla mm. kaatunut mänty ja potkuja tallitytöille, mutta toivotaan parasta tällä kertaa!).
10.10.2012 - Estevalmennus - Irene Keiser (Ziki)
Zikin yksi uusimmista hankinnoista olisi saanut jäädä minun puolestani ostamatta. Kerrassaan hirviömäinen ori ei osaa lainkaan
käyttäytyä! Saakin siis nähdä, mitä tämän päiväisestä valmennuksesta oikein tulee. Kävellessäni maneesiin ratsukko olikin siellä
jo odottelemassa. Onhan ori komea, se on pakko kyllä myöntää! Ravi oli tasainen ja rauhallisen oloinen, mutta koska Ziki oli hieman
hengästynyt, päättelin sen vaatineen hieman enemmänkin töitä jotta ori kulkee nätisti. Pyysin ratsukkoa laukkaamaan, kun itse kokosin
esteitä samalla. Ziki hallitsi kyllä orin, mutta Rarus näytti siltä kuin voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Kun aloitimme hieman
pienemmillä esteillä, sainkin nähdä orin hieman räjähtävän. Tämä hyppäsi esteen todella korkealta, jonka jälkeen tämä teki pari
pukkia! Ziki pysyi selässä, mutta kaipa hän oli hieman varautunut myös vastaavanlaiseen show'hun. Seuraavalla yrityksellä laitoin
estettä hieman korkeammalle, jotta ori saattaisi keskittyä oikeasti hyppäämiseen pelleilyn sijaan.
Rarus käyttää hyvin selkäänsä ja takajalkojaan hypyssä, ja näyttää muutenkin hyvältä. Nostin yhä estettä, ja nyt päästiinkin jo yli metrin korkeuteen. Rarus oli selvästi jo keskittyneempi, eikä vain pelleillyt lähestyessä estettä. Nyt tämä katsoi estettä keskittyneesti, asetteli askeleitaan sopivammaksi, ja ponnisti täydellisestä kohtaa. Esteen yhä noustessa ori alkoi panostaa enemmän hyppyyn, sen tekniikkaan ja sulavuuteen. Tämä liikkui kepeästi ja ilmavasti, kuunteli ratsastajaa ainakin silloin tällöin, ja muutenkin oli aivan läsnä. Zikille sain pari kertaa huomauttaa liian vahvasta jalasta, ettei oria niin kovin tarvitse ajaa eteen. Muuten meno näytti oikein puhtaalta ja hyvältä, ja rakensinkin pari lisäestettä. Ensimmäiseksi kerraksi kun orin kanssa edes hypätään tässä tallissa tämä meni oikein hyvin, orilla on selvästi taitoja ja halua hypätä. Loppujäähdyttelyjen aikaan taika kuitenkin katosi, ja orista tuli jälleen oma pirullinen itsensä. Ziki huokaisikin tuskaisesti, kun ori aloitti vikurointinsa ja pukittelunsa. Itse poistuin hymyillen maneesista kun olin kerännyt esteet pois - eiköhän se Ziki siellä itsekin pärjää orinsa kanssa!
15.02.2013 - Estevalmennus - Janna S.
Seuraavaksi sain valmennettavakseni belgialaisen puoliveriori Raruksen. Ziki oli ehtinyt verytellä hevosensa jo valmiiksi jokaisessa askellajissa sillä aikaa, kun rakensin Cheval Delamerin maneesiin reilun sadankolmenkymmenen senttimetrin esteradan. Rata oli oikeastaan monesta myös yksittäisenä ratsastettavasta tehtävästä koostuva yhdistelmä, josta löytyi oksereita ja jumppasarjoja useampikin kappale. Aloitimme treenin Raruksen lämmiteltyä reipasta laukkaa muutaman kierroksen ja tutustuin ratsukkoon heidän kävellessään hetkisen uralla.
Tarkastin vielä laukannostot ja laukan koordinointiin liittyviä asioita ennen varsinaista estetreeniä ja laitoin Zikin hyppäämään Raruksella yhtä hieman yli metristä estettä useampaan kertaan. Lisäsin pikku hiljaa harjoitukseen kaksi yksinkertaista estettä - pystyn ja pituusesteeksi tarkoitetun trippelin. Hyvin erilaisten esteiden kohdalla testasin myös Raruksen muuntautumiskykyä. Ziki sai oriin ratsastettua hyvin sisään tehtäviin ja Rarus näytti toimivan pehmeällä ohjalla. Sen laukka saattoi laskeutumisvaiheessa jäädä vahvaksi, mutta askel muuntautui kauniisti ratsastajan ohjeiden mukaan. Seuraavaksi otimme ohjelmistoon kolmen esteen sarjan ja muutaman, hieman tiukemmilla lähestymisillä varustetun tekniikkaesteen.
Raruksen pää lenteli useampaan otteeseen estesarjojen välissä, ja jouduimmekin tekemään jonkin verran puolipidätteitä ja ylimääräisiä voltteja. Sarjaeste sujui hienosti ja Rarus suhteutti askeleensa hyvin esteiden väliin. Välillä askellus jäi hieman haparoivaksi ja vaati paljon ratsastajan tukea, jotta Rarus osasi hypätä sopivasta kohtaa. Tekniikkaesteet sujuivat odotettua paremmin ja Raruksen uniikki hyppytyyli näkyi jokaisella hypyllä. Rarus hyppäsi jäntevästi ja kaartoi toisinaan niinkin tiukasti, että valmentaja joutui ihmettelemään oriin nopeaa reagointikykyä! Loistavaa työtä!
13.03.2013 - Estevalmennus - Jayde
Tämän päivän aiheena olivat lähestymiset, sillä olin kuullut ettei Rarus
ollut mikään kaikista parhain tapaus niissä. Tunnin alussa ori vaikutti
melkoiselta nirppanokalta naksutellessaan kuolainta ja pukitellessaan
verryttelyjen aikaan. Neuvoin sinua istumaan tasaisemmin ja käyttämään
selkeämpää pohjetta, jolloin Rarus ei ärtyisi jalalla hiplailusta. Istunnan
muutoksella tuntui olevan vaikutusta, etenkin kun siirryimme esteille.
Välillä Rarus turhautui pieniin esteisiin ja meinasi lähteä taas
kiukkulinjalle, mutta rauhallisin ottein sait orin esteistä yli. Mikäli
jäit yhtään ylimääräistä säätämään, Rarus koikkelehti vain kahta
kauheammin. Päätinkin laittaa teille paljon tekemistä vaativan linjan,
jossa pitää vuoron perään pidentää ja lyhentää askelta. Ensimmäinen kerta
ei onnistunut ihan niin hyvin kuin oisi voinut mennä, toisella kerralla jo
sujui paremmin. Laitoin teille seuraavaksi kahdeksikon muotoisen linjan,
jossa oli yksi pahvimuuri ja yksi pysty. Rarus vähän jännitti muurille
tullessaan, mutta se pysyi silti hyvin pohkeen ja ohjan välissä. En
varsinaista rataa loppuun laittanut, lähinnä korotin yksittäisiä esteitä
aina 110 cm:iin asti. Joissakin hypyissä oma jalkasi meni liikaa taakse,
tähän kiinnitettiin huomiota rennommalla istunnalla.
07.07.2014 - Estevalmennus - Dora
Harjoitusesteet eivät Rarusta kiinnostaneet ja se näyttikin upeimpia puoliaan läsnäolijoille. Ori siis suomeksi sanottuna veti pitkin kenttää häntä suorana ja heitteli takapäätään siihen tahtiin, että meinasin jo etsiä hätänumeron puhelimeni pikavalintoihin. Ziki kesti kuitenkin hevosensa selässä kuin parempikin rodeokuski ja yritti kyllä parhaansa mukaan pistää Raruksen kuriin. Hevonen ei kuitenkaan edelleenkään arvostanut matalia esteitä ja hyppäsi ne huolimattomasti sekä yritti alati ryöstää hurjempaan vauhtiin. Laitoin kuitenkin ratsukon hyppäämään tekemääni rataa niin pitkään, että Rarus liikkui hyvin ja ilman turhia temppuja ennen kuin lähdin esteitä kohottelemaan. Puomien noustessa, vakavoitui villiviikarikin ja alkoi tosissaan keskittyä hommaan. Ratsukon menoa oli hieno seurata, sillä Ziki oli hyvin juonessa mukana ja tumma ori näytti majesteettiseltä hypätessään valtavia esteitä. Raruksen hyppytekniikassa ei ollut mitään vikaa eikä se enää pelleillytkään, mutta hyppypaikoissa oli kyllä hiomista. Keskityinkin ratsukon kanssa oikein paikkojen hakemiseen ja matkojen arviontiin, jottei hevosen tarvitsisi hypätä liian kaukaa tai liian läheltä. Rarus tajusi homman melko nopeasti ja ratsastajan keskittyessä oikeat hyppypaikat alkoivat löytymään. Itse hypytkin näyttivät paremmilta, kun ori ei yrittänyt hypätä liian kaukaa tai sitten niin läheltä, että valmentajaakin meinasi kauhistuttaa.
20.11.2014 - Estevalmennus - kuristaja
Kahvitaudon pidettänyäni Cheval Delamerin tiloissa seuraavana oli tarkoitus sitten valmentaa Zikiä ja Rarusta esteillä. Meillä oli hieman tarkoituksena hypätä korkeutta ja katsoa mihin ori pystyy. Asetuin keskelle kenttää asemiin ja katsoin ratsukon lämmittelyä, minulla oli hieman semmoinen kutina persauksissa, että tästä tunnista tuleekin hyvin hyvin mielenkiintoinen, orin toppurointia oli nimittäin aika mielenkiintoista seurata. Ravissa ori pompahteli sivuille ja meni hurjaa vauhtia. Käskin pysähtymään paikoilleen, Zikillä oli hirveästi työtä siinäkin, itse pysähtymisessä menikin yhden pitkän suoran matka. Vihdoin kun ratsukko pysähtyi astelin orin viereen, suoristin Zikin istuntaa pyytäen häntä vetämään ns. napaa sisään ja lantiota taaksepäin. Käskin häntä pitämään istunnan syvänä ja persuksen penkissä tiukasti ja huomioimaan istuntaa kokoajan, koska se vaikuttaa oriin todella paljon.
Ziki näyttikin todella jännityneeltä orin selässä, vaikka oli ennenki ratsastanu sillä ja viime ratsastuskerralla huomasin kyllä, että Ziki oli taitava ratsastaja. Ohjasin Zikin käsiä lähemmäs kylkiä ja pyysin myös häntä huomioimaan käsien asennon, ettei se olisi liian edessä. Saat pidettyä paljon paremman ja napakamman ohjasotteen, kun kädet ovat lähellä kylkiäsi. Nyt kun perusasiat olivat kunnossa pyysin häntä jatkamaan käynnissä, tehden pääty-ympyrän kumpaakin päätyyn, sekä kummallakin pitkällä suoralla voltin keskikohtaan. Heti työ näytti paljon paremmalta, vaikka ori meinasikin välillä nostattaa vauhtia, joka kerta muistutin vain, että napakka istunta ja ohjasote ja puolipidäte.
Käynnin sujuttua nätisti, pyysin heitä nostamaan ravin. Ravissa poukkoilu taas alkoi ja tilanne meinasi karata kädestä. Pää punaisena sitten huusin, että ei antaisi orin tehdä mitä haluaa vaan nyt persus penkkii ja puolipidätteitä kehiin, ylimääräisiä voltteja ja työtä orille. Pikku hiljaa sitten tilanne taas tasaantui. Seuraavana vurossa oli laukkaveryttelyä. Sieltähän tuli pukkeja oikein urakalla, heti istunnan kadottua ja ohjasotteen löystettyä ori ryösti ja sieltä tultiin alas. Siinä sitä sitten istuttiin persuksillee maassa ori vedellen omaa tahtia kenttää ympäri oikein iloisen oloisesti. Nappasinkin Raruksen kiinni ja autoin Zikin maasta ylös, onneksi ei käynyt kuinkaan. Ziki hyppäsi takasi ratsaille ja jatkoimme siihen mihin jäimme, tällä kertaa neiti taisi tuohtua oikein kunnolla ja alkoi komentamaan oria kunnolla, eikä antanut yhtään periksi. Kehuin ratsastajaa tästä muutoksesta ja kysyin, että olisiko hän valmis hyppäämään, vastaus oli myöntävä.
Sillä välin kun ratsukko teki työtä laukassa asetin pitkälle suoralle 60cm pystyn ja pyysin tulemaan sen. Ori kuumui ihan käsissä saapuessaan esteelle ja pyysin ettei hän tulisi sitä vielä ennenkuin tahti olisi sopiva. Siinä sitten ratsukko pyöri voltilla kunnes lähestyminen onnistui. Hyppy oli hyvä, ilopukkikin orilla pääsi esteen jälkeen, tällä kertaa onneksi Zikikin pysyi selässä. Kehuin ja korotin esteen 80cm. Tästähä ori taas innostui ja siinä meni taas parisen minuuttia pyöriessä pääty-ympyrällä ennenkuin ratsukko pääsi oikealla vauhdilla esteelle. Hyppy oli taas hyvä ja ajoituskin oikea, kyllähän ori osasi, kun halusi vaan ja osasi myös kuunella, vaikka jääräpää olikin, eihän se helposti periksi antanut. Korotin esteen 100cm ja pyysin tulemaan, orikin taisi tajuta juonen, ettei pääse hyppäämään, jos ei kuuntele selässään olevaa kaksijalkaista. Kehuin ratsukkoa kovasti, kun ensinmäisen kerran näin aivan täydellisen yhteistyön ennen hyppyä ja sen jälkeen. Tähän oli hyvä lopettaa.