VIRALLINEN NIMI | Storyteller fer "Tellu" | KOULUTUSTASO | |
ROTU | Suomalainen puoliverinen | » kouluratsastus | Vaativa A |
REKISTERINUMERO | VH06-031-2985 | » esteratsastus | 150cm |
SYNTYNYT, KUOLLUT | 20.05.2009 - 09.05.2014 | » maastoesteet | 130cm |
VÄRI & SUKUPUOLI | Tummanruunikko tamma | ||
SÄKÄKORKEUS | 167 cm | OMISTAJA | Ziki VRL-05965 |
PAINOTUSLAJI | Este- ja kenttäratsastus | KOTITALLI | Cheval Delamer |
3-VUOTIAS | 18.01.2010 | KASVATTAJA | nienna, Ferraro |
Tellu on perinyt emältään rauhallisen ja kiltin olemuksen, ja isältään ihmisystävällisyyden ja tasaisen luonteen. Tai no, ainakin jotakin sinnepäin.. Onhan tamma harjatessa oikein mukava, mutta siihen tämän rauhallisuus taitaakin jäädä! Muuten nautitaan elämästä ja pidetään hauskaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ratsastaessa Tellu kyllä osaa olla hankala, mutta osaavalla ratsastajalla antaa itsestään myös huippusuorituksia. Kouluratsastus ei ole aivan niitä lempilajeja, kun keskittyminen ei kiinnostaisi sitten laisinkaan! Aina haluttaisiin mennä korkealta ja kovaa, mutta eipä se aina ole mahdollista. Jälleen osaava ratsastaja selkään, niin tamma liikkuu aivan eri tavalla.
Hoitaessa Tellu seisoo paikoillaan, nauttien saamastaan huomiosta ja harjauksesta. Käyttäytyy siis oikein mallikkaasti nostaen kaviot ja kohteliaasti siirtyen harjaajan näin pyytäessä. Varusteet eivät sen sijaan menekään enää aivan yhtä helposti. Pakokauhuinen katse suitsien ilmestyessä näköpiiriin ei ole mikään uusi juttu, vaan joka kerralla tamman saa rauhoitella alas katonrajasta. Heti kun ohjat ovat kaulalla, tamma pystyy kuitenkin jo rentoutumaan hieman enemmän. Suun avaamisen saattaa mennä se jokunen hetki, mutta ainakaan tamma ei enää kannattele päätään niin korkealle kuin vain pystyy! Satulaa väistetään alkuun, mutta topakan käskyn jälkeen pysyy paikoillaan, eikä satulavyönkään kanssa pullistele. Taluttaessa tamma tulee perässä niin kauan, kun tallipihalla ei ole vaanivia mörköjä. Vielä ei ole nähty sitä päivää, kun tallipihalla ei olisi näitä mörköjä ollut, vaan joka hetki tamma on kavahtamassa pakoon. Taluttajan kuitenkin jatkaessa eteen Tellu tulee perässä, ja unohtaa mörkönsä. Tellun villeimmät puolet voi ehdottomasti nähdä tarhassa. Siellä tämä saattaa olla aivan rauhallisuuden perikuvakin, mutta onpa sitä myös moneen otteeseen nähty Tellun olevan leikkimässä tarhassa pikkuisten kanssa!
Ratsastaessa Tellu on reipas, eikä oikein aina malta olla paikoillaan ratsastajan noustessa selkään. Reippaudesta voidaankin päätellä, ettei kouluratsastukseen aina löydy sitä vaadittavaa keskittymistä. Tamman askeleet ovat pitkät jo luonnostaan, ja estekentällä tamma saa venytettyä niihin vieläkin enemmän pituutta. Esteratsastus onkin tamman mieleen, kukapa nyt ei nauttisi vauhdin hurman tuottamasta jännityksestä? Hypyt ovat usein alkuun huolimattomia ja kömpelöitä, jolloin ei aina saada aivan puhtaita suorituksia. Loppua kohden tamma lähtee parantamaan, kun pääsee jälleen kunnolla kiinni esteratsastuksen henkeen. Lähestymiset esteelle on katsottava jo kaukaa, että tamma tulee suorana esteelle. Nopeat käännökset eivät ole aivan se omin juttu Tellulle, nimittäin silloin on entistä vähemmän aikaa suoristautua ennen hyppyä. Tämä pätee myös maastoesteillä, mutta siellä tamma saa venytettyä itsestään entistä pidempää askelta ja vauhtia löytyy kyllä, jolla korvataan hieman hitaammat vaiheet kääntymisten yhteydessä. Maastoesteet hoituvat useimmiten puhtaasti, ja pariin otteeseen onkin meinannut näyttää siltä, että tuosta hypystä ratsukko ei selviä ruhjeitta… Kouluratsastuksessa tammalta tulee vaatia keskittymistä jo alusta saakka, että tämä lähtee myös työskentelemään kunnolla. Jos tammaa ei saa keskittymään, on turha olettaa, että tästä jotain tuloksia saisi aikaan. Keskittyneenä taas Tellu liikkuu kauniisti pyöreänä, kuunnellen ratsastajan ohjeita ja toimien näiden mukaan parhaansa mukaan. Toki tähän vaaditaan paljon työskentelyä alle, mutta ne pienet ajoittaiset onnistumisen hetket saavat jatkamaan tamman ratsastusta. Muutenhan sitä vaipuisi aivan epätoivoon.
Kisapaikoilla Tellu käyttäytyy innokkaasti ja energisesti, mutta ainakaan tamma ei ole aivan yhtä säikkynä mörköjen varalta kuin kotona. Lämmittelyissä tammaa on heti lähdettävä ratsastamaan kunnolla, nimittäin vaatisi sen pitkän lämmittelyajan, joten kaikki aika käytettävä hyödyksi. Keskittyminen ei ole muiden hevosten vuoksi välttämättä aivan parhaimmillaan, mutta eiköhän sekin sitten kilparadalla viimeistään tule… Ainakin toivossa on hyvä elää. Esteetkin ylittyvät samalla menestyksellä kuin kotona alkuun – ensin ei meinata onnistua, mutta loppua kohden parannetaan. Kilparadalla saattaakin olla melko jännät paikat, kun ei yhtään tiedä miten tamma tulee pärjäämään. Useimmiten tilanne kuitenkin päätyy hyvin, jos vain on päässyt lämmittelemään tamman kanssa tarpeeksi kauan ennen kilpasuoritusta. Tellu hoitaa tilanteen kunnialla, tuoden hyviä tuloksia kotiin tyytyväinen omistaja mukanaan! Vauhtia tietenkin löytyy esteillä, mutta tamma osaa rauhoittua aivan eri tavalla kouluradoilla kuin kotona, joka jaksaa yllättää omistajat ja kilpailijat jokainen kerta…
i. Chin
Chin Santiago LAC SPL-II YLA3 ERJ-III |
ii. Lex at Pax Avalon | iii. BS My Hero |
iie. Kronborgs Lexington | ||
ie. Acacica DRW | iei. John Constantine WB | |
iee. Farewell JV | ||
e. Lucky N-again YLA2 ERJ-II KERJ-III | ei. Nefetari's Evelutioner | eii. Skylark F |
eie. KL Alert la Paris esiKTK ERL-II | ||
ee. Yachika of Yeneva | eei. VIR MVA Ch Adoro's Francois KRJ-I | |
eee. Random Alchemilla esiKTK |
i. Chin Chin Santiago LAC on komea suomalainen puoliverinen ori, joka asustaa Irmelin omistuksessa. Tältä löytyy korkeutta 165cm ja painotukseltaan ori on estepainotteinen. Menestystä löytyykin estekilpailuista enemmänkin, mutta myös koulu- ja kenttäkilpailuista on tullut sijoja. Luonteeltaan Samina tunnettu ori on erittäin tasainen, joka pitää uuden oppimisesta ja esteiden hyppäämisestä, vaikka ottaakin helposti suorituspaineita. Kouluratsastuksessa jumahtaa nimittäin heti paikalleen, jos tältä lähdetään pyytämään liikoja. Esteitä hypätessä on muistettava, ettei liikaa vauhtia tule antaa – muuten keskittyminen menee täysin vauhdin hallintaan! Laatuarvostelumenestystä on tullut myöskin, nimittäin orin palkintokaapista löytyy niin YLA3, ERJ-III kuin SPL-II palkinnot. Jälkeläisiäkin orille on kertynyt mukavasti, jonka on pakko olla hyvän suvun ansiota… Orilla kun ei ole suku sieltä yleisimmästä päästä, joka ei suinkaan vähennä jälkeläisten määrää. Lex at Pax Avalon on roussin omistama suomalainen puoliverinen ori. Painotukseltaan tämä 162cm korkea ori on yleispainotteinen ja väriltään ori on ruunikko. Ori on koulutettu kouluratsastuksessa aina GP-tasolle saakka sekä esteitä ori hyppää 140cm korkeudelta, joten lahjoja löytyy kyllä suuntaan kuin toiseenkin! Jälkeläisiä orilla on kolme, joista kaksi on oria ja yksi on tamma. Kilpamenestystäkin orille on tullut, joskaan sijoille ori on päässyt vain muutaman kerran. Acacia DRW on Dieselin omistama suomalainen puoliverinen tamma. Punaruunikko väriltään, painotukseltaan tamma on suuntautunut hyppäämään rataesteitä. Tämä punaruunikko tamma olikin hyvä hyppääjä hyvällä tekniikalla! Lahjoja pitääkin olla, jos haluaa pärjätä GP-tasolla saakka esteratsastuksessa. Myös kouluratsastus oli tamman mieleen, ja vaativa A sujui tammalta erittäin hyvin. Tamma on kilpaillut niin este- kuin koulukilpailuissa, ja myös yksi lähtö kenttäkilpaluissa. Luonteeltaan rauhallinen tamma, joka pitää huomiosta. Jälkeläisiä tammalla on yhteensä neljä.
e. Lucky N-again on niennan omistama kenttäpainotteinen suomalainen puoliverinen tamma, joka asusti eläessään Ferrarossa. Tamma kuitenkin jouduttiin lopettamaan helmikuun loppupuolella 2011 ähkyyn, mutta kyllä tamma ehti silti elämään kunnioitettavan elämän. Kilpailuja löytyy niin kenttä-, este-, koulu- kuin maastoestekilpailuista, jokaisesta sijoja kiitettävään malliin. Rauhallinen luonteeltaan, ehdottoman ihana hoidettava sekä muutenkin perusluonteeltaan Lulu on kiltti tamma. Ratsastus on tammasta vain hauskaa, etenkin suurempien esteiden hyppääminen. Tämä malttaa vauhdikkaan menon sijaan myös lyhentämään askelta, joka mahdollistaa tamman menestyksen myös korkeampien esteiden luokissa. Menestystä myös laatuarvosteluista on tullut, nimittäin tamma on YLA2 ja ERJ-II palkittu. Jälkeläisiä Lulu on saanut yhteensä neljä, joista kaksi on tammaa ja kaksi on oria. Nefetari’s Evelutioner on suomalainen puoliverinen ori, jonka omistaa nepsukka. Ori on koulupainotteinen, jolta löytyy kapasiteettia aina intermediate I tasolle saakka. Ihan pullaratsu ei siis ole kyseessä, nimittäin esteitäkin hypätään 120cm tasolta asti. Kilpakentillä oria ei ole nähty niin useasti, mutta orin upea suku korvaa kyllä tämän. Suku täynnä hienoja nimiä, mm orin isänisä on Skyé, ja myöhemmissä polvissa tulee esiin vielä vaikka mitä nimiä… ee. Yachika of Yeneva on suomalainen puoliverinen tamma. Tällä on pitkä ja upea suku, josta löytyy toinen toistaan hienompia nimiä. Lähemmissä polvissa Adoro’s hevosia sekä isälinja suoraan Al Caponeen. Viimeisimpien tietojen mukaan tamman omisti Ajattar, ja tällä on vain yksi jälkeläinen.
18.07.2010 - t. Anxious Mer - Ugly and Rich HMA - Meow
05.02.2011 - t. Joga Mer - Ugly and Rich HMA - unni
01.01.2012 - t. Foo-Foo Mer - Rockin' Roo-Roo WAS - Meiju K.
08.12.2013 - t. Rosacellae Mer - Addict Robber - Sally VRL-09651
08.07.2009
Tellu on tutustunut hyvin tallin asukkaisiin ja tuleekin näiden kanssa hyvin
toimeen. Erityisesti Nellistä ja Rallista on tullut tammalle todella hyviä
kavereita, ja tarhassakin kulkevat aina kolmestaan. Toki Kati myös mukaan
porukkaan mahtuu, yksin ei puolikaveriakaan jätetä. Tänään otin Tellun
kuitenkin juoksutukseen, ja aloimme harjoitella hidasta laukkaa ja ravia, ja jos
tamma jopa alkaisi hakea muotoon. No niin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta
rauhallisin laukka Tellulta ikinä nähtiin nyt, ravikin ihan hyvin pysyi
rauhallisena. Toivottavasti Tellu nyt tajuaa, ettei aina tarvitse mennä niin
kovaa.. Juoksutusten jälkeen tamma pääsikin takaisin laitumelle
kaveriporukkansa luokse takaisin.
10.08.2009
Tamman kanssa oltiin tänään maastoesteradalla, jossa sitten Tellu tosiaan näytti osaavansa hypätä. Aloittelimme pienimmällä, 30-50 cm korkean radan kanssa, joka hoitui tammalta aivan liian helposti. Seuraavat esteet jo sitten haastetta toivat, 80-100 cm korkeat olivat jo vaikeampia. Tellulta löytyi vauhtia, mutta muutaman pidätteen jälkeen jo alkoi kuunnella jälleen. Pari kertaa tämän radan menimme, ja tamma alkoi jo väsyä. Kävelimme pari kertaa läheisen lämmittelyyn tarkoitetun pellon ympäri, ja tulimme sitten suorittamaan viimeisen ja korkeimman radan. Esteet korkeudelta 110-130 cm, ja radan pituus jo melkoisen pitkä. Tellu kuitenkin keskittyi hyvin jokaiselle esteelle, ja jokaisen yli myös päästiin. Mäet, kapeat esteet, vesieste, tukkeja, porrastasanteet ja muut esteet ylittyivät toinen toisensa jälkeen, ja lopulta pääsimme radan loppuun. Tellu oli kehunsa ansainnut, ja lähdimme kävelemään takaisin tallia kohti, molemmat väsyneinä. Tallilla Tellulta otettiin varusteet pois, ja sitten letkun kanssa huuhdeltiin. Tämän jälkeen tamma pääsi laitumelle takaisin kavereidensa seuraan.
27.07.2010
Tamma sai noin viikko takaperin ensimmäisen varsansa, josta syntyi kaunis ruunikko tammavarsa. Varsan kasvaessa Meow tulee ottamaan tamman hoivaansa tallille, kilpailemaan tietenkin kenttäratsastuksen parissa! Vanhempiensa tavoin tästä odotetaan suurille luokille hyppääjää ja menestyjää, mutta sen näyttää vasta tuleva. Tarhassa varsa on ottanut kuitenkin yhdessä Tellun kanssa oikein upeita spurtteja ja kiihdytyksiä, ja hauskaa on ollut! Myös laitumelle kaksikko tulee varmasti pääsemään jossain vaiheessa, mutta vielä hetken aikaa tamma saa totutella juoksemaan tarhassa ilman enempää seuraa. Tulevaisuus tulee siis näyttämään, mitä oikein tulee, ja toivotaan kaiken menevän suunnitelmien mukaan!
10.02.2011
Tellun toinen jälkeläinen Joga Mer syntyi jokunen aika sitten, ja tämä on suoraan päätetty menevän unnille. Tämä halusi hieman lisää hevoskantaa itselleen, ja tästä tosiaan oiva tamma talliin asustamaan! Ruunikko tamma on osoittanut omaavansa ponnistusvoimaa ja vauhtia, kun tämä on loikkinut innoissaan jo näin pienenä suurien lumikasojen yli ja näyttää erittäin ylpeältä suoritukseensa. Herttainen tammavarsa pitää myös hellyydestä ja huomiosta, ja tulee aina katsomaan jos joku tulee karsinan ovelle. Tellu on ollut hyvänä emänä varsalle, katsonut pienen välimatkan päästä miten oikein tamma suoriutuu elämän haasteista, mutta kuitenkin vahtien ettei pääse tekemään omia tyhmyyksiään. Tulevaisuus näyttää mihin tammalla oikein riittää rahkeet kilparadoilla!
06.07.2009 - Estevalmennus - Wetched
Tellu oli jo lämmittelyssä hieman uninen ja liikkui kuin pullataikina - se
venytti kaulaansa ja nyki tuntumaa ratsastajalta jolloin se voisi jäädä vähän
laiskottelemaan. Lämmittelyesteiden jälkeen tamma kyllä heräsi ja ottikin
isoja pomppuja kunnon ilmavaralla. Tunnin aiheena oli miettiä ratsukolle henkilökohtaisesti
paras ja helpooin tapa selviytyä radasta nopeasti ja virheettömästi.
Keskityimme mm. johtamiseen, laukan lyhennykseen ja pidennykseen sekä
asettamiseen. Asettaminen oli malttamattomalle Tellulle tänään ongelma, mutta
kun sait kunnon kontrollin hevoseen, alkoi myös suoritukset parantua.
11.07.2009 - Estevalmennus - ondy.
Tellu aloitti valmennuksen melko reippaasti, joka johti lähinnä siihen, että
antamasi avut menivät melkein kuuroille korville. Tamma alkoi kuitenkin
rauhoittua ajan myötä, ja lämmittelyesteenä toimi 70 cm:n okseri, jonka
Tellu hyppäsi suht koht hyvin, vaikkakin se tulikin melko kovaa esteelle.
Kuitenkin pudotuksilta vältyttiin. Hyppäsitte muutamaan kertaan esteitä myös
70cm-100cm:n välillä ja tamma alkoi selvästikin rauhoittua, kun tajusi, että
mistä on kyse. Hypyt olivat matalemmilla esteillä Tellulle selvästikin
helppoja, sillä se ylitti esteet toisensa perään korvat höröllään ja
tyytyväisen oloisena. Tositoimiin päästiin, kun rakensin kentälle 120 cm:n
pystyesteen, jonka otimme ensin yksittäisenä. Havaittavissa oli pientä ryntäystä
esteelle, mutta selässä sait Tellun kuitenkin hiljentämään vauhtia sen
verran, ettei se juossut esteelle täysillä. Seuraavaksi rakensin kaksi estettä;
120cm:n okserin ja 130 cm:n okserin ja jälkimmäisen otimme ensin yksittäisenä,
vaikkei selvästikään olisi tarvinnut, sillä ylitys ei tuottanut Tellulle
ongelmia lainkaan. Lopputunnista otimme vielä yksittäisenä 150 cm:n
pystyesteen, joka meni Tellun ja sinun osalta oikein hyvin ja tamma selvästikin
rauhoittui korkeimmilla esteillä. Hyppäsimme vielä pariin kertaan ratana 120
cm:n pystyesteen, 130 cm:n okserin, 140 cm:n okserin ja 150 cm:n pystyesteen ja
tammasta näki että hyppääminen on sen laji. Alkutunnin hurjapäisestä
tammasta muuttui loppua kohden loistava hyppääjä.
13.08.2009 - Maastoestevalmennus - nienna
Storyteller oli koko valmennuksen ajan melko rauhaton ja kun yritit seistä paikallaan tamma alkoi hyppiä pystyyn. Jouduit kokoajan pysymään liikkeellä ja jossain vaiheessa tamman rauhattomuus tarttui vähän kuskiinkin ja silloin ei hyppelyistä tahtonut tulla yhtään mitään. Tellu kyttäsi valokuvaajia ja katsojia kokoajan, aikaa oli oikeastaan kaikkeen muuhun söhellykseen paitsi hyppäämiseen. Kun olin rääkynyt kurkku suorana sinulle ohjeita kuinka tulee ratsastaa koit valaistumisen ja työskentelynne rupesi näyttämään siltä miltä sen pitääkin. Teillä oli pahoja ongelmia veden kanssa, suosittelen paljon vesileikkejä kotiläksyksi, kävelkää aina jokaisella maastolenkillä joka ikisestä lätäköstä mikä vaan eteen sattuu. Muiden erikoisesteiden kanssa teillä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa, kun tämä Tellun vesifobia vaan saadaan hoidettua niin hyvin menee!
02.01.2011 - Maastoestevalmennus - alhippa
Tellu oli valmiiksi verrytelty kentällä, kuten olin pyytänyt, kun saavuin
pitämään maastoestevalmennusta. Päätimmekin samantein saapuessani lähteä
maastoon, sillä
Tellu oli valmiina lähtöön. Tellu tajusikin mitä ollaan tekemässä, joten
pientä steppailua oli havaittavissa kävellessämme kohti maastoesteitä.
Valmennuksen aiheena
olivat vesiesteen, sillä ratsastaja oli kertonut niiden tuottavan tammalle
ongelmia. Pyysin ratsastajaa ensin vain kahlailemaan vedessä, jotta veteen
meneminen saataisiin
rauhallisemmaksi. Tamma meni kyllä kiltisti veteen, mutta hyppäsi vedessä
ollessaan pariin kertaan pystyyn. Ratsastaja kuitenkin pysyi komeasti
selässä ja sai Tellun
hyvään hallintaan. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa ravaamaan veden lävitse.
Tämä onnistui mainiosti, ratsastajalla oli hyvö tuntuma kokoajan kuolaimilla
ja istunnalla, eikä
Tellu kerinnyt muuta kuin keskittymään ratsastajaan. Seuraavaksi ratsukko
sai pariin kertaan laukata veden poikki useammasta suunnasta. Pyysin
ratsastajaa pitämään
tamma koko ajan tuntumalla ja pitämään tamman mielen toisissa ajatuksissa,
kuin vedessä olevissa hirviöissä. Tellu tuntuikin saavan veteen hyvän
totuttelun. Kun nämä
totutteluharjoitukset saatiin loppuun aloimme hyppäämään vesiesteitä. Ensin
otimme esteeltä veteen hyppäämisen. Pyysin ratsastajaa edelleen pitämään
tammaa hyvällä
tuntumalla ja tarkkailemaan itseään, että olisi kokoajan se joka päättää
mitä ollaan tekemässä. Ensimmäisellä yrittämällä Tellu kieltäytyi
hyppäämästä. Toiselle yritykselle
menin itse hieman kannustamaan viistosti takaa ja Tellu hypppäsikin komeesti
veteen, vaikka vedessä menikin jotain ihan ihmeellistä kenguru laukkaa.
Ratsastaja kuitenkin
pysyi hienosti selässä. Teimme saman harjoituksen vielä kolme kertaa ja
kerta kerran jälkeen ratsukon suoritus parani. Viimeinen suoritus oli niin
hyvä, Tellu hyppäsi itse
innokkaana ja laukkasi hyvin veden läpi, että päätimme vaihtaa suuntaa. Eli
seuraavaksi piti hypätä vedestä kuivalle maalle. Tämä oli Tellulle selkeästi
mieluisempi suunta
sillä kieltämistä ei ollut, vaikka vauhti olikin toisinaan hiipua liikaa.
Pyysinkin ratsastajaa pitämään vauhti tarpeeksi reippaana vedenvastuksesta
huolimatta, jotta koskaan
Tellun kanssa ei tahtuisi esteelle jumiin jäämistä tai loukkaantumista.
Ratsastaja saikin temmon paranemaan hyvin ja päätimme lopettaa valmennuksen
hyviin suorituksiin.
Ratsukko sai loppuverryttelyksi ravailla nurmella, samalla kun annoin
neuvoja temmon säätelyyn, sekä kehuin ratsastajan hyvää tasapainoa ja
istuntaa. Palasimme kävellen
tallille.
18.10.2011 - Maastoestevalmennus - Sonju
Alkulämmittelyissä ratsastajalla oli kova työ pitää tamma aisoissa, kun
sillä tuntui olevan niin paljon energiaa. Verryttelyissä ei kyllä kauaa
mennytkään, kun Tellu oli jo asettunut hyvin ja valmiina tehtävään. Pyysin
ratsukkoa ottamaan hieman tuntumaa laukkaamalla suurella ympyrällä, jossa
tamma sitten innostui hieman heittelemään peräpäätänsä. Pyysin ratsastajaa
tekemään pidätteitä hevosen rauhoittamiseksi ja lopulta se toimikin. Tällä
kertaa esteet sijaitsivat suurella nurmikentällä, ei siis tarvinnut lähteä
metsäpolulle päästelemään. Alkuun otimme matalaa tukkiestettä lämmittelyksi,
hyppytyyli oli ihan hyvä mutta vauhtia olisi saanut olla hieman vähemmän.
Lämmittelyesteen jälkeen oli vuorossa muutama hieman korkeampaa
pystyestettä, joissa oli erikoisempia koristeita. Alkuun Tellu vähän epäröi
lähestymisessä, mutta ratsastaja sai tamman hienosti hyppäämään molempien
pystyjen ylitse. Seuraavaksi oli nousueste, jossa lähestymisen tuli olla
erittäin huolellinen. Tällä kertaa lähestyminen oli varma, eikä Tellu
epäröinut ollenkaan, hienoa! Viimeisenä esteenä oli melko pitkä vesihauta,
josta ratsukko hyppäsikin huimalla loikalla ylitse. Loppuverryttelyt saitte
hoitaa itseksenne, hyvä!
06.01.2012 - Estevalmennus - Donna
Pitkäaskelinen Tellu aloitti estevalmennuksen Zikin kanssa reippaalla asenteella. Maapuomeilla leikitellessämme Ziki sai jopa viljellä puolipidätteitä tavallista ahkerampaan, ja kannustin häntä myös erittäin tiiviiseen istuntaan, jotta Tellu pysyisi kurissa. Kyllähän tamma kiltisti toimikin sitten kun hyppääminen varsinaisesti aloitettiin. Hyppäsimme yksittäisiä pystyjä hyppyasentoon keskittyen, ja erilaisia lähestymisiä kokeillen. Estekorkeuden noustessa Tellu vähän vakavoitui entisestään, ja yhteistyö sujui vielä varmemmin. Siitä pääsimmekin sujuvasti siirtymään estesarjoille. Kahden pystyn ja okserin yhdistelmää mentiin eripituisilla laukkaväleillä. Kolmen, kahden ja yhden askeleen väleillä oli ratsukolla pientä epäröintiä, kun Tellun isot ja kookkaat laukka-askeleet eivät oikein täydellisesti meinanneet lyhyisiin väleihin muotoutua. Innarilla sen sijaan pari yllätti taidoillaan ja pomppasi esteiden yli kauniisti. Valmennuksen loppuun ratsukko sai suorittaa helpon radan muutamaan otteeseen. Valitettavaa ei juuri tullut, vaikka joku yksittäinen pudotus nähtiinkin. Kokonaisvaltaisesti katsoen ratsukolla on hyppytaito hallussa.
11.01.2012 - Estevalmennus - Annika N.
Tellun estevalmennus Saatiin otettua uusi vuosi vastaan ja kosteissa tunnelmissa menneet juhlat saapuivat jälleen mieleen, kamalana päänsärkynä. Ja heti piti töihin mennä! Hitto soikoon, kun Ziki hevosineen saapuikin huonoon saumaan. Onneksi tällä kertaa valmennettavana oli tasan se yksi hevonen, aivan hiton kaunis tamma, Tellu. Musta hevonen ravasi uralla alkuverryttelyitä, kun saavuin kentälle valittaen jyskyttävää päänsärkyä. Kokosin muutamia esteitä, kolmen sarjan jonka korkeutena oli 130 senttimetriä ja toisen kolmen esteen lämmittelysarjan, jonka korkeutena oli huimat viisikymmentä senttimetriä. Teitte alkuun paljon voltteja ja pyysin vaihtamaan suuntaa aina, kun olin lähellä pökertymistä ja kyllästyin tarkkailemaan ratsastustasi yhteen ja samaan suuntaan. Tehtiin paljon harjoituksia varsinkin harjoittaen ratsastajan lihaksia - istuttiin kevyessä istunnassa pari kierrosta putkeen ja sama juttu laukassa. Lopulta tultiin lämmittelyesteet ravissa, pidättäen sillä Tellu tapasi joka kerralla hiukan kiihdyttää vauhtia. Päästit tamman aina juuri ennen estettä menemään ja näin sarja meni kolmesti ihan kiitettävästi. Ja koska kenttää ei oltu aurattu edellisen lumisateen jälkeen, oli maassa kymmenisen senttiä lunta, se vaikeutti hyppäämistä ja hyppypaikan määrittämistä hiukan. Tellu kuitenkin suoritti esteet parin haparoinnin jälkeen. Siirryttiin korkeampiin, ja Tellu näytti että kyllä siltä hyppykapasiteettia löytyy. Hyppytyylikin oli kohtuullisen hyvä, ja tamma saikin loikkia nämä miltei puolitoista metriset esteet muutamaan kertaa, sillä ratsastajan virheitä oli korjattava. Kuten se, että kätesi jäävät liian taakse, saaden hypyn näyttämään hiukan jäykähköltä kun Tellu ei saanut venytettyä päätään tarpeeksi. Myöskin jalkojesi asento, pidit niitä aivan liian takana, ja kantapäät olivat ties missä. Katse piti suunnata eteenpäin, etkä saanut tuijottaa estepuomeja tai -tolppia. Näiden korjausten jälkeen saatiin ihan kivasti hypättyä nämä vielä keksi kertaa ennen loppuverryttelyitä.