Olen paras, täydellisin, ihanin, komein...

... ja itserakkain. Tätä itsekeskeisempää ponia saa kyllä hakea, nimittäin Vallu ajattelee kaiken itsensä kautta ja etsii ensin omat etunsa, ja puntaroi niitä haittapuolien kanssa. Siksi Vallu antaa usein kuvan kuin olisi hieman hidasälyinen, vaikka on kaikkea muuta kuin sitä. Omaksi pahakseen Vallu on älykäs ja ovela poni, jolta ei saa helposti huijattua tai salattua mitään. Ori myös tietää olevansa komea ja ennen kaikkea kunnon macho-poni, joka sulattaa jokaisen pikkutytön sydämen. Pitää siis lapsista, etenkin niin kauan kun nämä silittelevät ja palluttelevat tätä; ilman huomiota Vallu on yhtä ihana ja kiltti kuin suututettu ampiainen. Aikuisille osoittaa edes pientä kunnioitusta, eikä ihan lähde kävelemään yli, vaikka ei saisikaan vaatimaansa huomiota. Tämän orin kanssa on oltava muutenkin tarkkana, nimittäin Vallu käyttää heti tilaisuuden hyväkseen, jos saa vietyä ihmiseltä tämän johtajuuden ja alkaa pompotella ihmistä oman mielensä mukaan. Kaiken kaikkiaan Vallu on ihana pieni poni, joka osaa kääntyä erittäin nopeasti inhottavaksi näin halutessaan.

Hoitaessa Vallu seisoo paikoillaan, nimittäin mitä kiltimmin tämä seisoo, sen puhtaampaa tulosta tulee. Eihän Vallu voi kävellä tallin pihoilla likaisin kavioin tai karva ihan pölyssä, mitä jos joku näkisi! Harjatessa ei siis ole ongelmaa, vaan antaa harjata ongelmitta mistä vain nostamatta siitä sen suurempaa meteliä. Kavioita ei aina jaksaisi nostaa heti (kavioiden täytyy olla puhtaita vain ulkoapäin, miksi ihmeessä ne pitää sisältäkin putsata?), mutta kärsivällisesti kun jaksaa pyytää, nousevat ne lopulta syvään huokaisten. Pesuboksissa Vallu seisoo tyytyväisenä ja rauhassa, nauttien puhtaasta karvasta ja pölyn irtoamisesta. Tai no, Vallu on tyytyväinen niin kauan, kun vesi ei tule lähellekään tämän kaulaa tai etenkään päätä. Silloin alkoi steppailu ja edes takaisin liikuskelu, Vallun laittaessa korvat luimuun ja yrittäen päästä käsiksi pesijään hampaillaan (mitä ihmettä sinä teet, näytän ihan uitetulta koiralta tämän jälkeen?!). Onneksi Vallu ei saa kuitenkaan mitään vahinkoa aikaan, nimittäin ollessaan molemmin puolin kiinni oikein tukevasti, on myös liikkumavara erittäin pieni.

Varustoidessa Vallu saattaa näyttää jälleen hieman hapanta naamaa, mutta myöntyy kuitenkin lopulta kohtaloonsa eikä lähde näykkimään. Pullistelusta Vallu ei ole kuullutkaan, eikä poni saa päätään niin korkealle nostettua, että suitsien laittaminen olisi edes siinä tapauksessa vaikeaa. Tätä Vallu ei tietenkään tiedä, ja aina välillä yrittää saada päänsä mahdollisimman korkealle estääkseen suitsien laiton. Taluttaessa Vallu tarvitsee ketjun, nimittäin yrittää aina lähteä kiilaamaan taluttajan ohi tai päästä syömään juuri tietyn ruohotupon muutaman metrin päästä - ja sinne on päästävä keinolla millä hyvänsä ja mahdollisimman nopeaan, ettei se vain pääse karkaamaan. Lisäksi tammat ovat tietenkin aina yhtä kiinnostavia, eikä niille steppailua ja esittämistä voi vain estää ja malttaa olla tekemättä. Asiaan ei edes vaikuta se, että tamma olisi korkea puoliverinen kun itse on vain hieman yli metrin korkuinen.

Vallu tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, vaikka pyrkiikin aina pääsemään sille johtopaikalle. Vallu on oikea kunnoon kukkopoika, joka esittää suurempaa kuin onkaan, ja siksi myös vaikea saada alistettua. Kuitenkin kun on kunnolla alistettu ja kaikki oletukset lytätty maahan, on oikein nöyrä ja rauhallinen laumakaveri. Alun uhoamiset ja pystyynnousut pukkeineen on unohdettu ja poni yrittää vain pysyä huomaamattomana, ettei joutuisi saamaan uutta kolausta ylpeyteensä. Sen sijaan ihmisten seurassa ori on alkun alkaenkin hieman nöyrempi, eikä lähde uhoamaan ja haastamaan itselleen johtopaikkaa. Tietenkin jos ihminen on itse epävarma eikä sovellu johtajaksi, ottaa Vallu mielellään paikan vastaan ja sen jälkeen orista tulee sietämätön tämän saadessa aina tahtonsa läpi vaikka väkisin. Eläinlääkärikäynneillä on usein hyvä antaa orille hieman jotain rauhoittavaa, vaikka tämä ei antaisikaan Vallun hyppiä mielensä mukaan. Kaiken maailman piikit eivät vain ole se Vallun juttu, eikä tämä anna suosiolla periksi. Kengittäjästä Vallu ei välitä, ja antaa tämän tehdä kavioilleen mitä haluaa. Ovathan uudet kengät aina hienommat kuin vanhat, ja niillä pystyy aina mahtailemaan tarhakavereille - tai ainakin niille, jotka jaksavat kuunnella.

Ratsastaessa Vallu yrittää aina ensin testailla, josko saisi tahtonsa läpi ja siten lusmuiltua koko loppu ratsastuksen ajan. Oma tahto on säilytettävä koko ratsastuksen ajan, jos haluaa tästä pojasta saada jotain tuloksia irti. Vallulla on erittäin nopeat askeleet, mitä voikin olettaa näin pieneltä ponilta. Ravi on melko pompottavaa, eikä siinä ole kaikkein mukavin istua ja ravin rytmiin ei ole kaikein helpoin päästä mukaan. Kuitenkin kerran kun onnistuu istumaan ravissa kunnolla, onnistuu se myös jatkossa. Laukka on reipasta ja nopeaa, ja vaikea saada pyöreäksi. Vallu ei mielellään hidasta tai keskity laukassa muuhun kuin liikkumaan eteenpäin vauhdilla, mutta kyllä siitä kärsivällisyydellä ja työllä saa tuloksia aikaan.

Esteet ovat Vallun mieleen, vaikka keskittyminen niille onkin aina välillä hieman hakusessa. Orin kanssa saa tehdä paljon töitä, jotta tämä kuuntelisi ratsastajaa, eikä vain päättömästi juoksisi esteeltä toiselle ja pudottaen niistä puolet matkallaan. Jos orin nimittäin päästää menemään mielensä mukaan, ei hyppäämisestä tule mitään ja siten myös orin innostustaso nousee hyvin nopeasti liian suureksi. Pieneksi poniksi Vallulla on nimittäin todella suuret pukit, jos tilanne pääsee kehittymään siihen asti! Ratsastajalta vaaditaan vahvaa ja tasaista kättä, sekä paljon puolipidätteitä, jotta ori ei liiaksi pääsisi innostumaan ja siten viemään ratsastajaa esteeltä toiselle oman mielensä mukaan. Lähestymiset ovat usein liian nopeita, eikä ori osaa katsoa kunnon hyppykohtaa. Siksi ratsastajan on pysyttävä hereillä ja autettava mahdollisuuksien mukaan oria esteiden kanssa.

Kouluratsastuksen luulisi olevan Vallulle se hankalampi osa-alue, mutta oikeastaan ori on pärjännyt siinä huomattavan paremmin kuin esteillä. Ratsastajalta vaaditaan tietenkin syvää ja tiivistä istuntaa, jotta Vallu liikkuu hyvin ja pyöreästi, mutta kun sen on saavuttanut, toimii ori erittäin hyvin ja on hyvällä tuntumalla kädelle. Jos orin antaa vain liikkua, muuttuu se helposti liian etupainoiseksi ja siten myös todella raskaaksi, joten kaikille helpompi ratkaisu on pyytää ori käyttämään enemmän takaosaansa liikkeessä, jotta siitä tulisi parempi ja rennompi. Erikoisemmat liikkeet kuin pohkeenväistö eivät ole Vallun vahvuuksia, mutta keskittymiskyky jota osoittaa kuunnellessaan ratsastajaa korvaa sen kyllä. Tietenkin välillä on niitä huonompia päiviä, jolloin mikään ei onnistu ja Vallu muuttuu omaksi itsekseen ajatellen, ettei itse hyödy tästä mitenkään ja siten kieltäytyen tekemästä mitään ja kulkee tyytyväisenä kaula pitkänä etupainoisesti. Vaatii ratsastajalta kärsivällisyyttä ja jaksaamusta, jotta edes viitsii lähteä kiistelemään aivan perus-asioista orin kanssa ja niiden toteutumisesta. Välillä saa hioa aivan pienetkin asiat kuntoon, kuten pysähtyminen ja siirtymiset.

Maastoillessa Vallu liikkuu rieppaasti ja korvat hörössä, katsellen ja kuunnellen mitä ympäristössä tapahtuu. Loppujen lopuksi kuitenkin todella maastovarma, ja lähtee karkuun vain jos todella täytyy. Vastapainona ori ei ole myöskään innokas liikkumaan käyntiä kovempaa, ja ravin (sekä etenkin laukan) nosto voi olla välillä todella vaikeaa ja haastavaa, mihin Vallu ei vain kykene. Tarpeeksi kauan kun on pojan kanssa saanut tapella, myöntyy tämä lopulta ja suostuu nostamaan lyhyen ja pompottavan ravin, pää korkealla ja ilme erittäin happamana. Suurella pellolla nostaa usein laukan helpommin, mutta ei silloinkaan aivan suosiolla ja ongelmitta. Maastoesteillä taas Vallu innostuu enemmän kuin rataesteillä, mikä ei välttämättä ole mikään positiivinen asia. Vauhtia löytyy niin pieneksi poniksi todella paljon, ja esteet ylittyvät aina vähän niin ja näin. Kovin korkeita esteitä Vallun kanssa ei voi hypätä, nimittäin tämä vain kompastuisi jokaiseen, jos yrittäisi vähääkään korkeampia hypätä.

Kilpaillessa Vallu katselee kiinnostuneena ympärilleen korvat hörössä. Tämä on erittäin utelias ja olisi valmis lähtemään katsomaan vaikka ja ketä samalla hetkellä, mutta aina ei kannata orin tahtoon suostua; oletettavissa on, että Vallu on entistä kiukkuisempi seuraavalla kerralla, jos ei saa tahtoaan läpi. Itse kilpasuorituksen Vallu hoitaa kunnialla, kun on ensin selvinnyt lämmittelyistä hengissä. Siellä Vallu ei nimittäin välttämätt käyttäydy aivan parhaimmalla tavalla, ja yrittää näyttää jokaiselle muulle osaanottajalla, että hän on The Vallu, josta kaikki kuiskailevat pelokkaaseen sävyyn kujilla. Parilla napakalla pulipidätteellä ja eteenajolla Vallu kuitenkin unohtaa machoilunsa ja keskittyy jälleen ratsastajaan. Kilpasuorituksessa ori siis liikkuu hyvin ja reippaasti, kuuntelee ainakin useimmiten ratsastajaa ja antaa tämän viedä. Lämmittelyissä on jo nimittäin toivon mukaan selvitetty se, kumpi onkaan pomo ja kumpaa kuunnellaan. Kilpasuorituksen jälkeen on vuorossa lastaus, ja Vallu meneekin todella helposti koppiin. Tämä ei jää sen kummemmin ihmettelemään ja taivastelemaan kuljetusauton suuria ja synkkiä pelottavia mörköjä, vaan astelee autoon sisälle pelottomasti ja jatkamaan heinien syöntiä.