Täällä sitten lisää täydellisestä elämästäni.

Päiväkirjamerkinnät

20.12.2009 - Mitä tulevaisuudesta oikein vielä tulee...
Tänään ori tuli omistukseeni, neljän vuoden iässä. Ori pääsee asumaan hetkeksi Cheval Delameriin, omaan talliini, mutta tarkoituksena olisi etsiä orille aivan oma kotitalli jostain muualta. En kuitenkaan ole lainkaan varma, mitä yhteiselostani tämän orin kanssa tulee olemaan. Ehkei olekaan hyvä idea nakata oria toiseen talliin. Poni on nimittäin itserakkain koskaan tapaamani poni joka omaa huonoksi onnekseni vielä erittäin ovelan luonteen, enkä tosiaan ole varma, kuinka kauan tulen tätä hevosta kestämään. Kuitenkin jokin tässä orissa kiinnostaa, onko se sitten lahjakkuus taikka komea ulkonäkö, mutta ainakin tulen yrittämään elää orin kanssa. Ehkei se tule olemaan helppoa, mutta ei sitä vielä tiedä!

Ennen minulle tuloaan ori on ollut siittolassa, ja tästä ajateltiinkin tulevaisuuden jalostusoria. Hyvästä suvusta tuleva ori kuitenkin omasi liian hankalan luonteen, ja siksi koulutuksen jälkeen ori laitettiinkin myyntiin. Koulutus on suoritettu selvästi pienemmällä budjetilla, ja ori on saanut enemmän seistä tarhassa heinäkasan äärellä kuin tehdä töitä ja kouluttautua hienoksi ratsuksi ja käytöstavoiltaan malliesimerkilliseksi poniksi. No, sainpahan upeasukuisen shetlanninponin ja vieläpä esimerkilliseen hintaan. Saa nähdä kuitenkin, josko minun pääni kestää tätä oria, nimittäin koulutus on aloitettava lähes nollasta. Kotitalli tulee myös etsiä mahdollisimman pian, nimittäin haluan tämän orin ehdottomasti muille maille - sitä vartenhan hain orin aina Ruotsista saakka! Tästä tulee minun oikein malliesimerkillinen shetlanninponiori valmiina kilparadoille ja näyttelyihin - kunhan peruskoulutus saadaan ensin alle.

05.01.2010 - Muutto uuteen kotitalliin
Ori on löytänyt itselleen kotitallin! Sainpahan orin pois omasta tallistani. Nykyisin ori siis asustelee yksityistallissa nimeltä Suburban, ja toivottavasti elämämme siellä lähtee hyvin käyntiin. Talli sijaitsi oikein sopivasti Suomessa, ja kahdella kentällä sekä maneesilla varustettu talli sopi loistavasti tarpeisiimme. Myös maastoja löytyy, mutta eiköhän ensin orin koulutusta ajatellen pysytä aivan vain aidatuilla alueilla. Ori onkin saanut olla aivan rauhassa ensimmäiset päivät tallilla, nimittäin muutama päivä sitten muutimme tallille, ja nyt on vain hieman taluttaen kierrelty ja maasta käsin tehty töitä. Juoksutusta ja hieman taluttelua siis, jotta saataisiin jonkinlainen yhteys orin kanssa. Tämä onkin mennyt hyvin, ja tänään olisi tarkoitus nousta ensimmäistä kertaa selkään. Toisin sanottuna talutusharjoitukset ovat menneet niin huonosti, että haluan kokeilla, josko ori olisi mukavampi ratsastaessa.

Harjauksen jälkeen Vallu olikin erittäin tyytyväisenä, vaikka varusteet saivat tätä hieman huonommalle tuulelle. Menimme Suburbanin pienemmälle kentälle, joka oli aivan tyhjänä. Ilmeisesti muita aamuherääjiä ei ollut, nimittäin kello oli vasta kahdeksan aamulla. Noustuani selkään laitoin jalustimet sopiviksi, tarkistin satulavyön, ja annoin kevyet ohjeet lähteä liikkeelle. Vallu lähti kiltisti eteen, ja olinkin melkoisen tyytyväisenä. Kouluttaja on tehnyt sentään jotain hyvää orin kanssa, eikä tämä ole aivan katastrofi. Jatkoimme pitkin ohjin, kunnes aloin keräämään ohjia, ja tekemään voltteja. Vallu liikkui reippaasti ja lyhyin askelin, mutta ei oikein taipunut. Teimme paljon voltteja lämmittelyksi, sekä pysähdyksiä että peruutuksia. Yritin istua tiiviimmin satulaan, tehdä puolipidätteitä ja saada orin huomio itseeni. Tämä kuitenkin tuntui laittavan vastaan, ja huomaamattani ori alkoi myös oikoa kulmia ja keskittyä aivan muuhun kuin minuun.

Ravissa Vallu liikkui edelleen aivan suorana ja pökkelönä, eikä myötänyt lainkaan. Eihän näin nuorella orilla ole vielä edes lihaksia kantaa itseään, mutta hieman parempaakin tulosta voisi olla. Pidätteet eivät menneet läpi, vaan ori vain jatkoi eteenpäin. Edes istunnalla en saanut kunnollista tuntumaa oriin. Ratsastin orin kanssa vielä hetken, ennen kuin lopettelin. En kovin kauaa viitsinyt orin kanssa työskennellä, vaan seuraavalla kerralla sitten otettaisiin enemmän jälleen. Yllättävän hyvin meni kuitenkin, odotin paljon pahempaa. Saa nähdä josko tästä tulee itselleni tulevaisuuden huippuratsua, mutta onhan ori vasta nuori. Suburbanin tiloissa tullaan kyllä viihtymään, siitä voi olla varma! Ori on selvästi viihtynyt tallissa, ja vieläpä kokopäivä tarhauksella ori saa rauhassa purkaa energiaansa tarhassa riehumalla, eikä tarvitse seistä tallissa. Ratsastuksen jälkeen veinkin orin suoraan tarhaan, jossa tällä olikin heinää jo valmiiksi laitettuna.

15.06.2010 - Koulutus on alkanut tuottaa tuloksia!
Olemme jo yli puolen vuoden ajan olleet erittäin tiiviisti yhdessä työskentelemässä Oskun kanssa. Koulutus on tosin tuottanut myös tulosta, ja orista on kuoriutunut oikein mallikas ori! Edelleen orista löytyy se sama itserakas puoli, tämä on erittäin ovela ja jaksaa jatkuvasti vaivata tallin omistajan päätä käytöksellään, mutta olen saanut orin sentään kuuntelemaan minua! Ylpeänä voinkin todeta, että tästä orista tullaan vielä kuulemaan. Aikomuksena olisi myös suunnata kilparadoille tässä jonkin ajan kuluttua, vielä pari kuukautta valmistaudutaan, ennen kuin todella mennään ihmisten ilmoille. Näyttelyihin meillä ei ole vielä mitään asiaa, ne ovat vasta tulevaisuutta varten. Ori on vielä niin nuori, eikä koulutukseni nyt niin paljoa ole tuonut orille lihasmassaa. On ori nyt jo paremmassa kunnossa, ja heinämahakin alkaa olla jo poissa! Hieman pullukka ori on vielä, mutta onhan kyseessä shetlanninponi - saa syödä ja olla suloinen, kiusata omistajaa ja lopulta räpsyttää silmiään viattomasti tuijottaen. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että yhteiselomme on sujunut paremmin kuin osasin odottaa muutamasta epätoivon hetkestä huolimatta, ja odotan innolla mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan!

23.11.2010 - Kilpailuja ja valjakkoajoa
Kilpailuista on tosiaan tullut menestystä, ja nopeammin ja paremmin kuin olisin uskonut alkuun. Kyllä niitä lahjoja ilmeisesti löytyykin, ja voin vain kuvitella, jos orin ruotsalainen kasvattaja saa nähdä orista jotain. Nimittäin jos meno jatkuu samanlaisena, on odotettavissa, että kyllä Ruotsiinkin orista lähtee ilmoitus! Suunnitelmat ja ajatukset ovat kaukana, mutta toteutus on vielä edessä. Orin luonneongelmat ovat edelleen osa jokapäiväistä elämää, mutta onneksi niiden kanssa on jo oppinut hieman elämään. Nykyään orin pienet jekut ja ratsastaessa vastaan laittaminen ei ole enää niin häiritsevää kuin ennen. Hieman on ollut myös suunnitelmissa, josko orista alkaisi kouluttaa valjakkoponia. Pariin otteeseen orin kanssa on ajettu, ja tämä käyttäytyy hyvin kärryjen edessä. Isä onkin palkittu valjakkoponi, joten eiköhän geenit jotenkin vaikuta tähänkin poikaan.

Tänään otettiin valjakko kuitenkin hieman vakavammin. Ori otti kärryt vastaan tavalliseen tapaansa hyvin, eikä jäänyt ihmettelemään tai kummastelemaan. Tottuneesti suuntasimme kohti maastoja, jossa teimme aluksi pienen lenkin. Osku liikkui hyvin ja reippaasti. Marraskuun vuoksi sää ei ollut kuitenkaan kaikkein mieluisin, vaan hieman satoi ja tiekin oli kuoppainen ja täynnä vesilammikoita. Pari viikkoa sitten satanut lumikin näkyi edelleen parissa paikassa, mutta nyt se alkoi jo sulaa sateen vuoksi. Maastoretkemme jälkeen palasimme tallille, mutta sisälle talliin menon sijaan menimme kentälle. Siellä harjoittelimme hieman käännöstä ja pysähdystä, parempaa hallintaa kärryjen kanssa. Myös laukkaa ja ravia otimme, mutta laukassa ori villiintyi hieman liikaakin. Saimme kuitenkin myös rauhallista laukkaa otettua, sekä siitä pysähdystä. Saa nähdä, josko orista tulisi vielä este- ja kouluratsastuksen lisäksi valjakkoratsu! Kenttäratsastusta ainakin ajattelin alkaa harrastaa orin kanssa, nimittäin aikaisemmin jo on tullut hypättyä maastoesteitä ihan hyvällä menestyksellä, niin miksei mentäisi kilparadalle asti kokeilemaan!

13.04.2011 - Näyttelymenestystä ja ensimmäinen jälkeläinen!
Eletään jo pitkällä vuotta 2011, ja heti on hyviä uutisia kerrottavana! Ensinnäkin kilparadoilta on tullut hyvin menestystä sijojen muodossa, este- että kouluradoilta. Myös orin kenttäura on saanut alkuaan muutaman sijan verran, mutta orista ei kai sen enempää kenttäratsua tulekaan. Jostain syystä orin menestys on painottunut lähinnä kouluratsastukseen. Estesijoja orilla ei ole läheskään yhtä paljoa kuin koulusta, mutta silti kotona treenaillessa ori ei tykkää niin paljoa mennä koulua kuin hypätä. Onhan kyse siitäkin, etteivät orin lahjat riitä kovin korkeille luokille, eikä matalia luokkia juuri estekilpailuissa näe. Ehkei orista kuitenkaan koskaan tule niin suurta esteratsua, mutta ainakin kouluradoilta ori on kerännyt jo muutaman kymmenen sijan.

Sijoitusten lisäksi ori on menestynyt loistavasti näyttelyissä, niissä kahdessa joihin on ilmoittauduttu. MVA-sert ja irtoSERT lupaavat vain hyvää, ja tarkoittaa, että Vallun kanssa tullaan varmasti joku päivä hakemaan muotovalion titteli. Myös kantakirjattavaksi ori viedään tässä jokin päivä, jahka tilaisuus vain tulee. Ori on myös astunut ensimmäisen tammansa, ja varsan odotetaan syntyvän aivan näinä päivinä. Tästä se jalostusorin ura alkaakin! Tamman nimi on Nekuton Lily, ja varsa tulee varmaankin päätymään myyntiin. Lisää tammoja ollaan ottamassa vielä vastaan, ja tulevaisuus näyttääkin kuinka monta tammaa ori saa vieraakseen.

Nykypäivänä Vallu elelee oikein täyttä elämää siis. Aktiviteettiä riittää, orin kanssa puuhataan joka päivä jotakin vaikka olisikin vapaapäivä, tämä saa näyttäytyä ihmisten ilmoilla ja kerätä arvonimiä itselleen. Rakenteeltaan ori on nyt parhaimmassa kunnossa, nimittäin ori on erittäin hyvässä kunnossa ja elää parhaimmassa iässä. Lihakset ovat kehittyneet hyvin treenin myötä, mitä olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman monipuolisena. Kuitenkin poika saa elää myös rentoa ponin elämää aina hetkittäin, kun pidetään taukoa kilpailemisesta ja vain annetaan lomaa. Eipä sitä aina voi vain jaksaa ja puurtaa! Tänään otin orin vain hieman maastoon kävelemään taluttaen. Orilla tarvitaan edelleen ketjua, nimittäin tämä saattaa aivan milloin vain päättää, että nyt mennäänkin toiseen suuntaan kuin taluttaja haluaisi. Tämä ongelma on ollut sieltä ensimmäisestä päivästä saakka, eivätkä mitkään koulutukset ole saaneet tätä tapaa pois. Eipä tässä muu auta, kuin vain yrittää sietää ja kestää!

05.08.2011 - Vihdoin muotovalio sekä estetreenejä
Vihdoin ori sai ansaitsemansa tittelit. VIR MVA Ch-arvonimestä nauttiva ori on nyt myös kantakirjattu toiselle palkinnolle! Tämä oli orin ensimmäinen laatuarvostelutilaisuus, jossa kyllä käyttäytyi yllättävän hyvin. Odotinkin orin riehaantuvan täysin, mutta tämä enemmän nautti huomiosta ja sen keskipisteenä olemisesta yrittäen toki näyttää paremmalta kuin muut. Tänään syntyi myös orin toinen jälkeläinen, Titus Hagley. Päistärikkö orivarsa asuu re-electin omistuksessa. Ori astui myös juuri kolmannen tamman, ja varsan oletetaan syntyvän kuun loppupuolella. Myös paria muuta astutusta on katsottu, mutta ei ole vielä niin varmaa, josko Vallu päätyy isäksi.

Tänään otettiin hieman estetreeniä, nimittäin olen oikeasti hieman huolestunut miten ori oikein pärjää siinä kilparadoilla. Ratsastaessa kilpailuissa Vallu on hieman jännittyneempi kuin kotiradalla, kun taas kouluratsuna Vallu on erittäin rentoutunut ja kuuntelee ratsastajaansa. Hain Vallun tavalliseen tapaan tarhasta, josta sitten harjauksen ja varustoinnin kautta vein orin kentälle. Sain pari tallilla olevaa tallityttöä avukseni esteiden kanssa, ja he lupasivat jäädä auttamaan minua niiden nosteluissa ja siirtelyissä. Alkuun lämmittelyt sujuivat hyvin, ori oli rauhallinen, joskin puomit ori ylitti hieman vauhdikkaammin. Seuraavaksi hyppäsimme esteitä, joissa oli korkeutta noin 40cm verran. Ori nosti heti korvat pystyyn, ja hyppäsi esteet lähes kahdenkymmenen sentin ilmavaralla! Tein hieman enemmän puolipidätettä, jotta ori kuuntelisi minua paremmin, nimittäin olen useammin kuin kerran päätynyt laukkaamaan kuumenneen orin kanssa kentälle. Pidimme hieman taukoa, kunnes jatkoimme jälleen korkeammilla esteillä.

50-60cm esteet Vallu ylitti jo hieman enemmän keskittyen, eikä enää niin vauhdikkaasti. Pidin huolen, että ori sai hyvin lyhyet askeleensa sopimaan ennen esteitä, jotta saisimme suoritettua esteet puhtaasti. Vallu ei ollut kuitenkaan mitenkään erityisen hermostunut, vaan pikemminkin vain keskittyi työhönsä. Hypyt olivat puhtaita ja reippaita, ja niin pystyesteet kuin okserit ori ylitti innokkaasti. Sarjaesteillä tuli hieman ongelmia, nimittäin vaikka ori oli hallinnassa, vauhtia oli silti ja askeleet olivat nopeita. Näitä piti siis saada rauhoitettua tarpeeksi, että ori selvisi kunnialla sarjaesteistä. Lopulta selvisimme kuitenkin ilman pudotuksia, ja onnistuneen suorituksen jälkeen lopetimmekin työskentelyn siihen. Taputin vain Vallua kaulalle ja kehuin tätä, ennen kuin kävimme tekemässä maastossa loppukäynti reissumme. Tämän jälkeen palasimmekin tallille, josta ori pääsi pesun kautta tarhaan. Pesu ei ollut lainkaan Vallun mieleen, mutta eipä orilla silti ollut sanavaltaa!

17.12.2011 - Vierailu Ruotsiin
Koska minulla oli muutenkin asiaa Ruotsin maalle, päätin samalla ottaa Vallun mukaan vierailemaan kasvattajatallille. Kasvattaja olikin erittäin iloinen kuullessaan, että tulisimme vierailemaan. En tiedä oliko se sitten vain liioittelua, mutta ainakin pakkasin kimpsut ja kampsut, nappasin Vallun mukaani ja lähdimme laivan avulla meren toiselle puolen. Matkaa ei kestänyt onneksi liian kauaa, vaikka Vallua ei näyttänyt haittaavan trailerissa odottelu ja seisoskelu. Pariin otteeseen kuulin protestoivia potkaisuja, mutta muuten tämä oli oikein rauhallinen matkan ajan. Hieman vettä ja heinää kun kävin antamassa, niin tämä oli oikein leppoisin mielin. Käytin aikaani myös hieman harjaillen oria, sekä muuten vain juttelemassa orille.

Vihdoin kun olimme lopulta perillä, otin GPS laitteeni ja laitoin kasvattajatallin osoitteen siihen. Nopeinta reittiä pitkin vain, ja niin lähdimmekin alkuun moottoritielle, josta lopulta hieman pienempiä teitä pitkin olimme perillä. Toki matkan varrella oli pysähdytty myös syömään ja Vallukin pääsi jaloittelemaan. Paikalliset katsoivat kyllä enemmän kuin kummissaan, kun näkivät minut kävelyttämässä ponia pyörätien vieressä! Vallu ei kuitenkaan ollut niin tyytyväinen tekemään yhteistyötä, joten kun taluttaminen alkoi jo muuttua työksi, palasimme trailerille ja jatkoimme matkaa. Lopulta olimmekin perillä, ja tuntuu kuin olisin vasta eilen ajanut tallin pihaan, vaikka siitä on yhteensä jo kaksi vuotta. Paikka ei ollut kuitenkaan erityisemmin muuttunut, vaikka aidat olikin selvästi maalattu uudestaan, mutta ainakaan tallia ei ollut uudistettu ja sama kissa huusi edelleen tallin oven suulla olevalta tuolilta, kuten kaksi vuotta sitten myös.

Ilmeisesti kissa on jokin vahtikoira, jonka tehtävä on huutaa kun joku tulee, nimittäin tallin omistaja tuli hetkessä ulos ja suuntasi katseensa meihin. Itse olin jo parkkeerannut tilavalle parkkipaikalle toki mahdollisimman tilaa vievästi, ja olin hyppäämässä autosta ulos kun Aada Andersson saapui hymyillen luokseni. "Hejsan, det är lång tid sedan vi såg sist!" Hetken aikaa meni, ennen kuin sain muodostettua päässäni järkevän vastauksen suomen sijaan ruotsiksi, mutta tämän jälkeen keskustelu alkoi sentään sujua hieman paremmin, eikä kielimuuri ollutkaan niin korkea kuin olin alkuun pelännyt. Otin Vallun ulos trailerista, ja Aada oli heti aivan ihmeissään. Tämähän näyttää ponilta! Ja kuten jo joskus aikaisemmin olin ennustanut, niin tokihan myös Ruotsissa oli kuultu tästä orista.

Aada olikin heti jo suunnittelemassa Vallua astumaan tämän tammoja, mutta ennen kuin suunnitelmat ehtivät villiintyä aivan liikaa, aloin kysellä mihin voin laittaa Vallun. Lopulta ori pääsi tarhailemaan, nimittäin karsinaan tätä en halunnut laittaa. Orihan on seissyt monta tuntia putkeen laivassa, niin eiköhän ole jo aika päästä haukkaamaan raitista ilmaa! Minä ja Aada sen sijaan menimme talliin, jossa Aada keitti hieman kahvia ja joimme sitä samalla kun söimme hieman pullia ja keksejä jutellen niitä näitä. Aada olikin erittäin kiinnostunut kuulemaan, kuinka oikein sain siitä luonneoikusta nykyisenlaisen. Kerroin myös hieman suunnitelmistani orin laatuarvosteluita ajatellen, ja kasvattaja innostui aina ja vain lisää. Hieman tästä kuitenkin paistoi myös katkeruus, joka kyllä on aivan ymmärrettävää. Olihan tämä itse myynyt orin pois, ja vieläpä melko pilkkahintaan! Ei näin hyväsukuista oria voi noin vain heittää hukkaan.

Keskustelumme päätteeksi menimme vielä katsomaan Vallua. Tämä söi kaikessa rauhassa heinää, nauttien tuulesta ja raikkaasta ilmasta. Pian minun tulikin jo lähteä, nimittäin en ollut tullut ainoastaan käyttämään Vallua kasvattajan luona herättämässä katkeria tunteita. Olimme sopineet Aadan kanssa, että Vallu voi jäädä tämän tallille siksi muutamaksi päiväksi, kun minun tulee olla poissa. Traileri otettiin siis pois auton takaa, ja niin hyvästeltyäni Vallun lähdin matkaan. Hieman mietin mitenköhän Vallu tulee pärjäämään vieraalla tallilla ja vieläpä vieraalla kielellä, mutta Aada on hyväsydäminen ihminen. Sitä ei kuitenkaan tiedä, jos saan kuulla muutaman päivän päästä, että Vallu vahingossa karkasi tammatarhoille tapaamaan sattumalta Aadan suunnittelemaa morsianta, mutta sen saa nähdä sitten. Nyt ajatukset piti suunnata jo muihin asioihin ja kokoukseen johon olin matkalla Vallun naishuolien sijaan.

03.04.2012 - Hieman kuulumisia ja suuria suunnitelmia
Huhtikuu on tullut, ja lunta tulee taivaalta. En tiedä mitä tämä nyt on oikein olevinaan, mutta minä olin jo aivan odottamassa kevään alkua ja kesää! Olin jo vaihdattanut kesäkengät Vallulle kuin autoonikin kesärenkaat, mutta hieman liukastellen pystyin edelleen ajamaan enkä päätynyt ojaan. Meno oli kuitenkin varmasti mielenkiintoisen näköistä, jos ulkopuolinen sattui näkemää. Vallulla menee kuitenkin kaikki hyvin, ja vaikka emme oikein ulkona pysty menemään, on maneesissa kuitenkin sulaa, ja siellä pystyy treenaamaan. Vallun kilpaura on keskittynyt nyt lähes kokonaan esteisiin, nimittäin sieltä haluamme nyt saada paremmin menestystä. Tänä vuonna Vallu onkin kilpaillut vain esteiden parissa, ja tämä on saanut neljä sijaa esteradoilta. Orilla alkaa kuitenkin olla jo tuota ikää, joten ehkei tarvitse enää niin paljon kilpailla. Esteistä ei vain koskaan tullut se Vallun juttu, vaan kouluradoilla menestyi paremmin.

Olen suunnitellut Vallulle tässä kevään aikana, että laatuarvostelut voisivat olla ihan hyvä idea. Yleislaatuarvostelun tilaisuus julkaistaan aivan näiden päivien sisällä, niin miksi ei ilmoittauduttaisi sinne? Vallulla kuitenkin on jo jälkeläisiä mukava lista, ja kilpatuloksia löytyy senkin edestä. Aina sitä voi kokeilla, jos ei muuta! Muita laatiksia pitää vielä miettiä, mutta shetlanninponeille tarkoitettu laatuarvostelu on myös käynyt mietinnän alla. Pitää kuitenkin vielä seurata tilannetta ja miettiä, mikä olisikaan se paras ratkaisu. Kuitenkin vain sitä parasta halutaan Vallulle. Myös uutta kotitallia ollaan etsimässä, ja nyt Vallu onkin majoitettu jälleen puoliveritalliini Cheval Delameriin. Siellä on kyllä toinenkin shetlanninponi ori, mutta en usko näiden kahden tulevan niin hyvin toimeen luonteidensa vuoksi. Elämä jatkuu kuitenkin, ja suunnitelmat ovat voimassa. Saa nähdä josko ehdittäisiin yleislaatuarvosteluun, mutta ainakin tavoitteet ovat siinä suunnassa!

07.05.2012 - Hienoja uutisia ja tulevaisuuden pohdiskelua
Ensimmäiset laatuarvostelut tulivat ja menivät, ja vieläpä oikein mahtavin tuloksin! Yleislaatuarvostelusta mukaan pamahtikin YLA1 palkinto, ja vieläpä niin hyvin pistein kun 145 pistettä! Rakenteestaan ori sai 35 pistettä, kun maksimi on 41 pistettä. Kieltämättä pisteitä tuli aika hyvin siis, ainakin omaan mieleen! Luonteesta sekä päiväkirjasta tuli yhteensä 45 pistettä maksimin ollessa 50 pistettä - edelleenkään ei lainkaan hullummin ja olenkin erittäin ylpeä tästä! 30 pistettä suvusta tarkoittanee, että sukuselvitys toi meille täydet kaksikymmentä pistettä jälkeläisten tuodessa loput. Kilpailuista tulikin lopulta 35 pistettä, joka ei olekaan ihme, nimittäin ylimääräisiin tarinakilpailuihin tai muihin ei ole tullut osallistuttua. Ori on kuitenkin hyvin menestynyt kilpailuissa keräten sijoja.

Tulevaisuudessa en tiedä miten oikein lähdetään menettelemään. KRJ:n laatuarvostelu olisi kovasti mielessä, mutta ehkä tätä tulee odottaa vielä hetki. Tokihan vain siihen parhaaseen tavoittelemme, eikä lähdetä kakkosia saalistamaan! SHLA on tosiaan myös mielessä. Itse olenkin pohtinut, josko hankkisin itselleni jälkeläisen tästä orista. Vallu on kyllä ominta laatuaan, se on pakko myöntää. Kurjasta pikkupojasta onkin kuoriutunut laatuarvosteluiden tähti, ja oikein ylpeä omistaja saan kyllä olla! Tänään emme tehneet orin kanssa mitään ihmeellistä, kunhan kävin hieman moikkaamassa ja viemässä porkkanoita. Iän myötä orille on kyllä jo kertynyt hieman mahaa (herranen aika, onko poika lähes yhdeksäntoista vuotta vanha jo!), mutta ansaitsee tämä kuitenkin saada pienet arjen hemmottelunsa. Pienen talutusmatkan jälkeen, joka ei ole enää yhtä hankalaa kuin ennen on ollut, saavuimme takaisin tallille ja ori pääsi iltaruokiensa äärelle.

Valmennukset

16.10.2011 - Laji - Ansku
Nyt päätin käyttää jotakin helppoa valmennusmenetelmää, sillä Vallu oli tulossa elämänsä ensimmäiseen valmennukseen. Poni poukkoili sinne tänne, kun opettaja, siis minä, saapui kentälle. Päätettiin aloitella ihan helpoilla jutuilla, kuten volteilla. Vallu osasi perusjutut suhteellisen hienosti, joten jo hetken päästä päästiin pujottelemaan tötsien ympäri, ensin käynnissä, sitten ravissa. Poni liikkui hienosti, ja taipui tötsien ympäri oikein notkeasti, eikä sen liikkeitäkään voinut moittia - väristä nyt puhumattakaan. Ja kun ravattiin, oli Vallu kuin ruskeanvalkoinen elosalama kentällä, ja välillä nousi takapääkin ilmaan, kun ori hämmentyi monista eri avuista jotka tulivat milloin mistäkin suunnasta. Vallun lempipuuhaa oli siltikin ilmeisesti juokseminen, eikä se tuntunut väsyvän vielä monenkaan pujotteluharjoituksen jälkeen. Pikemminkin ori oli innosta soikea, saatikka sitten, kun laukattiin pääty-ympyrällä koettaen saada poni mahdollisimman hyvin kuulolle. Vallu siltikin vähät välitti hidastavista avuista, pikemminkin se tuntui vain lisäävän vauhtia, mutta siltikin liike oli vähintäänkin kauniin näköistä. Pörröinen karva ja takkutukka vain heiluivat vauhdin synnyttämässä ilmavirrassa, ja pian piti vaihtaa suuntaa, ja tehdä niin, että aina lyhyt laukkapätkä, ja sitten hidastus. Näin poni toivon mukaan liikkuisi pian jo hitaammin. Ja kyllä, se toimi. Pian poni laukkasi peräti koko kierrosta, kauniissa hallitussa laukassa, ja sen jälkeen kierros harjoitusravia ilman jalustimia, ja sitten lopeteltiin tältä päivältä.